Tilaisuus auttaa

voisimme opettaa niitä lusmuamaan ja elämään yhteiskunnan rahoilla.

lähde: www.vapaaliikkuvuus.net

Itä-Euroopan romanit ja vapaan liikkumisen pelisäännöt
Eli mitä voimme oppia EU-kansalaisuudesta Astrid Thorsilta


"Tehdään selväksi, millä pelisäännöillä tänne tullaan" - Astrid Thors

Uudet EU-kansalaiset Romaniasta ja Bulgariasta ovat käyttäneet aktiivisesti
vapaan liikkuvuuden mahdollisuuksia paremman elämän etsimiseen. Kesällä 2007
Itä-Euroopan romanit löysivät tiensä myös Suomeen ja aiheuttivat vaikean
dilemman innokkaille viranomaisille: miten päästä eroon romanikerjäläisistä,
joilla on lain mukaan täysi oikeus olla maassa? Viranomaiset eivät ole
jääneet suotta pohtimaan romanien oikeuksia etsiessään keinoja kerjäläisten
poistamiseksi maasta. Rajojen poistamista uusien jäsenmaiden ja EU:n väliltä
onkin seurannut uusien rajojen luominen: vanhat kontrollimuodot vaihtuvat
nopeasti uusiin.


Italian turvallisuuspaketti

EU-kansalaisuuden rajoja testattiin Itä-Euroopan romanien kohdalla
ensimmäisen kerran Italiassa syksyllä 2007. Tapahtumat saivat alkunsa, kun
lokakuun 30. päivä keski-ikäinen opettaja, Giovanna Reggiani, ryöstettiin ja
tapettiin Roomassa. Romanialainen romanimies Nicolae Mailat pidätettiin
epäiltynä murhasta ja raiskauksesta. Mies tunnusti ainoastaan ryöstäneensä
käsilaukun naiselta. Seurauksena oli protestiaalto romaneja vastaan, mikä ei
ollut yllätys maassa, jossa romanien segregaatio ja sulkeminen ghettoihin on
ollut vakiintunut käytäntö.

Seuraavana päivänä Italian hallitus hyväksyi hätäasetuksen, joka tekee
mahdolliseksi toisen EU-maan kansalaisten karkottamisen "turvallisuuden
kannalta elintärkeistä syistä". Näillä tarkoitetaan "käyttäytymistä, joka
vaarantaa ihmisarvon, perustavien ihmisoikeuksien tai yleisen turvallisuuden
ylläpitämisen." Karkotukset voidaan toimeenpanna käytännössä välittömästi,
sillä päätöksistä ei voi valittaa. Karkotetuilla ei ole oikeutta palata
Italiaan kolmeen vuoteen, ja laittomasta maahantulosta seuraa heille kolmen
vuoden vankeustuomio. Sisäministeri Giuliano Amato perusteli hätäasetusta
yrityksellä "estää ksenofobian kauheaa tiikeriä, rasistista petoa,
murtautumasta häkistään". [1]

Väliaikainen asetus tuli voimaan 2. marraskuuta. Se on osa uutta
"turvallisuuspakettia", joka sisältää DNA-rekisterin perustamisen, kasvattaa
pormestarien ja poliisipäälliköiden valtuuksia, koventaa väkivaltaisten
jalkapallofanien, rattijuoppojen, väärennettyjen tavaroiden myyjien ja
valmistajien rangaistuksia, ja helpottaa mafian jäsenten omaisuuden
takavarikoimista. Ensimmäiset karkotukset toteutettiin jo samana päivänä.
Lisäksi Roomassa viranomaiset tuhosivat puskutraktoreilla romanien leirin,
jossa epäilty romanimies oli asunut. Romanien leirejä tuhottiin myös mm.
Bolognassa, Firenzessä ja Genovassa. [2]

Human Right Watchin mukaan Italian lakiehdotus kohdistui nimenomaan
romanialaisiin. [3] Myös EU:n perusoikeussopimuksen mukaan joukkokarkotukset
ovat kiellettyjä. Vastalauseiden vyöryn ja EU:n komission kielteisen kannan
seurauksena Italian parlamentti jätti lain vahvistamatta. Massakarkotuksia
Italiasta ei ole muutenkaan luvassa. Asian ymmärtämiseksi ei tarvitse kuin
esimerkiksi käydä missä tahansa rakennustyömaalla: romanialaiset ovat
välttämätöntä työvoimaa monilla matalapalkka-aloilla. Tästä kertoo myös se,
että Italian asettama siirtymäaika romanialaisen työvoiman vapaalle
liikkumiselle ei koskenut maatalousalaa, hotelli- ja matkailualaa,
kodinhoitotyötä ja hoivapalveluja, rakennusalaa, konetekniikkaa eikä
johtotehtäviä. [4]


