Tällä palstalla moni kyselee millainen on abortti; miten se tehdään ja missä, kauanko se kestää, millaista on jälkeenpäin jne. Tässä oma (tuore) kokemukseni. Olin abortissa perjantaina.
Aloin epäillä raskautta, kun viimeiset kuukautiseni olivat jääneet parin todella niukan vuotopäivän mittaisiksi ja rintoja aristi toden teolla, vaikka ne olemattomat kuukautiset olivat jo ohi. Hain apteekista raskaustestin, tein sen samana iltana (ohjeiden mukaan ei tarvinnut olla aamuvirtsaa) ja se näytti positiivista.
Soitin heti seuraavana aamuna terveyskeskukseen terveydenhoitajan neuvontaan. Hän kehotti hakemaan päivystyksestä tai apteekista virtsanäyteastian ja tuomaan seuraavana aamuna aamuvirtsasta näytteen oman terveysasemani laboratorioon raskaustestiä varten. Toimin näin, ja tulokset sain puhelimitse samana iltapäivänä kun olin aamulla jättänyt näytteen. Tulos oli positiivinen, mikä ei luonnollisestikaan enää yllättänyt.
Terveydenhoitaja kysyi puhelimessa, onko raskaus toivottu. Vastasin että ei ollut, ja että haluaisin kuulla mahdollisuudesta raskauden keskeytykseen. Hän ohjasi minut omalle terveyskeskuslääkärilleni. Varasin ajan omalta lääkäriltäni ultraääntä, raskauden keston varmistamista ja lähetteen saamista varten. Lääkärissä käynti maksoi poliklinikkamaksun 20 € ja sain lähetteen sairaalaan aborttia varten. Ennen lähetteen kirjoittamista hän haastatteli minua elämäntilanteestani, raskauteen johtaneista syistä jne. Hän myös pyysi minua muistamaan, että on mahdollista, että en enää voi tulla raskaaksi. Itse abortti ei välttämättä aiheuta lapsettomuutta (voi toki sen tehdä), mutta siihen voi olla monia muitkain syitä. Eli minun tuli olla varma siitä, että halusin toimia, niin kuin toimin. Sain luvan raskauden keskeyttämiseen ns. sosiaalisilla syillä.
Raskaus oli sen verran alussa, että minulla oli kaksi vaihtoehtoa raskauden keskeyttämiseen: imukaavinta tai lääkkeellinen keskeytys. Valitsin imukaavinnan, koska koin sen selkeämmäksi. Siinä mennään päiväkirurgiselle osastolle aamulla, odotetaan toimenpiteeseen pääsyä, itse toimenpide tehdään nukutuksessa ja parin tunnin tarkkailun jälkeen pääsee aikuisen hakijan kanssa kotiin. Siis vaikka itsekin olen aikuinen, piti minulla olla täysi-ikäinen hakija vastassa, koska nukutus aiheutti tiettyä tokkuraisuutta ja tietysti myös mahdollisten jälkikomplikaatioiden varalta. Hakijan puuttuessa on jäätävä yöksi osastolle.
Menin siis sairaalaan aamulla, oltuani edellisestä illasta asti syömättä ja juomatta. Pääsin samantien lepohuoneeseen, jossa hoitaja asetti emättimeen kohdun suulle kaksi tablettia. Niiden tarkoituksena oli laajentaa emätintä ja rentouttaa kohdun suuta, jotta kaavinta päästään tekemään. Tabletit polttelivat jonkun verran ja aiheuttivat kohtuullisia vatsanväänteitä. Tämä lienee yksilökohtaista. Tablettien vaikutusaika oli pari tuntia, joka aika tuli maata mahdollisimman rauhassa. Ensimmäinen puoli tuntia tuli pysyä paikallaan selällä maaten. Puolen tunnin päästä sai halutessaan kääntää kylkeä.
