On surullista, että minulla on oikeastaan vain yksi ystävä, jonka kanssa olen edes vähän enemmän yhteydessä. Ja itseässä minä olen se yhteyttä pitävä osapuoli. Muuten minulla ei olisi varmaan häntäkään.
En tiedä miksi. Kavereitten/entisten ystävieni seurassa olen aina ollut iloinen, saanut muut ihmiset nauramaan, ollut sosiaalinen ja kiinnostunut muiden tekemisistä.
En ymmärrä miksi minusta ei kuitenkaan pidetä niin paljon, että joku joskus soittaisi minulle ja vain edes kysyisi, että mitä minulle kuuluu saati pyytäisi vaikka kanssaan shoppailemaan. Minulla ei ikinä, paitsi ehkä joskus lapsena, ole ollut sellaista ystävää, jota näkisin usein.
Kavereideni yhteydenottoja aikoinani odottelin iltaisin ja viikonloppuisin. Niitä ei kuitenkaan koskaan IKINÄ tullut.
Minua itkettää, mutta minun kai vain täytyy tyytyä yksinäisempään elämään. Onneksi minulla on edes poikaystäväni seuranani. Muuten homehtuisin yksin kotonani tietokoneen ääressä. Puhelin sammaloituneena vieressäni.
Pitääkö minun kysyä joltakin ihmiseltä, että mikä minussa on vikana, kun en saa ystäviä? En sitä itse tiedä. Ilkeä en ole koskaan ollut ja minä todella välitän muista ihmisistä.
Onko täällä muita yksinäisiä sieluja, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa kuin minä?
Aina vain yksin ilman ystäviä
81
7204
Vastaukset
- tavis..
Olen tuiki tavallinen mies.Vai olenkohan sittenkään kun minä en tupakoi,ei ongelmaa alkoholin kanssa,käyn työssä,osaan laittaa ruokaa ja leipoakin,rauhallinen luonne.Taitava käsistään.Hyvä koulutus.Mutta kun ei sellainen naisille kelpaa.Pitäs varmaan olla sohvaperuna Turhapuro että nainen voisi tyydyttää hoivaamisviettiä.
- mahdoton...
Hei mielikki, olen 22 vuotias ja sama juttu, kuin sinullakin. Kuin omaa tekstiä lukisi...
Missä päin Suomea asustelet? Itse asun 03 alueella...vois ehkä tutustua? Jos vaikka lähellä asut...- tampereelta86
jos sua kiinnostaa tutustua saman kohtalon kokeneeseen kun tää viestin aloittaja niin laita sähköpostia [email protected] olen 22vuotias nuori nainen Tampereelta..
- pink_cat_87
Mä oon Hämeenlinnasta ja vailla ystävää kirjottele jos oot samasta kaupungista tai lähistöltä ni tutustutaan :)
[email protected] - siniset silmät
tampereelta86 kirjoitti:
jos sua kiinnostaa tutustua saman kohtalon kokeneeseen kun tää viestin aloittaja niin laita sähköpostia [email protected] olen 22vuotias nuori nainen Tampereelta..
kirjoita olen kasns yksinäinen [email protected] T;Minna etsin kamuja elämään
- milla::
mulla ihan sama juttu. Mä saan aina olla se joka soittaa. Vaikka olen mielestäni mukava ja välitän muistakin kun itsestäni enkä ole tylsäkään... en tiiä mikä vikana. mistä päin olet? laita esim s-posti osoite?
- Olavi2
Kirjoittele tänne Kanadaan, se antaa vaihtelua elämääsi.
Pentti- anna osoite
Annapa sähköposti- tai muu osoite, kyllä varmasti saat postia!
- Olavi2
anna osoite kirjoitti:
Annapa sähköposti- tai muu osoite, kyllä varmasti saat postia!
Tänne Kanadaanko postia Suomen kielellä ?
Se ois hieno juttu jos sais postia Omalla äidin kielellä.
Pentti - Olavi2
Olavi2 kirjoitti:
Tänne Kanadaanko postia Suomen kielellä ?
Se ois hieno juttu jos sais postia Omalla äidin kielellä.
PenttiSöhköposti ositteeni on [email protected]
kirjoita kuulumisia Suomesta - Olavi2
Olavi2 kirjoitti:
Söhköposti ositteeni on [email protected]
kirjoita kuulumisia SuomestaPsm 91 käännettynä:
Kun minä korkeimman suojassa istun,
ja kaikkivaltiaan varjossa yövyn.
Niin minä sanon että:
""Herra on minun turvani,
Hän on minun Jumalani,
johon minä turvaan "".
Sillä Hän päästää minut pahojen ihmisten
kielten ilkeistä sanoista.
Niin myöskin kaikista turmiollisista
kulkutaudeista.
Hänen uskollisuutensa on minun kilpeni
ja suojus.
En minä pelkää yön kauhuja,
enkä tietokoneitten kautta tulevia ilkeitä sanoja.
En myöskään pelkää ruttotauteja joka päiväsydännä häviötä tekee.
Vaikka tuhat kaatuisi minun sivultani,
ja kymmenentuhatta minun oikealta puoleltani,
Ei se minuun satu.
Minun silmäni saa vain katsella kuinka niille
kostetaan, jotka minua vastaan ovat sotineet kielensä miekalla.
Sillä Jumala on minun turvani, Korkeimman
minä olen ottanut suojakseni.
Ei kohtaa minua onnettomuus, eikä vitsaus
lähesty minun majaani.
Sillä Jumala antaa enkeleilleen minusta
käskyn, varjella minua kaikilla teilläni.
Pentti Kuusselkä Kanadassa
Usko jos tahot.
Pentti - qw
Olavi2 kirjoitti:
Psm 91 käännettynä:
Kun minä korkeimman suojassa istun,
ja kaikkivaltiaan varjossa yövyn.
Niin minä sanon että:
""Herra on minun turvani,
Hän on minun Jumalani,
johon minä turvaan "".
Sillä Hän päästää minut pahojen ihmisten
kielten ilkeistä sanoista.
Niin myöskin kaikista turmiollisista
kulkutaudeista.
Hänen uskollisuutensa on minun kilpeni
ja suojus.
En minä pelkää yön kauhuja,
enkä tietokoneitten kautta tulevia ilkeitä sanoja.
En myöskään pelkää ruttotauteja joka päiväsydännä häviötä tekee.
Vaikka tuhat kaatuisi minun sivultani,
ja kymmenentuhatta minun oikealta puoleltani,
Ei se minuun satu.
