Kirjoitin tänne vähän aikaa sitten (Otsikkona "mitä tehdä?")
Viestini liittyi äitiini ja hänen juomiseen ja sairauksiin. Nyt olen itsekin humalassa, joten anteeksi sekava kirjoitus.
En jaksa enää äitini juomista. Joka toinen päivä hän juo itsensä melkein sammuksiin. joka päivä hän juo ainakin 10 kaljaa. Nyt olen menossa työkkäriin ja alan saamaan vihdoinkin työttömänä päivärahaa ja ehkä jonkun koulutuspaikankin. Tosi on, että en enää usko jaksavani mitään koulutusta. Olen ihan loppu. Äitini haluaisi minun pystyvän omaan elämään, vaikka hänellä on paniikkihäiriö ja hänen on vaikea olla yksin. Hän on oikeasti ihana ihminen eikä mikään perus alkoholisti, vaikka juokin todella paljon. Rakastan äitiäni ja minusta tuntuu, että M I N Ä olen se, jota syyttää.
Syön masennuslääkkeitä ja psykoosilääkkeitä, olen se jota syyttää. En juo monesti viikossa, mutta silloin kun juon, juon paljon (kuten esim nyt). Olen laiska ja saamaton. Sanon aina äidilleni: "En voi mennä kouluun kun sinä et pysty olla yksin."
Ehkä hän pystyykin olla, mutta ei ole ikinä antanut tilaisuutta, ehkä hän jopa joisi vähemmän, jos minä en olisi paikalla. Inhoan elämääni, inhoan kun äiti juo ja inhoan kun isä ei välitä.
Anteeksi tämä kuulostaa teini angstilta, mutta olen nyt niin humalassa, etten välitä. En tunne enää mitään. Olen 18-vuotias, ei koulutusta, ei työtä, ei kaverita, ei elämää. Ainoa elämäntehtäväni on pitää äitiäni pystyssä.
Viestini liittyi äitiini ja hänen juomiseen ja sairauksiin. Nyt olen itsekin humalassa, joten anteeksi sekava kirjoitus.
En jaksa enää äitini juomista. Joka toinen päivä hän juo itsensä melkein sammuksiin. joka päivä hän juo ainakin 10 kaljaa. Nyt olen menossa työkkäriin ja alan saamaan vihdoinkin työttömänä päivärahaa ja ehkä jonkun koulutuspaikankin. Tosi on, että en enää usko jaksavani mitään koulutusta. Olen ihan loppu. Äitini haluaisi minun pystyvän omaan elämään, vaikka hänellä on paniikkihäiriö ja hänen on vaikea olla yksin. Hän on oikeasti ihana ihminen eikä mikään perus alkoholisti, vaikka juokin todella paljon. Rakastan äitiäni ja minusta tuntuu, että M I N Ä olen se, jota syyttää.
Syön masennuslääkkeitä ja psykoosilääkkeitä, olen se jota syyttää. En juo monesti viikossa, mutta silloin kun juon, juon paljon (kuten esim nyt). Olen laiska ja saamaton. Sanon aina äidilleni: "En voi mennä kouluun kun sinä et pysty olla yksin."
Ehkä hän pystyykin olla, mutta ei ole ikinä antanut tilaisuutta, ehkä hän jopa joisi vähemmän, jos minä en olisi paikalla. Inhoan elämääni, inhoan kun äiti juo ja inhoan kun isä ei välitä.
Anteeksi tämä kuulostaa teini angstilta, mutta olen nyt niin humalassa, etten välitä. En tunne enää mitään. Olen 18-vuotias, ei koulutusta, ei työtä, ei kaverita, ei elämää. Ainoa elämäntehtäväni on pitää äitiäni pystyssä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Linkin tekstissä voit jokaisen "puoliso"-sanan korvata sanalla "omainen", ja löytänet yhtäläisyyksiä itseesi.
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/l%E4heisriippuvuus.htm
Valinnaista luettavaa:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/
...en usko, että lukeminen auttaa tässä tilanteessa. Olen ihan itse syypää kaikkeen aiheuttamaani, liikaa vastuuta sysätään alkolisti äitien niskoille. Minussa on myös parannettavaa.
"Olen ihan itse syypää kaikkeen aiheuttamaani, liikaa vastuuta sysätään alkolisti äitien niskoille."
