Pakko kysya, kun on niin paha mieli, jos vaikka saisi vertaistukea tai mummojen nakemyksia asiasta.
Minulla on ihana vauva, jota mummo aina sanoo ikavoivansa ja rakastavansa, mutta kun tavataan hanet, han ei ole enaa kovinkaan kiinnostunut.
Eli han haluaa katsella lasta ikaankuin akvaarion lasin takaa ilman etta millaan tavoin osallistuisi henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti lapsen elamaan.
Tilanne myos nolottaa, koska mieheni suku on aivan haltioissaan lapsestamme. Aidilleni lapseni on ensimmainen ja viimeinen lapsenlapsi.
Minulla on ihana vauva, jota mummo aina sanoo ikavoivansa ja rakastavansa, mutta kun tavataan hanet, han ei ole enaa kovinkaan kiinnostunut.
Eli han haluaa katsella lasta ikaankuin akvaarion lasin takaa ilman etta millaan tavoin osallistuisi henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti lapsen elamaan.
Tilanne myos nolottaa, koska mieheni suku on aivan haltioissaan lapsestamme. Aidilleni lapseni on ensimmainen ja viimeinen lapsenlapsi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tottahan mummot lastenlapsiaan rakastaa.
Mutta oletko hänelle liian vieras?
Luepa viesti uudelleen. Hän osaa suomea, mutta kirjoittaa ulkomailta koska ä:t ja ö:t puuttuvat.
Miten voit päätellä, ettei ole kiinnostunut? Lapsihan on vasta vauva!
Voit unohtaa mummojen taludelliset velvollisuudet. Mummot ovat aikoinaan hoitaneet omat lapsensa, jopa aika pienillä rahoilla. Ei ollut äitiyslomia niin pitkään.
Esim. mieheni äiti sai kaikkiaan 8 viikkoa äitiysrahaa.
Miksi mummojen pitäisi rahallisesti tukea? Kyllä se kuuluu lapsen isälle ja äidille.
Fyysisesti mummo voi olla väsynyt, ettei jaksaisi pienen vauvan kanssa. Et varmaan tajua ihmisten ikää, mummot eivät saa lapsia itse, koska eivät jaksaisi hoitaa.
Henkinen on yhteydessä ruumiilliseen.
Mitä ihmeen henkistä pienen vauvan mummo vielä voi harrastaa.
Olet asettanut miehesi äidille aika isot vaatimukset.
Jotkut ihmiset kunnioittaa pientä lasta, etteivät tahdo mennä koskettelemaan ja omin päin nostelemaan syliin. Silloin sitä katsotaan kuin lasin takaa.
Joku miniä taas voisi moittia, jos mummo ryntää suukottelemaan ja retuuttamaan pientä vauvaa, vieläpä tartuttaa flunssan.
Mummotkin on erilaisia, ei kaikki uskalla olla rohkeita.
Ehkä miehesi äiti on arka ja pelkää tallata reviirilläsi eli vauvan hoidossa.
Ihmiset ilmaisee tunteitaan eri tavoin.
Miten mittaat haltioitumisen?
Vauva on vauva, ei mummon tarvii HALJETA onnesta, ei hyppiä tasajalkaa eikä raastaa hiuksiaan ilmaistaakseen "haltioitumista"
Joten hiukan realiteettia sinullekin. Puoli Suomen kansaa ei nyt jaksa haltioitua vauvastasi, vaikka uskon että hän on ihana!
"Et varmaan tajua ihmisten ikää, mummot eivät saa lapsia itse, koska eivät jaksaisi hoitaa."
On sitä ihan äitienkin ikäisiä mummoja.
uudestaan. Näin sivusta huomautan, että vastineesi roolijako meni virheellisesti. Alkuperäisen omasta äidistä oli kyse, ei miehen äidistä.
Koska "jokainen mummo" ei ole ikäihminen, niin mitä sitten?
Jokainen ihminen on luonteeltaan omanlaisensa, lapsenlapset eivät muuta häntä miksikään. Jotkut vain eivät osaa heittäytyä leperteleviksi mummuleiksi, vaan ovat oman pidättyväisen luontensa mukaisesti vetäytyviä ja arastelevat vauvan koskemista ja pitelemistä.
Rakkaus lapseen voi kuitenkin olla syvää, kuten omiin lapsiinkin on ollut ja vieläkin on.
Mielestäni on aika paha asia ruveta vertailemaan isovanhempia keskenään ja varsinkin laskemaan, minkälaista "tukea" on miltäkin suunnalta saanut.
Monilla ei kerta kaikkiaan ole rahaa edes oman elämänsä pyörittämiseen. Monilla on vaikeuksia, joista ei halua puhua lapsiensa kanssa. On sairauksia ja kolotuksia, jotka estävät reippaan osallistumisen, vaikka allakasta katsoen pitäisi olla yhtä vetreä kuin lasten äiditkin.
Voi olla masennusta oman elämäntilanteesta johtuen, ja joita ei halua valitella, on unettomuutta ja jopa ahdistusta siitä, että työelämä on jäämässä taakse ja eläkeikä on käsillä.