Järjestäytynyt rikollisuus ja lasten etu

Itä-Euroopan romaneja tuli Suomeen rajojen avauduttua jo kesällä 2007,
jolloin poliisi varoitteli eri puolella Suomea "väkisin" ja "suurella
joukolla" kauppaa tekevistä Romanian romaneista. Varsinaisesti keskustelu
alkoi vasta loppuvuodesta 2007 Helsingin sanomien romanikerjäläisiin
keskittyvän uutiskampanjoinnin seurauksena. Joitakin kymmeniä Romanian
romaneita jäi talveksi kerjäämään pääkaupunkiseudulle pystyttäen telttansa
Itä-Helsinkiin. Uutisissa on yhtäältä kauhisteltu romanien kurjia oloja sekä
kerjääviä vanhuksia ja lapsia, toisaalta vihjailtu huijauksista,
ihmiskaupasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Suomalaisten kansalaisjärjestöjen ollessa tapansa mukaan hiljaa viranomaiset
ovat saanet kaikessa rauhassa käydä julkista keskustelua eli esittää
arvailujaan ja mielipiteitään kerjäläisten asemasta ilman mitään sen
tarkempia perusteluja. Ulkomaalaispoliisin tutkintayksikön johtajan Jaakko
Heinilän mukaan "toiminta ei ole järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta se on
organisoitunutta. Eivät he itselleen kerjää, vaan sille, joka heidät
kerjäämään asettaa." (HS 6.1.2008) Poliisiylitarkastaja Esko Ruokonen
sisäasiainministeriöstä on ollut samoilla linjoilla: "Ja onhan tässä tullut
viitteitä siitä, että tämä on organisoitua toimintaa. Jos joku pakottaa
toisia olemaan polvillaan tuolla kylmällä kadulla tuntikausia, saatetaan
lähestyä ihmiskauppaa." (HS 9.1.2008) Mitään todisteita siitä, kuka romanit
on pakottanut kerjäämään, miten toiminta on organisoitua tai mitkä otaksutut
kytkökset rikollisuuteen ovat, ei ole toistaiseksi esitetty. Ilmeisesti
jälleen kerran Suomen poliisille "kansainvälinen" on väistämättä kytköksissä
"organisoituun rikollisuuteen".

Perustava ongelma viranomaisille on kuitenkin alusta asti ollut selvä: miten
poistaa maasta henkilöitä, joilla on täysi juridinen oikeus olla maassa?
Aluksi esillä oli ajatus kerjäämisen kriminalisoinnista. Mikäli
romanialaisten oleskelun voitaisiin katsoa rikkovan lakia, mahdollistaisi se
heidän poistamisensa. Kuitenkin kerjäämisestä säädettävät rikkomukset
olisivat olleet tähän tarkoitukseen liian pieniä, joten oli keksittävä jokin
muu keino ongelman ratkaisemiseksi.

Onneksi aina voi vedota lapsiin. Kun juridisia perusteita käännyttämiselle
ei löytynyt, mikä olisikaan ollut helpompaa kuin hurskaasti peräänkuuluttaa
alaikäisten lasten oikeutta olla kadulla kerjäämisen sijaan koulussa tai
leikkimässä. Kukaanhan ei vastusta lasten auttamista. Suomessa ratkaisuksi
kiusalliseen ongelmaan löytyi siis osin lastensuojelu: uhkaamalla ottaa
huostaan romaniäitien alaikäiset lapset voidaan heidät palauttaa takaisin
kotimaahan. "Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti lasten turvallisuus
on taattava", herkisteli Helsingin sosiaalipäivystyksen johtaja Olli Salin
(HS 9.2.2008).

Virallisesti toimenpidettä kutsutaan "maasta avustamiseksi". Yksi romaniäiti
lapsineen on jo "avustettu maasta", toisen äidin palauttaminen keskeytyi
synnytykseen. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors on puolustanut romaniäitien
palauttamista kotimaahansa. "Mielestäni se on monestakin syystä toimenpide,
jolla on lainsäädännöllinen pohja. Toinen vaihtoehto olisi jonkinlainen
huostaanotto." Ratkaisuna Thors näkee tiedottamisen Romaniassa. "Tehdään
selväksi, millä pelisäännöillä tänne tullaan. Me voisimme esimerkiksi
puuttua siihen, mitä meidän oloistamme siellä väitetään." (STT 9.2.2008)
Tämä on ilmeisesti jälleen kerran Thorsin peräänkuuluttamaa aktiivista ja
inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa.


