kun on tällainen vaihe elämässä,että taas tänne kirjoittaa,kun "onneksi" oman kirjailijaksi tulemisen haave loppui...erilaisen elämän alkaessa,niin näitä monikulttuurisia ihmisiä paljon tuntevana,olen aina kummastellut suomalaisen identiteetin vähättelyä.
Kuka sanoikaan...vaikeneminen kultaa,puhuminen hopeaa,jotain sinnepäin.Saivartelemaan en tästäkään alan,kukin ymmärtää miten ymmärtää.
Tavallaan suomalainen vähättelee itseään,muta kuitenkin pitää suomalaisia sisukkaimpana ja uljaimpana kansana.
Mitä ihannoimista yksin tällaisessa,meidän kulttuurimme on niin pientä.
Yhä tyhjänpäiväisemmiksi nousevat elämänarvot ja-tavat elintason noustessa.
Ei Virossakaan tämän 17 itsenäisyysvuoden aikana ole tavalliselle kansalaiselle tapahtunut eteenpäinmenoa.Surullista on vanhojen tapojen (ne ovay sitkeästi eestiläisyydessä olleet)ja kaikenlaisen omanyrittämisen katoaminen.
No,mitähän lienen tarkoittanut aloitaessani,vaan vain tällaisii aatoksii,haitanneeko tuo taaskaan.
Ilmeisesti sitä tarkoitin,että olemme monesti olevinamme niin erinomaisia,ettemme huomaakaan muita.
Pienenä esimerkkinä kerron,kun tänään afganistanaistyttötutavani sanoi,sä olet mun paras ystäväin ja sulla on kaunis tukka,ehkä neljävuotias.Monet huutavat pihalta...mumma...ootko kotona.En hoosaa,mutta välitän.
Ja olen mieluummin kansainvälinen kuin suomalainen,olenpa sitten mitä hyvänsä.
Kuka sanoikaan...vaikeneminen kultaa,puhuminen hopeaa,jotain sinnepäin.Saivartelemaan en tästäkään alan,kukin ymmärtää miten ymmärtää.
Tavallaan suomalainen vähättelee itseään,muta kuitenkin pitää suomalaisia sisukkaimpana ja uljaimpana kansana.
Mitä ihannoimista yksin tällaisessa,meidän kulttuurimme on niin pientä.
Yhä tyhjänpäiväisemmiksi nousevat elämänarvot ja-tavat elintason noustessa.
Ei Virossakaan tämän 17 itsenäisyysvuoden aikana ole tavalliselle kansalaiselle tapahtunut eteenpäinmenoa.Surullista on vanhojen tapojen (ne ovay sitkeästi eestiläisyydessä olleet)ja kaikenlaisen omanyrittämisen katoaminen.
No,mitähän lienen tarkoittanut aloitaessani,vaan vain tällaisii aatoksii,haitanneeko tuo taaskaan.
Ilmeisesti sitä tarkoitin,että olemme monesti olevinamme niin erinomaisia,ettemme huomaakaan muita.
Pienenä esimerkkinä kerron,kun tänään afganistanaistyttötutavani sanoi,sä olet mun paras ystäväin ja sulla on kaunis tukka,ehkä neljävuotias.Monet huutavat pihalta...mumma...ootko kotona.En hoosaa,mutta välitän.
Ja olen mieluummin kansainvälinen kuin suomalainen,olenpa sitten mitä hyvänsä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Pieni tyttö pitää sinua parhaimpana ystävänään. Olen iloinen puolestasi, ja hänen puolestaan myös, sillä ystävyys ei saa katsoa ikää.
Oma tyttäreni saman ikäisenä oli hyvä ystävä yli 80-vuotiaan naapurin tädin kanssa. Ihmettelin, kuinka hän noin vain meni naapurin ovikelloa soittamaan. "Hän on minun ystäväni", sanoi tyttö. Ja oli myöskin. He kulkivat yhdessä kauppaan ja toisinaan tyttäreni kävi ostoksilla tädin puolesta. Pihalla täti istui penkillä ja jutteli tyttäreni kanssa maailman menosta.
Tytär muistaa tädin yhä. Uskon, että tästä ystävyydesta oli molemminpuolinen ilo.
Minulla oli kerran työvuosinani tilaisuus tutustua Keniassa vanhaan poppamieheen. Se oli niin hieno kokemus ja tapaaminen, että vielä nytkin usein muistelen sitä. Nyt uutisten mukaan Keniastakin on tullut rauhaton maa.
Täällä tuntuu vaikealta ja keinotekoiselta lähteä tekemään tuttavuutta maahan muuttajien kanssa ellei jotakin erityistä syytä ole. Kieliongelma on yksi. Olen kova kyselijä, joten, jos keskustelu ei suju, mielenkiintoni häviää.
Kieli pitää meidät suomalaiset luonnostaan syrjään vetäytyneinä. Olen minä nähnyt tapauksia, kun jenkkikin hiljenee. Kerran vilkkaassa porukassa ei alettukaan puhua englantia. Jenkki vetäytyi kummasti kyräillen erilleen.
Ei se sen kummempaa liene.
mutta intuitiivisena ihmisenä tapaan mielenkiintoisia ihmisiä,joista tuleekin usein ihan ystäviä.Enpä ole tekemisissäkään sellaisen kanssa,jonka läheisyydessä on huono olo.
Ja uusia kieliä olen opiskellut sitä mukaa,kehen tutustun.
