Hei kaikki isät ja äidit!
Kertokaapa, missä iässä ja millä keinoin olette päässeet siihen tilanteeseen, että teidän pikkuiset ovat alkaneet nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn, jos olette aiemmin "aktiivinukuttaneet" eli esim. olleet sängyn vierellä/pitäneet kädestä/laulaneet tms. mitä nyt onkaan ollut teillä aiemmin tapana?
Meillä pikkuneiti on iältään 1v8kk ja nykyään nukkumaan saaminen on melko vaikeaa, vaikka väsymyksestä, täyden masun ja pissalla käynnin puolesta unen pitäisi kyllä tulla.
Kiitoksia kaikille jotka ikinä jaksavat vastata!:)
Kertokaapa, missä iässä ja millä keinoin olette päässeet siihen tilanteeseen, että teidän pikkuiset ovat alkaneet nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn, jos olette aiemmin "aktiivinukuttaneet" eli esim. olleet sängyn vierellä/pitäneet kädestä/laulaneet tms. mitä nyt onkaan ollut teillä aiemmin tapana?
Meillä pikkuneiti on iältään 1v8kk ja nykyään nukkumaan saaminen on melko vaikeaa, vaikka väsymyksestä, täyden masun ja pissalla käynnin puolesta unen pitäisi kyllä tulla.
Kiitoksia kaikille jotka ikinä jaksavat vastata!:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei nukahda poika yksin, ikää on 2,5 vuotta. Edelleen "aktiivinukutetaan", eli lauletaan, lorutellaan, käydään yhdessä läpi päivän tapahtumia ja ollaan vieressä. Tuntuu että nukuttaminenkin vaan vaikeutuu, nyt kun ilmeisesti uhmaikä painaa päällä! Poika on ruvennut nukkumaan mennessä sanomaan "en tykkää nukkua, en halua nukkua!" ja keksii vaikka mitä verukkeita ettei tarvitsisi mennä nukkumaan. Eli kun on mennyt sänkyyn, onkin äkkiä kakkahätä tai kova jano, tai haluaa jonkun lelun viereen, tai vaan yrittää karata sängystä jne.
Jos yritän lähteä nopeasti pois nukuttamasta, alkaa kamala huuto! Olisi varmaan kannattanut lyhentää nukuttamisaikaa jo aikaisemmin, ehkä nyt olisi helpompaa... Nukuttamiseen menee meillä n. 30min-1,5h, eli ihan liian pitkään!
..ostin tytölleni kuukausi sitten oman sängyn (ennen sitä nukkunut vieressäni) ja pari iltaa piti vieressä olla ja kannella neiti aina takaisin omaan sänkyyn kun nousi pois sieltä. Nykyään neiti pyytää pullon maitoa ja menee itse sänkyyn. Käyn antamassa hyvänyönsuukon ja laitan oven kiinni. Sinne nukahtaa. Kohta pitäis tuttipullosta luopua ja varsinkin iltamaidosta, kun ei tee hyvää hampaille. Saas nähdä miten nukkumiset sitten menee.. :)
Meil poika siirettiin omaan huoneeseen vuoden ikäsenä.Ennen sitä hän nukku pinnikses meijän huoneessa ja isän piti hyräil ja silitel niin kauan että nukahti. Kun siirettiin sin omaan huoneeseen,otettiin tavaksi ,että isä lukee sadun(isä hoitaa iltapuuhat) ja sen jälkeen sanoo hyvää yötä ja poistuu huoneesta.Pari viikkoa meni huudoilla ja nyt jää kiltisti omaan sänkyyn.
