Haluaisin kuulla lestadiolaisista liikkeistä etääntyneiden ihmisten kertomuksia. Tarkoitan ihmisiä, jotka ovat itse lähteneet liikkeestä tai jotka ovat syystä tai toisesta olleet pakotettuja lähtemään.
Haluan kysyä aivan asiallisella mielellä. En ole myöskään kiinnostunut 'kauhutarinoista', vaan rehellisistä ja omakohtaisista kertomuksista.
Erityisesti kiinnostaa kuulla, minkälaisten ajatuskulkujen kautta päätöksesi syntyi sekä se, mitä ajattelet liikkeestä nykyään. Entä mitä ajattelet itsestäsi tänään, ajatteletko olevasi 'kadotettu lammas', jonkun muun suunnan kristitty, uskonnoton, vai mikä?
Haluan kysyä aivan asiallisella mielellä. En ole myöskään kiinnostunut 'kauhutarinoista', vaan rehellisistä ja omakohtaisista kertomuksista.
Erityisesti kiinnostaa kuulla, minkälaisten ajatuskulkujen kautta päätöksesi syntyi sekä se, mitä ajattelet liikkeestä nykyään. Entä mitä ajattelet itsestäsi tänään, ajatteletko olevasi 'kadotettu lammas', jonkun muun suunnan kristitty, uskonnoton, vai mikä?
Vastaukset 39
Vanhimmat
...lähdin nuorena omasta tahdostani "kokeilemaan" elämää maailmassa. Tiesin, missä on anteeksiantamus ja armo, mutta hylkäsin sen tietoisesti. Aikanin elettyä maailmallista elämää tuntoni oli jatkuvasti rauhaton ja tiesin mitä minun olisi tehtävä, jotta saisin tunnolleni rauhan. Jumala antoi palaamisen armon ja sain epäuskoni anteeksi ja tunnon rauha palasi. En tuntenut olevani hyljätty tai kadonnut, vaan olin nimen omaan Jumalan sanan hyvljännyt ja halvaksi tehnyt.
Lähdin kun kiinnostus loppui ja elämä siinä joukossa ei tuntunut mukavalta. Lisääksi lapsiasia ja muut rajoitteet eivät tuntuneet oikeilta. En tunne mitään omantunnon tuskía, koska ymmärrän nämä uskontoihin liittyvät tapahtumaketjut ja ihmisen tarpeet hyvin. Joskus säälin ihmistä, joka ottaa uskonnon elämää tärkeämmäksi asiaksi. Luulen että erittäin moni ihminen lestadiolaisten joukossa ajattelee pohjimmiltaan samalla tavalla kuin minäkin, muttei uskalla tehdä ratkaisua.
Olen mielestäni samanlainen "tapakristitty" kuin muutkin suomalaiset keskimäärin, eli pidän kirkkoa kulttuuriin kuuluvana lisänä.
Löysin vanhoillislestadiolaisuuden opiskeluaikoinani. Mielsin liikkeen kodikseni ja koin uskovien yhteyttä.
Kynnyskysymykseksi nousi teologia. Luin Tunnustuskirjoja ja totesin, että liike ei kaikilta osin noudata Raamatun ja Lutherin opetusta. Keskeisiä ajatuksia olivat kaste, ehtoollinen ja seurakuntaoppi.
Seurakuntaoppi oli kaikkein kuristavin. En nykyään koe liikettä ainoaksi laumaksi, vaan tavalliseksi herätysliikkeeksi ja annan sille sen arvon.
Lisäksi pidän ihmeellisenä SRK:n kannattajien joukossa vallalla olevaa näkemystä siitä, että vain heidän oma uskonsa on elävää. Miten he voivat arvottaa omaansa tai muiden uskoa - ovatko he jumalia?
Nykyään kuulun yleiskristilliseen liikkeeseen.
Mikä noissa teologisissa noin hiersi?
Mitä kasteessa on vialla?, eikö jos aiokka Lether on ollut erheytyksissä, niin olekin hyvä että se asia on nyt päiväjärjestyksessä.
Ja samahan koskee kai ehtoollista, mikä siinä voisi olla viella?.
Tämä Seurakuntaoppi, on pikakisen eikä vain pikkaisen vaan huomattavan nilkku, raamattu kehoittaa monissa asioissa turvautumaan seurakunnan heikoimman tuomioon, riitaasioissa.
