Seuraavat asiat alkanu "piinaamaan" elämää viimeisen vuoden aikana:
Asioiden jatkuva tarkistelu (Ulko-ovi, auton ovet lompakon setelit ja kortit, auton avaimet) mistä en pääse eroon vaikka haluaisin. Kun laitan aamuksi herätyskellon päälle puhelimeen, mun on pakko tarkastaa välillä tosi monta kertaa että se varmasti on päällä ja herätys oikeaan aikaan, koska pelkään tajuttomasti myöhästyväni töistä.
Sitten on jatkuva pelko omasta terveydentilasta ja kuolemanpelkoa myös, löydän jatkuvasti kehostani asioita minkä vuoksi pelkään sairastuvani, ja nyt myöhemmin on ilmennyt välillä ihmeellistä kutinaa mihin lääkäri ei löydä mitään syytä ja oloni on harvinaisen usein kipeä ja flunssainen vaikkei mitään olekaan. Myös nukahtamisen kanssa on vaikeuksia välillä jos mieltä ahdistaa tai painaa jokin.
Teen 2-vuorotyötä, ja elämänrytmini kääntyy päinvastaiseksi viikon välein, aamuvuorossa elämä sujuu suht ok jos väsymystä ei lasketa, mutta iltavuorossa minulla on herättyäni paniikinomainen tunne ja ahdistus päällä töihinlähdön takia vaikka siihen on aikaa tunteja ja samalla ilmenee jatkuvia vatsavaivoja, välillä ihan löysällä ja välillä päinvastoin, ja vatsa on usein ennen töihinlähtöä niin kipeä ja vessassa joutuu käymään niin usein että tulee tunne etten kykene töihin. Sitten kun lopulta saavun töihin olo helpottuu, mutta ennen töihinlähtöä mielen valtaa kauhea paniikki, ahdistuksen tunne, vatsavaivat, ruokahaluttomuus ja pelko töistä myöhästymisestä. Huomaan usein olevani aivan liian ajoissa työmaalla kaiken lisäksi.
Välillä ilmenee myös hikoilua, pulssin kohoamista ja lievää tärinää epämiellyttävissä sosiaalisissa tilanteissa, ja en saa hikoilua loppumaan millään, ja alkaa ahdistaa se että muut ihmiset näyttävät ihan normaaleilta ja itse olen ahdistunut ja hermostunut. Viime aikoina on myös ollut outoa jatkuvaa virtsaamisen tarvetta vaikka en mitään paljoa joisikaan.
Kuitenkaan nämä oireet eivät ole välttämättä ihan säännöllisiä ja välillä elämä hymyilee enkä edes muista tai ajattele näitä, mutta sitten kun ne taas iskevät, mieli menee maahan. Välillä tuntuu että voin tuntea oloni rentoutuneeksi vain alkoholin sopivan vaikutuksen alaisena, mutta krapulat ottavat sitten henkisesti todella koville.
Tämä on aika pitkä teksti lukea, mutta toivon vastauksia, koska pelkään että mulla on paniikkihäiriö. Onko muilla vastaavia oireita? Ikää mulla on vasta 21.
Asioiden jatkuva tarkistelu (Ulko-ovi, auton ovet lompakon setelit ja kortit, auton avaimet) mistä en pääse eroon vaikka haluaisin. Kun laitan aamuksi herätyskellon päälle puhelimeen, mun on pakko tarkastaa välillä tosi monta kertaa että se varmasti on päällä ja herätys oikeaan aikaan, koska pelkään tajuttomasti myöhästyväni töistä.
Sitten on jatkuva pelko omasta terveydentilasta ja kuolemanpelkoa myös, löydän jatkuvasti kehostani asioita minkä vuoksi pelkään sairastuvani, ja nyt myöhemmin on ilmennyt välillä ihmeellistä kutinaa mihin lääkäri ei löydä mitään syytä ja oloni on harvinaisen usein kipeä ja flunssainen vaikkei mitään olekaan. Myös nukahtamisen kanssa on vaikeuksia välillä jos mieltä ahdistaa tai painaa jokin.
