on valta mennä eteenpäin. Arvaa kaksi kertaa kuinka paljon tämä tilanne rasittaa. Miksi me ollaan edelleen näin kaukana toisistamme? Kerro miksi. Kuinka kauan pitää vielä jaksaa ikävöidä.
yhden vallassa mennä eteenpäin. Itse odotat passiivisena sitä toisen "vallankäyttöä". Käytä sitä omaa valtaasi ennemmin.
0Äänestä
-n-
se on sinun käsissäsi, jos todella haluat. Tarvitsee vain kysyä.
0Äänestä
gargjmarmra
Jos kysyn, niin polvistutko?
0Äänestä
olet hän
joksi luulen. Jutellaan taas pian, edes se hetki. Mutta oikeasti kohdataan tällä kertaa. Haluan tietää olenko yksin vai kaksin ajatusteni kanssa. Jos kuvittelen aivan omiani, niin sekin tieto helpottaisi.
Vuoristorataa nämä tunteet. Välillä on vapaa ja sitten se kaipuu palaa aina voimakkaampana. Jos tunnet samoin, niin voi ajatella että olemme vähintään sen velkaa toisillemme, että oikeasti kohtaamme ja puhumme asioista suoraan. Vaikka mitään ei näennäisesti koskaan ole tapahtunutkaan ja tavallaan lopetit jutun puolestamme, tuntuu että paljon tunteita on käyty läpi puolin ja toisin. Kohdataan varovaisesti, mutta avoimesti. Se mitä sitten tapahtuu, on yhteinen päätös.
Enkä osaa vastata kysymykseesi. Siihen etäisyteen on varmasti monia syitä. Ehkä me se vastaus yhdessä löydetään.
(aika harvakseltaan luen muuten näitä palstoja enää, ihan tietoisti vältän. Täällä ei tule kuin vainoharhaiseksi ja paha mieli kun kuvittelee joka toista viestiä hänen kirjoittamakseen)
0Äänestä
tämän..
miehelle?
0Äänestä
että.....
tämän.. kirjoitti:
miehelle?
jos minä olisin kirjoittanut,olisi miehelle...
0Äänestä
naiselle
tämän.. kirjoitti:
miehelle?
joten ehkä koputtelen väärää puuta tässä.
0Äänestä
jotakin vihjettä
naiselle kirjoitti:
joten ehkä koputtelen väärää puuta tässä.
siitä naisesta jolle kirjoitit tuon? Oli jotakin osuvaa tuossa tekstissäsi joka häiritsee ajatustani. Hiljainen koputus kuului... vai kuvittelenko vain..?
0Äänestä
pieni ja
jotakin vihjettä kirjoitti:
siitä naisesta jolle kirjoitit tuon? Oli jotakin osuvaa tuossa tekstissäsi joka häiritsee ajatustani. Hiljainen koputus kuului... vai kuvittelenko vain..?
osuva. Kerroin sinulle kerran ihmisestä, tiestä ja kuopasta. Siinä tuulen tuiskeessa.
0Äänestä
minua tänne
tuleminen alkaa joskus jo ahdistamaan. Sen takia en käy täällä enää niin useasti kuin ennen. Miksi kuvittelisin, että hän käy täällä kirjoittamassa minulle viestejä...? Sillä menolla en ainakaan koskaan tule unohtamaan häntä; tarkoitan, jos haahuilen täällä luullen, että joku viesti olisi mukamas häneltä... LOL.
0Äänestä
asiaasi
jos tuo ihminen, jolle kirjoitat, edes tietäisi mitä ajattelet? Tuon perusteellako joku jossain osaa toimia oikein? Eikö sinulle tule edes mieleen, ettei hän ehkä tiedä sinun ajattelevan tuollaisia? Tuleeko sinulle mieleenkään puhua hänelle muualla kuin näillä palstoilla? Täällähän et kai voi puhua hänelle.
0Äänestä
siirrät
vastuun hänelle? Ota elämä omiin käsiisi ja toimi.