Parin tunnin päästä minut vietiin leikkaussaliin, jossa käteeni laitettiin kanyyli. Kanyylin kautta sain ensin kipulääkettä ja sen jälkeen nukutusaineen. Seuraava muistikuva onkin sitten lepohuoneesta, kun hoitaja tuli herättämään. Nukutusta kutsuttiin "humauttamiseksi", eli olin unessa vain noin 15 minuuttia. Itse toimenpide, se varsinainen kaavinta kesti viisi minuuttia. Tämän näin vuoteeni päädyssä olleesta monitorista, johon oli kirjattu kaikki minulle päivän aikana tehdyt toimenpiteet.
Abortti sujui ilman komplikaatioita, lääkäri kävi herättyäni kertomassa minulle miten kaikki oli sujunut ja hoitaja antoi kotihoidon ohjeet. Sain myös (luonnollisesti) valistusta ehkäisyvälineiden käytöstä. Kaikki oli kuitenkin hyvin asiallista ja sairaalan henkilökunta erittäin ystävällistä.
Olin jo terveyskeskuskäynnillä keskustellut oman lääkärini kanssa ehkäisypillerivaihtoehdoista. Lopetin pillerit kolmisen vuotta sitten ikävien sivuvaikutusten vuoksi. Raskaaksi tulin kondomin hajottua ja jälkiehkäisyn petettyä. Kerroin lääkärille kärsimistäni pillerien sivuvaikutuksista ja hän suositteli minulle uutta merkkiä, jossa ko haittavaikutukset pitäisi olla minimoitu. Pillerit tuli aloittaa aborttia seuranneena päivänä, ja seuraan tässä nyt miten tämä uusi merkki itselleni sopii. Toistaiseksi sopii hyvin.
Kun pysyin taas tolpillani, sain pienen välipalan lepohuoneessa (leipää ja kahvia) ja pari tuntia operaation jälkeen sain kotiutusluvan. Ystäväni tuli hakemaan minut sairaalasta ja vei kotiin lepäämään. Seuraavana päivänä vielä väsymys oli kova ja nukuin ja otin muutenkin rauhallisesti. Vuoto jatkuu edelleen ja saattaa jatkua jopa toista viikkoa. Alavatsassa on kuukautiskipua muistuttavia kipuja. Jälkitarkastukseen menen ensimmäisten kuukautisten tultua. Olen kuitenkin jo takaisin töissä, viikonlopun mittainen lepo riitti minun kohdallani. Tämäkin on tietysti yksilöllistä.
Tässä hyvin "teknisesti" selitettynä tuo raskauden keskytysprosessin kulku minun kohdallani. En halua paneutua tässä asian tunnepuoleen vaan kertoa vain "miten kaikki tapahtui".
Sen verran haluan sanoa, että kyseessä on iso päätös. Minulle jäi terveyskeskuskäynnin ja toimenpideajan väliin kaksi viikkoa. Sen ajan mietin ratkaisuani ja lääkärin sanoja, että "toimenpidepöydälläkin on vielä oikeus muuttaa mieltään, kyse on sinun päätöksestäsi". Pysyin kuitenkin kannassani ja tiedän tehneeni sen vakaasti harkiten. Ystäväpiiristä tuli mielipiteitä kumpaankin suuntaan, mutta asia on ratkaistava ITSE. Vain sinä itse joudut elämään ratkaisusi kanssa, siksi se on myös tehtävä itse. Omani kanssa olen sinut.
Voimia kaikille teille, jotka painitte näiden kysymysten kanssa.
Aloin epäillä raskautta, kun viimeiset kuukautiseni olivat jääneet parin todella niukan vuotopäivän mittaisiksi ja rintoja aristi toden teolla, vaikka ne olemattomat kuukautiset olivat jo ohi. Hain apteekista raskaustestin, tein sen samana iltana (ohjeiden mukaan ei tarvinnut olla aamuvirtsaa) ja se näytti positiivista.