Teen 2-vuorotyötä, ja elämänrytmini kääntyy päinvastaiseksi viikon välein, aamuvuorossa elämä sujuu suht ok jos väsymystä ei lasketa, mutta iltavuorossa minulla on herättyäni paniikinomainen tunne ja ahdistus päällä töihinlähdön takia vaikka siihen on aikaa tunteja ja samalla ilmenee jatkuvia vatsavaivoja, välillä ihan löysällä ja välillä päinvastoin, ja vatsa on usein ennen töihinlähtöä niin kipeä ja vessassa joutuu käymään niin usein että tulee tunne etten kykene töihin. Sitten kun lopulta saavun töihin olo helpottuu, mutta ennen töihinlähtöä mielen valtaa kauhea paniikki, ahdistuksen tunne, vatsavaivat, ruokahaluttomuus ja pelko töistä myöhästymisestä. Huomaan usein olevani aivan liian ajoissa työmaalla kaiken lisäksi.
Välillä ilmenee myös hikoilua, pulssin kohoamista ja lievää tärinää epämiellyttävissä sosiaalisissa tilanteissa, ja en saa hikoilua loppumaan millään, ja alkaa ahdistaa se että muut ihmiset näyttävät ihan normaaleilta ja itse olen ahdistunut ja hermostunut. Viime aikoina on myös ollut outoa jatkuvaa virtsaamisen tarvetta vaikka en mitään paljoa joisikaan.
Kuitenkaan nämä oireet eivät ole välttämättä ihan säännöllisiä ja välillä elämä hymyilee enkä edes muista tai ajattele näitä, mutta sitten kun ne taas iskevät, mieli menee maahan. Välillä tuntuu että voin tuntea oloni rentoutuneeksi vain alkoholin sopivan vaikutuksen alaisena, mutta krapulat ottavat sitten henkisesti todella koville.
Tämä on aika pitkä teksti lukea, mutta toivon vastauksia, koska pelkään että mulla on paniikkihäiriö. Onko muilla vastaavia oireita? Ikää mulla on vasta 21.
Vastaukset 5
Vanhimmat
toi olis enemmänkin semmosta yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Käy lääkärissä, lääkkeillä pääset hyvin alkuu..... =)
Minulla itselläni ollut vastaavia oireita ja diagnoosiksi sain reilu vuosi sitten yleistyneen ahdistuneisuushäiriön (johon liittyi ennen sopivan lääkityksen saamista pahojakin paniikkikohtauksia).
Kärsin itse hyvin pitkään mahavaivoista, jatkuvasta vessahädästä, ajoittaisista sosiaalisten tilanteiden kammosta, tasapaksusta lievästä ahdistuksesta, päänsärystä, lievästä huolestuneisuudesta ym. ja sitten yhtäkkiä tilanne riistäytyi käsistä ja invalidisoiduin muutamaksi kuukaudeksi. Olotilani huonontui dramaattisesti ihan muutamassa päivässä (jouduin ts. monen päivän mittaiseen paniikkitilaan, josta vapauduin vain rauhoittavien avulla, joita en muuten ollut koskaan ennen käyttänyt), joten suosittelen että haet hoitoa mahd. pian. Voi toki olla, ettet koskaan koe mitään vastaavaa "romahdusta" kuin minä, mutta yleensä mielenterveydelliset ongelmat ovat sen verran "syviä", etteivät ne ainakaan omalla painollaan parane.
Hei!
Kyllä itsellänikin on ollut aika ajoin tilanteita, että takistan sähkölevyt ja ovet töihin lähtiessä. Maniaksi eivät onneksi ole päässeet.Mutta että se, kun olen tehnyt runsaat 25 vuotta kolmivuorotyötä, ei voi olla vaikuttamatta psyykeeseen. Iltavuorosta päässeenä, jatkan työn kelaamista unessanikin. Aamuvuoroon herätessä oon rättiväsyny jo niistä edellisen illan töistä. Onneksi lomat saa aikaan hyvää ja niitä oon yrittäny keskittää nin, että pitkää rupeamaa ei tule. Jaksele..kyllä se elämä hymyilee..kesäkin on =)
Kaikista tymimmältä tuntuu valonapin tarkistus siis vaikka valot on pois päältä huoneesta niin räpellän sitä nappulaa että onko se varmasti ala-asennossa.
Luulen ettet kärsi paniikkihäiriöstä, koska siinä on fyysiset oireet niin voimakkaat. Esim. sekoamisen pelko, epätodellinen olo, puutuminen, huimaus, sydämentykytys. Mutta meneppä lääkärille juttelemaan oireistasi, saattaa olla että olet vain stressaantunut.. sekin aiheuttaa hetkellisesti paniikinomaisia juttuja. Yleensä paniikkihäiriöiset muistavat ihan tarkalleen ensimmäisen kohtauksensa kulun..