Nuorilla on oma elämänsä, omat ilonsa ja huolensa, omat tulevaisuudensuunnitelmansa. Moniko nuori laskee suunnitelmiinsa isovanhemmat ja heidän eläköitymisensä? Tuskin monikaan.
Nuorien perheiden mielessä on oma perhe, ja oma lapsi, ja hämmästys voi joskus olla suuri, kun lapsen tulo ei saakaan koko sukua riemastuksen valtaan, vaan uusi tulokas otetaan vastaan yhtenä monien joukosa, itsestäänselvyytenä.
Kovin usein hoitaa lapsenlapsiani.kun omassakin elämässä on ahdistusta tarpeeksi.
Ja väsyttää,koskee sinne ja tänne.-Ei minua kiin-
nosta biletykset ja jatkuva shou elämän kanssa.
anteeksi suorat kysymykset.
ymmärrätkö kulttuurieroja
ymmärrätkö että sinua kohtaan on pieni pelko, tulevaisuudesta
oletko kovin määräileväinen vaikka oletkin ehkä aivan kouluja käymätön,
eli sinulla on vain mielipide, josta ei makseta paljoa euroja.
mielipide on kaikilla, mutta kaikki mielipiteet eivät ole oikeita.
On varmaan niin, että äitisi arkailee lapsen koskemista. Hän ei ehkä uskalla ruveta käsittelemään vauvaa, vaihtamaan vaippoja tai syöttämään. Hän jättää sen puolen sinulle.
Odota varhaisimman vauvaiän ohi. Mummu saattaa kiinnostua ajan myötä yhä enemmän, kun lapsi alkaa ilahtua mummun näkemisestä ja ottaa kontaktia. Kun mummu huomaa vauvassa edistystä ja kehitystä.
Sopeutuminen vie aikansa myös aikuisilta ihmisiltä.
Kun äitisi tulee paikalle, nosta vauva ja pane se äidin syliin. Anna heidän olla kahdestaan. Vakuuta äidille, ettei vauva mene rikki. Sano, että vauvalle tekee hyvää tutustua läheltä uusiin naamoihin.
Mutta taloudellisesti ei aina mummut voi avustaa. Omasta elämästäni sen tiedän tarkalleen. En pysty ostamaan rattaita, en edes kunnon ulkoilupukua, rahani eivät riitä. Omani olen kasvattanut ja kustantanut ilman tukea. Samaa voin odottaa jälkikasvultanikin.
Rahasta ei saa läheisyys olla kiinni. Lapsi ei kysy hintaa. Hän tarvitsee hellyyttä ja rakkautta.
miksi, kun on noin kriittinen tytär!
Anna äidillesi aikaa sopeutua tilanteeseen. Kyseessähän on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa. Sitten, kun vauva on isompi ja olet menossa "ulos" miehesi kanssa, voit pyytää äitiäsi lapsenvahdiksi. Näin hän tottuu hoitamaan lastasi, eikä enää arastele sitä.
Mummoilla on usein se pelko, jos he eivät ole esim kolmeenkymmeneen vuoteen hoitaneet pikkulasta, niin heistä tuntuu, että he eivät enää osaakaan. Jos on vielä kriittinen ja itsetietoinen tytär, joka osaa kaikki paremmin, ja joka tuntee kaikki lapsenhoidon nykytrendit, niin kyllähän siinä tulee hiki otsaan.
Sitä vähän ihmettelin, mitä taloudellista apua te oikein tarvitsette? Ymmärtäisin sen, jos olisit nuori köyhä yksinhuoltaja, mutta sinullahan on mies, jonka velvollisuus on huolehtia elatuksestanne.
Mietin samaa, kun esikoisemme syntyi, tuntui omituiselta, kun miehen vanhemmat ovat tiiviisti elämässämme mukana, soittavat joka viikko ja ikävöivät lapsenlastaan, ovat heti auttamassa, jos tarvitsemme apua jne. Oma äitini ei ole samanlainen. Jotenkin sitä alussa vähän pahoitti mielensä, kunnes tajusin, että mitä hittoa sitä vertaa mummoja keskenään, jokainen on oma itsensä, se suotakoon mummoille :)
Olen nyt onnellinen siitä, ettei oma äitini ole niin hirmuinen hössöttäjä, kuin mieheni äiti :)
Mun äidillä meni kyllä aika pitkään, ennenkuin lämpeni uudelle tulokkaalle...
ottaa vauvaa heti syliinsä jne. Samanlaista suhtautumista oi aikoinaan isäni, eli vaarin kanssa, kun itse sain vauvelin. Laitoin ronskisti piltin sitten hänen syliinsä ja siitä se lähentyminen sitten lähti.
Ja kun on kysymys omasta äidistäsi, niin miksi et suoraan kysy, miksei kaappaa lasta syliin?
Laita huumoria mukaan ja älä jännitä, sehän jos mikä tarttuu, jos niin tunnet. Äitisi saattaa ajatella, ettei osaa kumminkaan hoitaa vauvaa niinkuin sinä toivot. Kyllä kaikki tulee varmaan paranemaan pikku hiljaa, pieni vauvasi on sydämen ja rakkauden lähettiläs myöskin äidillesi!