Ja kuulemaan sitä seurakuntalaisat jonka kautta Jumalalla on seurakunnalle sanottavaa.
Jotta tämä varmaan on, ollut hiertäjänä, mutta ei se saa olla niin että itsensä poistaa, vaan poistaa se hiertäjä.
"Seurakuntaoppi oli kaikkein kuristavin. En nykyään koe liikettä ainoaksi laumaksi, vaan tavalliseksi herätysliikkeeksi ja annan sille sen arvon.
Lisäksi pidän ihmeellisenä SRK:n kannattajien joukossa vallalla olevaa näkemystä siitä, että vain heidän oma uskonsa on elävää. Miten he voivat arvottaa omaansa tai muiden uskoa - ovatko he jumalia?"
menee.
Vanhoilliset kuvittelevat omavanhurskaudessa rypiessään olevansa vähintään puolijumalia - mieluummin enemmänkin.
Joka itsensä ylentää...
Varmasti ymmärrät sen, että oppi on uskon perusta, sen päälle oma usko rakentuu. Esim. kolminaisuus, ristinkuolema jne.
Jos SRK väittää olevansa luterilainen, sen tulee noudattaa tunnustuskirjoja. Luther on kirjoittanut tunnustuskirjat ja niiden mukaan tulee seurakunnissa opettaa. Jos näin ei tehdä, tulee kysyä, onko opetus oikeaa. Lutherin tai tunnustuskirjojen oikeellisuutta epäilevät kiistävät samalla luterilaisen kirkon olemassaolon oikeutuksen.
Jos tunnustuskirjoja ei haluta noudattaa, herätysliikkeen kannattaa erota kirkosta.
Näin yksinkertainen asia. Minä haluan pysyä yleiskristillisessä kirkossa, koska se on sitoutunut kirkkona opettamaan oikeata oppia.
mikä vl:n kasteopissa tökki vastaan? Haluaisitko vielä kertoa vaikka ihan lyhyestikin? :)
Noista tunnuskirjoista enkä oppia silleen ehtona pidä, että ei tietämätönkin voisi uskoa, es: kehitysvammaiset.
Tietysti opin ja opetukset pitää olla ennenkaikkea raamatullisia, ei siinä saa Luther tai teologia vaikuttaa niin että raamatun totuus jäisi Muiden opetusten alle.
Teologiahan on sellainen että se latelee raamatunkohtia jonkun raamatupaikan päälle, niin että raamatuntotuudet peittäivät raamatuntotuuden.
Tietystihän ne ovat raamatun totuuksia nekin, mutta eivät varmaankaan asiakohtaisessa tarkastelussa ole sieltäpäikään, että niitä totuuksia voitaisiin käyttää juuri sen asian kirkastamiseen jota teologia yrittää peittää.
Elä rakas ystävä jää tuollaisen taakse että kirkon tunnuskirjoilla olisi mitään vaikutusta jos ne jättäis poiskin.
Yksinkertainen usko, ei siihen tarvitse Kirkon tunnustusta että minä uskon, minulle riittää että itse tunnustan uskoni ja siellä missä tarttee.
Kirkkohan on instanssina hyvä, jollei se sekaannu teologiansa kanssa ala jotakin asiaa selittämään.
Siinä ei löydy päätä ei häntää, se on yhtä pyöryläistä menoa ....
Pyörii ympyrää kuin kissa kuuman puurovadin ympäri.
Lutherhan oli meille uskonveli, samanlainen kuin me muutkin, joskin hänelle sattui kohdalleen tämä Raamattutyö, ja jos ajattelemme niitä teesejä, jouta hän naulasi kirkon oveen, eikös se viittaa lakihenkeen.
Kirkko ei opeta Autuuttamis oppia aokein, jotta sinä jos joku saat nöyrtyä, ja tunnustaa että olet käyttänyt liikaa järkeä uskon asioissa.
Olen sitä mieltä että vapaille lapsille vapaa pääsy taivaseen ilman kirkollisia tunnustuksiakin.
Riirrää kun pyytää syntinsä anteeksi Pyhän Hengen omaavalta Korkeimman Jumalan Papilta.
Arvelluttavin.
kolmas lain käyttö. Yksimielisyyden ohjeesta.
esim.
mm.
