Hei vain kaikille!
Olen syönyt masennuslääkkeitä vajaan viiden vuoden ajan. Minulla on kuitenkin seuraavanlainen ongelma: aina ajatellessani lääkkeitäni muistan olevani masennustoipilas, ja minua alkaa masentaa. Jo oman lääkepurkin näkeminen tekee minut onnettomaksi. Viimeksi näin kävi äsken, kun jouduin jakamaan tulevan viikon lääkkeet dosettiini. Lääkkeiden ottaminen muistuttaa minulle aamoin illoin siitä musertavasta tosiasiasta, että mieleni ei taida olla tasapainossa, kun minulle kerran on tämmöisiä määrätty.
Suomeksi = minua masentaa joutua syömään masennuslääkkeitä.
Olen silti niin peruskiltti, että puputan lääkkeitä vaikka hamaan hautaan asti, jos lääkefirmojen esitteisiin uskovat lääkärit minulle niin suosittelevat. En uskalla kertoa lääkäreille, kuinka syvästi inhoankaan lääkkeitä. Ehkä tämä on sitten kohtaloni. Kurjaa.
Olen syönyt masennuslääkkeitä vajaan viiden vuoden ajan. Minulla on kuitenkin seuraavanlainen ongelma: aina ajatellessani lääkkeitäni muistan olevani masennustoipilas, ja minua alkaa masentaa. Jo oman lääkepurkin näkeminen tekee minut onnettomaksi. Viimeksi näin kävi äsken, kun jouduin jakamaan tulevan viikon lääkkeet dosettiini. Lääkkeiden ottaminen muistuttaa minulle aamoin illoin siitä musertavasta tosiasiasta, että mieleni ei taida olla tasapainossa, kun minulle kerran on tämmöisiä määrätty.
Suomeksi = minua masentaa joutua syömään masennuslääkkeitä.
Olen silti niin peruskiltti, että puputan lääkkeitä vaikka hamaan hautaan asti, jos lääkefirmojen esitteisiin uskovat lääkärit minulle niin suosittelevat. En uskalla kertoa lääkäreille, kuinka syvästi inhoankaan lääkkeitä. Ehkä tämä on sitten kohtaloni. Kurjaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei pidä sokeasti luottaa > LÄÄKÄ;REIHIN;KÄÄN. Eikä kehen;kää;n muuhun kuin ITSEENSÄ? loppu viimeksi. Ei loppuelämää, jos hakee aktiivisesti MUUTOS;TA tilanteeseensa. > Kuntoutuskoti hetkellisesti, kuntoutuskurssi 5-7pv, vertaisryhmä (guugle), aihetta sivuavia luentoja, harrastusta jossa tapaa muita ! ITSETUNTO on vain saatava nousemaan. Ja se nousee muutoksenhaun myötä.
Onnea muutokselle!! >Muuttunut ÖÖRNI?
Eihän kukaan sua pakota syömään lääkkeitä, ei edes lääkärit :) Voit olla ilman, jos niin vaan haluat...
Olen itsekin masentunut enemmän ajatellessani itseäni masentuneena, että olen jotenkin huonompi ihminen kuin ei-masentuneet.
Mutta ajattele kuitenkin sitä, että masennus on ihan oikea sairaus, joka johtuu osittain aivojen kemikaalitasapainon muutoksista. Se ei siis ole sun vikaa, ei sairaudesta saa potea huonoa omaatuntoa.
Syöhän muutkin sairautta potevat lääkkeitä, jotkut vieläpä lopun ikäänsä. Eihän se kivaa ole, mutta sillä lailla voi paremmin.
Oothan säkin varmasti ihana ihminen, vaikka söisit mitä lääkkeitä! :) En usko, että sun täytyisi syödä niitä lopun ikääsi, ajattele sillä lailla että syöt niitä nyt voidakseni olla ilman sitten myöhemmin. Tämä on vaan pitkittynyt lääkekuuri!
