Tutustuin kerran eteläsuomalaisen kotikaupunkini leikkipuistossa perheenisään. Hänen lapsensa leikkivät mun lasteni kanssa sulassa sovussa ja tapaamme aina silloin tällöin tässä paikassa. Kun jossain vaiheessa selvisi, että hän on lestadiolainen, kyselin asiallisesti hänen elämästään, uskostaan ja periaatteistaan. Hauskinta tässä on se, että hän ei tiedä sitä, että minäkin olen joskus ollut vl, tosin en enää kymmeneen vuoteen. Hän on itse asiassa ensimmäinen vl, jonka kanssa keskustelen vl-liikkeestä lähtöni jälkeen. En tiedä, paljastanko koskaan hänelle taustojani, kun kerran olen tähän "tietämättömän" rooliin istunut. Puhelimessa hän juttelee uskonveljilleen suviseura-asioista ym. ja kuuleen kaiken kuin olisin kärpäsenä katossa. Hän on hyvä tyyppi emmekä keskenämme puhu uskontoon liittyvistä asioista, vaan ihan arkisista ja ajankohtaisista asioista, kuten lasten kiukutteluista, asunnon remontista, tai vaikka upeasta säästä. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän sitä arvostaa ihmisiä heidän henkilökohtaisten ominaisuuksien ja persoonan mukaan, ei sen perusteella, mitä hän edustaa uskonnollisesti tai aatteellisesti. Ehkä joskus vien heidät lasteni kanssa jätskille!
Kärpäsenä...
...katossa
4460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
uskontoon liittyvistä asioista, mutta kuitenkin olette keskustelleet vl-liikkeestä? Eikö se ole nimenomaan uskontoon liittyvää?
Joka tapauksessa, teet mielestäni väärin, kun et kerro taustastasi.
Sinut pelasti ennakkoasenteilta se, että itsekin olet ollut samassa uskossa, ja varmaan silloin itsekin ihmettelit ulkopuolisten oudon ennekkoluuloista suhtsutumista.Niinkuin usko tekis ihmisestä epäihmisen.!
sinut heti. Mutta hauskinta oli se kun et sitä huomannut.
Jos tunnistit, niin kerro, mikä oli paikkakunta ja puisto jossa tapasimme? Jos vastaat oikein, lupaan jutella asiasta, kun näemme seuraavan kerran.