"Näistä syistä Jumalan oikein uskovat, valitut ja uudestisyntyneet lapset tarvitsevat joka päivä tämän elämän ajan laista saatavaa opetusta, kehotusta, varoitusta ja uhkausta voidakseen vastustaa lihan himoja. Eikä sekään riitä, vaan he tarvitsevat usein myös rangaistuksia, jotka ravistelevat heitä, niin että he seuraavat Jumalan Hengen ohjausta."
--
Ei ole Lutherin tekstiä vaan kirjoitettu 28 hänen kuoleman jälkeen.
Se sotii myös Lutherin yksin armosta sanomaa vastaan.
Raamattu pitää olla ylempi auktoriteetti. Niin ettei tunnustuskirjat ole sitovia, ts. ylin auktoriteetti.
1 Tim 1
8.Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. 9 Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, 10 siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. 11 Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu.
Mun mielestä ne on ristiriidassa. Joten onkohan Lutherilaisuudesta tehty lakikirkko silloin, jos sitä kirjaimellisesti näin on omaksuttu. Näin en hyväksy sitä mitä mulle on uskottu niinkuin ei silloin aikoinaan vähemmistöön jäänneet hyväksyneet.
Olet käsittänyt väärin -kuten muutamat vlt-kin - sen,että SRK tai jokin yksittäinen rauhanyhdistys olisi samaa kuin vanhoillislestadiolaisuus.Ne ovat vain järjestöjä joihin tosin usein hakeutuu päällepäsmäriluonteisia henkilöitä. On jokaisen vanhoillislestadiolaisen henkilökohtainen asia miettiä mikä SRK:stä tai omalta rauhanyhdistykseltä tuleva asia on uskonasiaa, mikä mielipide-asiaa ja mikä yleislinjausta ja suuntaa antavaa ohjausta. Sitäkin on oltava, jos ei muuten, niin sitä syntyy joka tapauksessa koska meiltä kysytään lehdistötiedotteita jne.
Eli turha ottaa esimerkkejä SRK:n toimista ja moittia vl-herätysliikettä sen pohjalta. SRK.n toilaukset eivät ole mikään syy kieltää omaa uskoansa.
Pohjaan uskontunnustukseen: "uskon kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Jos SRK opettaa, että kaste on vain ns. merkki seurakunnalle, opetus menee pieleen.
Käy vaikka www.evl.fi sivuilla ottamassa selvää, mitä teologia tarkoittaa.
En ole kuullutkaan tuollaista SRK opetusta.
Vaan niinkuin se vähäkatekismuksessa on.
Sanoi joskus joku vl.
Näin on opetettu. Toivottavasti tämä on alkuperäisessä muodossaan.
Kasteen armo
--------------------------------------------------------------------------------
Me pidämme tinkimättömästi kiinni siitä, että yksi kaste ei takaa kuolemattoman ihmissielun pelastusta. Puhumme rohkeasti luterilaisen tunnustuksemme mukaisesti kasteen armosta luopuneista ihmisistä. Jumala on kylläkin kasteeseen liittämissään armolupauksissansa luja. Siksi emme mielellämme käytä puheenpartta kasteenliiton rikkomisesta, mutta tottelemattomuutensa vuoksi uskonsa ja uskonelämänsä menettänyt kastettu syntinen on varmasti myös kasteen siunauksesta osaton.
Uskotonta tuhlaajalasta ei autuuta se, että hän on kerran kastettu. Kaikkien kastettujen autuaiksi julistaminen on sitä kaikkein inhottavinta nukutussaarnaa, jolla paatuneita, tahratuita, synnissä ja jatkuvassa synnin rakkaudessa vaeltavia kalliisti lunastettuja sieluja tuuditellaan kohti onnetonta iankaikkisuutta, ja jolla alkava omantunnon herätys rikkiviisain sanakääntein tukahdutetaan. Voi niitä, jotka tällä tavoin menetellen ovat vieroittaneet kansamme lapsia elävästä evankeliumista, parannussaarnasta ja syntien anteeksiantamuksesta sekä sisäisestä uskonkilvoituksesta Kristuksessa. Olisi vihdoinkin aika jo tajuta, mihin tuollainen opillisesti ehkä hyvinkin johdonmukaiselta kuulostava viisastelu johtaa.