Soitin heti seuraavana aamuna terveyskeskukseen terveydenhoitajan neuvontaan. Hän kehotti hakemaan päivystyksestä tai apteekista virtsanäyteastian ja tuomaan seuraavana aamuna aamuvirtsasta näytteen oman terveysasemani laboratorioon raskaustestiä varten. Toimin näin, ja tulokset sain puhelimitse samana iltapäivänä kun olin aamulla jättänyt näytteen. Tulos oli positiivinen, mikä ei luonnollisestikaan enää yllättänyt.
Terveydenhoitaja kysyi puhelimessa, onko raskaus toivottu. Vastasin että ei ollut, ja että haluaisin kuulla mahdollisuudesta raskauden keskeytykseen. Hän ohjasi minut omalle terveyskeskuslääkärilleni. Varasin ajan omalta lääkäriltäni ultraääntä, raskauden keston varmistamista ja lähetteen saamista varten. Lääkärissä käynti maksoi poliklinikkamaksun 20 € ja sain lähetteen sairaalaan aborttia varten. Ennen lähetteen kirjoittamista hän haastatteli minua elämäntilanteestani, raskauteen johtaneista syistä jne. Hän myös pyysi minua muistamaan, että on mahdollista, että en enää voi tulla raskaaksi. Itse abortti ei välttämättä aiheuta lapsettomuutta (voi toki sen tehdä), mutta siihen voi olla monia muitkain syitä. Eli minun tuli olla varma siitä, että halusin toimia, niin kuin toimin. Sain luvan raskauden keskeyttämiseen ns. sosiaalisilla syillä.
Raskaus oli sen verran alussa, että minulla oli kaksi vaihtoehtoa raskauden keskeyttämiseen: imukaavinta tai lääkkeellinen keskeytys. Valitsin imukaavinnan, koska koin sen selkeämmäksi. Siinä mennään päiväkirurgiselle osastolle aamulla, odotetaan toimenpiteeseen pääsyä, itse toimenpide tehdään nukutuksessa ja parin tunnin tarkkailun jälkeen pääsee aikuisen hakijan kanssa kotiin. Siis vaikka itsekin olen aikuinen, piti minulla olla täysi-ikäinen hakija vastassa, koska nukutus aiheutti tiettyä tokkuraisuutta ja tietysti myös mahdollisten jälkikomplikaatioiden varalta. Hakijan puuttuessa on jäätävä yöksi osastolle.
Menin siis sairaalaan aamulla, oltuani edellisestä illasta asti syömättä ja juomatta. Pääsin samantien lepohuoneeseen, jossa hoitaja asetti emättimeen kohdun suulle kaksi tablettia. Niiden tarkoituksena oli laajentaa emätintä ja rentouttaa kohdun suuta, jotta kaavinta päästään tekemään. Tabletit polttelivat jonkun verran ja aiheuttivat kohtuullisia vatsanväänteitä. Tämä lienee yksilökohtaista. Tablettien vaikutusaika oli pari tuntia, joka aika tuli maata mahdollisimman rauhassa. Ensimmäinen puoli tuntia tuli pysyä paikallaan selällä maaten. Puolen tunnin päästä sai halutessaan kääntää kylkeä.
Parin tunnin päästä minut vietiin leikkaussaliin, jossa käteeni laitettiin kanyyli. Kanyylin kautta sain ensin kipulääkettä ja sen jälkeen nukutusaineen. Seuraava muistikuva onkin sitten lepohuoneesta, kun hoitaja tuli herättämään. Nukutusta kutsuttiin "humauttamiseksi", eli olin unessa vain noin 15 minuuttia. Itse toimenpide, se varsinainen kaavinta kesti viisi minuuttia. Tämän näin vuoteeni päädyssä olleesta monitorista, johon oli kirjattu kaikki minulle päivän aikana tehdyt toimenpiteet.
Abortti sujui ilman komplikaatioita, lääkäri kävi herättyäni kertomassa minulle miten kaikki oli sujunut ja hoitaja antoi kotihoidon ohjeet. Sain myös (luonnollisesti) valistusta ehkäisyvälineiden käytöstä. Kaikki oli kuitenkin hyvin asiallista ja sairaalan henkilökunta erittäin ystävällistä.