Minun silmäni saa vain katsella kuinka niille
kostetaan, jotka minua vastaan ovat sotineet kielensä miekalla.
Sillä Jumala on minun turvani, Korkeimman
minä olen ottanut suojakseni.
Ei kohtaa minua onnettomuus, eikä vitsaus
lähesty minun majaani.
Sillä Jumala antaa enkeleilleen minusta
käskyn, varjella minua kaikilla teilläni.
Pentti Kuusselkä Kanadassa
Usko jos tahot.
Penttivittu sä oot kujalla
- ilman ystäviä
Jotenkin tuttu tunne... ystäviä ei paljon ole ja olen itse kaikissa ystäväsuhteissa se yhteyttä ottava osapuoli. Ilman omia yhteydenottoja en varmaan kuulisi heistä mitään, ainakaan suurimmasta osasta.. ehkä yksi tai 2 ottais yhteyttä.. en tiedä.
Itsekin olen sosiaalinen ja kiinnostunut kaikenlaisista ihmisistä ystävinä/kavereina...
kohtalotoverit voi sähköpostia laittaa jos haluavat vaikka tutustua.. Olen itse Tampereelta ja 22 vuotias naisen alku...
sposti [email protected]- Isovelivalvoo
Ei kannata vaivautua tutustumaan tuohon bigsisteriin.. Se hakee täältä kavereita, mutta hylkää ne entisetkin. Nimim. kokemusta on
- the lonely one
Sama juttu täällä, aivan kuin omasta näppäimistöstä kirjoitettu. Yläasteaikaiset kaverit on jääny, yhteydenpito väheni ja elämät menivät erisuuntiin.Eihän se mikään peruste ole ystävyyden loppumiselle,joten totesin etteivät he sitten kai ystäviä koskaan olleetkaan.Olen hyväntuulinen ja luotettava ja kaikinpuolin normaali, mutta näin vanhempana(?)20.w tuntuu jo kaikilla olevan omat sydänystävät ja hitsautuneet kaverilössit, tältä tuntuu uudelle paikkakunnalle muuttaneena.Tuntuu myös, että minulla on ollut epätavallisen huonoa tuuria kohtaamissani ihmisissä, kun on näitä kieroja yms. itsekeskeisiä omaan napaantuijottajjia kohdalle osunut:P Eipä tässä muuta, minun saareeni vaan eivät laivat ole löytäneet, jos ymmärrätte...
- kipa
Minä olen aina sielussani yksinäinen, ja siksi en ystävysty. Muutamia tuttuja on, mutta ystävinäni pitämäni ihmiset asuvat kaukana. Kaipaan seuraa, mutta kyllästyn sitten ihmisiin ja heistä tulee "riesa". Se on kamalaa. Olen myös iloinen hauska ja sosiaalinen, mutta on myös tämä erakkopuoli. Olen lapsesta asti ollut jo sellainen.
Minun tärkeä ihmisenikin asuu kaukana, eikä suhteemme lohduta minua samalla tavalla kuin häntä tuntuu lohduttavan. Olen paljon yksin ja yksinäinen.- Kipa
Tuo sinun kirjoituksesi kuulosti taas ihan minun kirjoitukseltani! On sekin ristiriitaista että kaipaa seuraa mutta toisaalta ihmiset saattavat tuntua riesalta. Ehken ole tavannut itselleni sopivia ihmisiä. Tai sitten vain olen tälläinen. Joka tapauksessa olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia samanlaisen ihmisen kanssa. Ehkä meillä on jotain muutakin yhteistä! Olen 32-vuotias sinkku Helsingistä. Sähköpostiosoitteeni on [email protected]. Katsotaan kuinka äkkiä tylsistytään toisiemme viesteihin!
- pouta
Moi!
Mulla sama tilanne...kirjoita mulle: [email protected]. Asun vantaalla, oon 24 v nainen- sps1
Mullakin on ystävät vähissä. Välillä on vähän yksinäistä..Asun Espoossa.Oon 23-vuotias tyttö. Saa ottaa yhteyttä!
- yksi yksinäinen sielu
Hirveen tutulta kuulosta tuo sinun kirjoitus.
En usko että sussa on yhtään mitään vikaa!
Mulle voi kirjottaa, jos siltä tuntuu [email protected] Olen 23, Helsingistä ja ystävät vähissä.- helsingissä...
Mä muutin pari vuotta sitten tänne Helsinkiin piokaystävän perässä. No, nyt ei ole enää sitä poikaystävääkään seurana. Mun ongelma lähinnä on se, että miehiä kyllä saisin, mutta kun ne kaikki on vaan seksi perässä ja sellaista en kaipaa. Haluaisin vaan normaalia juttuseuraa. En tajua mistä niitä tyttökavereita löytyy...ois niin kiva saada joskus just shoppailu-,leffa- tai illanviettoseuraa.. nykyään tulee vaan duunin jälkeen linnoittauduttua kotiin tietokoneen ääreen kun ei jaksa yksin vaellella keskustassa tms....se vaan tuntuu niin säälittävältä :(
- -Tiina..
helsingissä... kirjoitti:
Mä muutin pari vuotta sitten tänne Helsinkiin piokaystävän perässä. No, nyt ei ole enää sitä poikaystävääkään seurana. Mun ongelma lähinnä on se, että miehiä kyllä saisin, mutta kun ne kaikki on vaan seksi perässä ja sellaista en kaipaa. Haluaisin vaan normaalia juttuseuraa. En tajua mistä niitä tyttökavereita löytyy...ois niin kiva saada joskus just shoppailu-,leffa- tai illanviettoseuraa.. nykyään tulee vaan duunin jälkeen linnoittauduttua kotiin tietokoneen ääreen kun ei jaksa yksin vaellella keskustassa tms....se vaan tuntuu niin säälittävältä :(
Joo eli ei muuta ku tonne meijän Helsinkimiittiin vaan! :)
- pink_cat_87
Itselläni ei oo ollu hyvää ystävää moniin vuosiin,sen jälkeen kun muutin tänne Hämeenlinnaan niin en ole hyvää ystävää löytänyt :/ Edellisessä paikassa missä asuin oli ystäviä mutta yhteyden otat loppuivat sitten pikku hiljaa kokonaan :( Että mulle saa kirjottaa jos kaipaat ystävää ja olet Hämeenlinnasta tai jostain lähistöltä tai no miksei ihan mistä vaan :D
Ja tosiaan olen 20v (täytän loppu kesästä 21v) ja vailla ystävää.