Vuoroin vieraissa....ja vuorovaikutusta,käsillä- ja silmilläpuhuminenkin on aika mukavaa!
Meidät on kasvatettu olemaan omissa oloissamme. Kyläyhteistöistä lähteneet ovat oppineet, että kaupungissa naapuri on hyvänpäiväntuttu, ei muuta.
Meidän on vaikea tutustua kanssaihmisiimme, vaikka ei kielimuuriakaan ole. Miten voisimme tutustua vieraskieliseen maahanmuuttajaan, johon törmäämme kaupoissa tai busseissa.
Myötätunnolla olen vuosia katsellut mustaa, eläkeikäistä miestä, joka joka päivä kävelee tietyn lenkin pururadalla. En ole koskaan nähnyt hänen puhuvan kenellekään. Usein kerrotaan, kuinka Afrikassa tärkeät suku ja perhe ovat. Suren miehen puolesta, että hän on tämän yhteyden ilmeisesti kokonaan kadottanut.
Mutta miten kieliä taitamaton suomalainen osaisi ottaa yksinäiseen kulkijaan yhteyttä? Paikkakunnallamme on maahanmuuttajien yhdistys, joka toimii heidän auttamisekseen. Toivon vain, että hän on saanut sieltä vertaistukea.
Seison Pasilan no 7 raitovaunupysakilla,siella oli myos vanhempi naishenkilo,sitten pysakille saapui fiksu afrikalainen opikelija mies salkku ja kirjat kainalossa.Tama naishenkilo mulkoili afrikalaista ja sitten alkoi haukkuminen, onneksi suomeksi,tanne tullaan sossulla elamaan,ei edes suomalaiset saa tukia ym.
Kehoitin naista tulemaan etaammalle ja pyysin hanta katsomaan tarkkaan,ei jokainen tumma ihoinen ole koyha sossun avulla elava,ei tata naista kielitaito estanyt haukkumasta tuiki tuntematonta miesta.
Ei minua ja perhettanikaan ole muualla haukuttu kuin Suomessa ja kylla siihen rohkeutta loytyy kielitaidosta riippumatta.
Onneksi olemme vastuussa vain itsestämme. Joskus tekisi mieli pyytää anteeksi toisen ihmisen käytöstä.
Katselevat vaan niin pienestä reijästä suurta maailmaa. Siinä se. Virtaa elämääsi ja kaunista kesää. Luonto on oikeudenmukainen vaikkakin julma.
mitä oikeudenmukaista on Myanmarin tai Kiinan luonnonmullistuksissa? Harventavatko ne liian suurta väkimäärää?
Onhan näitä kasvattamattomia ihmisiä Suomessa ehkä paljonkin.
Suurin osa meistä kuitenkin on asiallista väkeä. En voisi kuvitella, että yksikään tuttavani, perheenjäsenistä puhumattakaan, käyttäytyisi noin.
En tiedä, mitä haukkujat ja huutajat oikein pelkäävät. Onko se vain sitä, että ulkomaalaisia on niin vähän Suomessa, yhä vielä.
Mutta ulkomaille mennään joka lomalla kuitenkin. Varmaan se sinunkin tapaamasi daami käy Teneriffalla viikon tripillä kerran vuodessa.
Sitä minä aina kummastelen, että itse ei siedetä ulkomaalaisia edes bussipysäkillä, mutta kuitenkin mennään ulkomaalaisiksi jonnekin lomapaikkaan ja öykkäröidään siellä tympeästi.
Sen huomasi alkuaikoina jo Tallinnassa. Ikäisemme tantit, jolle ei huono käytös tulisi kuuloonkaan Helsingin kaduilla, kulkivat oluttöpsät kourassa ja äänekkäinä Tallinaan vanhoilla kujilla.
Nyt ovat ne rähinäviinojen juojat ehkä vähän vähentyneet, ja suomalaiset ovat siistineet käytöstään.
muutama vuosi sitten miniani aiti poikkesi Washingtonista matkallaan kotimaahansa Suomeen,lahtopaivan aamupaivalla han halusi tutustua eduskuntataloon,minun oli kuintekin mentava iltapaiva vuoroon toihin,ei hataa sanoi ystavallinen opastaja, me pidamme hanesta huolta.Olin huolissani, oli kylma helmikuinen paiva ja mietin miten han selviaa lentokentalle.Jalkeenpain miniani aiti kertoi,opas otti hanet erikois kirrokselle eduskuntataloon,kertoi sen vaiheista ja suomen politikasta,lisaksi han vei vanhan rouvan Finnairin bussipysakille,kylla taalla on ylistetty miten suomalaiset ovat ystavallisia ja auttavaisia,kiitos ihanalle oppaalle.
se karsii heikoimmat....luonnollisesti.Kun "luonnolla" ei kohta ole mahdollisuutta tehdö sitä "luonnollisesti":eläimet metsästävät syödäkseen....on luonnon pakko näyttää ankara karsimisvoimansa.
kuolleet, heikkojako siinäkin karsittiin?
Päinvastoin noista maahanmuuttajista pitäisi saada taikausko karisemaan.
Suomalainen on vaikutuksille altis. Kielemme suojaa meitä vielä jonkun verran.
Siellä kansanedustajakin käy halaamassa jotain uskonnollista taikurihahmoa.
Suomalaiset on jo ihan tarpeeksi sekaisin, ei täällä woodoota kaivata.
sen parempi
taas viittaan erääseen runoon...
sielu,taitaa olla muutakin mustaa?