Täähän on

seuraavaksi viha ja sitten onnellisuus, että parempi näin (kunhan itsensä saa ensin sen ymmärtämään)

heti kun ensin selviytyisin itse tästä sapesta..

Enpä tiedä, mitä katkeruuden jälkeen seuraa.
Sain itse kenkää viisi vuotta sitten koska kilpaileva naistyöntekijä touhusi silleen johtajan kanssa ja nappasi sen takia hommani, ja vieläkin vituttaa, vaikka sain uuden - paremman - homman.
Epäreiluus katkeroittaa. Kyse ei ollut siitä, että se mimmi oli parempi töissä vaan...

krapulasta on selvinnyt täysin,samanlainen olotila voisiko olla mahdollinen?.

katkeruudella mitään yleistä kaavaa ole, en usko ainakaan. Musta tuntuu, että se on kyllä aika yksilöllistä, ja kai se riippuu vähän myös siitä, MISTÄ on katkera, hmh?

Itsellä se meni (pettäminen) katkeruus->viha->masennus/ikävä/itsesyytökset->tyhjyys->kohtuuton epäluulo tosissaan lähisuhteisiin edes yrittäviä kohtaan->vähittäinen elämänhalun palautuminen ja menneen unohtaminen...

Prosessi on edfelleen kesken. Jos on tosissaan ollut ja esim. toiseen täysillä luottanut, kyllä omilleen palaaminen aikaa taitaa viedä.

Viisaammat sanoo, että ensimmäiset kymmenen vuotta on pahimmat, sitten alkaa vähän helpottaa...

hei kyllä se joskus nurkan takaa löytyy iloakin
kokemusta on