[email protected] - 1978
Miten osasitkin kirjottaa ajatukseni, meidän kaikkien ajatukset... Mulle voi myös laittaa postia itäiselle 03-alueelle:
[email protected] - sentään
on poikaystävä, joillakin ei edes sitäkään.
- nainen83
Ihan kuin olisin lukenut itse kirjoittamaani viestiä...aivan sama tarina. Sanasi ovat hyvin tuttuja. Huomaan,että siitä on tovi kuin olet tämän kirjoittanut, mutta jos haluat voidaan vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia asiasta nainen83
- one of us
joo, toi tuntuu niin tutulta. Duunista himaan, ja sitten vaan odotellaan seuraavaa työpäivää. Kukaan ei soittele, ketään ei kait kiinnosta... Oon tässä miettinyt, että miten ihmeessä voisin löytää itselleni ystäviä vai pitääkö minun vaan unohtaa ja hyväksyä, että tulen olemaan aina yksin? Eniten ehkä masentaa se, etten keksi mitään ratkaisua tähän tilaanteeseen. Olen melko ujo ja ihmisille jutteleminen ihan tosta noin vaan tuntuu melko mahdottomalta. Masentavaa...
- ihmeissäni
Niinkuin muutkin ovat vastanneet, oli tekstisi kuin minun kirjoittamani. Olen miettinyt pääni puhki, että mikä mussa on vikana. On mulla aina välillä toki kavereita, musta tuntuu, että oisin heille jokin varakaveri. Heti kun heidän ongelmat loppuu tai tulee muita ihmisiä eteen, mut unohdetaan. Tuntuu pahalta, annan ystävänä paljon ja olen aidosti kiinnostunut ihmisistä. En jaksais aina soitella ja yrittää saada seuraa, olis niin kiva, että mulla ois ystävä, joka soittais noin muuten vaan ja kysyis, että mitä kuuluu.
Aina kun näen ns. kavereitani, ei heitä kiinnosta asiani, he vain puhuvat omista jutuistani. Oikeestaan meillä ei ole mitään yhteistä. Ehkä se on mun ongelmani, en osaa valita kavereitani oikein, en oo arvostanut itseäni. oon aina ihmisten antanut ottaa, mutta en ole vaatinut itselleni mitään. Ja jotenkin nyt näen tilanteen paremmin. Aina mulla on tosi paha mieli, kun oon nähnyt jonkun, pala kurkussa kun huomaan mihin tilanteeseen oon ajautunut.
Haluisin aloittaa kaiken jotenkin alusta. Lopettaa ainaisen soittelun ja kuulumisten kyselyn. Olla omissa oloissani ja toivoa, että joku kiva ihminen tulee vastaan, joka olisi myös minusta aidosti kiinnostunut. Jotenkin pitäis positiivisesti ajatella.. Onneksi voi käyttää kaiken ajan opiskeluun ja työntekoon ja poikaystävän kanssa olemiseen.
Surullista, yksinäisyys tuntuu niin pahalta. Se vie kaiken energian. Vielä oudompaa on se, että meitä on niin paljon. Pitäisikö perustaa jokin yhdistys mukavat, mutta silti yksinäiset ihmiset...- TY
Hei!
Onkohan tämä yksinäisyys ja tunne ystävien vähyydestä, vastavuoroisuuden puutteesta tyypillistä nimenomaan meille suomalaisille ihmisille?
Mitähän se kertoo kulttuuristamme ja meistä suomalaisista ihmisistä?
Onko meillä täällä ihanteena aina selvitä kaikesta yksin?
Olen itse kokenut tuon varakaverina olon, ja se on ollut todella loukkaavaa ja halventavaa. Sellaisesta "ystävyydestä" jää paha maku vuosiksi! Mieluummin yksin, kuin varahenkilönä.
Hyvää kesää kaikille ystävää etsiville! - TY
Hei!
Onkohan tämä yksinäisyys ja tunne ystävien vähyydestä, vastavuoroisuuden puutteesta tyypillistä nimenomaan meille suomalaisille ihmisille?
Mitähän se kertoo kulttuuristamme ja meistä suomalaisista ihmisistä? - mitähän tänään tekisi
Yksinäisyys tuntuu tosiaan pahalta. Kertokaa mitä te teette yksin ollessanne? Miten saatte iltanne kulumaan, kun töiden jälkeen kotiin tullessa ei ole ketään kenen kanssa viettää aikaa..? Mistähän uusia ystäviä löytäisi...ehkä tuo kivojen ihmisten yhdistyksen perustaminen olisi ihan aiheellista =)
- ;)
mitähän tänään tekisi kirjoitti:
Yksinäisyys tuntuu tosiaan pahalta. Kertokaa mitä te teette yksin ollessanne? Miten saatte iltanne kulumaan, kun töiden jälkeen kotiin tullessa ei ole ketään kenen kanssa viettää aikaa..? Mistähän uusia ystäviä löytäisi...ehkä tuo kivojen ihmisten yhdistyksen perustaminen olisi ihan aiheellista =)
Manga Cafessa hesassa, sieltä löytyy usein kivaa porukkaa, minä mm siellä ainaki 2 kertaa kuussa :) Sinne vaan kinopalatsii vastapäisellä sisäpihalla!
- Anisss
Vähän samanmoinen tilanne on, ja uudet kaverihan olis aina tervetullut juttu... Eli, 21-vee ja Turku, mailailla saa minullekin :)
[email protected] - täälläkin..
Oon asunut Helsingissä nyt 2v (oon tyttö, 21v) ja täältä tunnen pari ihmistä.. Eipä kyllä sitäkään ennen kovin hyvin mennyt.. Ihmisiin olen tutustunut vain koulun kautta ja nekin kaverit ovat jo jääneet.. Ketään ei kiinnosta mun asiat, joten en ole sitten vaivautunut pitämään näihinkään ihmisiin yhteyttä.. Ja siinä sen huomasi, ei kukaan ota yhteyttä muhun oma-aloitteisesti.. Ketään ei vaan kiinnosta.. Tämä yksinolo raastaa hermoja.. Ja kun ei niitä kavereita tunnu mistään löytyvän. Poikaystävä mulla on, mut ei se oo sama asia kuin ystävät..