Uskovalle ihmiselle kaste sen sijaan on yksi ihanimpia Herramme suomia armolahjoja. Se on sitä niille kasteen armon ilmapiirissä kasvatetuille kristittyjen kotien lapsille, jotka eivät koskaan ole tohtineet uskoansa kieltää, vaan ovat vuodesta vuoteen jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa puhdasta omaatuntoa säilyttäneet, uskossansa varttuneet ja yhä tietoisemmin ja tietoisemmin turvautuneet kasteen Herran täydelliseen sovintotekoon ja syntien anteeksiantamukseen Hänen veressänsä. Tällaiset ns. lapsuuskristityt iloitsevat kiitollisina siitä, että heidät jo avuttomina pienokaisina pyhässä kasteenpesossa liitettiin lujin lupauksin Jumalan armotalouden piiriin. Heistä tuntuu sanomattoman hyvältä, että kaste on heille jatkuvasti uskon kautta armorikas elämänvesi, uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä. Kasteen virvoittava armo, aivan kuin kristallinkirkas virta, huuhtoo heidän kiusattuja sydämiänsä. Kasteen ja siihen liittyvän lunastusarmon uskossa muisteleminen on todellakin kuin Nooan vesi, joka kantaa kristityn elämän purtta kohti ikuista rauhan tyventä.
Kasteen siunaus aukenee valtavana myös niille armosta langenneille tuhlaajalapsille, jotka sovintosaarnan uskomisessa ja parannuksessa kokevat Jumalan valtakunnassa kääntymisen ihmeen. He palaavat silloin luopumuksestansa juuri kasteen armoon, Kristuksen veren voima on puhdistanut heidät jälleen siihen autuaaseen tilaan, joka heillä kerran kastettuna pienokaisena oli. He muistelevat syvästi kiitollisina kasteen pesoansa, joka ei heille uskottomuuden vuosina mitään merkinnyt, mutta joka nyt on samanlainen autuuden pantti, kuin Herran Pyhä Ehtoollinenkin. Luja, näkyvään aineeseen yhdistetty, vakuudeksi siitä, että armonvirta todellakin on pyyhkinyt synnit pois ja siitä, että me kokonaiset syntiset olemme todella pukeutuneet Kristukseen ja hänen vanhurskauteensa. Mutta muisteleminen on meille uskossa kilvoitteleville vain yksi Herramme säätämä tuki monien muiden joukossa. Uskoamme vahvistaa myös Raamatussa lukemamme sana, kuulemamme yleinen evankeliumin saarna, ripissä julistettu synninpäästö ja Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen alttarin sakramentissa, ehtoollisen leivässä ja viinissä. Yksikään näistä armonneuvoista ei jouda tien oheen monien vihollisten piirittämän Kristityn elämässä. Me tarvitsemme ne kipeästi kaikki, sillä kamppailumme turmiovaltoja vastaan on tukahduttavan kuuma.
Meillä ei ole myöskään aikaa eikä varaa nostaa ainuttakaan näistä yksipuoliseen valta-asemaan, niin että muut jäävät varjoon, ja niin, että jotakin näistä kiivaasti muiden kustannuksella tehostaessamme kylvämme opillisin väittelyin riitaa ympärillemme. On syytä vakavasti pelätä, että kasteen kiivailijat eivät elä kasteen armosta ja kasteen todellisessa armossa, vaan viipyvät itsekkäitä tarkoin verhotuita tarkoitusperiään ajaessaan kristinuskon pintakysymyksissä, kuolettavassa oikeaoppisuuden kirjaimessa. Kiitos Herran kaikista suomista armoneuvoista, joilla sinä vahvistat lastesi heikkoa uskoa ja joilla sinä tuet meitä näännyttävässä kilvoituksessamme murheenlaakson läpi Taivaan kotiin vievällä tiellä. Kiitos siitä, että me ahdistetut uskovaisesi saamme jatkuvasti muistella kastettamme ja vaeltaa kasteen armon kantamina sinun ikuiseen täydelliseen rauhaasi.
Väinö Havas
(Siionin lähetyslehti 1940)
kovin montaa ollut.
Kehoitin kerran rakasta läheistäni parannukseen. Lapsuuden uskonsa menettänyt kertoi vain "Ei kuoleman jälkeen ole mitään, kyllä hän tietää että VL on lähimpänä raamatun mukaista uskoa" Synti oli siis syrjäyttänyt taivas toivon.