0Äänestä
,,,,,,,,,,,,,,,,
,,,,,,,,,,,,,
0Äänestä
rapurapea
Nyt itkettää :'(
0Äänestä
huomannuole
miksi? mies vai nainen? etukirjainta tiskiin jo
0Äänestä
määrääitsemitä
En valitse mitään, valitse sinä!
0Äänestä
Ikuisuuden
Kyllä mä jaksan loppuun asti, en oikeastaan mennyt koskaan mihinkään n-m.
0Äänestä
Veeämpee
Vuodelta 2008?
Omaa tilannetta ajatellen, vituttaa niin suunnattomasti ettei sanat ees riitä kuvaamaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
naiselle?
yhden vallassa mennä eteenpäin. Itse odotat passiivisena sitä toisen "vallankäyttöä". Käytä sitä omaa valtaasi ennemmin.
se on sinun käsissäsi, jos todella haluat. Tarvitsee vain kysyä.
Jos kysyn, niin polvistutko?
joksi luulen. Jutellaan taas pian, edes se hetki. Mutta oikeasti kohdataan tällä kertaa. Haluan tietää olenko yksin vai kaksin ajatusteni kanssa. Jos kuvittelen aivan omiani, niin sekin tieto helpottaisi.
Vuoristorataa nämä tunteet. Välillä on vapaa ja sitten se kaipuu palaa aina voimakkaampana. Jos tunnet samoin, niin voi ajatella että olemme vähintään sen velkaa toisillemme, että oikeasti kohtaamme ja puhumme asioista suoraan. Vaikka mitään ei näennäisesti koskaan ole tapahtunutkaan ja tavallaan lopetit jutun puolestamme, tuntuu että paljon tunteita on käyty läpi puolin ja toisin. Kohdataan varovaisesti, mutta avoimesti. Se mitä sitten tapahtuu, on yhteinen päätös.
Enkä osaa vastata kysymykseesi. Siihen etäisyteen on varmasti monia syitä. Ehkä me se vastaus yhdessä löydetään.
(aika harvakseltaan luen muuten näitä palstoja enää, ihan tietoisti vältän. Täällä ei tule kuin vainoharhaiseksi ja paha mieli kun kuvittelee joka toista viestiä hänen kirjoittamakseen)
miehelle?
jos minä olisin kirjoittanut,olisi miehelle...
joten ehkä koputtelen väärää puuta tässä.
siitä naisesta jolle kirjoitit tuon? Oli jotakin osuvaa tuossa tekstissäsi joka häiritsee ajatustani. Hiljainen koputus kuului... vai kuvittelenko vain..?
osuva. Kerroin sinulle kerran ihmisestä, tiestä ja kuopasta. Siinä tuulen tuiskeessa.
tuleminen alkaa joskus jo ahdistamaan. Sen takia en käy täällä enää niin useasti kuin ennen. Miksi kuvittelisin, että hän käy täällä kirjoittamassa minulle viestejä...? Sillä menolla en ainakaan koskaan tule unohtamaan häntä; tarkoitan, jos haahuilen täällä luullen, että joku viesti olisi mukamas häneltä... LOL.
jos tuo ihminen, jolle kirjoitat, edes tietäisi mitä ajattelet? Tuon perusteellako joku jossain osaa toimia oikein? Eikö sinulle tule edes mieleen, ettei hän ehkä tiedä sinun ajattelevan tuollaisia? Tuleeko sinulle mieleenkään puhua hänelle muualla kuin näillä palstoilla? Täällähän et kai voi puhua hänelle.
vastuun hänelle? Ota elämä omiin käsiisi ja toimi.
,,,,,,,,,,,,,
Nyt itkettää :'(
miksi? mies vai nainen? etukirjainta tiskiin jo
En valitse mitään, valitse sinä!
Kyllä mä jaksan loppuun asti, en oikeastaan mennyt koskaan mihinkään n-m.
Vuodelta 2008?
Omaa tilannetta ajatellen, vituttaa niin suunnattomasti ettei sanat ees riitä kuvaamaan.