Mailia saa laittaa rohkeasti tännekin päin! :)
[email protected] - minä vaan
Minullakin ystävät vähissä. Olis mukavaa saada uusia ystäviä ja pitää sosiaalisia taitoja yllä. Olen Oulusta 33 v. nainen. Spostini [email protected]
- decimal
govern;
- five
turn;
- feet
modern;
- mirtsu79
eipä oo lisättävää ekaan viestiin=( mun seurana on onneks kaks pientä lasta mutta ei se korvaa ystävyyttä. olen keravalta ja 30v. jos haluatte kirjoittaa niin...
[email protected]- horsmaan
Hei! Yritin äsken ottaa sinuun yhteyttä, mutta hotmail-sähköpostini ilmoittaa, ettei mennyt perille. Eihän osoitteesi ole muuttunut tms.? voit yrittää kirjoittaa minulle horsmaan ät hotmail.com
- door
molecule; cialis pill; purchase viagra; tramadol; cheapest cialis; order levitra; to buy propecia; cialis levitra viagra; alcohol effects side zoloft;
- yksinäinen90
minä olen kanssa yksinäinen .on minulla yks ystävä mutta tavataan harvoin.kun olen yksin olen tietokoneen ääressä. olen miettynyt pääni puhki mikä minussa on vikana kun kukaan ei ole minun kaveri enää.olen hirveän herkkä ihminen ja itken helposti.
- Juppiiiis
Muutin juuri turkuun ja ne vähäiset kaverit jäivät vanhalle paikkakunnalle. Täytän juuri 20 ja opiskelen. Tosin opiskelija bileissä juoksu ei kiinnosta kun ei tunne oikeen porukkaa. Muutama kaveri on sellanen että itse olen se kuka pitää yhteyttä, oon sitten miettinyt että haluaako ne oikeesti että ees pidän yhteyttä ku ne ei koskaan ota, mutta toisaalta kyllä ne mun kaa sitten suostuu puhumaan kun otan yhteyttä.
- Opiskelija itsekin
Juppiiiis kirjoitti:
Muutin juuri turkuun ja ne vähäiset kaverit jäivät vanhalle paikkakunnalle. Täytän juuri 20 ja opiskelen. Tosin opiskelija bileissä juoksu ei kiinnosta kun ei tunne oikeen porukkaa. Muutama kaveri on sellanen että itse olen se kuka pitää yhteyttä, oon sitten miettinyt että haluaako ne oikeesti että ees pidän yhteyttä ku ne ei koskaan ota, mutta toisaalta kyllä ne mun kaa sitten suostuu puhumaan kun otan yhteyttä.
"Tosin opiskelija bileissä juoksu ei kiinnosta kun ei tunne oikeen porukkaa."
Olet juuri aloittanut opiskelut, joten nyt on kriittinen hetki etsiä kavereita. Se onnistuu helpoiten käymällä kurssikavereiden kanssa vapaa-ajan aktiviteeteissa, eli käytännössä opiskelijabileissä. Eli tutustut porukkaan, KUN käyt opiskelijabileissä. Jos et käy, niin varmasti et samalla tavalla tutustu. - horsmaan
@yksinäinen90
Hei!
Mistä päin olet? Itse olen 22-v mies Keravalta.
Tahtoisitko kirjoittaa tai esim. mesettää?
horsmaan ät hotmail.com
- surkea tapaus
Itse oon 26-vuotias mies helsingistä ja mulla on peräti yksi ystävä. Hänkin on perheellinen eli en pääse koskaan edes baariin muutakuin yksin, eli en käy niissäkään.
Tunne on sama kuin pikkulapsella eksyneenä pimeään metsään. Kukaan ei ota yhteyttä, puheluihin ja viesteihin ei vanhat "kaverit" vastaa jos otan yhteyttä. Kaikki rupesi menemään huonompaan suuntaan, kun 2-vuotta sitten erosin. Parisuhteessa ollessa ystäviä ja kutsuja ties minne riitti, mutta eron jälkeen kaikki pikkuhiljaa väheni. Yksikin jota pidin todella hyvänä ystävänä katkaisi välit ilman mitään syytä.
Onneksi mulla on lapsi josta saan iloa ja joitakin onnen hetkiä, koska muuten en jaksaisi enää päivääkään. - ei tiedä mitä tuleva pitää sisällään
Mun tilanteenni on taas semmonen ettei ole aikaa ystävyyssuhteille. En voi luoda sellaista tilannetta, millaista ystävyys vaatii. Se olisi minun kannaltani aivan turha prosessi jolla ei olisi mitään merkitystä. Ajan hukkaan heittämistä. Minun olisi useasti kieltäydyttävä yhteisistä hetkistä, enkä voisi edes olla mukana täyspainoisesti yhteisinä hetkinä. Poioloinen Tästä syystä minusta saisi vain sellaisen kuvan, että olisi töykeä, omahyväinen, poissaoleva (muissa maailmoissa). Ystävyys lopppuisi ennenkuin se vasinaisesti olisi edes alkanut. Säästän vain omaa ja muiden aikaa, kun en aloita turhanpäisiä ystävyyssuhteita joiden hoitamisen minulla ei ole aikaa.
- exercise
list; monaslim; levitra; cheap salem cigarettes; strattera; candy cigarettes; discount pall mall cigarettes; stromectol online; cheapest rimonabant tablets;
- aiueqwltj
LAxyZJ svnsuexpnffz, [url=http://ihmorkfvjktl.com/]ihmorkfvjktl[/url], [link=http://gjsuxgrduwxi.com/]gjsuxgrduwxi[/link], http://jctkzpmxbafk.com/
- tytteli_oulusta
Sama tilanne mullakin. Yksi hyvä ystävä, jonka kanssa näen silloin tällöin, muille taidan olla vain varakaveri..
Olen oikeasti mukava ja puhelias ihminen, joka osaa kuunnella! Silti tuntuu että kaikki vain välttelevät. Vielä kun asustelen yksin, niin tuntuu tosi kurjalta olla illat omikseen kotosalla :(
Olen 18-v tyttö ja asustelen Oulussa. Tutustua saa :) Laita vaikka sähköpostia os. [email protected] - Minä vaan
Mulla tahtoo olla sama ongelma :/ Jostain syystä on yhteydenpito ystäviin jääny vähälle. Suurin osa muuttanut pois Oulusta ja ne vähäiset jotka on täällä jäljellä eivat kovin aktiivisesti pidä yhteyttä... Poikaystävä löytyy mutta sekin on jatkuvasti töissä niin aika tahtoo käydä yksin pitkäksi. Elikkäs uudet ystävät olisivat tervetulleita :) Olen Oululainen (vm. -86) nainen. Mailaile jos seura kelpaa :)
[email protected] Itsellä on oikeastaan samankaltainen tilanne, paitsi että itselläni ei ole yhtään kaveria ja sen lisäksi vielä sinkku. Näiden 23 vuoden aikana minulla ei ole ollut hyviä ystäviä ollenkaan, joten en ole koskaan voinut purkaa tunteitani kenellekkään ja se on aiheuttanut masennusta. Toisaalta olen kumminkin sen verran elämästä oppinut, että itse pystyn keskustelemaan ihan mistä vaan ja kuuntelen mielelläni, joten minuun voi ottaa yhteyttä ihan koska vaan.
