Mies livahti uneen viime yönä.
Viipyi pitkään.
Ei lähtenyt, vaikka heräsin välillä.
Istuimme saman pöydän ääressä.
Avauduin, mies kuunteli -
ei puolustautunut, ei syytellyt, ei selitellyt.
Silmät kosteina vain kuunteli kiireettömästi,
oli hellyyttävän surullisen näköinen.
Otti kädestä kiinni lähteissä,
minuakin alkoi itkettämään.
Koko päivän sovinnon käsi on ollut kädessäni:
jonkinlaisen ystävyyden kosketus.
Vain itseään voi muuttaa.
Viipyi pitkään.
Ei lähtenyt, vaikka heräsin välillä.
Istuimme saman pöydän ääressä.
Avauduin, mies kuunteli -
ei puolustautunut, ei syytellyt, ei selitellyt.
Silmät kosteina vain kuunteli kiireettömästi,
oli hellyyttävän surullisen näköinen.
Otti kädestä kiinni lähteissä,
minuakin alkoi itkettämään.
Koko päivän sovinnon käsi on ollut kädessäni:
jonkinlaisen ystävyyden kosketus.
Vain itseään voi muuttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on niin totta, mutta sepä vasta suuri asia onkin. Kun muuttaa itseään, niin se muuttaa myös ihmisiä ympärillä. Jotkut lähtevät, jotkut ehkä jäävät, mutta suhde rakentuu uudelta pohjalta.
Se laajenee renkaina yhä laajemmalle..
Olisikohan siinä ollut enemmänkin kuin ystävyyttä ;)
Eihän kukaan muuttamalla muuta itseään, se tapahtuu pikku hiljaa, kun haluaa iloa ja mielenrauhaa elämäänsä. Huomaa, ettei vanhalla elämäntyylillä oikein pärjää tms.
Tyytyväinen ihminen luo ympärilleen tyytyväisyyttä, rehellinen avoimuutta, avoin avoimuutta. Näin pääsääntöisesti.
Sanotaan, että ihminen joka osaa pyytää tarvittaessa apua, asettaa itsensä muutoksen polulle. Henkisesti jäykkä jää yksinäisyyteen, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon ihmisiä.