Satu hukassa!

Olen lukenut Maupassantia, mutten suomeksi. Jos tietäisin tuon novellin englanninkielisen nimen, voisin ehkä keksiä siihen sopivan sadun jostakin.

Onnistunut kepponen

Tunnetteko Juuso Tuiterin? Ettekö? No, vahinko ei ole suuri. Juuso Tuiteri on hyvin jokapäiväinen henkilö. Te ikävystyisitte viidessä minuutissa hänen seurassansa ja toivoisitte, että paha veisi hänet jonnekin kauas eikä toisi häntä milloinkaan takaisin. Ei ainakaan teidän näkyviinne.

Kuitenkaan Juuso Tuiteri ei ole tyhmä mies. Kaupassa mujauttaa hän sinut, ennen kuin ennätät ähkäistäkään. Ja välistä voi hän tehdä kepposet suuremmallekin joukolle.

Niin kuin näkyy seuraavasta:

Kerran saapui Tuiteri kyytihevosella ajaen eräälle asemalle, jolla juna seisoo 16 minuuttia.
Tuiteri kulki sitten kapsäkkeineen pitkin junan viertä vaunulta vaunulle ja totesi harmistuneena, että kaikki vaunut olivat jokseenkin täynnä.

Ja Juuso Tuiteri, joka oli koko viime yön valvonut hammassäryn tähden, oli väsynyt ja olisi kernaasti hailunnut päästä sellaiseen vaunuun, missä hän olisi voinut oikaista itsensä pitkin pituuttaan sohvalle ja nukkua syvään ja virkistävään uneen. Mutta sellaista vaunua ei ollut.

Silloin sai Juuso Tuiteri aatteen, joka ei lähde mistä taulapäästä tahansa. Hän astui viimeisen vaunun kohdalle ja huusi kovalla äänellä:

— Tämä vaunu jää tälle asemalle. Vaunun ikkunat olivat auki.

Juuso Tuiterin ei tarvinnut huutaa kahta kertaa.
Junan lähtöön oli vain muutamia minuutteja.
Kaikki matkustajat kiiruhtivat tavaroineen ulos etsimään itselleen paikkaa muista vaunuista.

Sitten astui Juuso Tuiteri tyytyväisenä hymyillen vaunuun, ja nyt oli hänellä tilaa kylliksi. Hän oli yksin koko vaunussa. Nostettuaan kapsäkkinsä hyllylle hän ojentautui pitkälleen penkille, naurahti vielä kerran ja vaipui unenhorrokseen.

Juuso Tuiterilla ei ollut oikein selvää käsitystä siitä, kuinka kauan hän oli nukkunut, kun heräsi siihen, että joku astui sisään. Tulija oli asemapäällikkö. Hänen kasvoillaan oli ystävällinen hymy, kun hän kysyi:

— Tekös älysitte huutaa, että tämä vaunu irroitetaan junasta?

Juuso Tuiteri naurahti ja sanoi:

— Niinpä kyllä.

Ja asemapäällikkö naurahti hänkin ja ilmoitti:

— Hyvin teidän kepposenne onnistuikin. Junamiehet
luulivat, että vaunu todellakin oli jätettävä asemalle ja irrottivat sen junasta!

Juuso Tuiteri hyppäsi pelästyneenä, tukka pörrössä, ikkunaan, pisti päänsä ulos ja näki, että vaunu seisoi yksin raiteilla, ja juna oli mennyt menojaan.

nimim. Tiitus

korusta vain satu Adalmiinan helmi, mutta en muista sen juonta enää kunnolla, joten en ole varma sopiiko. Toinen mikä koruista tuli mieleen on Oscar Wilden Onnellinen prinssi, mutta ehkä se käy vielä huonommin. Sitten oli joku satu linnusta ja lainahöyhenistä, mutten muista kenen.