Jos ei enää usko taivaan olemassa oloon, ei taida kovin paljon kiinnostaa nämä palstat.
Mutta onhan täällä toki, jonkin verran kirjoittelleet entiset VL:t... Luulen että kuitenkin suurin osa uskonsa jättäneistä ajattelee em. tavalla.
Kuten aikaisemmin olen sanonut, asia on harkinnassa. En välttämättä lähtisi, jos en kokisi itseäni pakotetuksi. Ts. kun minun huomataan käyttäytyvän normienvastaisesti minua puhutellaan, jolloin minun täytyy kertoa eriävät mielipiteeni. Ja koska en taivu siihen, mitä minulta odotetaan, minun katsotaan "kieltäneen uskoni" Olen käynyt nämä sananvaihdot usean kerran mielessäni. Mutta ratkaisevaa siirtoa en ole tehnyt, koska minulla ei ole lujuutta. En siis uskalla lähteä siihen leikkiin, että minua puhutellaan ja kehotetaan tekemään parannus. Vanhoillislestadiolaisuus on ryhmänä hyvin tiivis, siitä on vaikea irtautua. Ainakin tällaisen nössön.
Mielelläni kulkisin joukossa, a) jos vl-joukossa ymmärrettäisiin luottaa ihmiseen eikä omalla järjellä ajattelemista kiellettäisi b) keskustelukulttuuri olisi avoimempi ja c) he eivät tekisi voimakasta erottelua "oikein ja väärin" uskovien kanssa. Ja on vielä kolmas ryhmä: "toinen jalka maailmassa"-rämpijät, johon minä todennäköisesti kuulun. Ehdottomuudet kääntyvät itseään vastaan. Ainakin minun kohdallani. Kun lapsuudessa ja nuoruudessa sisäistin uskosta pelkät tavat, en uskon perussanomaa, tapojen noudattaminen patoutti ja tukki monet virrat sielussani. Kun vihdoin ymmärsin uskon ytimen, olin ehkä jollakin tapaa jo suivaantunut tapakristillisyydestä.
Vanhoillislestadiolaiset puhuvat uskosta luopumisesta, minä joukosta eroamisesta. Itse uskostani en ole luopunut enkä tule luopumaan ajattelin sitten miten kriittisesti tahansa uskontoinstituutioista! Voi olla, että palaan joukkoon, mutta tuskin koskaan tulen enää alistumaan siihen harhaan, jossa maallinen (tavat) pyhitetään (uskolla).
Sysäyksen pitkään kyteneelle tarpeelle uskaltautua ajattelemaan itse antoivat tapahtumat viime vuosilta. Meidän perheeseen ei koskaan syntynyt kuin yksi lapsi, mikä tietenkin ihmetytti vl-ystäviäni. Asia oli kyllin kipeä minulle itselleni, miehestäni puhumattakaan. Silloin tuntuivat puukoniskuilta epäilyt siitä, että olimme suunnitelleet perheemme koon. Emme olleet, mutta vaikka olisimme olleetkin, niin mitä asia olisi kuulunut muille? Lapsilukumääräaspekti toi mieleeni myös sen, että tällaisessa yhteisössä puututaan vakavasti yksilön seksuaaliseen autonomiaan määrittelemällä, mikä on oikein ja väärin tai "eiköhän tuo eukko anna", vaikka en kyllä jaksanutkaan kovin usein ottaa ja antaa ;-)
Sitten tietenkin jatkoin pohdintaa siitä, miksi keinohedelmöitys "sallitaan" vaikka ehkäisy "kielletään". Palasin yhä uudelleen normittamiskysymysten juurelle. Vl-yhteisöön tavaramerkki on isot perheet, joten hedelmällisyyshoidot kuuluvat asiaan, koska "iso perhe on Jumalan siunaus". Vaikka ne ovat täysin sama asia kuin ehkäisy, tosin tuottavampi. Varsinkin vankoilla lestadiolaisalueilla Pohjanmaalla vl:ttain poikkeavana perheenäitinä on raskasta olla, vaikka muuten mahtuisi normaaliin suomalaiseen perhemalliin.