Olin jo terveyskeskuskäynnillä keskustellut oman lääkärini kanssa ehkäisypillerivaihtoehdoista. Lopetin pillerit kolmisen vuotta sitten ikävien sivuvaikutusten vuoksi. Raskaaksi tulin kondomin hajottua ja jälkiehkäisyn petettyä. Kerroin lääkärille kärsimistäni pillerien sivuvaikutuksista ja hän suositteli minulle uutta merkkiä, jossa ko haittavaikutukset pitäisi olla minimoitu. Pillerit tuli aloittaa aborttia seuranneena päivänä, ja seuraan tässä nyt miten tämä uusi merkki itselleni sopii. Toistaiseksi sopii hyvin.
Kun pysyin taas tolpillani, sain pienen välipalan lepohuoneessa (leipää ja kahvia) ja pari tuntia operaation jälkeen sain kotiutusluvan. Ystäväni tuli hakemaan minut sairaalasta ja vei kotiin lepäämään. Seuraavana päivänä vielä väsymys oli kova ja nukuin ja otin muutenkin rauhallisesti. Vuoto jatkuu edelleen ja saattaa jatkua jopa toista viikkoa. Alavatsassa on kuukautiskipua muistuttavia kipuja. Jälkitarkastukseen menen ensimmäisten kuukautisten tultua. Olen kuitenkin jo takaisin töissä, viikonlopun mittainen lepo riitti minun kohdallani. Tämäkin on tietysti yksilöllistä.
Tässä hyvin "teknisesti" selitettynä tuo raskauden keskytysprosessin kulku minun kohdallani. En halua paneutua tässä asian tunnepuoleen vaan kertoa vain "miten kaikki tapahtui".
Sen verran haluan sanoa, että kyseessä on iso päätös. Minulle jäi terveyskeskuskäynnin ja toimenpideajan väliin kaksi viikkoa. Sen ajan mietin ratkaisuani ja lääkärin sanoja, että "toimenpidepöydälläkin on vielä oikeus muuttaa mieltään, kyse on sinun päätöksestäsi". Pysyin kuitenkin kannassani ja tiedän tehneeni sen vakaasti harkiten. Ystäväpiiristä tuli mielipiteitä kumpaankin suuntaan, mutta asia on ratkaistava ITSE. Vain sinä itse joudut elämään ratkaisusi kanssa, siksi se on myös tehtävä itse. Omani kanssa olen sinut.
Voimia kaikille teille, jotka painitte näiden kysymysten kanssa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuo sinun kirjoittama lause, että on oikeus muuttaa mieltään, viittaa juuri siihen, että on tarkoitus sekoittaa pää. Että tehty päätös pyörrettäisiin. Mielestäni tuo ei ole oikein keneltäkään.
Eihän muitakaan ei-akuutteja leikkauksia saateilla noilla sanoilla!
jotenkin aborttiin suhtaudutaan kai eri tavalla, kuin perinteisiin ei-akuutteihin toimenpiteisiin. Itse en kokenut tuota lääkärin lausahdusta mitenkään pahana, ennemminkin lohdullisena. Naislääkäri oli hyvin asiallinen, ja uskon, että hän halusi vain korostaa sitä, että minun ei tarvitse tehdä mitään, mitä en halua. Ettei tarvitse alistua minkään painostuksen alle, suuntaan tai toiseen.
ne naisia tyhmiksi? Kuinka moni esim. täällä EI tiedä sitä, että painostukseen ei tarvitse alistua? Tyhmä lääkäri.
Lisäksi:PAINOSTUSTA SE ON TUOHON TOISEENKIN SUUNTAAN! Eikä YHTÄÄN sen perustellummin. Siihenkään ei tarvitse kenenkään alistua. Siihen alistuminen vain saattaa vielä yhden viattoman vauvan alttiiksi, jollekin, jolta hänen äitinsä oli aikonut hänet säästää...