Itsesyytöksesi on turhia, sillä sinä et ole vastuussa kuin itsestäsi.
Mitä vastuuta alkoholistiäitisi niskoille on sysätty, sillä ethän ole enää pikkulapsi, josta äitisi tulisi vastata?
Olet 18-vuotias aikuinen, jonka tulee aloittaa oma elämä.
"Äitini haluaisi minun pystyvän omaan elämään,"
Jotain järkevää häneltäkin.
Vaikea ymmärtää, mitä ihannoitavaa äidissäsi niin kovasti on, kun kerran vetää jatkuvasti kännejä?
Ei juurikaan pystyne itsestään huolehtimaan, joten sinä huolehdit.
Kaksisuuntaista lähimmäisriippuvuutta pahimmillaan, ja lopputuloksena on kaksi sairasta.
Aika hälyttävää, kun 18-vuotiaana vanhempiesi luona jo sinäkin kännäilet.
Aiotko jäädä peräkammarin tytöksi huolehtimaan ihanasta juoposta äidistäsi, ja kun häntä ei enää ole, olet sinä täysin tyhjän päällä joka suhteessa vailla yhtikäs mitään?
18-vuotiaan on jo aika hakeutua ammattikoulutukseen, kuten muutkin nuoret tekevät, eivätkä takerru vanhempiinsa.
Tiedän, että olen itse sairaalla tavalla riippuvainen. Kävin ammattikoulua vähän yli vuoden, mutta lopetin. Tämä lopettaminen johtui siitä, että äidilleni sattui eräs ikävä asia ja paniikkihäiriö puhkesi uudelleen. Taas siis ajattelin muita ennen itseäni! Totuus on, että en osaa ajatella itseäni. Ei se ole niin helppoa, kun tuntee aina syyllisyyttä kun äiti jää yksin. Oletteko eläneet paniikkihäiriöisen kanssa? Se on vaikeaa jättää tälläistä ihmistä yksin, joka pelkää hyppäävänsä sillalta alas heti kun toisen silmä välttää. En voisi elää sellaisen syyllisyyden kanssa.
Tiedän olevani itse suuri syy äidin sairauteen. Jos hän joskus pystyisi voittamaan pelkonsa, hän tietäsi että selviäisi jatkossakin. Minun on pakko joskus päästää irti, sen tiedän. Toivottavasti pystyn siihen pian.
Vastasin sinulle jo silloin kun kirjoitit eka kertaa vaikeasta asiasta,ja vastaan sinulle taas.
Minä ymmärrän sinua koska itse olen tuurijuopon avo vaimo,ja otan itsekkin välillä liikaa.
Olen minäkin tästä suhteesta koettanut irti päästä ja tukehdattunut pahaa oloani alkoholiin,huonoin seuraamuksin.
Masennukseni on pahentanut ja itsetunto romahtanut välillä todella alas.
Olen kai kuitenkin hänestä riippuvainen ja hän minusta,näin olen asiaa miettinyt.
Meillä on todella hyviä aikoja välillä ja perhe elämä on ihan mukavaa.
Sitten kun se kaljottelu alkaa,tietäähän se mihin se johtaa.
Kirjoitin jo viimeksi sinulle yritä saada ammatti itsellesi,irrottaudu äidistäsi.
Sinulla on jo vakavat masennus sairaudet ja lääkitys,juominen ei tilannettasi paranna.
Sinä tiedät sen itse ja minä tiedän omalta kohdaltani myös.
Suosittelen että saisitte myös äitinne hoitoon ja pikaisesti.
Hän ei voi tuhota sinun elämääsi,ei millään muotoa.
Vaikkei hä ole väkivaltainen ei se oikeuta jatkuvaan juomiseen.
Johan hänellä terveys on vaakalaudalla ja sinulla myös.
Jos sinulla on joku sukulainen tai tuttava mene hänen luokseen viikoksi,näet mitä elämä voi olla.
sinä JA äitisi tarvitsisitte apua....no mikä minä olen auttamaan..itsekin humalassa,mutta aina toivon kuitenkin kaikille parasta! ammatilaiset vivat edes hieman vaikuttaa..kun tunnustaa ongelmansa..
jos voisit keskustella luottamuksellisesti jonkun [email protected]