Kaikissa meissä on jotain vikaa, useimmat syö jotain lääkettä, eikä se tarkoita että on huono :) Toiset ottaa särkylääkkeitä ihan tavaksi asti ja toiset joutuu syömään mielialalääkkeitä yms. Jotkut syö kaikki mahdolliset vitamiinit ja jotkut ottaa "yskänlääkettä" joka viikonloppu ;)
Yritäpä siinä sitten erotella, että mikä on hyvää ja normaalia ja mikä ei...ei siinä ole mitään rajaa :D
Tarkoitin vaan, että jospa et ajattelisi sitä lääkkeiden ottoa niin paljon, onhan tässä maailmassa paljon muutakin mihin keskittyä :)
Omilla aivoilla pitää ajatella koska sinä tiedät mitä lääkkeet tekevät sinulle (siis tarkoitan haittavaikutuksia) Niistä sitten täytyy keskustella lääkärin kanssa ja miettä yhdessä mitä olisi tehtävissä Onko lääkkeiden vaihto ajankohtainen, annoksen tarkistus tai jopa lääkeeiden pikkuhiljainen lopetus. Itse en suostunut enää syömään efexoria vaikka lääkäri olisi sitä vielä nostanutkin. Hain toiselta lääkäriltä mielipiteen. Ja tällä lääkäriltä sain luvan lopettaa(siis tämä toinen lääkäri on minun omalääkäri jonka luona olen käynyt 10 vuotta ja hän alunperin määräsi minulle efexorin, tämä toinen lääkäri oli sitten sellainen erikoislääkäri joka heti eka käynnillä määräsi efexorin nostettavaksi ja siitä alkoi haittavaikutuspiina joka loppui vasta kun sain toisen antibiootin tulehduksiin (yksi efexorin haittavaikutus).
Eli pointti oli se että mieti mitä oikeasti tunnet ja keskustele lääkärisi kanssa kaiksita vaikutuksista.
"mitä oikeasti tunnet"
Näinhän sen pitäisi mennä. Sen takia lääkkeitä syödään, että niistä on apua. Jos ei ole apua, lopetetaan. Jos epäilyttää, voi kokeilla väliaikaisesti vähentää tai lopettaa, niin selviää, mikä se vaikutus on.
Mahdollinen häpeä näissä asioissa johtuu mielestäni pitkälti siitä väärästä ja julmasta moralisoinnista, joka edelleen yhteisöllisesti mielen sairastumiseen liitetään - voimakkaimmin tietty aiheesta jokseenkin tietämättömien toimesta. Ehkä häpeily olisi hyvä jättää heidän huolekseen.
Oletko syönyt yhtä valmistetta vai kokeillut erilaisia tämän noin 5 vuoden aikana? Jos samaa niin luulisi lääkärin jo vaihtavan merkkiä mikäli et vieläkään ole tervehtynyt. Lääkkeiden kun on tarkoitus auttaa masentunutta toipumaan terapian lisänä.
Minuakin tympii syödä vuosia lääkkeitä kun on kokeiltu jo 7 eri lääkitystä, eikä mikään auta. Nyt kokeillaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkitystä lisänä, niin jospa se nyt vaikka olisi oikea...!
Oma masennukseni alkoi jo vuonna 1996. Ensi alkuun lievänä, kunnes 2006 sairastuin vaikeahoitoiseen akuisiän epilepsiaan. Sairaus toi pintaan elämässäni vuoden -96 jälkeiset vaikeat ja dramaattiset tapahtumat ja vaikean lapsuuden. Niin sitten vaivuin psykoottiseen masennukseen, josta kärsin yhä, käyn terapiassa viikoittain.
Aluksi minussakin dosettiini vilkaisukin epilepsia- ja mielialalääkkeineen sai vatsanpohjani vääntelemään ja mielialani laskemaan täysin maahan. Sitten otin käyttöön sellaisen "taktiikan", että silmät suljettuina kaadoin tarvittavat lääkkeet pöydälle, ja hups nopeastihan ne sitten olikin jo otettu.
Toisaalta, itsensä pettämistähän tuo on; tautinsa hyväksyminen on ensi askel parantumisen tiellä.
Minulle on kokeiltu 5:ttä eri mielialalääkettä hieman vajaan 2 vuoden aikana. Nyt tuntuisi löytyneen sopiva.