- Juorujen uhri
Sulla on sentään poikakamu :) Mul ei oo kamuja ja ihastuksetki vihaa mua
- BigSister86
Missä päin asut?
Jos satut asumaan Tampereella tai lähistöllä niin olisi kiva tutustua, laita mailia [email protected]
Olen 23 vuotias nainen. :) - Ainut
Oliskos sulla mielikki21 jokin osoite johon voisin kirjoittaa? Itse olen 26.v ja asun turussa. Itse voit asua missä päin vain, sillä välimatka ei ole ystävyyden este mielestäni.
- Yksinyksinäinen:(
Minulle koitti varsinainen totuuden hetki pari vuotta sitten uutena vuotena. Joulu oli mennyt jo niin, että olin itse laittanut muutamalle kaverille toivotukset ja saanut niihin vastaukset. Mutta yhtään oma-aloitteista toivotusta en saanut.
Uutena vuotena päätin sitten kokeilla.. en laittanut ainuttakaan toivotusta kenellekkään.. enkä myöskään saanut yhtä ainoata.. Edes siltä yhdeltä joka silloin vielä oli minulle rakas ja läheinen ystävä. Silloin sen tajusin kuinka yksin oikeastaan olin..
Minullakin oma rakas löytyy, mutta ei se ole sama asia kuin ystävä. Hän on mies, ei shoppailu, kikattelu tai viininnautiskelukaveri. Sama tarina minulla muuten on kuin kaikilla muillakin.. Olen iloinen, mielestäni mukava ja hauska.. Ihan normaali ihminen.. kukaan ystävä ei vain pysy elämässäni..
Liityttyäni aikoinan Facebookiin ajattelin että ehkä tilanne muuttuisi kun siellä olisi niin helppo olla kontaktissa.. no ei.. eihän siinä niin käynyt. Aina kun siellä käy, tulee niin hirvittävän säälittävä olo kun kukaan ei koskaan kommentoi millään tavalla kirjoituksiani, tai ota yhtäyttä.
Yritys on kyllä ollut kova uusien kavereiden saamiseksi, mutta niin siinä aina käy, että mitään jatkuvaa ei koskaan tule. Tai yleensä mikään ei edes ala. - Jogini.
Yksinyksinäinen:( kirjoitti:
Minulle koitti varsinainen totuuden hetki pari vuotta sitten uutena vuotena. Joulu oli mennyt jo niin, että olin itse laittanut muutamalle kaverille toivotukset ja saanut niihin vastaukset. Mutta yhtään oma-aloitteista toivotusta en saanut.
Uutena vuotena päätin sitten kokeilla.. en laittanut ainuttakaan toivotusta kenellekkään.. enkä myöskään saanut yhtä ainoata.. Edes siltä yhdeltä joka silloin vielä oli minulle rakas ja läheinen ystävä. Silloin sen tajusin kuinka yksin oikeastaan olin..
Minullakin oma rakas löytyy, mutta ei se ole sama asia kuin ystävä. Hän on mies, ei shoppailu, kikattelu tai viininnautiskelukaveri. Sama tarina minulla muuten on kuin kaikilla muillakin.. Olen iloinen, mielestäni mukava ja hauska.. Ihan normaali ihminen.. kukaan ystävä ei vain pysy elämässäni..
Liityttyäni aikoinan Facebookiin ajattelin että ehkä tilanne muuttuisi kun siellä olisi niin helppo olla kontaktissa.. no ei.. eihän siinä niin käynyt. Aina kun siellä käy, tulee niin hirvittävän säälittävä olo kun kukaan ei koskaan kommentoi millään tavalla kirjoituksiani, tai ota yhtäyttä.
Yritys on kyllä ollut kova uusien kavereiden saamiseksi, mutta niin siinä aina käy, että mitään jatkuvaa ei koskaan tule. Tai yleensä mikään ei edes ala.olen yksinäinen, mulle saa kirjoitella! Olen 20 vee nainen Porista. :) [email protected]
- Minä vain
Eli täältä kuopiosta liittyy joukkoon myös yksi yksinäisyydestä kärsivä 23wee tyttö.. :( Järkytyin, kun huomasin että on muitakin yksinäisiä.. itellä on aina tunne, et tää on vaan mun ongelma :( Pidemmän päälle TOSI raastava tilanne.. Tässä on käyny jo yhtä jos toista mielessä et tää loppuis.. Ei jaksa yksin :´(
- 20-v.n.
No, mä tapaan nykyään 2 ystävääni, joihin tutustuin yläasteella. Yläasteella olin hyvin riippuvainen heistä ja muistakin kavereistani.
Tiemme erosivat kun minä menin lukioon ja ystäväni toiseen kouluun. Lukiossa itsenäistyin ja aloin ajatella enemmän omilla aivoillani. Tarkoitan siis, että yläasteella ystävieni ja kavereitteni mielipiteet vaikuttivat ajatuksiini ja tekemisiini. Lukiossa ajattelin itse.
Emme ole enää yhtä hyviä ystäviä kuin ennen. Tapaamme kerran viikossa ja vaihdamme kuulumisiamme. Tapaamme harvoin välimatkan (oikeastaan se on vain reilut 4 km) ja uusien elämäntilanteittemme takia. He ovat työelämässä, minä koulussa vielä jne.