Missä onkaan se paljon puhuttu naisen itsemääräämisoikeus omasta kehostaan??
Kiitos paljon hienosta, asiallisesta, kiihkottomasta kertomuksesta, joka varmasti vastaa useisiin tällä palstalla esitettyihin käytännön kysymyksiin.
Silti haluan kiinnittää teidän kaikkien huomiota erääseen Suomen laissa yhä olevaan epäkohtaan: "Sain luvan raskauden keskeyttämiseen ns. sosiaalisilla syillä."
Eli raskauden keskeytystä haluavan naisen on yhä tälläkin vuosituhannella nk. sivistysvaltiossa löydettävä "syy" saadakseen abortin. Eli lukuisat naiset painostetaan valehtelemaan. Eiköhän olisi poliittisen painostuksen paikka, arvon naiset!!
Veit sanat näppäimistöltäni!
Monia vuosia on eletty naisenäänioikeutta, mutta todella naista itseään koskeviin päätöksiin ja pykäliin ei voida vaikuttaa...
"sosiaalisinperustein" oli jo -81 papereissa, kun ehkäisynpettäminen oli syynä raskaudenkeskeytykseeni.
Taloudelliseen tilanteseeni vetoaminen virallinen keskeyttämiseen oikeuttava syy!
etteihän lääkäri mitään verotodistusta pyydä - kerrot vain miten on ankeaa. Ankeaa!
pistettiin ilmeisesti sitten tähän kategoriaan elämäntilanteesta johtuva huomattava rasitus.
Muistan lääkärin kysyneen minulta miksi haluan abortin.
Vastaus: En mä tiedä.
Nopea vilkaisu meikäläiseen ja rasti ruutuun.
(en tiedä minkä kohda hän rasti, eikä se tuntunut edes tärkeältä.)
Ei sille lääkärille tarvitse omaa elämänhistoriaansa alkaa selittää,
mulle riitti en-mä-tiedä-vastaus ja sain
lähetteen kouraan.
Oikea syy, jos sitä olisi pitänyt lähteä sitten jotenkin analysoimaan olisi kai sitten ollut nuo sosiaaliset syyt.
Millaisia sivuvaikutuksia aiemmilla e-pillereillä oli? Mitä pillereitä nyt käytät? Itse olen kärsinyt haluttomuudesta ja ajoittaisesta limakalvojen kuivuudesta (molempiin on syynä yhdistelmäpillerit). Ajattelin että olisiko vielä jokin merkki jota voisin kokeilla...
Kiitos! :)
Mulla ilmeni itse asiassa hiukan toisenlaisia oireita. Ne liittyivät mielialaan: oli itkuherkkyyttä, masentuneisuutta jne. Asioita, joita en itsestäni yleensä oo löytänyt. Hormonithan tollasta teettää.
Nykyinen pillerini on merkiltään Yasmin, se on joku ihan hiljattain markkinoille tullut merkki, jossa hormonipitoisuudet pitäis olla tosi alhaiset. En omista kokemuksista osaa sen tarkemmin vielä kertoa, kun olen syönyt niitä vasta kuusi päivää. :0)
sivuvaikutuksena haluttomuus ja limakalvojen kuivuminen? Olen jo jonkin aikaa miettinyt pitäisikö vaihtaa merkkiä. Tosin mua alko kiinnostaan ehkäisylaastari josta luin. Onko kenelläkään kokemuksia?
oon miettiny kanssa laastaria ja päätin että soitan läärilleni ja varaan ajan, ehkä se osaa kertoa enemmin, toivottavasti! en luota mitenkää pillereihin ku aina Melkein unohdan ottaa ja pelottaa jos vahingossa en muistakkaa! JA ainainen mahakipu.. laastari kuulostaa hyvältä..
Itse olen myös kokenut abortin. Itse toimenpide oli helppo, mitään jälkikomplikaatioita ei tullut tms. Ainoastaan kuumetta piti kuukauden ajan sen jälkeen jostain kumman syystä (ei kuitenkaan tulehdusta).
