sanoa. Ikävä ei lopu; mutta olet sentään ajatuksissani. Muistan ne luomasi katseet; muistan nekin muutamat kerrat, kun katsoit silmiini ja näytit jotenkin niin rakastuneelta/ihastuneelta. Sen voin laskea ehkä mielikuvituksen piikkiin. Eihän sitä kuitenkaan voi kieltää, että joskus kun olimme samassa huoneessa, emme saaneet katseitamme irti toisistamme... Tai minä en ainakaan saanut. Kyllä, ikävöin sinua ja toivottavasti saan vielä nähdä sinut.
Joskus taas välttelit katsettani, kuten minäkin kai joskus tein. Se on ymmärrettävää; välillä välinpitämättömyytesi sattui ihan hirveästi.
0Äänestä
katsekontakti
"joskus kun olimme samassa huoneessa, emme saaneet katseitamme irti toisistamme..."
Ai joskus... eikös se ollut niin aina?? Kun on rakastunut, niin tiedostaa vaan sen yhden ihmisen, kaikki muuta ympäriltä haihtuu... Joskus oli pakko vältellä kaikin tavoin katsomasta, muuten olisi ollut liian kiusallista. Ei ollut tarkitus olla välipitämätön, vaan hillitä tunteita hieman... Varsinkin kun muut alkoivat huomata ne katseet...
0Äänestä
Miksei...
katsekontakti kirjoitti:
"joskus kun olimme samassa huoneessa, emme saaneet katseitamme irti toisistamme..."
Ai joskus... eikös se ollut niin aina?? Kun on rakastunut, niin tiedostaa vaan sen yhden ihmisen, kaikki muuta ympäriltä haihtuu... Joskus oli pakko vältellä kaikin tavoin katsomasta, muuten olisi ollut liian kiusallista. Ei ollut tarkitus olla välipitämätön, vaan hillitä tunteita hieman... Varsinkin kun muut alkoivat huomata ne katseet...
muut olisi saaneet huomata niitä katseita? Ai niin, kyllä muistan sen erään maanantain. Muistatkohan sinäkin?
0Äänestä
minä....
Miksei... kirjoitti:
muut olisi saaneet huomata niitä katseita? Ai niin, kyllä muistan sen erään maanantain. Muistatkohan sinäkin?
voisin unohtaa, enkä haluakkaan=)
0Äänestä
kyllä...
minä.... kirjoitti:
voisin unohtaa, enkä haluakkaan=)
Mutta miksi muut eivät saisi huomata kipinää välillämme? Ja sitä, kuinka katselemme toisiamme niin avoimesti? Ai että haluaisin elää sen erään keskiviikon uudestaan ja uudestaan...
0Äänestä
antako muitten...
kyllä... kirjoitti:
Mutta miksi muut eivät saisi huomata kipinää välillämme? Ja sitä, kuinka katselemme toisiamme niin avoimesti? Ai että haluaisin elää sen erään keskiviikon uudestaan ja uudestaan...
häiritä, nauttikaa syömmein pohjasta:D Toljottelijat ovat voineet tulla siihen ikään kun...
0Äänestä
aukesi suu
Pelkäsin elämää, väistykää Päästäkää minut onneni luo Tahtoisin kotiin, anteeksi suo Ota minut syliisi nyt, nukutaan
0Äänestä
ikävä sua...
"olen huutanut nimeäsi liikaa, en enää jaksa olen itkenyt silmilläsi liikaa, et enää jaksa tiedän, olen vaikea kuin maanantaiaamu, niin väsyneenä tiedän, en silti ikinä en koskaan mä halua elää
kertosäe: ilman sua, en voi olla ilman sua, en voi elää ilman sua, en osaa hengittää (2x)
olen ajatellut sinua liikaa ja vielä jatkan olen rakastanut sinua paljon ja vielä jatkan tiedän, olen vaikea kuin ensilumi, kesärengas autolle tiedän, en silti ikinä en koskaan mä halua elää
kertosäe
sä et usko kuinka mulla on paha olla ikävä voittaa elämäni sata-nolla ja mä uskoin meihin niin helvetin paljon nyt sitten taas menneisyyteen takas vajoon mä hajoon, en millään osaa susta luopua enkä halua, en halua tehdä meistä loppua kun ajattelin koko elämäni rakastaa sinua en ketään muuta, vain sua kulta
Vastaukset 8
Vanhimmat
sanoa. Ikävä ei lopu; mutta olet sentään ajatuksissani. Muistan ne luomasi katseet; muistan nekin muutamat kerrat, kun katsoit silmiini ja näytit jotenkin niin rakastuneelta/ihastuneelta. Sen voin laskea ehkä mielikuvituksen piikkiin. Eihän sitä kuitenkaan voi kieltää, että joskus kun olimme samassa huoneessa, emme saaneet katseitamme irti toisistamme... Tai minä en ainakaan saanut. Kyllä, ikävöin sinua ja toivottavasti saan vielä nähdä sinut.
Joskus taas välttelit katsettani, kuten minäkin kai joskus tein. Se on ymmärrettävää; välillä välinpitämättömyytesi sattui ihan hirveästi.
"joskus kun olimme samassa huoneessa, emme saaneet katseitamme irti toisistamme..."
Ai joskus... eikös se ollut niin aina?? Kun on rakastunut, niin tiedostaa vaan sen yhden ihmisen, kaikki muuta ympäriltä haihtuu... Joskus oli pakko vältellä kaikin tavoin katsomasta, muuten olisi ollut liian kiusallista. Ei ollut tarkitus olla välipitämätön, vaan hillitä tunteita hieman... Varsinkin kun muut alkoivat huomata ne katseet...
muut olisi saaneet huomata niitä katseita? Ai niin, kyllä muistan sen erään maanantain. Muistatkohan sinäkin?
voisin unohtaa, enkä haluakkaan=)
Mutta miksi muut eivät saisi huomata kipinää välillämme? Ja sitä, kuinka katselemme toisiamme niin avoimesti? Ai että haluaisin elää sen erään keskiviikon uudestaan ja uudestaan...
häiritä, nauttikaa syömmein pohjasta:D Toljottelijat ovat voineet tulla siihen ikään kun...
Pelkäsin elämää, väistykää
Päästäkää minut onneni luo
Tahtoisin kotiin, anteeksi suo
Ota minut syliisi nyt, nukutaan
"olen huutanut nimeäsi liikaa, en enää jaksa
olen itkenyt silmilläsi liikaa, et enää jaksa
tiedän, olen vaikea kuin maanantaiaamu, niin väsyneenä
tiedän, en silti ikinä en koskaan mä halua elää
kertosäe:
ilman sua, en voi olla
ilman sua, en voi elää
ilman sua, en osaa hengittää
(2x)
olen ajatellut sinua liikaa ja vielä jatkan
olen rakastanut sinua paljon ja vielä jatkan
tiedän, olen vaikea kuin ensilumi, kesärengas autolle
tiedän, en silti ikinä en koskaan mä halua elää
kertosäe
sä et usko kuinka mulla on paha olla
ikävä voittaa elämäni sata-nolla
ja mä uskoin meihin niin helvetin paljon
nyt sitten taas menneisyyteen takas vajoon
mä hajoon, en millään osaa susta luopua
enkä halua, en halua tehdä meistä loppua
kun ajattelin koko elämäni rakastaa sinua
en ketään muuta, vain sua kulta
mul on ikävä (4x)"