Köyhyyttä ja moralismia

Köyhyys on romaneille todellinen ongelma: UNICEF:n mukaan yli puolet
Itä-Euroopan romaneista elää alle sadalla eurolla kuukaudessa. [5]
Romaniassa on Euroopan suurin romanivähemmistö, lähes kaksi miljoonaa
ihmistä. EU:n laajentuminen ei ole parantanut romanien asemaa juurikaan.
Päinvastoin vaikuttaa siltä, että Itä-Euroopan maiden - ja EU:n - kiinnostus
romanien elinolojen parantamiseksi on vähentynyt entisestään
itälaajentumisen myötä. Paitsi että EU-jäsenyys edellytti Itä-Euroopan
mailta siirtolaiskontrollien luomista, "romaniongelmaa" yritettiin ratkaista
eristämällä romanit leireihinsä ja rajoittamalla heidän liikkumistaan.
Itä-Euroopan romaneja käännytettiin myös joukoittain EU-maista vuosituhannen
vaihteessa samaan aikaan kun itälaajentumisesta neuvoteltiin. [6]

Romanit eivät ole kuitenkaan jääneet odottamaan olojen parantumista vaan
aktiivisesti lähteneet etsimään parempaa elämää, mihin on vastattu luomalla
uusia kontrolleja. Näin tapahtui myös vuosituhannen alussa, kun rasismia ja
vainoa paenneet ja turvapaikkaa länsimaista hakeneet Itä-Euroopan romanit
leimattiin "järjestelmän väärinkäyttäjiksi". Myös Suomi kantoi kortensa
kekoon käännyttämällä nopeutetussa menettelyssä satoja Slovakiasta tulleita
romaneja jättäen käsittelemättä heidän hakemuksensa yksilöllisesti siitä
huolimatta, että romaneja oli esimerkiksi pakkosteriloitu heidän
tietämättään Slovakiassa. [7] Samalla, kun EU:n tasolla hurskaasti
peräänkuulutetaan syrjinnän vastaista työtä, romanit huomaavat samojen
EU-maiden aina löytävän uusia poikkeuksia olemassa oleviin sopimuksiin
heidän kohdallaan - oli sitten kyse turvapaikkajärjestelmästä tai vapaan
liikkuvuuden oikeudesta.

Romanit kohtaavat edelleen vakavaa syrjintää koulutuksessa: viimeisin
esimerkki on Slovakia, joka ei ole lupauksista huolimatta uudistanut
rasistista koulutuspolitiikkaansa. [8] ERRC:n (European Roma Rights Center)
mukaan useat romanilapset eivät voi rekisteröityä kouluun
henkilöllisyystodistusten puuttuessa; heidät sijoitetaan usein erillisiin
luokkiin tai kouluihin, joissain tapauksissa vammaisten lasten joukkoon; ja
normaaleissa kouluissa heitä uhkaa fyysinen väkivalta ja nöyryyttäminen. [9]
Tämä ei tietenkään ole estänyt viranomaisia ja toimittajia moralisoimasta
koulunsa kesken jättäneiden romanilasten kohtaloa. Esimerkiksi HS julkaisi
koskettavan kertomuksen siitä, kuinka Helsingissä kerjännyt 15-vuotias poika
erotettiin poissaolojen takia koulusta (HS 22.02.08). Tosin poika oli jo
neljä vuotta vanhempi kuin luokkatoverinsa ja lintsannut toistuvasti vuosia
koulusta.

Ottaen huomioon pitkät perinteet romaneiden syrjinnässä koulutuksessa, ei
liene yllätys, että useat romanit ovat edelleen luku- ja
kirjoitustaidottomia. Tämä luonnollisesti rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan
saada töitä. Lisäksi romaneihin kohdistuva rasismi ja syrjintä työnhaussa on
edelleen yleistä Romaniassa ERRC:n mukaan - työvoimapulasta huolimatta.
Romanien mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat varsin rajalliset myös
Euroopassa, jossa he kilpailevat samoista töistä paperittomien siirtolaisten
kanssa esimerkiksi Espanjan tomaattiviljelmillä.

Viranomaisten ikivanha patenttiratkaisu romanien integroitumiseksi
yhteiskuntaan on ollut pakottaminen töihin. Myös huhtikuun alussa
järjestetyssä viranomaisfoorumissa Helsingin kaupunki väläytti
suunnittelevansa romanialaisten työntekomahdollisuuksien kartoittamista ja
kerjäläisten työllistämistä "vaihtoehtona kerjäämiselle ja rikollisuudelle"
(YLE 03.04.08). Kuitenkin kerjääminen ja rikollisuus ovat nimenomaan olleet
romaneille vaihtoehtoja paskaduuneille, joissa he kaiken lisäksi joutuvat
kaupan päälle sietämään rasistisia loukkauksia. Kerjääminen voi olla myös
kannattavampaa kuin paskaduunit - mikä kertoo kuitenkin enemmän
siirtolaisille maksettavista palkoista kuin kerjäämisen tuottoisuudesta.


