Onko se joku pakollinen kaava,että on Helsingin lentokentän kokoinen kaveripiiri ja baareissa hillutaan tuon tuosta,koska se on "normaalia" mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa,kun ei uskalleta erottua,olla persoonallisia.Minusta siinä ei ole mitään outoa,jos baareissa hillumisen sijaan,menee vaikka sienimetsään,tai on perjantai-illan yksin kotona,kuka on määrännyt tällaisen kaavan,jota ihan kaikkien pitäisi noudattaa ja jollei noudata,niin on pölö? P.S.Ja tämän kirjoitti 21v tytsi.
Älkää pelätkö yksinäisyyttä
Tyttö
71050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kai kukaan ole asettanut mitään "pakko bilettää aina ja rajusti"-kaavaa, mutta ikävä kyllä on niitäkin ihmisiä, joilla ei ole ketään seuraksi edes sinne sienimetsään. Tai minnekään.
Mä viihdyn aika paljon omissa oloissani, mutta en kuitenkaan aina. Ja siksi on hyvä olla noita, joiden kanssa vaikka vain istua kahvilla ja höpöttää tuntikausia mitä mieleen nyt sattuu pälkähtämäänkin :)
Mä nyhjötän perjantai iltana yksin kotona kun en halua lähteä yksin mihinkään. En edes sinne sienimetsään, sitäpaitsi sienet on karsein materiaali mitä suuhunsa voi työntää...
Mä yritän aina ovelasti piilotella yksinäisyyteni. Valehtelen kenties vähän jos joku kysyy viikonlopusta. Sanon, että "vedin kauheen kännin, iskin kymmenen naista ja oksensin koko lopun viikonlopun", vaikka oikeesti istuin koko viikonlopun kotona ja kirjottelin suomi24:n keskutelupalstalle yksinäisyydestä.
Ei tarvitse olla hirvittävän laajaa kaveripiiriä. Kullekin riittäköön sen kokoinen kaveripiiri, jonka sosiaalisia suhteita jaksaa ja pystyy hoitaa. Eikä kukaan ole määrännyt noudatettavaksi mainitsemaasi kaavaa. Se on vain yksi tapa ylläpitää ihmissuhteita. Toisille se sopii, monille ei.
Sinä 21-vuotias, joka kirjoitit yksinäisistä sieniretkistä, puhut väärästä asiasta. Jokainen meistä kaipaa välillä rauhaa. Kun haemme rauhaa, olemme vapaaehtoisesti yksin. Se on kaunista ja usein hyvin rakentavaa.
Ne, jotka kärsivät yksinäisyydestä, eivät ole yksin vapaaehtoisesti. He eivät saa tarvitsemiaan sosiaalisia kontekteja. Voi olla että he elävät keskellä laajaa kaveri- vaan ei ystäväpiiriä, he voivat olla suuren perheen ja suvun jäseniä, heillä voi olla päällisin puolin läheiseltä näyttävä parisuhde, mutta silti he eivät saa tarvitsemiaan kontakteja. Tällainen omasta tahdosta riippumaton yksinäisyys on raskasta ja inhottavaa, jopa tuhoisaa.
En pelkkääkkään, Mä viihdyn yksinäni oikein hyvin, en mä edes kavereita kauheesti kaipais
Mutta, joku jota vois rakastaa multa kyllä puuttuu ja ilman sitä mä en tätä paskaa kauaa enää jaksa.
Ensin olisi hyvä hankkia oma, elämänarvoinen elämä, ja se partneri olisi sitten se elämän suola siihen päälle. Muuten saattaa kaataa parisuhteen päälle liian paljon odotuksia ja paineita. Jokainen luo omilla valinnoillaan elämäänsä, ei se ole mikään kohtalon sanelema juttu. Voi tehdä itselle hyviä valintoja ja pieni murunen kerrallaan kääntää elämänsä kelkan kulkusuuntaa. Ei ne omat, päänsisäiset ongelmat mihinkään poistu seurustelusuhteessa. Aina valintatilanteessa itseltä voi kysyä, edistääkö tämä asia/teko mitenkään hyvinvointiani ja elämääni.
t asian turhankin monesti kokenut
Eihän toi varsinaista yksinäisyyttä ole, yksinäisyys on sitä ettei ole kavruja tai suhdetta yms. Mut asiaan...
Yup, itekin 21 ja usein saatan viettää koko vlopun yksin himas. Oon huomannu et raskaan duuniviikon jälkeen se palauttaa paremmin kuntoon ku baarireissut, mut tuleehan noitakin tehtyä paristi kuukaudessa. En tiedä onko tervettä tai ei, mut kavrut tietää sen ja hyväksyy sen.
Mut sillon voi iskee yksinäisyys kun ei oo toista joka oliskin seurana, vaan kavrut remppaa baareis joka vloppu. Kavereita on ku susilaumaa, mut ei oo semmosia mun kaltasia, ja oon muutenkin se porukasta erottuva sälli.
en häpeä yksinäisyyttäni mutta kärsin silti siitä kun ei ole ketään jonka kanssa voisin tehdä kivoja asioita :((((