Minusta tuntui, että koko homma ei vaikuttanut minuun psyykkisesti mitenkään, mutta lasketun ajan tullessa kohdalle romahdin täysin. Vaivuin älyttömään masennukseen, joka kesti kaikenkaikkiaan kolme kuukautta. En kyennyt töihin, kaikki aika meni itkeskellessä. En sinänsä katunut ratkaisuani enkä kadu edelleenkään, mutta joku vain päässäni kilahti. No, tapahtumasta on nyt 3,5 vuotta ja olen edelleenlapseton ja mielessä on käynyt, josko olisi pitänyt sittenkin. Kadu siis en, mutta kyllä toinen vaihtoehto silti on käynyt ajatuksissa.
minna voutilainen tässä hei.
minä olen 18:toista vuotta ja sain juuri viikko sitten tietää olevani raskaana...
minä olin aluksi peloissani mutta nyt olen harkkinnut asiaa ja olen ihan varma että en voisi tehdä aborttia, minua meinaan pelottaa niin älyttömästi ja muutenkin kun kerroin minun kihlatulleni hän oli hyvin iloinen ja sanoi että kyllä me pärjätään, ja päätän minä mitä tahansa niin hän seisoo silti takanani ja tukee minua.
minua hellyyti noi sanat. mutta silti minua on nyt ruvennut askarruttamaan asia, koska minulla on koulu kesken.
kun kerroin äidilleni ja isälleni he olivat myös hyvin iloisia asiasta että heistä tulee mummi ja vaari. mutta minä en ole ollenkaan varma asiasta että haluanko tätä lasta, mutta minua pelottaa että jos en tee niinkuin toisten mieliksi niin minä olisin huono ihminen tai jotain, äiti ja iskä oliva niin iloisia niinkuin minun miehenikin.
mitä mieltä sinä olet pitäisikö minun sitten vain synnyttää tämä lapsi, toisten mieliksi...??
vastaa minulle sähköpostitse osoite varmasti näkyy jossakin...
jos ei näy se on [email protected]
Vastaan nyt näin palstan välityksellä.
Valitettavasti minä en pysty sinulle neuvomaan mitä sinun tulisi tehdä. Enkä haluakaan käskeä sinua tekemään niin tai näin, koska ratkaisu on Sinun. Sinä yksin tunnet omat voimavarasi ja elämäntilanteesi niin, että voit tehdä ratkaisun.
Se, että vanhempasi ja kihlattusi ovat iloisia raskaudesta ja tukenasi, on todella suuri ja arvokas asia. Voisin kuvitella, että he myös tukevat sinua opintojesi loppuun saattamisessa, saat lapsenhoitoapua jne. Keskustele heidän kanssaan niistä opinnoista ja lapsen tuomista muutoksista sinun ja kihlattusi elämään.
Sanot kirjoituksessasi, että olet ihan varma, ettet pysty aborttia tekemään. Eikö se ole jo aika selvä päätös? Kun lapsella on sekä äiti että isä läsnä, ja rakastavat isovanhemmat, se on jo aika hyvä lähtökohta uudelle elämälle.
Sen haluan sanoa, että abortissa toimenpiteenä ei ole mitään pelättävää, mutta se on se henkinen puoli, mikä tekee asiasta vaikean. Kenenkään mieliksi sinun ei pidä lasta hankkia, mutta keskustele näistä ajatuksistasi kihlattusi kanssa, koska teitä kahta se asia koskee. Ei lapsen saamisen tarvitse tarkoittaa sitä, että opinnot jäisivät kokonaan. Itse sain alkuni hieman aiemmin, kuin vanhempani olivat ajatelleet. Äidilläni oli vielä opinnot kesken (hän oli 21-vuotias), mutta hän piti äitiysloman ja suoritti jäljellä olevan koulun loppuun sen jälkeen. Hoitoapua koulupäivien ajaksi tarjosi tätini.
Abortti on raskas päätös, anna itsellesi aikaa harkita asia kunnolla.
Jaksamista sinulle!