Poliisi pamputtaa - etenkin Romaniassa

Koska kaikilla romaneilla ei ole omia lapsia mukanaan eikä heitä kaikkia
siten voida "avustaa" takaisin kotimaahansa huostaanotolla uhkailemalla,
sosiaalityöntekijöiden auttamisen rinnalle tarvitaan myös suvereeneja
poliisitoimenpiteitä. Poliisilla ja sosiaalityöntekijällä ei kuitenkaan
autettavien (romanien) näkökulmasta ole oikeastaan mitään eroa. Suomessa
poliisin hellimä slogan "poliisi on ystävä" kiteyttää osuvasti suvereenin
auttajan olemuksen. Romanit ovatkin saaneet osansa tästä poliisin ystävyydestä.

Siinä missä Italiassa on laitettu puskutraktorit tuhoamaan romanien leirejä,
Tampereella laitettiin puistojen pusikot sileäksi. Joukko romaneja oli
majoittunut puistoon ja poliisin häädöstä huolimatta palannut useaan
otteeseen kotipesäänsä. Loppujen lopuksi tiheä pusikko raivattiin matalaksi
ja suojapaikka tuhottiin syyskuussa 2007. Helmikuussa 2008 Helsingin poliisi
kävi tyhjentämässä romanien leirin Itäkeskukseen vievän sillan alta.
Poliisien tarkoitusperät olivat liikuttavat: syynä ei ollut romanien
ahdistelu, vaan ne vaaratilanteet, joita oli syntynyt romanien kulkiessa
leiriinsä valtatien yli. Epäselväksi jäi, olivatko poliisit enemmän
huolissaan romanien hengestä vai mahdollisista kolareista syntyvistä
omaisuusvahingoista. (HS 22.02.08)

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Viranomaiset ovat neuvokkuudessaan
suunnitelleet hankkivansa kesäksi Helsinkiä uhkaavia kerjäläislaumoja varten
paikalle romanialaisen poliisin ja sosiaalityöntekijän (HS 15.03.08). Heidän
tehtävänä on Suomessa "pitää yhteyttä" kerjäläisiin. Romaneilla onkin syytä
luottaa paikallisiin viranomaisiin, sillä ERRC:n mukaan romanit kohtaavat
yleisesti ahdistelua ja väkivaltaa poliisin taholta. Poliisi on järjestänyt
erityisesti romaneihin kohdistuvia ratsioita. Romaneja pahoinpidellään ja
jopa kidutetaan poliisiputkissa sekä heitä vastaan käytetään tarpeettomasti
aseita, mikä on johtanut jopa romanien kuolemaan. [10]

Lisäksi viranomaiset ovat päättäneet aloittaa Romaniassa tiedotuskampanjan
Suomen oloista. Kampanjan viesti on selvä: täältä ei heru sosiaaliapua ja
lapset otetaan huostaan (HS 4.4.2008). Eli älkää suotta välittäkö
oikeuksistanne tai kurjista olosuhteistanne vaan pysykää kotonanne, sillä me
emme ainakaan välitä teidän oikeuksistanne tai ongelmistanne. Käytännössä
"tiedotuskampanjan" ja poliisin tehtävät liittyvät läheisesti toisiinsa:
älkää tulko tänne, tai jos tulette, täällä teitä odottaa romanialainen
poliisi, joka kyllä keksii tarvittavat keinot vakuuttaa teidät "omasta
parhaastanne". Tai kuten erityissuunnittelija Johanna Seppälä Helsingin
hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosastolta asian hienovaraisemmin
muotoili: "Hän pyrkisi vaikuttamaan niin, etteivät nämä tulisi, vaan
pysyisivät asuinseudullaan". (HS 16.03.08)

Poliisin korostuneessa roolissa maahanmuuttopolitiikan likaisen työn
tekijänä ei tosin ole mitään uutta. Hannah Arendt varoitti jo 50 vuotta
sitten seurauksista, joita on odotettavissa pakolaisongelman hoitamisen
siirtämisestä poliisille. "Mitä selvempi todiste [valtioiden]
kyvyttömyydestä kohdella valtiottomia ihmisiä oikeushenkilöinä ja mitä
suurempi mielivaltaisten sääntöjen laajennus poliisiasetuksella, sitä
vaikeampaa valtioiden on vastustaa kiusausta riistää kaikilta kansalaisilta
laillinen status ja hallita heitä kaikkivaltaisen poliisin avulla." [11]
Poliisi onkin jo siirtynyt siirtolaisten vainoamisesta EU-kansalaisten
ahdisteluun.