Samanaikaisesti kyseenalaistin "Internet vs televisio" (yhtä hyödylliset-yhtä tuhoisat)-säännökset yhtä lailla kuin "oikeisto vs vasemmisto"-suositukset (kyllä, vanhoillislestadiolaisuudessa *on tapana* äänestää joko keskustaa tai kokoomusta!) Sitten mietin "kuluttaminen vs luonnonsuojeluteemoja" ("luonnonsuojelussa piilee vaaroja, vaikka se onkin hyvä asia"?!) ja vielä yhtenä esimerkkinä mainitsen "seksyt vaatteet vs meikkaaminen" (kun ei *ole tapana* edes hillitysti meikata tytöt etsivät viehättävyytensä seksikkäillä vaatteilla.)
Eli kaikenkaikkiaan haluan sanoa, että usko katoaa tapojen taakse. Ja eikö se ole merkki siitä, että usko ei välttämättä ole aina niin kovin elävää jne jne. Kärjistin esimerkkejä, mutta niillä on heijastus todellisuuteen. En halua rienata. Puhuisin näistä uskovaistenkin joukossa, jos kokisin siihen vapauden, enkä pelkäisi puhuttelua ja pakottamista. Mutta ei musta ole muijaa semmoiseen. Ja tiedän vielä argumentit, joilla keskustelut lopetettaisiin lyhyeen: "Et ole ymmärtänyt uskoa oikein" tai "Et ole enää oikealla tavalla uskomassa" tai vielä pahempaa: "Tuo on eriseuralaista puhetta."
tapahtui juuri äsken... :) Olet mielestäni oikealla tavalla uskomassa, jos sen itse niin tunnet.
Pahinta on kai se kyräily ja painostuksen tunne, että ratkaisu pitäisi tehdä johonkin suuntaan.
Ajatukseni ovat samankaltaisia, paitsi että satun olemaan mies ja lapsimäärä on isompi, ei kuitenkaan 1/vuosi vaan sellaisia ikäeroja, että muut vl:t ovat kehdanneet ääneen kommentoida ja heittää (muka)vitsiä säänöstelystä yms, joka on ollut arka paikka vaimolle.
Myöskin "puhuttelua" kohdallani on muutama käyttänyt, mutta argumenttini ovat käsittääkseni olleet sellaisia, että olen nämä asiat keskustellut 100-0, koska olenhan kyseisiin "poikkeavuuksiin" käyttänyt pitkiäkin aikoja miettiessäni niihin oikeaa ratkaisua.
Sitten kun tullaan porukalla myöhään illalla valvottamaan ja puhuttelemaan, niin voi olla että kulkureitti siirtyy tielle, jossa on vähempi rajoituksia, vaikka sitä en muuten kyllä tekisi.
Mukava huomata ,että on muitakin jotka ovat miettineet samoja "ihmeellisyyksiä"kuin itsekin.
Minä tosin olen jo uskaltanut luopua tuollaisesta "väärästä" uskosta.
VL-porukassa on tärkeintä joukon suuruus, se montako seuravierasta on kunakin vuonna suviseuroissa. Toisarvoista on itse usko ja sen harjoittaminen. Porukat ovat maallistuneet ja irtautuneet uskosta ja jäljelle on jäänyt opitut tavat. Esimerkiksi lähimmäisenrakkautta ei juurikaan huomaa olevan, ei ainakaan siinä määrin kuin "maailman" ihmisillä?
Nuoriso on pahasti kahden puun välissä, olematta kunnolla mitään. Odotan kauhulla mitä tälläisistä nuorista tulee, jotka eivät koe normaalia turvallisuutta ja vanhempien myötäelämistä nuoruuden vaikeina vuosina.
Suurin ihmetyksen aihe minulle on ollut VL-n tapa opettaa että "maailman" ihmiset ovat pahoja ja heidän seuraansa tulisi välttää. Tälläinen kasvatus ei ole oikein ketään kohtaan.
...sentään. Ei VL:lät sano maailman ihmisten pahoja olevan eikä kehota heidän seuraansa välttämään, mutta siellä kehoitetaan olemaan yhtymättä siihen pahaan menoon, joka maailmassa on. Veeälliäkin kehoitetaan olemaan maailman ihmisten kanssa ystäviä oikealla mielellä ja lähimmäisen rakkaudella, joka ei tarkoita kuitenkaan sitä, että pitää kaikki hyväksyä mitä he tekevät tai sanovat.
mitä kaikki Suomen veeällät opettavat ja pystyt kumoamaan oheisen toisen kirjoittajan kokemukset?