Yläasteella minä olin se sosiaalisin suurisuu, joka uskalsi tehdä eniten asioita(mitä ne nyt yläasteella olivatkaan). Ystäväni olivat hiljaisempia ja rauhallisia. Aikuisiksi varttuessamme ystävistäni tuli baari-illoista nauttivia, hyvin sosiaalisia tyyppejä. Minä taas muutuin itsenäiseksi, yksinäisyyttä arvostavaksi, baari-iltoja karttavaksi henkilöksi. Meitä kiinnostaa nykyään ehkä enemmän eri asiat kuin ennen. Olemme kuitenkin todella hyvissä väleissä, ja luotan heihin. Ystävyytemme ei kuitenkaan ole yhtä vahvaa kuin ennen, mutta sitä vielä on. Olemme sopineet ystäviemme kanssa, että meistä tulee toistemme häihin kaasoja. :)
Uudessa koulupaikassani olen huomannut, että minua ei oikeastaan kiinnosta hankkia uusia ystäviä. Koulukaverit on mukavia ja juttelen heille niitä näitä, mutta en muodosta ystävyyssuhteita. En ehkä osaa muodostaa niitä, en tiedä. Mutta minua ei oikeastaan edes kiinnosta, nautin itsenäisyydestäni. Aika outoa kai, ihmisenhän pitäisi olla aika sosiaalinen olento.
Ehkä minäkin olen samanlainen yksinäinen sielu kuin sinä. Sinun tapauksessasi kuitenkin ymmärtääkseni kärsit siitä, toisin kuin minä.
Tässä vuodatukseni asiasta, ei vastaus kysymykseesi, mutta sanainen arkkuni aukesi enkä pystynyt lopettamaan. - scorpio89
Samoja ajatuksia minullakin oli omien kavereiden suhteen.....
Olen ystävien seurassa sosiaalinen ja yleensä se joka saa porukan aina nauramaan ja kuulemma piristävää seuraa masennuksen keskellä eli tylsää seuraa en voi olla. Mutta kyllä se vitutti kun tuntu että oli aina se joka ottaa muihin yhteyttä. Jollen minä sitä tekisi niin sitä elettäis hiljaiselossa, sillä kavereilta yhteyden ottoa ei tuntunut tulevan ollenkaan. Mutta aina kun sellaisen heihin otin niin juttua kyllä riittää.
Onneksi kuitenkin nyt kaverikin ottaa yhteyttä minuun välillä, siksi tämä asia ei enää niin vaivaa minua mitä joskus vuosi sitten jolloin olin jo hiukan katkera kun tosiaan tuntui että kavereita ei niin minun kuulumiset kiinnostanut.....
Aloin pahimmillaan katkerana uskomaan että minut on syrjäytetty porukasta jollain tavalla kun muut tuntuivat pitävän toisiinsa yhteyttä koko ajan, alkoi olemaan sisäpiiri juttujakin jotka minulle piti selittää erikseen ja yleensä yritin vain muiden mukana nauraa heidän juttujaan vaikken niitä ymmärtänytkään. Muutenkin kun minulla edes kaveriasteelle pääseminen ihmisten kanssa on vaikeaa, sai se ajatus, että minut olisi syrjäytetty ainoasta kaveripiiristäni, minut voimaan pahoin.....- Minä__K
Niinpä, joskus itkettää kun ajattelee sitä ett kavereita ei kiinnosta ja eräs kaverinikaan ei tunnu haluavan minun ottavan yhteyttä eikä halua ottaa minuun yhteyttä=( Olen kyllä tälläjhetkellä muutenkin masentunut.Saisinpa lisää ystäviä jostakin..not' on vaikeaa löytää sellaisia joiden kanssa olis samalal tasolla jotenkin siis juttu luistaisi=)
- scorpio89
Minä__K kirjoitti:
Niinpä, joskus itkettää kun ajattelee sitä ett kavereita ei kiinnosta ja eräs kaverinikaan ei tunnu haluavan minun ottavan yhteyttä eikä halua ottaa minuun yhteyttä=( Olen kyllä tälläjhetkellä muutenkin masentunut.Saisinpa lisää ystäviä jostakin..not' on vaikeaa löytää sellaisia joiden kanssa olis samalal tasolla jotenkin siis juttu luistaisi=)
Minullakin asia oli siksi niin raskas kun olin itsekkin tuolloin masentunut, olen tosin edelleen, mutta ainakin tiedän että olen joillekkin hyvä ystävä niinei sen suhteen tarvitse enää niin murehtia.
Mutta kyllä sitä lisää saman henkisiä kaipaisi, se on vain siinä tosiaan ettei niitä joka päivä vastaan kävele. Ja jos käveleekin niin eihän sitä yhtäkkiä voi seuraan tunkea....
- pieniminä
Ei o ystäviä ei..eikä kavereita. Elän opiskelemalla (jota sitäkään en ole tosin jaksanut tehdä enää vuoteen) ja tietokoneen vieressä. En osaa olla ihmisten seurassa, alkaa aina ahdistamaan tai jtn sellaista. Olen aika hiljainenkin. Ja olen muuten ihan normaali tyttö. Siis ulkonäkö, pituus, paino. Mieli vain kaikkea muuta. Vihaan olla tällainen, en tykkää omasta persoonasta. Haluaisin olla ulospäinsuuntautunut ja kaikkea kivaa. Mutta ei niin ei. Mietin, olisikohan tuolla jossain joku kurssi mikä opettaisi olemaan enemmän ulospäinsuuntautunut tai olemaan ihmisten seurassa...
- fgdfx
Itseilmaisu kursseja ainakin löytyy jotka kasvattavat vuorovaikutus kykyjä.
Mutta kuten ketjusta huomaa ei siitä iloisesta ja ulospäinsuuntautuneesta luonteesta huolimatta löydä ystäviä. Muutot lienee yksi suuri syy, aikuisen ei enää niin helposti tutustu.
Itse olen muuttunut hiljaiseksi yksinäisyydessä vaikka perusluonteeltani olen sosiaalinen ja iloinen.
Nyt en oikein jaksa pitää mitään yllä. Ainoa oivallus omasta osuudesta on , se. että ehkä en anna itsestäni tietoja ihmisille tai jaa asioita. Suojaan aika lailla itseäni ja se voi estää kaveruuden syntymistä. kaiketi juttuni ovat niin syvällisiä, että niitä ei viitsi kertoa. En tiedä... - Lonely...
fgdfx kirjoitti:
Itseilmaisu kursseja ainakin löytyy jotka kasvattavat vuorovaikutus kykyjä.
Mutta kuten ketjusta huomaa ei siitä iloisesta ja ulospäinsuuntautuneesta luonteesta huolimatta löydä ystäviä. Muutot lienee yksi suuri syy, aikuisen ei enää niin helposti tutustu.
Itse olen muuttunut hiljaiseksi yksinäisyydessä vaikka perusluonteeltani olen sosiaalinen ja iloinen.