"Oikea" auttaminen

Suomessa käyty keskustelu romanikerjäläisistä voidaan tiivistää kahteen
positioon. Joko kerjäläiset ovat osa kansainvälistä organisoitunutta
rikollisuutta, jolloin he ovat uhka järjestykselle ja turvallisuudelle. Tai
sitten kyse on säälittävistä uhreista, jotka vastoin parempaa tietämystään
ovat ottaneet lapsensakin mukaan kerjäämään Euroopan toreille. Ensimmäistä
näkemystä edustavat poliisit, jälkimmäistä sosiaaliviranomaiset. Nämä eri
perspektiivit ovat vain näennäisesti erilaiset. Molemmille on mahdotonta
nähdä kerjäläisinä toimijoina, jotka nimenomaan ajattelevat lastensa parasta
ja yrittävät parantaa elämäänsä. Myös ratkaisu ongelmaan on sama: romanien
käännyttäminen.

HS:n haastattelema romanikylän pormestari osaa kertoa syyn romanien lähdölle
Eurooppaan: monet haluavat ostaa kunnollisen asunnon. Asunnot maksavat noin
3000-5000 euroa, kun taas Romaniassa romaniperheitten kokonaisansiot ovat
vain 20-30 euroa kuussa. (HS 22.02.08) Monien tarkoitus on lähteä tekemään
töitä, mutta kerjääminen on ainoa tarjolla oleva vaihtoehto. Näin kävi myös
Romaniaan alkeelliseen oloihin "avustetulle" Mariana Moldovalle. Lastensa
kanssa Helsingissä kerjännyt äiti kiteytti syyt kerjäämiseen: "Siellä oli
ruokaa, täällä ei. Siellä lapset saivat limsaa ja banaaneja, täällä eivät".
(HS 16.02.2008)

Tämä kommentti ja vähän muutakin on jäänyt tajuamatta HS:n toimituskunnalta,
joka on ottanut tehtäväkseen luoda uhkakuvia kerjäläisille rahan antamisen
vaarallisuudesta. Jos sattuu heittämään säälin puuskassa ylimääräisen euron
kerjäläismummolle, kohta kaikki romanit ovat täällä kerjäämässä niin, ettei
keskustassa edes pääse Stockmannilta Strindbergille turvaan juomaan teetään
rauhassa. Tai vielä pahempaa, näistä huimista tuloista syntyy houkuttelevia
mahdollisuuksia rikollisliigoille ja sitten vasta kusessa ollaankin. Tosin
rikollisuus uhkaa meitä joka tapauksessa: jos nimittäin emme anna kolikoita,
uhkana on taas pikkurikosten vyöry. Näin on jo käynyt Oslossa, kuten HS:n
pääkirjoitus tietää meitä opettaa. (HS 22.03.08).

Puuhakkaat toimittajat kävivät myös itse päivittelemässä oloja Suomeen
tulleiden romanikerjäläisten kotikylissä. Olemme oppineet, että siellä ei
ole sähköä eikä infrastruktuuria ja että romaniperheet asuvat alkeellisissa
pienissä kopeissa ilman toivoa töistä tai paremmasta tulevaisuudesta. Tosin
edelleenkään emme tiedä, miksi näiden ihmisten auttaminen tarkoittaa heidän
lähettämistään takaisin kurjiin oloihin. Selvää kuitenkin on, että
viranomaisten mielestä kaikille parasta olisi, jos näiden ihmisten
liikkuminen voitaisiin ylipäätään estää. Ovathan näet itsenäisyys ja
vaivalla hankitut muutamat eurot vain hetken harhaa verrattuna niihin
"mahdollisuuksiin", jotka EU-Romaniassa odottavat. Ja ne lapsetkin vielä...
Muutamalla kerjäläisille annetulla eurolla kun voidaan vaikka ostaa
banaaneja lapsille. Ehkä jopa limsaa. Ehkä jonain kauniina päivänä myös sen
kelvollisen asunnon.

Suomalaisten onkin huojentavaa tietää, että viranomaisilla on vankka käsitys
siitä, mikä ihmisille on heidän omaksi parhaakseen. Vaikka Romaniasta ei
noin vain tulla Suomeen, kenenkään viranomaisen - tai toimittajan - mieleen
ei ole vielä edes heikkona hetkenä juolahtanut, että kenties nämä ihmiset
ovat kaikesta huolimatta arvioineet eri vaihtoehtoja, tehneet päätöksen
lähteä kurjista olosuhteista ja tietävät parhaiten, mikä on heidän omaksi
parhaakseen. Nähtävästi edes kansalaiset eivät viranomaisten mielestä tiedä,
miten auttaa oikein. Jotta romaneille rahaa antaneille hyville ihmisille ei
tule paha mieli, Helsingin kaupunki on luvannut avata avustustilin
Romaniassa hamassa tulevaisuudessa suunnitteluja kehitysprojekteja varten
(HS 19.03.08). Rahan antamista hallintobyrokratialle kutsutaan
oikeanlaiseksi auttamiseksi.