...omasta kokemuksesta. Ei mikään ole niin mustavalkoista. En mitään yrittänyt kumota, mutta en kyllä kaikkea allekirjoitakaan.
"Älähän nyt...
Kirjoittanut: VL-M, 9.9.2003 klo 09.36
Ei VL:lät sano maailman ihmisten pahoja olevan eikä kehota heidän seuraansa välttämään"
kirjoittamasi ole ymmärrettävissä KAIKKIA veeälliä eikä vain sinua koskevaksi?
...ehkä tekstissäni oli laajempi olettamus, mutta sehän onkin vain olettamus, enkä minäkään halua yleistää mitään. Anteeksi erheeni ja täsmennän tästä edes tarkemmin ja kulminoin omaan kokemaani ja kuulemaani.
asiat ovat täällä ja ei ole tarkoitus luopua uskosta vaan erota porukasta.En vain jaksanut enää
seurata touhua. Tuntuu kuin kaikki olisi vain sitä
rahan perässä juoksemista. Aina on joku rakennusprojekti menossa, aina pitää olla hienompaa ja parempaa. Perheille tehdään pudjetit
paljonko he keskimäärin voivat tuoda rahaa.
Minusta se nyt vain ei enää ole kovin hengellistä.Samalla sitten ollaan tuomitsemassa
hieman eriävää mielipidettä, vaikka itse asia ei kuitenkaan siitä muuttuisi.Rehellisesti ei uskalla puhua, silloin tosiaan tulee tuomio"et ole ymmärtänyt uskomisen asiaa oikein"Omana itsenäni en ole uskaltanut olla koskaan ja se on ollut hyvin raskasta.
Tapauksessani ei ole kyse maallisista huvituksista, koska minulla ei ole tarve niihin
ja ne ovat tulleetkin aivan yhdentekeviksi.
Näistä asoista voisi kirjoittaa vaikka kirjan,mutta
edellinen kirjoittaja Mytty on hyvin osanut asian ilmaista ja siksi ei liene tarvetta tämän enempää.
Vanha viisaus: "kynitty kana on kuuliainen isännälleen" pätee tähänkin. Ryhmä on sitä vahvempi mitä tiukempi sisäinen kuri on ja mitä vähemmän sallitaan asioista keskustelua. Lisäksi porukan yhteishenkeä nostetaan kaikenlaisilla yhteisillä tavoilla ja säännöillä.
Tämä kaikki tarvitaan silloin kun ryhmän tekemiset ja toimintamallit poikkeavat ihmisen normaalista tavasta ajatella ja ymmärtää asioita.
kirjoitti hienon, analyyttisen ja perustellun kommentin.
Hyvä Mytty!
Haluan antaa sinulle oman neuvon:
Älä hylkää uskoasi, älä hylkää Jumalaa.
Mutta...
Irrota itsesi niistä kahleista, joissa koet olevasi kuin muottiin puserrettu taos.
Jumala siunatkoon tulevia askeleitasi!
Mielenkiintoinen ja samalla kypsä pohdinta.
Olen itse kipuillut samanlaisten asioiden äärellä. Uskoani en ole jättänyt, enkä ole edes harkitsemassa uskonyhteisöni jättämistä. Miksi?
Koen kuitenkin, että tässä kristillisyydessä kaikkine heikkouksineen vaikuttaa PYHÄ HENKI. Olen ollut välillä maailmassa ja nähnyt myös mitä se oli. Olen ollut paljon myös tekemisissä muiden uskonyhteisöjen kanssa (lähinnä helluntailaisten ja eri luterilaispiirien kanssa), myös muiden lestadiolaisryhmien kanssa. Olen nähnyt niissä vielä suurempia ja syvempiä ristiriitoja sekä opissa, opetuksessa että henkilöiden väleissä.
Olen nähnyt mahdottomaksi löytää rikkeetön ja täydellinen seurakunta. Koen kuitenkin nykyisessä seurakunnassa saavani kuitenkin
a. täydellisen anteeksiannon
b. lämpimän ystäväpiirin
c. turvallisen kasvuymäristön lapsilleni jne
Meillä ei ole kuin kolme lasta ja allekirjoitan tuon joskus jopa ahdistavan suurperheihannoinnin. Sitä on, mutta se on jotenkin inhimillistä, ymmärrettävää ja usein aivan tahatonta. Meidän kimppuumme ei ole kukaan koskaan käynyt lasten "vähäisyyden" takia, eikä vihjannut siihen millään tavalla.
Jatkan mielelläni tästä asiasta keskustelua, mutta nyt minun täytyy lähteä, virkavelvollisuudet kutsuvat...
Voisitko kertoa mitä tuollaisessa "tullaan illalla puhuttamaan porukalla"-tilanteessa tapahtuu. Kysyn ihan sellaisesta syystä, että kirjoitan näytelmää, jossa on yksi vl-henkilö, joka kärsii lapsettomuudesta ja haluaisin realistista tietoa tuollaisten ristiriitatilanteiden selvittämisestä ja siitä miten ihan konkreettisesti ollaan tilassa, montako ihmistä on, mitä puhutaan jne.
... ja se kaksinaamaisuus, tietty! Kun en voinut rehellisesti keskustella toisten uskovien kanssa niistä tavoista, jotka olivat mielestäni raamatunvastaisia. Väsyin nielemään herjaavia lausuntoja muista uskovista (ei-lessuista).
Jouduin punnitsemaan hyvät (joita on monia) ja huonot puolet, ja tulin siihen tulokseen, etten tarvitse lestadiolaisia välikäsiä päästäkseni Taivaaseen. Jeesuksen ainoastaan.
"""Väsyin nielemään herjaavia lausuntoja muista uskovista (ei-lessuista)."""
Millasia herjaavia lausuntoja? Vai oletko edes ex-lessu.
Miksi antaa vahingon kiertää? Jos olet lestadiolainen, tiedät kyllä itsekin kuinka lestadiolaiset suhtautuvat "kuolleen uskon ja eriseuran" kristittyihin.
Hmmm... Käyn vielä joskus seuroissa, joten tuo nimppari taitaa olla hieman liioiteltu.
Sopisiko sinun mielestäsi paremmin nimimerkki "lepsu" :))
Seksin takia, ei jaksettu miehen kanssa oottaa avioo. Ja sitten pikkuhiljaa loppu käyminen seuroissa. Eikä todellakaan halua kulkee mahapystyssä joka vuosi. Ja paikat väljistyy. Siks häätkään ei ois ollu ratkaisu. On vielä hyviä vl kavereita mutta eipä me enää taieta sinne mennä.
Hyvää jatkoo kaikille jotka jaksaa...!
Se oli kuules vaikeeta olla vl. Sai aina olla vähän varuillaan miten muut ihmiset suhtautuvat
En ole muuttunut ihmisenä mitenkään. Ajatukset ja arvot paljolti samat kuin ollessani vl.
En vain kestänyt sitä, kuinka esim työkaverit selän takana puhuivat "paskaa" vl:sta. Ihmiset niin ennakkoluuloisia uskovaisia kohtaan. LÄhinnä siis erosin sen takia että minua ei sen takia pilkattaisi.
Minulle valkeni miten rajoitetusti raamattua luettiin ja miten tiukat sisäiset säännöt alkoivat tulla mahdottomaksi. Esim. TV:n kieltäminen ja Internetin käytön hyväksyminen osoitti sen, että kyse on pohjimmiltaan vain vanhojen sääntöjen pakkonoudattamisesta, ettei tultaisi sanomaan uskon muuttuneen. Kuitenkin ihmiset ja niiden tavat ovat muuttuneet kauas aikaisemmasta, esim. ehkäisyn yleistymisenä ja tv:n yhä lisääntyneenä käyttönä. Nykyihminen kun osaa ajatella omillakin aivoilla.
Olen ollut tyytyväinen valintaani, tosin vie jonkin aikaa tottua vapauteen. Mutta se kannattaa.
Aivan kuten kirkossa. Saman ohjelman mukaisesti. Eli mikä oli pointtisi?
(näitä muka ex-vl:iä ;-)
..ainakin Mytty ole todella lestadiolainen, siltä kyllä kuulosti. Tiesi sen verran, ja kertomus vakuutti.
Niin ex mikä ex, sille et voi mitään, mutta kyllähän sen jokainen tietää, että puhujat ovat mieltyneet jokainen omaan suosikkiaiheeseen. Mitä muuten olet mieltä muista tässä juttusarjassa esille tulleista asioista? En minä suututtaa halua, kunhan tuon asioita esille.
a katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle, joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa, ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella.