syksyn mukana uudet tuulet. Nyt on taas aika miettiä mitä pitkinä talvikuukausina puuhaillaan. Opistot avaavat ovensa ja ahkerimmat rientävät sinne opiskelemaan, jotkut suunnittelevat "talvipakolaisuutta" menemällä etelän lämpöön ja jotkut vain ovat eivätkä suunnittele mitään uutta.
Itse olen vielä "funteeraustasolla". En oikein ole päättänyt mitä kivaa talvenvaralle keksisi puuhasteluksi.
Miten on Ruuneperi, aiotko mennä etelään tänäkin vuonna?
Antakaapa hyvä vinkki kivoista harrastuksista.
Itse olen vielä "funteeraustasolla". En oikein ole päättänyt mitä kivaa talvenvaralle keksisi puuhasteluksi.
Miten on Ruuneperi, aiotko mennä etelään tänäkin vuonna?
Antakaapa hyvä vinkki kivoista harrastuksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
menen ainakin retkeilijöiden mukana Porin teatteriin jos terveys myötä antaa,
mutta se on sitten sen ajan murhe.
nyt tuntuu vointi vähän vielä huteralta,ehkä tästä nyt vielä selvitään.
Aina ihmisen on hyvä suunnitella ja haaveilla se ei maksa mitään,ilman niitä ihminen on eloton möhkäle.
opistot on minunkohdaltani käyty,mutta matkailu avartaa,vaikka vain tässä armaassa kotimaassamme,talvella on se hyvä puoli ei tarvitse nääntyä helteessä,kun kuvaa talvimaisemia tuolla luonnossa ja menee katsastamaan noita mäkirinteitä ja hiihtolatuja,lälläisestä minä haaveilen talven tultua,en haluaisi jäädä nurkkaan kyhjöttämään,kun vain tulee voimia vähän lisää,niin hiihyoladulle lähden,vaikka hiljaisesti hiihtäinkin. raikas ilma tekee hyvää mielelle ja ruumiille,en aijo antaa periksi.
itse kuinka musikaalinen, harrastatko soittoa tai laulua?
Itselleni musiikki harrastuksena on numero yksi. Laulu erikoisesti.
Alaluokilta asti olen sitä harrastanut eri muodoissa. Useisiin eri tyyppisiin kuoroihin (esiintymiset, laululeirit, harjoitukset ym.) kuuluminen vie aikaa tietysti muilta toiminnoilta. Mutta jokainen valitsee tietysti sen omansa, mistä saa uusia tuulia matkojen ja ystävien myötä.
Suosittelen lämpimästi!
Minä menen Tiffany- lasityökurssille, espanjan alkeille ja joogaan.
Niissä riittää puuhastelua koko talveksi, eipä taida aika tulla pitkäksi!
nämä luettelemanne. Ei voi muuta kuin ihailla ja vähän kadehtiakin.
On hyvä että toipilaanakin Anu, ajattelet positiivisesti eteenpäin. Tottakai nyt on vähän heikko olo mutta kyllä se siitä kummasti sitten paranee kunhan aika kuluu. Olen kyllä kokenut saman useitakin kertoja elämässäni.
Fuulalle on pakko kertoa omasta musiikin harrastuksestani.
Kuuluin n.s. kympin laulajiin koulussa. Ei sitä joulu- ja kevätjuhlaa etten olisi laulaa lurauttanut. Aika kului. Perheeseen tuli poikalapsia ja sen mukana bändit. Talo kaikui 70-luvun hittejä että korvissa soi. Pojilla oli ilmeisesti parempi musiikkikorva kuin minulla sillä joka kerta kun minä yritin laulaa pojat sanoivat "tee äiti mitä tahansa muuta mutta älä laula". Siihen loppui laulut. Sekin taito on sillätavalla että sitä on harjoiteltava kaiken aikaa jos mieli pitää äänen kunnossa.
Opistoilla olisi todella monenlaista mukavaa jota voisi harrastaa, mutta nyt on niin että kaikki harrastukset ovat enimmäkseen iltaisin ja olen tullut araksi. En enää uskalla kulkea iltaisin ulkona. Tämä koskee myös teatteria. Sinnekin uskaltautuu harvoin, niin mieluista kuin se muuten olisikin.