Apua?

Haluan apua, sillä en jaksa enää uskoa mihinkään ja ahdistaa tulevaisuus. Ongelma on äitini, joka on vuosia jo paennut masennusta, ongelmia ja yksinäisyyttä alkoholiin (ja masennuslääkkeisiin). Hänellä saattaa olla monen päivän pahoja putkia, jolloin en saa häneen mitään yhteyttä. Hän muuttuu täysin toisenlaiseksi ihmiseksi, jota pelkään. Hän puhuu humalassa, että haluaa tappaa itsensä ja ei jaksa elää. En jaksa enää kantaa näitä huolia ja vastuuta itselläni, haluaisin että joku päivä koko perheellä olisi asiat hyvin ja saisin hengittää vapaasti. Humalassa äidillä on tapana soitella entisille sukulaisille ja poikaystäväni vanhemmille. Häpeän sitä ja pelkään kuollakseni mitä seuraavaksi hän soittelee ja sanoo..Haluan että tämä loppuu ja haluan auttaa äitiä, mutta tuntuu ettei ole enää keinoa. Mistä saisin toivoa omaan jaksamiseen ja oman tulevaisuuden rakentamiseen? En voi suunnitella omaa elämääni tai muuttoa pois kotipaikkakunnaltani sillä koen että olen "kahlittuna" äitiini, minun täytyy olla hänen apuna ja luona eikä hän kestäisi sitä jos asuisin kaukana, putki vain syvenisi ja pelkään että lopulta hän tekee itselleen jotain. Haluan vain että tämä ahdistus, negatiivisuus, katkeruus ja alkoholi loppuisi elämästäni ja äidiltäni. mitä voisin tehdä?? olen niin väsynyt ja lopussa etten jaksa enää tehdä mitään omaa.. käydä töissä, koulussa tai nähdä ystäviäni tai edes hymyillä. poikaystäväni on tärkein tukipylvääni. onko minulla kohtalontovereita ja huolehdinko ja miten saan toivoa elämään?
3231
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

apu löytyy lähimmästä terveyskeskuksesta tai jos hätä on akuutti eli välitöntä toimintaa niin numerosta 112. et todellakaan auta äitiäsi sillä että annat asioiden mennä omalla painollaan.etkä voi ikuisesti olla kahlittuna äitiisi en tarkoita että sun pitäis hylätä hänet mutta itse et pysty auttamaan riittävästi jätä se ammattiauttajien käsiin ja kannusta äitiäsi niin kuin vain voit.Ymmärsin näin että hän on hakenut apua mutta onkohan koko asia tullut kerrottua auttajille nimittäin alkoholisti pustyy huijaamaan jopa itseään mene mukaan ja kerro koko stoori ja puhu totta ja vain totta

Äänestä

Minun kohdallani
kaikki alkoi pienestä hiirestä.

-Walt Disney

Äänestä

Äitini joutui viikonloppuna katkaisuosastolle sairaalaan, tosin tämä ei tapahtunut hänen omasta tahdostaan. En vaan saa häntä ymmärtämään että läheiset kärsii hänen toimistaan ja että hänen täytyy hakea omaehtoisesti apua. Luulen, että nyt kun hänet ohjattiin a-klinikalle, hän käy siellä ehkä kerran jos sitäkään ja sitten se jää siihen. ja taas muutaman viikon päästä ollaan samassa tilanteessa. Tää ei lopu ikinä. Hän on katkera elämässään tapahtuneista asioista ja niin pahasti masentunut välillä ettei se tule parantumaan ikinä. Oon niin epätoivoinen kun tiedän että olen kiinni tässä vielä seuraavatkin 15 vuotta. haluaisin vain joku päivä tuntea sen onnen kun äiti on LOPULLISESTI irti alkoholista. tunnen äitini vaan niin hyvin että tiedän etten nää sitä päivää koskaan. elämässäni on aina pelko ja ahdistus mukana, ja pelkään että se vaikuttaa minuun ihmisenä liikaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


väsynyt.. kirjoitti:

Haluan apua, sillä en jaksa enää uskoa mihinkään ja ahdistaa tulevaisuus. Ongelma on äitini, joka on vuosia jo paennut masennusta, ongelmia ja yksinäisyyttä alkoholiin (ja masennuslääkkeisiin). Hänellä saattaa olla monen päivän pahoja putkia, jolloin en saa häneen mitään yhteyttä. Hän muuttuu täysin toisenlaiseksi ihmiseksi, jota pelkään. Hän puhuu humalassa, että haluaa tappaa itsensä ja ei jaksa elää. En jaksa enää kantaa näitä huolia ja vastuuta itselläni, haluaisin että joku päivä koko perheellä olisi asiat hyvin ja saisin hengittää vapaasti. Humalassa äidillä on tapana soitella entisille sukulaisille ja poikaystäväni vanhemmille. Häpeän sitä ja pelkään kuollakseni mitä seuraavaksi hän soittelee ja sanoo..Haluan että tämä loppuu ja haluan auttaa äitiä, mutta tuntuu ettei ole enää keinoa. Mistä saisin toivoa omaan jaksamiseen ja oman tulevaisuuden rakentamiseen? En voi suunnitella omaa elämääni tai muuttoa pois kotipaikkakunnaltani sillä koen että olen "kahlittuna" äitiini, minun täytyy olla hänen apuna ja luona eikä hän kestäisi sitä jos asuisin kaukana, putki vain syvenisi ja pelkään että lopulta hän tekee itselleen jotain. Haluan vain että tämä ahdistus, negatiivisuus, katkeruus ja alkoholi loppuisi elämästäni ja äidiltäni. mitä voisin tehdä?? olen niin väsynyt ja lopussa etten jaksa enää tehdä mitään omaa.. käydä töissä, koulussa tai nähdä ystäviäni tai edes hymyillä. poikaystäväni on tärkein tukipylvääni. onko minulla kohtalontovereita ja huolehdinko ja miten saan toivoa elämään?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu