Olen henkisesti ja fyysisesti aivan poikki. =( Huolet ja murheet eivät hellitä. Älkää sanoko, että mene kertomaan murheista psykologille tms (niinkuin täällä aina tavataan vastata). Masentuneisuudeni syy on rahattomuus ja se ei poistu varmaan koskaan. Siihen ei enkelitkään pysty auttamaan eikä rukoilu. =( Saisinko kaukoparannusta tai voisiko joku ennustaja kertoa näkeekö valonpilkahduksia edes minulle tulevan eteen? Nyt näkyy vaan musta käytävä....
Auttakaa!
enkeleiden etsijä
9647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vähillä rahoilla opit elämään tyytyväisenä ja niin, että raha riittää aina kaikkeen tarpeelliseen. Muu saakin olla, sillä sinä osaat nauttia pienistä asioista, kuten iloisesta koiranpennusta, lapsesta, luonnon kauneudesta ja musiikista.
Anna mielesi levätä, rahaa tarvitaan vain ruokaan, asumiseen, peruselämiseen ja se sinulla on mahdollista saada kohdalleen. Kun mielesi tyyntyy, alat nähdä uusia mahdollisuuksia kohentaa tilannetta vähän kerrassaan.
Mielestäni masentuneelle ei ole huono neuvo ottaa apua sieltä, mistä sitä on saatavissa, mutta jääköön tämä neuvo antamatta.
Ja kuten tiedät, monilla ihmisillä vähäinenkin alkoholin käyttö häiritsee aivojen aineenvaihduntaa niin, että se painaa mieltä aina vain alemmas ja lopulta tuottaa syvän masennuksen ja toivottomuuden.
Minulla taitaa olla tuon rahan kanssa nyt sen takia iso paniikki, koska sähkölaitokselta tuli viimeinen varoituslasku. En pysty ajattelemaan muuta kuin, että nyt sähköt katkaistaan. =( Olen niin neuvoton, etten osaa miettiä enkä nähdä mitään ulospääsyä tästä. Tuhlari en ole koskaan ollut, alkoholia en käytä, saatiks tupakkaa polta, mutta tuo peruseläminen vie koko ajan enemmän rahaa. =(
Omasta kotiseurakunnasta voi saada kertaluontoisen avustuksen erityisessä ahdingossa. Käänny seurakunan diakoniatyöntekijöiden puoleen.
Omasta kotikunnasta voi varaton saada toimeentulotukea ja harkinnanvaraista toimentlotukea juuri sähkölaskun kaltaisiin asioihin. Tuttavani sähkölaksu ja muutama muukin lasku maksettiin.
Jos et ole vähävarainen vaan muten sattumien summana rahaton sähkölaskun kanssa, voit saada oman kotikunnan sosiaalitoimistosta ns. sosiaalista luottoa, jossa on pienempi korko kuin pankkilainassa ja jonka saa maksaa takaisin itselle sopivissa erissä.
Niele ylpeytesi ja toimi, ilmoita sähkölaitokselle että odottavat sähköjen katkaisemisessa. Kunnan sosiaalitoimi ja oma seurakunta ovat olemassa juuri sinua varten. Jokainen meistä voi joskus joutua vastaavaan tilanteeseen, joten ei ole mitenkään häpeällistä käyttää verovaroin kustannettuja apuja silloin kun omat voimat ei riitä selviytymiseen.
Sähkölaitokselle laitoin jo sähköpostia, jossa pyytelin lisäaikaa laskuille. Toivottavakseni myöntävät armonaikaa. Seurakunta ei tietääkseni tällä pikkupaikkakunnalla anna muuta kuin ennen joulua parikymppiä joulurahaa köyhille. Isommissa kaupungeissa eri juttu. Sosiaalitoimistossa neuvottiin syömään usein puuroa, kun jokunen vuosi sitten siellä kävin. Silloin päätin, että sinne toimistoon en enää ikinä astu jalallani.
=(
Seurakuntakaan ei anna rahallista apua kuin vasta siinä tapauksessa, että ensin on käynyt anomassa soskusta.
Voithan mennä suoraan laskun kanssa soskuun ja kertoa tilanteesi. Rahana sitä et saa, vaan lasku otetaan vastaan ja maksu hoidetaan sitä kautta.
tärkeän laskunsa ja vasta sitten sai saman summan rahana kuittia vastaan. Ei mitään järkeä!
En omaa näkijän lahjaa mutta omalta osaltani haluan lohduttaa, sillä teksti tuntui niin tutulta kun mietin omaa elämääni kolmisen vuotta sitten.
Minua auttoi se, että uskalsin avata suuni, kertoa ulkopuoliselle ihmiselle (ystävälle) ahdingosta. Ylpeys oli siihen asti pitänyt kaiken sisällään. Yllättäen ulkopuolisen ihmisen silmät näkivätkin täysin uuden ratkaisun, josta löysin avun. Itselläni oli tuo sama niin lohduton ja tuskaisa olo. Luulin ettei mikään enää voi auttaa. Ja ahdingossa ihminen ajautuu tekoihin joista ei ole niin ylpeä.
Mutta kyllä se helpottaa, pikku hiljaa, pala kerrallaan. Täytyy vain jaksaa uskoa ja luottaa, että kaikella on tarkoituksensa ja elämä kantaa. Helppoa elämä ei ole vieläkään mutta pienet ilon hetketkin riittävät, rikas tuskin olen koskaan maallisesti mutta henkisesti kyllä :)
Joten voimia ja jaksamista, Sinä selviät kyllä!
Samoja murheita minullakin,lisäksi vielä aviokriisi mies muuttanut toisen luo.Kaikkein raskainta kuitenkin sukulaisten hyvät neuvot,jotka eivät aina ole hyviä.Voimia tarvisin ja tietoa miten meille parina tulee käymään.Hyvää kesää kaikille.
Olet ilmeisesti kuullut sukulaisilta neuvoa tyyliin "jatka elämääsi" ja et ole pitänyt niistä siksi, että taidat toivoa täältäkin vastausta/neuvoa yhteenpalaamisesta? Onko näin?
Voi miten se sattuukaan menettää rakkain ihminen ja mitä epätoivoa se aiheuttaa. Ja siinä vaiheessa se ainoa toive on saada hänet takaisin mutta..
Nyt pitäisi saada aikaa kulumaan niin, että suru muuttuukin vihaksi. Niin, vihaksi.. Itse ainakin olen sen myötä lopulta todennut oman arvoni ja sen, että rakkauskaan ei anna kaikkea anteeksi:( Ei ainakaan sitä "henkistä" pettämistä, muuttamista toisen luo. Vaikka sitten tulisikin käymaan niin, että mies kyllästyy jne. jne. ja haluaa takaisin kotiin niin se asia tulisi aina olemaan olemassa.
Itse elän yksin ja eikä tämä elämä hullumpaa näinkään ole. Itselläni tosin on lapsi, joka tuo iloa päiviin mutta myös sitä surua koska niitä iloja ei voi jakaa kenellekään.
Suru on vain surtava ja itkettävä, auringon valo tekee pahaa, jokainen aamu (etenkin näin kesäisin) on vaikea mutta jossain vaiheessa tulee aamu kun se ei enää tunnukaan niin pahalta..