Sama homma päikkäreiden kanssa,mutta ei lueta satua.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!
tuollaiset ihan älyttömät nukuttamiseen käytetyt ajat ihmetyttävät. sairas tms. lapsi tietysti eri asia, mutta tuntuu että ihan normaaleissakin perheissä on hakusessa nuo jutut. ei siellä sängyn vieressä nyt vain, herranjestas, kökitä kahta tuntia odottamassa että pikkutyranni päättää sammahtaa. tutut iltatoimet tehdään, sänkyyn viedään ja lasta käydään tietysti katsomassa jos on joku hätä, mutta KAKSIKIN tuntia?? tsiisus.
ja hei, ne joilta selityksiä löytyy vaikka mitä ko. toimintatapaan: miettikääpä hetki ihan rauhassa että onko tuo ihan itseaiheutettu ongelma, ainakin suurilta osin..? parin illan kiukku kannattaa vain antaa tulla; siitä saa korvauksen kun nukkumaanmenot helpottuvat suuresti jatkossa. ei lapsi tietenkään mielellään luovu "saavutetusta edusta" eli siitä äidistä tai isistä uskollisesti sängynreunalla roikkumassa. ;)
pahoitteluni viestin ärhäkästä sävystä, mutta raivostuttaa tämä uusavuttomuus, vaikka itse ns. nuori äiti olenkin. huhhuh.
en ymmärrä miten joku jaksaa tai viitsii olla 2h lapsen vieressä vain siks että lapsi nukahtaa! itse olen tehnyt niin että kun ensimmäinen yö on nukuttu putkeen niin siinä vaiheessa olen sit jättänyt yksin pinna sänkyyn. Esikoinen oli vajaa 3kk ja tämä kakkonen oli muutaman päivän yli 3kk nykyään nuorempi on kohta jo 4kk ja iltaisin kello 21-22 pinnasänkyyn ja sitten sinne hän jää, Tuttia pitää käydä korkeintaan 3 kertaa laittaa ja sit hän nukahtaa nukkuu 7-9 asti. ja tästä olen niin tyytyväinen. Esikoinen puolestaan on 1,8kk ja nostan hänet sänkyyn ja sit hän nukkuu!
Olen oneksi tehnyt näin koska minulla ei hermot kestä istua sängyn vieressä montaa tuntia ja onpahan lasten hoitajalla helpompaa jos sellaista joskus tarvii ;D
Olen siis se äiti joka nukuttaa 2,5 vuotiasta poikaansa joskus 2 tuntia.
Meillä poika ei ole vielä koskaan nukkunut koko yötä, joten ehkä minäkin lopetan sitten sen nukutuksen... Poika ei vaan mitenkään jää yksin sänkyyn, ja kyllä, olen vienyt takaisin kymmeniä kertoja, kun on tullut pois! Helpompaa kaikille kuitenkin on, että olen sen aikaa vieressä että poika nukahtaa, kuin että jahtaan kirkuvaa lasta tuntikausia ympäri kämppää! Ja vaikka jotkut täällä sanovat, että muutama ilta itketään ja sitten lapsi tottuu, niin ainakaan meillä ei käynyt niin. Kun pinnasängystä luovuttiin, ei poika ole pysynyt sängyssään yksin iltaisin, pinnasängyssäkin ulvoi illasta toiseen kuin palosireeni.
Ihan kiva että muilla on "helppoja" lapsia, mutta toisenlaisiakin tapauksia löytyy... Meillä ei siis KOSKAAN ole herätty tai nukahdettu ilman itkua ja kirkumista!
Meillä menen 1 vuotiaani kanssa yhdessä nukkumaan - parisänkyyn, lapsi minun ja seinän väliin. Eka vuosi meni niin, että nukahdin itsekin, enkä jaksanut nousta enää ylös - siinä oli helppo maata 12 h putkeen ja imettää tarvittaessa parin kolmen tunnin välein. Nyt välillä saatan nousta ylös lapsen nukahtamisen jälkeen, mennä olohuoneeseen katsoo telkkaria ja palaan sitten lapsen viereen nukkumaan.
Lapseni on aina yhdistänyt nukkumaanmenon siten, että ei tarvi jäädä yksin. Kaikki illat ovat menneet ilman yhtään itkua - sängyssä kyllä pyörii ja hyörii, ennen nukahtamista, mutta itseki saan levättyä ku makaan vieressä. Öisin kun herää, huomaa, että olen vieressä eikä ala itkeä - haluaa vain tuttia tai kättä. Kaikki yöt menneet ilman itkuja. Olen varma, että vieressä nukkuminen on syy itkuttomuuteen.
Ikinä en jaksaisi kukkua istuen sängyn vieressä nukuttamassa. Lapsi nukahtaa nopeiten, ku huomaa, että vanhempiki käy nukkumaan. Ja helpoiten se käy samassa huoneessa nukkuessa.
Ja aamulla on ihanaa herätä lapsen jutteluun ja hymyyn ja kölliä puolisen tuntia ennen ylösnousua - kaikki onnellisina.
Psykologien mukaan vasta 1 v 6 kk ovat aikaisintaan kypsiä nukahtamaan itsenäisesti.
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.
Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
2½-vuotias Tiia sekä seitsenkuinen Aleksi ovat perhepetiläisiä. Tiia nukkuu nykyään omassa sängyssään, mutta samassa huoneessa muiden kanssa. "Siirtyminen tapahtui Tiian omassa aikataulussa. Hän itse esitti, että omaan sänkyyn nukkumaan. Ilmeisesti Aleksin synnyttyä olo oli liian ahdas", Ansku-äiti kertoo.
Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"
Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.
Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
Perhepeti ehkäisee väsymystä
Perhepedissä tai samassa huoneessa nukkuvat vanhemmat ja lapset nukkuvat yleensä paremmin. Koska äiti on lähellä, lapsen ei tarvitse herätä täydellisesti ja itkeä saadakseen huomiota. Äiti voi hoitaa vauvaa ennen kuin kumpikaan on täysin hereillä. Tämä taas vähentää äidin väsymyksen tunnetta. Lähekkäin nukkuminen edistää myös imetystä. Perhepedissä nukkuvat äidit imettävät keskimäärin kaksi kertaa pidempään kuin muut äidit. Muiden rintaruokinnan etujen lisäksi yölliset imetykset lisäävät hapen virtausta, mitä on hyväksi kasvulle ja vastustuskyvylle. Monet puolivuotiaat pärjäävät yön yli ilman syöttöjä, mutta yhtä monet alle vuoden ikäiset tarvitsevat aterian viimeistään aamuyöllä.
Kahdeksankuisen Jonnan isä tekee jatkuvasti yötöitä, eli arkisin perhepedin jakavat Jonna ja Elli-äiti. "Koitan minimoida kaikkea liikettä ja sängystä nousemista, joten minulle oli aivan mukavuuskysymys perhepedissä nukkuminen. Sänkymme vieressä on kuitenkin aina ollut pinnasänky, johon vauva on nostettu jatkamaan uniaan, jos tilanpuute uhkaa tai äiti haluaa lisää tilaa", Elli kertoo.
Vauvan aivot vaativat energiaa
Ihmislapsen aivojen kehitys tapahtuu pääasiassa syntymän jälkeen. Ihmisellä on vain 25 % aivojen tilavuudesta syntyessään, kun lähimmällä sukulaisellamme, simpanssilla, on 45 %. Ihmislapsen hermostollinen kypsymättömyys mahdollistaa ihmislajin sopeutumisen moniin erilaisiin ympäristöihin. Aivot muokkaantuvat ympäristön antaman mallin mukaan. Muutaman vuoden ikäinen lapsi on jo sopeutunut omaan ympäristöönsä. Joutuessaan yhtäkkiä toisenlaiseen maailmaan hänen mahdollisuutensa heikkenevät.
Tämä aivojen ja hermoston nopea kypsyminen vauvaiässä vaatii runsaasti energiaa. Suurimmalle osalle, jopa 90 %:lle maailman ihmisistä perhepeti on itsestään selvä osa vauvaperheen elämää. Perhepeti nähdään myös imetystä tukevana toimintamallina. Äidinmaito sulaa nopeasti ainutlaatuisen koostumuksensa takia. Siksi rintaruokitut vauvat tarvitsevat ruokaa usein, joten äidin on pysyttävä vauvan lähellä päivin ja öin. Yösyötöt saattavat olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille. Jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan, hän ei välttämättä heräile yhtä helposti.