Metropolit ja paskaduunit

Etienne Balibar on puhunut eurooppalaisesta apartheidistä viitatessaan
uusiin hierarkioihin Euroopassa. [12] Romaneihin sovelletut
poikkeustoimenpiteet, joissa EU-kansalaisuus ja liikkumisen oikeus
paljastavat tyhjyytensä, näyttävät vahvistavan Balibarin tulkintaa.
Apartheid on kuitenkin ymmärrettävä osana työnjakoa ja tuotannon
järjestämistä, ei ainoastaan syrjintänä ja oikeuksien hierarkiana.
Kapitalismi on aina edellyttänyt liikkeen samanaikaista ylläpitämistä ja
rajoittamista. Tarkoituksena ei olekaan Itä-Euroopan romanien eristäminen
kyliinsä, vaan oikeudettoman työvoiman tuottaminen.

Itälaajentumisen myötä on käynyt entistä selvemmäksi, että rajat eivät kulje
enää niinkään jäsenmaiden tai edes EU:n ja kolmansien maiden välillä. Rajat
eivät jaa ihmisiä maantieteellisesti sisä- ja ulkopuolelle, vaan rajat
kulkevat metropolien sisällä ja ennen kaikkea differentioivat työvoimaa.
Turvallisuuden nimissä rajakontrollit voivat aktualisoitua koska ja missä
tahansa riskiryhmiksi määriteltyjen väestöryhmien kohdalla. Koska kontrollit
eivät voi olla jatkuvia, ollakseen tehokkaita niiden seurausten on oltava
tarpeeksi dramaattisia. Kontrolleja perustellaan usein niiden
ennaltaehkäisevällä funktiolla, vaikka kaikille on selvää, että ne eivät
kykene mitään rikoksia ehkäisemään, vaan voivat korkeintaan estää niiden
uusimisen. Sen sijaan ne tuottavat tehokkaasti prekaarisuutta ja elämän
konkreettista huonontumista niin siirtolaisille kuin romaneillekin.

Balibarin mukaan EU:n itälaajentumisen verkkaisen toteuttamisen ja työvoiman
liikkumiselle asetettujen siirtymäaikojen tarkoituksena oli varmistaa halvan
työvoiman saatavuus eurooppalaisille firmoille mahdollisimman pitkäksi
aikaa. [13] Itäeurooppalaiset päätyivätkin kilpailemaan afrikkalaisten
siirtolaisten kanssa samoista matalapalkkaisista töistä Etelä- ja
Keski-Euroopassa. Laajentuminen ei ole muuttanut tilannetta juurikaan,
vaikka EU-kansalaiset ovat periaatteessa etuoikeutetussa asemassa voidessaan
matkustaa ja tehdä töitä vapaasti. Paikallisten työehtosopimusten mukaisia
palkkoja se ei kuitenkaan ole itäeurooppalaisille taannut. Mikäli
vaatimukset kohoavat liian suuriksi, aina löytyy uusia työntekijöitä
tilalle. Myös romanit ovat oppineet sen, minkä siirtolaiset jo tietävät: työ
ei takaa mitään oikeuksia, vaan työ tarkoittaa vain lisää työtä.

Romanien rikos on myös se, että he ovat päätyneet kerjäämään nimenomaan
kapitalistisen tuotannon keskuksiin, nykyajan tehtaisiin: metropoleihin.
Kysymys romanikerjäläisten asemasta liittyykin yleisemmin kaupunkitilan
kontrolliin ja oikeuteen oleskella metropolissa tuottamattomana. Romanien
liikkuminen EU-kansalaisina on hyväksyttävää vain, jos he tekevät
paskaduuneja parin euron tuntipalkalla Espanjan viljelmillä tai Italian
rakennustyömailla. Alistumattomuus paskaduuneihin ja omatoiminen
"yritteliäisyys" sen sijaan on kiellettyä, varsinkin jos se on näkyvää ja
röyhkeästi häiritsee elämää ja kulutusta metropoleissa. Puhumattakaan siitä,
että he haluaisivat nähdä muutakin maailmaa kuin Itä-Euroopan köyhät
kyläpahaset. Kaupunki on itsessään tuottava tila, mikä tekee sen
kontrolloinnista tärkeää.

Romanit ovat edelleen tervetulleita tekemään paskaduuneja, ongelma on
pikemminkin heidän tuottamattomaksi loismaisuudeksi leimattu kerjäämisensä.
Kysymys kuitenkin on, miksi kenenkään pitäisi suostua tekemään töitä parin
euron tuntipalkalla? Tässä mielessä lienee selvää, että kerjäämisellä ja
paskaduuneilla ei olekaan juuri mitään eroa. Kukaan ei tee paskaduuneja eikä
kerjää ellei ole pakko. Romanikerjäläisissä sietämätöntä onkin nimenomaan
tämän pakon paljastaminen metropolin sydämessä. On kuitenkin ymmärrettävä,
että jopa kerjäläiset osallistuvat nykyaikana yhteiskunnallistuneeseen
tuotantoon, uusien kielellisten innovaatioiden ja olemassaolon muotojen
kehittelyyn. Myös kerjäläiset ovat omanlaisensa luova luokka, joka kykenee
tekemään niin hanttihommia kuin tarvittaessa jopa näyttelemään
raajarikkoakin tienestiensä korottamiseksi.