Nyt en oikein jaksa pitää mitään yllä. Ainoa oivallus omasta osuudesta on , se. että ehkä en anna itsestäni tietoja ihmisille tai jaa asioita. Suojaan aika lailla itseäni ja se voi estää kaveruuden syntymistä. kaiketi juttuni ovat niin syvällisiä, että niitä ei viitsi kertoa. En tiedä...Olen 24-vuotias nuori mies.
Itellä on elämä mennyt muuttojen kautta ja ujon luonteen takia, niin että ei kaverit ovat vain jääneet matkan varrelle. Kuopiossa, jossa nykyisin asun ei juuri kavereita ole. Elämä on varsin ankeaa kulkea yksin. Olisi edes yksi tai kaksi kaveria, mutta kun ei ole ketään, jonka kanssa jutella ja tehdä asioita. Onko kohtalon tovereita tai muita, jotka haluaisivat jutella ensin, vaikka mesen välityksellä. Jätä viestiä tai mailiosoitetta, niin jutellaan enemmän :) Sukupuolella tai ulkonäollä ei ole väliä. Ite oon tälläinen tavallinen tallari. Ite tykkään liikunnasta, koirista, penkkiurheilusta, leffoista ja ylipäätänsä olen positiivinen luonne, vaikka elämä ei tällä hetkellä tarjoakkaan parastaan. Aina sitä toivoo, että löytäisi taas kavereita joiden kanssa jutella.
Ehkä se aurinko paistaa joskus risukasaankin...... - Viereinen risukasa
Lonely... kirjoitti:
Olen 24-vuotias nuori mies.
Itellä on elämä mennyt muuttojen kautta ja ujon luonteen takia, niin että ei kaverit ovat vain jääneet matkan varrelle. Kuopiossa, jossa nykyisin asun ei juuri kavereita ole. Elämä on varsin ankeaa kulkea yksin. Olisi edes yksi tai kaksi kaveria, mutta kun ei ole ketään, jonka kanssa jutella ja tehdä asioita. Onko kohtalon tovereita tai muita, jotka haluaisivat jutella ensin, vaikka mesen välityksellä. Jätä viestiä tai mailiosoitetta, niin jutellaan enemmän :) Sukupuolella tai ulkonäollä ei ole väliä. Ite oon tälläinen tavallinen tallari. Ite tykkään liikunnasta, koirista, penkkiurheilusta, leffoista ja ylipäätänsä olen positiivinen luonne, vaikka elämä ei tällä hetkellä tarjoakkaan parastaan. Aina sitä toivoo, että löytäisi taas kavereita joiden kanssa jutella.
Ehkä se aurinko paistaa joskus risukasaankin......Toinen ujo Kuopiolaismies ilmoittautuu. Sattumalta samanikäinenkin. Pistä postia, niin vaihdetaan yhteystietoja tarkemmin (en viitsi jättää oikeaa osoitetta spämmibottien syötäväksi).
[email protected] - Pieni toive
fgdfx kirjoitti:
Itseilmaisu kursseja ainakin löytyy jotka kasvattavat vuorovaikutus kykyjä.
Mutta kuten ketjusta huomaa ei siitä iloisesta ja ulospäinsuuntautuneesta luonteesta huolimatta löydä ystäviä. Muutot lienee yksi suuri syy, aikuisen ei enää niin helposti tutustu.
Itse olen muuttunut hiljaiseksi yksinäisyydessä vaikka perusluonteeltani olen sosiaalinen ja iloinen.
Nyt en oikein jaksa pitää mitään yllä. Ainoa oivallus omasta osuudesta on , se. että ehkä en anna itsestäni tietoja ihmisille tai jaa asioita. Suojaan aika lailla itseäni ja se voi estää kaveruuden syntymistä. kaiketi juttuni ovat niin syvällisiä, että niitä ei viitsi kertoa. En tiedä...Nyt heitän haasteen kaikille teille, jotka näköjään tunnette hyvin paljon samoin kuin minä. Tiedän kuinka hankalalta tuntuu kun itsellä olisi halu tehdä vaikka mitä kaverin kanssa: käydä syömässä, leffassa, teatterissa, baareissa, matkustella, keskustella viinin ja hyvän ruoan kera...:) mutta aina vaan tuntuu ettei ole niitä joiden kanssa lähteä!
Helposti tulee mietittyä että mikä itsessä nyt on vikana, mutta ehkäpä meitä monia on elämä vaan heitellyt niin moneen suuntaan, että kaverit on kadonneet matkan varrella. Ei syytellä itsejämme vaan jutellaan toistemme kanssa! Oon itse 25 vuotias nainen Helsingistä ja kaipaan ihmisiä mun vapaa-aikaan! Mulle voi pistää mailia osoitteeseen [email protected]
- yksinään
Tossa noita tarinoita lueskellessani huomasin että meitähän on monta. Ittelläni on sama tilanne 1 ystävä löytyy mut ei sekään enää vastaa mun puheluihin tai mihinkään muihinkaan yhteydenottoihín. En vain ymmärrä... Olen ihan mukava, huumorintajuinen ja sitä rataa mutta kun jostain syystä seurani ei vain kiinnosta ketään. Yksi erilaisuus musta löytyy muihin tämän ikäisiin verrattuna (17.v) se että olen täydellinen absolutisti enkä koske mihinkään alkoholiin yms. Koulustakin tultuani odottelen jonkun soittoa mutta aikalailla turhaan, koska kaikki tietävät että en juo niin eivätpä ne mulle soitakkaan. onnea kaikille ystävien etsijöille :)
- E. Rakko
ei vaan toimi, eikä siitä voine pelkästään itseäkään syyttää - puolensa kussakin. Olen myös sitten lapsuuden ja nuoruuden muuttunut aina vain estoisemmaksi ja epäluuloisemmaksi. Kummallista, että on myös suhteessa perheenjäseniin jonkinlaista "läheisyysinhoa" (hassu sana, mutten keksi parempaa), ruumiillinen ja myös henkinen läheisyys tuntuu luotaantyöntävältä, vaikka oikeasti kaipaa juuri syvää ystävyyttä eikä ole kiinnostunut tuttavuudesta. Vaikea olla ihan vain itsenään, silloin olisi pitkät ajat hiljainen ja tylsä. Toiset ei tietenkään voi ymmärtää, mistä mikäkin johtuu eikä todella oppia tuntemaan mua. Ei perheenjäsenetkään (ehkä sisko parhaiten, jos oikein arvaan) tunne eikä varsinkaan hyväksy mua. Siksi kai ei luota, että muutkaan. Myös lapsuuskaverit hylkivät minua, enkä minäkään enää pysty päästämään heitä enää lähelle. Ollaan sitten yksin, sitähän enimmäkseen kaipaankin, ja myös hermoni tekevät niin.
