ja kysyisin onko ihmisen parempi olla muualla silloin vai jollain lailla mukana?jos mukana kuinka voi olla avuksi?ja entäs jos kisu alkaa synnyttää ihan mihin vain,voiko siirtää?ollaan tehty pentupesä,mutta se ei tunnu kiinostavan..ja varmaan neiti pitäisi pitää sisällä,ennen koetusta..kuinkahan se onnistuu..on meinaa ollut ulkosalla aina tarpeillaan yms.
kissamme synnytys..
koittaa kohta
7772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hiekkalaatikko. Kissaa ei tosiaan kannata päästää ulos, kun synnytys aika alkaa olla käsillä. Kissa hakeutuu mielellään turvalliseen piiloon ja ulkoa voi olla mahdotonta löytää pentuja. Ihmisen täytyy olla sen verran mukana, että seurailee että kaikki menee hyvin. Ongelmatilanteessa kissan on saatava nopeasti apua.
http://www.clinivet.fi/artikkelit/kissa_artikkelit/artikkeli_18.html
http://www.clinivet.fi/artikkelit/kissa_artikkelit/artikkeli_4.html
meillä ainakin silloin 7vuotias kissa synnytksen ollessa lähellä tuli luoksemme ja kyhnäsi jaloissa ja naukui paineesta mahassa. kierteli hermostuneesti olohuoneessa ja saattoi jopa hypähdellä sohvalta toiselle mutta lopulta asettui meidän tekemälle synnytyspedillä ilman kehotuksiamme ja olimme koko synnytyksen ajan vieressä ja silittelimme ja rauhoittelimme rakasta kissaamme siinä, ei kissa ollut moksiskaa ja antoi koskea pentuihin heti. saattoi johtua myös siitä että meillä kissat ovat kuin omia lapsia, kaikki mikä on meidän on myös heidän ja toisin päin. nukkuvat päällä ja saavat mitä pyytävät ja aina on joku kotona niide kanssa leikkimässä ja juttelemassa joten meillä ainakin kissa luotti ja usein saattoi lähteä ja jättää pennut koriin, oli hiukan välinpitämätön pentuja kohtaan, jouduin usein vahtimaan pentuja yötäpäivää ja kantamaan emokissan petiin ja laittaa siihen makaan jotta pennut saisivat maitoa, mutta onneksi lämmikkeeksi pennuille tuli aina iso poikakissamme joka sitten makasi siinä niiden kanssa pienessä korissa ja pesi niitä sen aikaa kunnes emo tuli juottamaan ne ja lähti pois :) meidän kissamme on hiukan omapäisiä, koska niiltä ei kielletä mitään ja ovat tottuneet ihmisiin mutta suosittelen sinulle että vahdit synnytystä ja jos emo on niin väsynyt jo synnyttämiseen ettei jaksa enää puhdistaa pentua ja katkaista napanuoraa nii steriloi sakset, narua laita napanuoran ympärille ja katkaise se ja haalealla vedellä kevyesti pyyhkien pese pennun nassun edestä lima ja mähmä pois ja vie takasin laatikkoon. me jouduimme viimeisen pennun kohdalla tekemään tuolla tavalla, mutta ei kannata hätääntyä, et pysty tekemään väärin jos olet varovainen ja huolehtivainen :)
toivottavasti tulee suloisia pentuja, jos emo antaa niin siliteltää pentuja ja olkaa niiden kanssa mahdollisimman paljon niin sillä tavalla niistä tulee ihmisrakkaita ja eivät pelkää turhaan. meidän pikkuisista tuli oikein esimerkillisiä nuoria miehiä kun lähtivät kotoa :D
synnytykseen liittyen.Napanuoraa EI sidota millään narulla kissan tai koiranpennuilla!Ei emotkaan niitä sido sen jälkeen kun ovat katkaisseet napanuoran,se vuotaa ehkä ihan pikkasen verta ja sitten alkaa pikkuhiljaa kuivua itsestään kiinni.
Ainoastaan ihmislapsilla napanuoraa sidotaan.
s"aattoi johtua myös siitä että meillä kissat ovat kuin omia lapsia, kaikki mikä on meidän on myös heidän ja toisin päin. nukkuvat päällä ja saavat mitä pyytävät ja aina on joku kotona niide kanssa leikkimässä ja juttelemassa"
--> Tuommoista on aina NIIN ihanaa lukea. Ihanaa, että joku oikeasti välittää niistä suloisista karvapalloista. Itsekin rakastan omia kissojani suuresti ja ne on niin iso tuki etteivät itsekään varmaan tajua.
ok.4 pentua tuli:)emo oli aamusel todella halipipi ja leikkisä,kunnes nuukahti ja alkoi ponnistamaan lapseni lelulaatikkoon(tuli kiire poistamaan lelut ja laittaa vällyä)..ja nekun sain tehtyä,kisumme pinkaisi alakertaan tiskipöydän alle ja samantien syntyi eka pentu,,tosin saimme siirettyä sitten emon ja pennun alkuperäiseen pesään:)ja nyt hyö kaikki 5 ovat siellä.emo ja pennut ja emo imettää ja kehrää:=
Oma kissani synnytti 1.6
keskelle keittiön lattiaa. Ei kelvannut valmiiksi vuorattu laatikko. Nostimme Wiiwin pentuineen (5) siihen. Vajaan vuorokauden siinä viihtyvät, sitten Wiiwi siirsi pesueensa lipaston alle, sieltä muutaman vuorokauden jälkeen sohvan taakse, jossa tällä hetkelläkin majailevat.
Pieni Muskotti-poika ei jaksanuit elää vaan nukkui pois, sai leposijan pihalta omenapuun alta.
Tiesin että emo (2 v, eka kerta, paitsi vuosi sitten syntyi yksi kesken) tulee mun luo kun synnytys koittaa. Nukkui mun ja miehen välissä yön ja sitten alkoi valittaa. Nostin peiton kanssa sängynpäähän lattialle, jossakin vaihteessa vaihdoin alle vähän huonomman täkin. Ekan pennun syntyessä kissa tunki päätään kainalooni:-). Kahdelta viimeiseltä jouduin katkaisemaan napanuoran, kun tuntui ettei enää voi odottaa. Löysin netistä ohjeet hiertää napanuora kynsien avulla poikki. Hyvin sujui, ja nyt on kolme ihanaa vauvelia onnellisen mamman kainalossa:-D! Yksi, keskimmäinen pennuista on selvästi suurempi ja pullerompi kuin kaksi muuta - ja tappelee tissistä ja valittaa suureen ääneen jos kokee vääryyttä;-D. Aivan ihania! Yksi jää meille, muillekin on jo koti. Oi autuutta - odottaa, että silmät avautuvat, ne ensi askeleet laatikon ulkopuolella...! Ja miten ihanan hyvä äiti meidän pikku tyttö on ollut ensi hetkestä alkaen:-))!