Vapaan liikkumisen pelisäännöt

Thorsille kuten ei muillekaan hyvää tarkoittaville ja ihmisoikeuksista
huolestuneille toimijoille ole nähtävästi juolahtanut mieleen, miksi nämä
ihmiset ovat ylipäätään lähteneet. Heidän mukaansa lasten etu on ilmeisesti
elää absoluuttisessa köyhyydessä ilman toivoa koulunkäynnistä tai ylipäätään
paremmasta elämästä. Voi tosin olla, että suomalaiset viranomaiset
kaikkitietävyydessään eivät vaivaudu herkistelemään moisilla pikkuseikoilla,
sillä hehän - kuten kaikki viranomaiset päätöksistään tai teoistaan
riippumatta - "vain noudattavat lakia". Asiassa on tosin pieni mutta. Koska
Romanian romanit sattuvat olemaan EU-kansalaisia, juridinen pohja on hyvin
yksiselitteinen: ainoat, jotka romanien palauttamisessa rikkovat lakia, ovat
Suomen viranomaiset.

EU-kansalaisuus perustuu vuonna 1992 allekirjoitettuun Maastrichtin
sopimukseen. Sen mukaan jokainen EU:n jäsenmaan kansalainen on myös
EU-kansalainen, jolla on oikeus toisessa EU-maassa etsiä töitä omatoimisesti
kolme kuukautta. Jäsenmailla on oikeus poistaa maasta toisten jäsenmaiden
kansalaisia vain, mikäli näillä ei ole 90 päivän jälkeen työtä,
sairausvakuutusta tai he eivät pysty elättämään itseään (tai heillä ei ole
toisessa jäsenmassa perheenjäsentä, joka voi huolehtia heidän
toimeentulostaan). Tarkoituksena on estää ihmisiä tulemasta taakaksi
toisille jäsenmaille. Lisäksi ihmisten tulee olla uhka julkiselle
järjestykselle, turvallisuudelle tai terveydelle. Maasta poistettavalla on
kuitenkin oikeus valittaa päätöksestä ja heille tulee antaa kuukausi aikaa
lähteä, ellei kyse ole hätätilanteesta.

Kuten Suomen ja Italian tapaukset osoittavat, liikkumisen vapaus kaikkien
jäsenmaiden kansalaisten tasavertaisena oikeutena on vähintäänkin uhattuna.
Astrid Thorsin kommentti "pelisäännöistä", "joiden mukaan tänne voi tulla"
on tässä suhteessa sekä paljastava että äärimmäisen oireellinen. Mihin näitä
pelisääntöjä tarvitaan EU-kansalaisten kohdalla? Romanian romanit ovat myös
EU-kansalaisia, joilla on yhtäläinen oikeus liikkua vapaasti EU:n alueella.
Tarkoittaako Thors siis, että pitäisi olla eri pelisäännöt eri
EU-kansalaisille, toiset vaikkapa saksalaisille ja toiset Itä-Euroopan
romaneille? Kummallista ja huolestuttavaa puhetta oikeusoppineelta
varatuomarilta, joka ylpeänä esiintyy aina tilaisuuden tullen
ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen puolustajana.

Nähtävästi ei siis riitä, että kaikilla EU-kansalaisilla on samat
pelisäännöt, kuten voisi EU-sopimuksia lukemalla olettaa. Näyttääkin siltä,
että sen sijaan että EU-kansalaisuus olisi askel eteenpäin kehitettäessä
uudenlaisia ylikansallisia oikeuksia, vapaus liikkua onkin varattu
ainoastaan markkinapotentiaalia omaaville subjekteille. Tai kuten Marco
Revelli asian osuvasti kiteyttää: "Tällainen tulkinta liikkumisen vapaudesta
Euroopassa tekee luottokortista passin korvikkeen." [14] Samalla
kontrollimuodot, joita on aikaisemmin sovellettu pääosin siirtolaisiin
(säilöönotto, karkotukset), on laajennettu koskemaan myös unionin
kansalaisia. Giorgio Agamben ei ole suotta puhunut "juridisesta
barbariasta". [15]

EU-kansalaisten liikkumisen vapaus on ollut Euroopan integraation keskeisiä
kulmakiviä. Luomalla poikkeuksia EU-kansalaisten oikeuksiin romutetaan pohja
koko järjestelmältä. Mikäli näillä oikeuksilla ja EU-kansalaisuudella on
ylipäätään mitään merkitystä, se on nimenomaan Itä-Euroopan romanien
kohdalla. Juristien ja ihmisoikeusjärjestöjen hälytyskellojen olisikin
pitänyt soida jo kauan sitten. Suomessa ihmisoikeustahot toimivat kuten aina
vastaavissa hankalaissa kysymyksissä: ovat hiljaa. Heillä on ilmeisesti taas
kiireitä puuhastellessaan kaikkea pientä kivaa viranomaisten kanssa eri
neuvottelukunnissa.

