Tapasin poikaystäväni muutama kuukausi sitten. Hämmentäväksi tämän koko orastavan suhteemme tekee sen, että olen alusta asti ollut ihastunut miehen kaveriin.
Yritän mahtaa ja ajatella järkevästi, sillä välitän kumppanistani enkä halua häntä loukata. En silti saa tätä toista miestä mielestäni ja hänen katseensa tekee oloni yhä syntisemmäksi. Olen ollut sinkku pitkän aikaa, joten tämä on varmasti opettavainen luotettavuuskoulu, mikäli onnistun voittamaan itseni enkä romuta suhdetta tämän takia.
Tämähän on yleinen kirjoittamaton sääntö: kaverin kumppania ei himoita. Mutta miksi hormonit eivät ymmärrä sitä? :(
Yritän mahtaa ja ajatella järkevästi, sillä välitän kumppanistani enkä halua häntä loukata. En silti saa tätä toista miestä mielestäni ja hänen katseensa tekee oloni yhä syntisemmäksi. Olen ollut sinkku pitkän aikaa, joten tämä on varmasti opettavainen luotettavuuskoulu, mikäli onnistun voittamaan itseni enkä romuta suhdetta tämän takia.
Tämähän on yleinen kirjoittamaton sääntö: kaverin kumppania ei himoita. Mutta miksi hormonit eivät ymmärrä sitä? :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja miehet monesti tekevät testiä,oletko sellaista
tyyppiä joka hyppää,kukasta kukkaan???
varsinainen järjen jättiläinen. Ihastut toiseen ja hengailet toisen kanssa.=) Ei voi kuin nauraa.
Miksi ihmiset ovat yhdessä/suhteessa? Siksi että kaikki muutkin ovat ja niin kuuluu tehdä/olla?
Vai siksi että ihastuu ja rakastuu johonkin ja on tämän kanssa yhdessä.
Ei vittu mitä toopeja täällä pyörii!!!
Päivän paras juttu!!!!=) Tsemppii sulle=)
rakastaa poikaystäväänsä? Hormoonit nyt hyrrää itse kullakin, se on sitä pariutumisviettiä. Ohimenevää himoa, ystävyyttä, sielujen sympatiaa etc..
Ei ole kauhean fiksua arvostella toisen älyä pelkän kirjoituksen perusteella, varsinkin kun on tunne asioista kysymys.
huutelee pahaa oloaan. Taitaa olla silloin aika vakavaa se ihastuminen. Jokainen tyylillään. Asiahan ei minulle kuulu.
Jos olisin suhteessa siksi, että kaikki muutkin ovat/ niin kuuluu tehdä/ olla, en olisi ikinä eronnutkaan. Enkä olisi antanut rukkasia fiksuille ja komeille miehillä. Tiedäthän? ;)
Jotta ehkä asia valottuisi sinullekin, niin koen tämän tilanteen sen verran vastenmielisenä, etten edes tohdi siitä ääneen puhua. Ja niin avuttomalta kuin se kuulostaakin, halusin jonnekin siitä kirjoittaa.
Tiedän, ettei maailmani parane siitä, että tällä hetkellä tekisin jotakin toisin. Mutta kuten sanottua, aina ei järki ja tunne mene käsi kädessä. Siksi yritän pysyä päätöksessäni, etten tee mitään, mitä järkeni myöhemmin katuisi.
Ja mitäkö parisuhde on? Sitoutumista. Kuka sitten on kykeneväinen elämänpituiseen sopimukseen? Ehkäpä ne, jotka näkevät toiseen. Tästä sinunkin olisi ollut hyvä aloittaa...