Moi vaan.
Olen 19vuotias tyttö. Äitini puhuu edelleen joskus mulle kuin pikkutytölle. Esim oli koko luokan projekti mikä venyi vielä tähän loman alkamisen ylikin ja myös vanhempia tarvittiin siellä.
Huomasi, kuinka muut vanhemmat puhuivat lapsilleen ihan normaalisti. Mutta sitten mun äiti.. koska tiedettiin että päivä oli pitkä, oli hyvä ottaa jotain syötävää ja juotavaa mukaan.
No hän sit yhes välis
"Siellä on sitä limpparia jos tulee jano"
myöhemmin.. "Juo pois se sieltä jos jano tulee, minä voin juoda vaikka vettä"
Okei.. mä saatan ylireagoida nämä, mut koska tuntuu et muiden vanhemmat ei lapsilleen vastaavassa tilanteessa puhuisi noin.
On aikakausia, jolloin puhuu kuin aikuiselle, mut sit tulee jotain tuon tyylistä.. huoh :(
Ylireagoinko tämän asian vai mitä on tehtävissä?
Olen 19vuotias tyttö. Äitini puhuu edelleen joskus mulle kuin pikkutytölle. Esim oli koko luokan projekti mikä venyi vielä tähän loman alkamisen ylikin ja myös vanhempia tarvittiin siellä.
Huomasi, kuinka muut vanhemmat puhuivat lapsilleen ihan normaalisti. Mutta sitten mun äiti.. koska tiedettiin että päivä oli pitkä, oli hyvä ottaa jotain syötävää ja juotavaa mukaan.
No hän sit yhes välis
"Siellä on sitä limpparia jos tulee jano"
myöhemmin.. "Juo pois se sieltä jos jano tulee, minä voin juoda vaikka vettä"
Okei.. mä saatan ylireagoida nämä, mut koska tuntuu et muiden vanhemmat ei lapsilleen vastaavassa tilanteessa puhuisi noin.
On aikakausia, jolloin puhuu kuin aikuiselle, mut sit tulee jotain tuon tyylistä.. huoh :(
Ylireagoinko tämän asian vai mitä on tehtävissä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei,
tokihan tuollainen käyttäytyminen äidiltäsi saattaa sinusta tuntua nololta ja lapselliselta, varsinkin kun olet jo täysi-ikäisyyden saavuttanut nainen. Mutta äidistäsi se ei ole ollenkaan epätavallista jutella sinulle sillä tavoin kuin hän nyt tekee, koska olet kuitenkin edelleen hänen tyttärensä :)
Sekin saattaa vaikuttaa asiaan jos asut vielä kotona, itse huomasin kun muutin pois kotoa 17-vuotiaana niin jonkun ajan jälkeen äiti alkoi arvostaa ponnistelujani "itsenäisenä nuorena".
Mutta toisaalta.. Ole iloinen että äitisi välittää ja huolehtii sinusta, ei siitä kannata ainakaan itseensä ottaa :) Noita puhetapoja tulee vielä joskus ikävä.
Ei sentään enää nii useesti tällaista, mut nyt taas vaihteeks. Luokkakaveri soitti mulle ja kysy vaa mua kaupungille huomenna. Ni tää on jo heti, vaik oli toisella puolen asuntoa kattomas telkkua, syöksyy heti ovelle "Kuka se oli".
Et olipa kiva -.-
on hyvä et äitis sentään huolehtii susta.. Toisin voi sanoo esim. mun äidistä. Sitä ei kiinnosta mun menemiset uhkailee lähettää lasten kotiin ja kaikkea vastaavaa.. väittää että olen pilannut hänen elämän vaikka äitini tässä on mun elämän pilannu.
No eikö :D
Oma vanhempani puhuu minulle kuin olisin 7v.
Olen myös 19.
Ärsyttävintä on hienovarainen vihjailu seksistä, tyyliin "toiset miehet ne on sellaisia".
Jaa, seksuaalinen identiteettini kyllä heräsi siinä 6-vuotiaana...
että olet jo kasvanut aikuiseksi.Kun aikuinen lapseni tuli kylään,taputti olalle ja kysyi "mitä äiti?.Vastasin "mitä poika?".Tällaiset on ihan mukavia,mutta sitä arvostaa ja sen ottaa hiukan eri tavalla vasta sitten,kun nuori on jo lentänyt pesästä.Äidilläsi on oma tyylinsä,ehkä ei huomaa että se ärsyttää sinua ja saa tuntemaan itsesi pikkulapseksi.