Vuosisatoja kestänyt vaino ja yritykset eristää romanit yhteiskunnasta eivät
ole kyenneet alistamaan paremmasta ja vapaasta elämästä haaveilevia ihmisiä.
Romanit ovat aina eläneet "rajalla", yhteiskunnan marginaalissa, mikä on
ollut myös vastarinnan muoto. Myöskään jäsenmaiden yritykset rajoittaa
romanien liikkumista eivät tule onnistumaan. Kotimaahansa "avustetut"
romanit tulevat takaisin jahka ovat taas saaneet riittävästi rahaa kokoon -
tai kun heitä muuten huvittaa.


Lähteet

[1] Human Right Watch: Italy: Expulsion Decree Targets Romanians. URL:
http://hrw.org/english/docs/2007/11/08/italy17280.htm

[2] Statewatch: Italy: Murder causes anti-Romanian backlash and opens way
for the expulsion of EU nationals. URL:
http://www.statewatch.org/news/2007/nov/05italy-romania.htm

[3] Human Right Watch: Italy: Expulsion Decree Targets Romanians. URL:
http://hrw.org/english/docs/2007/11/08/italy17280.htm

[4] EURES. Vapaa liikkuvuus: Italia. URL:
http://ec.europa.eu/eures/main.jsp?acro=free〈=fi&countryId=IT&fromCountryId=RO&accessing=0&content=1&restrictions=1&step=2

[5] UNICEF: Breaking the Cycle of Exclusion. Roma Children in South East
Europe. URL:
http://www.unicef.org/ceecis/070305-Subregional_Study_Roma_Children.pdf

[6] Cahn, Claude: Racial Preference, Racial Exclusion: Administrative
Efforts to Enforce the Separation of Roma and Non-Roma in Europe through
Migration Controls. European Journal of Migration and Law 5: 479–490, 2004.

[7] Pakolaisneuvonta: Slovakian romaneille taattava oikeudenmukainen
turvapaikkamenettely. URL: http://www.pakolaisneuvonta.fi/?cid=64〈=suo

[8]Amnesty International: Still separate, still unequal: Violations of the
right to education for Romani children in Slovakia. URL:
http://web.amnesty.org/library/index/engeur720012007

[9] ERRC Concerns: Romania. URL: http://www.errc.org/cikk.php?cikk=2253

[10] Emt.

[11] Arendt, Hannah (1973): Origins of Totalitarism. A Harvest Book, New
York. s. 290

[12] Balibar, Etienne (2004): We, the People of Europe? Reflections on
Transnational Citizenship. Princeton University Press, Princeton and Oxford.
s. 43–45

[13] Emt., s. 167.

[14] Revelli, Marco: Decree Law on deportation and the "war against the
last". Haastattelu, Melting Pot Europe 9.11.2007. URL:
http://www.meltingpot.org/articolo12116.html

[15] Agamben, Giorgio: Olemme kaikki epäiltyjä. Haastattelu, La Stampa 27.11
2007, kääntänyt Jussi Vähämäki. URL: http://megafoni.kulma.net/index.php?art=470

Romanit ovat siitä erikoinen ryhmä, että se on suurimmassa osassa Euroopan maissa yleisesti marginaaleista marginaalein eli 'kasteista alhaisin', edustaen köyhimmistä köyhimpiä, vähiten kouluja käyneitä jne.
listaa voisi jatkaa aika pitkäänkin.


Romanit ovat niitä, joita poljetaan ja silti he ovat valmiita polkemaan vielä toisia romaneita ja laittamaan Euroopan romanitkin
"paremmuusjärjestykseen", jossa kuinka ollakaan Romanian romanit ovat siellä alimmalla portaalla ja heitä sitten poljetaan. Näin on ollut jo vuosikymmeniä eli ilmiö ei ole uusi.

Niinhän ne muutkin Euroopan romanit tekevät Romanian romaneille.

Kutsutaan heidän ainakin syömään ja pesulle. Autetaan jotta saisivat vuoteen pienokaisilleen edes.
Eikös meillä lie sitä ylimääräistä vaatepuoltakin ruuan ja suojan lisäksi lie annettavaksi.