- _yksinäinen_
E. Rakko kirjoitti:
ei vaan toimi, eikä siitä voine pelkästään itseäkään syyttää - puolensa kussakin. Olen myös sitten lapsuuden ja nuoruuden muuttunut aina vain estoisemmaksi ja epäluuloisemmaksi. Kummallista, että on myös suhteessa perheenjäseniin jonkinlaista "läheisyysinhoa" (hassu sana, mutten keksi parempaa), ruumiillinen ja myös henkinen läheisyys tuntuu luotaantyöntävältä, vaikka oikeasti kaipaa juuri syvää ystävyyttä eikä ole kiinnostunut tuttavuudesta. Vaikea olla ihan vain itsenään, silloin olisi pitkät ajat hiljainen ja tylsä. Toiset ei tietenkään voi ymmärtää, mistä mikäkin johtuu eikä todella oppia tuntemaan mua. Ei perheenjäsenetkään (ehkä sisko parhaiten, jos oikein arvaan) tunne eikä varsinkaan hyväksy mua. Siksi kai ei luota, että muutkaan. Myös lapsuuskaverit hylkivät minua, enkä minäkään enää pysty päästämään heitä enää lähelle. Ollaan sitten yksin, sitähän enimmäkseen kaipaankin, ja myös hermoni tekevät niin.
Viidettä vuotta jo asunu jo pk-seudulla ja ystäviä ei tunnu tulevan sitten millään, asiaan voi liittyä se että olen pohjimmiltani aika herkkä ja tähän mennessä ystävät (vai olikohan ne niitä) on kaikonnu aina sillon ku mulla on ollu ns. vaikee hetki (masennusta yms. ) ne tuntuu pelkäävän tai jotain. Yks kaveri/tuttava täältä löytyy mutt seipä sekää pidä yhteyttä jos en ite soita sille. Poikaystävä kyll löytyy jonka kanssa on ihana olla ja asutaanki yhes mutt höperöksä sitä tulee jos se on ainut jonka kanssa puhua. Nii ja perhe tietty, vaikk ei nekää kaikkia mun ongelmia tunnu ymmärtävän. Tälläkin hetkellä istun yksin kotona ja ajattelen ett voiku olis se joku jonka kanssa vai hengailla ja jutella, joku josta vois tulla se oikee ystävä. Oon 21 v ja asun espoossa, muhun saa ottaa yhteyttä jos suinki haluaa. S-posti on [email protected]
En enää muuta keksiny ku koittaa kirjoittaa tänne ja jos se ystävä vaikk löytyski.
- Only Lonely
Sama täällä, luulin että olen ainut! Mutta onhan meitä muitakin. Pinnallisia tuttuja on, puuttuu se sielunkumppani jolle jakaa asioita. Mun puhelin ei ole soinut pariin viikkoon.........surullista, jos joku 06 alueelta kaipaa ystävää niin saa ottaa yhteyttä :D
- catie^^
Täällä olisi yksi samassa tilanteessa oleva! Meiliä vaan tulemaan, olisi kiva tutustua.. [email protected]
- yksinäinen mies
Nää jutut kuulostaa ihan mun elämältä. Kukaan ei koskaan soita ja kysy et mitä kuuluu, ei pyydä mihinkään eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Kyllä facebookissa ollaan kavereita mut siltin ei koskaan soiteta tai muutakaan. Jollei itse pyytäis jotain kaveria joskus baariin niin varmasti homehtuisin tähän koneen äärelle.
Ja nais ystäviä mulla ei ole ku yks ja sekään ei koskaan soita tai halua tavata muuten kun jos muita tuttuja on mukana. Ihan perseestä sanoisin.! - vucy
Sama, niin tuttua! Mulla vaan käy niin että vaikka pyytelen niin kukaan ei lähde, yksinäiset illat baarissa on perseestä. Tänne saa viestittää: [email protected]
- kuhuffhhgg
Jos joku kaipailee kamua Kuopion suunnalta, niin saa laittaa meiliä: [email protected]. Olen 31-v nainen, muuttanut tän vuoden alussa Kuopioon ja lisää ystäviä kaipailen. :)
- Macia
Mullekkin saa kirjoitella, oon 29 vuotias nainen Turusta
[email protected] - Perfect Stranger
Ap. viesti aivan kuin olisin itse kirjoittanut. Mulla on aina ollut sama juttu.
On kuin minussa olisi jotain mikä saa ihmiset vierastamaan itseäni. En tiedä, onko se ulkonäkö, elämäntapa, harrastukset vai mikä. Joskus kysyinkin asiaa ja vastaus oli vaan "no kun... siis... oot vaan tommonen hiljanen ja... outo".
Juu, olen kyllä hiljainen -en kertakaikkiaan osaa ylläpitää mitään small talkia, varsinkaan jos yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat nollassa. Muutenkin olen enempi kuuntelija kuin puhuja.
Outoudesta en sitten tiedä. Johtuneeko siitä etten juo enkä polta, tai jostain muusta sellaisesta? Jaa-a. Elämäntapaani ja ulkonäköäni en ala muiden mieliksi muuttamaan. Joko minut hyväksytään omana itsenäni tai ei lainkaan.
Eipä siinä mitään, viihdyn kyllä yksin.
Mutta jos jokin ärsyttää, niin se että minä yksin olen se joka ylläpitää ystävyyttä. Juuri minun pitää joka kerta olla se joka kysyy kuulumiset, pyytää kahville ja niin edelleen. Ja harvoin "ehditään". Syynä joko se että menee jonkun toisen kanssa tai on liian kiire maata sohvalla katsomassa salkkareita. Toisinpäin yhteydenpito toimii vain silloin kun tarvitaan jotain, esim kyytiä. Vielä ruinattiin että "liity nyt säkin facebookiin" mutta sitten edes siellä ei pidetä yhteyttä. Itse saa kirjoittaa vaikka romaanin kaverin seinälle mutta ei tavuakaan tule takaisin.
Kun ei toimi niin ei toimi...
Ketjusta on poistettu 39 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1921321Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221148- 48864
- 70860
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53790Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50745- 53712
- 33692
- 60689
- 52667