Olen lapseton 27-vuotias nainen ja kuusi vuotta vanhemmalla siskollani on pian kaksi vuotias tytär. Lapsen syntymän jälkeen siskostani on tullut äärimmäisen rasittava! Hän keskittyy vain lapseensa ja olettaa että muidenkin pitäisi keskittyä. Aikuisten keskustelut keskeytyvät siskoni osalta jos lapsi inahtaa toisessa huoneessa tai on liian kauan inahtamatta..
Lapsi roikkuu siskossani kokoajan ja siskoni vahtii silmä tarkkana miten me muut (siis LÄHIsukulaiset) hoidamme lasta, tuntuu että vain hän osaa olla lapsensa kanssa ja muut enemmän tai vähemmän vahingoittavat häntä. Kun siskoni ei ole paikalla, on lapsi aivan ihana ja rento mutta äitinsä ollessa paikalla kitisee ja heittäytyy hankalaksi.
Minusta siskoni tukahduttaa lastaan vaikka tiedän että hän haluaa lapselleen vain parasta.
Haluaisin viettää lapsen kanssa enemmän aikaa mutta tuntuu ettei minuun luoteta..
Kertokaas äidit minulle neuvoa, KIITOS!!!
Lapsi roikkuu siskossani kokoajan ja siskoni vahtii silmä tarkkana miten me muut (siis LÄHIsukulaiset) hoidamme lasta, tuntuu että vain hän osaa olla lapsensa kanssa ja muut enemmän tai vähemmän vahingoittavat häntä. Kun siskoni ei ole paikalla, on lapsi aivan ihana ja rento mutta äitinsä ollessa paikalla kitisee ja heittäytyy hankalaksi.
Minusta siskoni tukahduttaa lastaan vaikka tiedän että hän haluaa lapselleen vain parasta.
Haluaisin viettää lapsen kanssa enemmän aikaa mutta tuntuu ettei minuun luoteta..
Kertokaas äidit minulle neuvoa, KIITOS!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun kaveri oli samanlainen, tai on vieläkin...
Tää on siinä mielessä ikävää, että todennäköisesti lapsi ottaa pitkät heti kun voi 16v ja äiti jää yksin loppuelämäkseen. Sillä vanhempien tarkoitus on KASVATTAA LAPSI ELÄMÄÄN ILMAN VANHEMPIAAN - plain and simple.
Lapsi tukehtuu henkisesti ja lapsuus on traumaattinen. Nää on niitä tyypillisiä tapauksia, jotka täyttää psykoterapiat nuorina ja aikuisina.
Anteeksi jos vastaukseni on vähän pessimistinen, kypsyttää vaan ihan tosissaan äidit, joilla oikea äitiys on täysin hukassa...
Miksi siskosi pelkää niin paljon menettävänsä lapsen? Pelkääkö hän kuolemaa vai menettämistä? No ne on vähän sama juttu...
Voimia, anna lapselle rentoja ilonhetkiä ja hullunhauskaa hassuttelua aina kun voit.
Tukahduttamisoperaatio alkoi omalla kohdallani kun täytin 12 vuotta. Sitä ennen taisi olla hieman liiankin löyhää "suojelua".
Olen yksi esimerkki näistä jotka heti kun pystyivät jättivät vanhempiensa kodin. Ja kyllä työllistänyt olen myös mielenterveyspalveluita.
Omien lasteni kasvattamiseen olenkin sitten saanut kunnolla perspektiiviä... No, kaikkihan me yritämme parhaamme.. :)
Lapsi kiukkuilee aian sille joka on hänelle lähin. Sama minunkin nappuloillani, minulle tulee uhmat, kitinät ja tyytymättömyydet, ja kenelle tahansa muulle ovat kuin herranterttuja :D
Voiko olla mahdollista että tällaisesta ilmiöstä olisi kyse? Siitäe ttä lähin ihminen (äiti) saa kitinät ja hinkkaamiset osakseen kun muiden kanssa voi sitten pitää hauskaa. Ja tästä johtuen äiti luulee 8kuten minäkin luulin) että lapset ovat muillekin yhtä hankalia, ei tahdo antaa lasta toiselle hoitoon koska ei tahdo rasittaa heitä kitisevällä ipanalla.
Tuo inahduksiin tai inahtamattomuuteen keskustelun katkeaminen on niiiin tuttu juttu. Jos tenava on äidilleen kitisevää sorttia sellainen takertuja jolta ei saa hetken rauhaa, se on vain kaukonäköisyyttä. Meinaan jos et reagoi siihen ininään kun se alkaa, on pystytssä pian kolmas maailmansota, mitä nopeammin inahdukseen reagoidaan, sitä helpommalla tilanne menee ohi.
En yritä sanoa että tämä tilanne teillä ehdottomasti on :D vaan ehdotan mietittäväksi josko jotain tuollaista olisi kyseessä ennemmin kuin äiti joka "tukahduttaa" alle kaksivuotiaan lapsen.
Sano suoraan äidille että sinusta tuntuu kuin hän ei luottaisi sinuun lapsen hoidossa, ja kysy mistä se johtuu. Toimi myös itse; pyydä saada viedä lapsi ulos, leikkikentälle, jäätelölle, yökylään, mitä nyt ikinä tahdotkin hänen kanssaan tehdä, ja anna äidilel mahdollisuus nähdä että lapsi tulee ihan yhtenä palana takaisin. Aina oman lapsen antaminen muille hermostuttaa, ei sille minkään voi. Siihen pitää vain oppia! Opeta sinä?
***
Tuo, että "heittäytyy hankalaksi" kuuluu ihan lapsen normaaliin kehitykseen, kiukutella sille läheisimmälle henkilölle joka yleensä on se äiti.
Kyllä itsekin vahdin vajaa 2-vuotiasta muitten seurassa, kun tiedän miten lapsi toimii ja kaikki muut eivät aina tiedä mitä kaikkea sen ikäinen voi keksiä, suuhunsa laittaa jne.
Suosittelisin sinulle neuvona vaikkapa teoriatiedon opiskelua 2-vuotiaan sielunelämästä, eikä tuollaisia omien johtopäätösten vetelyä jotka menevät ihan pieleen.
Näitä riittää munkin lähipiirissä!! Tuntuu, ettei lasten myötä ole enää omaa elämää.. toisten asiat ei kiinnosta ja puhutaan VAAN lapsista. Ja vahdataan syömisiä ja sitten ollaan vihasia isovanhemmille, jos he antavat jossain periksi ym.ym. Esimerkkejä löytyisi roppakaupalla.
Mä sain esikoisen nyt tammikuussa ja olin ihan otettu, kun mun siskoni sanoi tossa vähän aika sitten, että hän luuli, että olen muuttunut ja puhun vaan lapsesta.. mutta en ole, vaan ihan samanlainen olen kuin ennenkin. =)