Tänään päättyi taas vaihteeksi eräs suhde, harmi että tykästyin siihen naiseen niin paljon. Eron syy oli se, että minulla on koira. Kun se on vieläpä sellainen pieni ja harmiton, niin on vaikea käsittää. Tuskin tuo suhde nyt muutenkaan olisi kestänyt, mutta on vaan aika surullinen olo ja itkettää.
Mistä ihmeestä voisin joskus löytää naisen joka ei inhoa koiria?
Mistä ihmeestä voisin joskus löytää naisen joka ei inhoa koiria?
Vastaukset 48
Vanhimmat
löytää nainen joka pitää koirista vai löytää nainen joka pitää sinusta? Nyt kun hetken mietit, luulen että haluat asetella kysymyksesi toisin.
Sinähän se niin hyvin minut ja elämäntilanteeni varmaan tunnetkin? Enkä minä jaksa sinulle edes mitään selittää.
helpompi löytää nainen joka pitää koirista kuin löytää nainen joka pitää sinusta. Eihän se nyt pitäisi yllätys olla, itseppä kysyit että onko mahdotonta löytää nainen joka pitää koirista. Älä kysy jos et halua vastauksia.
Kerroppas nyt minulle näsäviisastelija, että miksi haluaisin löytää itselleni naisen joka ei pidä minusta, vaikka pitäisikin koirista?
sellaisen löytää, mutta tiedän että helpommin sä sellaisen löytäisit kuin sellaisen joka pitää susta ja sun koirasta.
takuulla löydät vielä koirista pitävän naisen!
Ehkäpä koirista/ eläimistä pitävät ovat kuitenkin enemmistö ja tuollaiset inhoajat omahyväinen vähemmistö, joiden ei pitäisikään ikinä omistaa / olla tekemisissä eläiten kanssa. HUOM! EN puhu nyt allergigoista, SE on ihan eri juttu.
Älä IKINÄ jätä koiraasi naisen takia, varsinkaan jos nainen alkaa määrätä sellaista(kuten et tehnyt nytkään). Se voi olla sinun ja koissusi onni vielä!
Voimia sulle ja koiralle rapsutukset!!
Mulleppa sattui samanlailla!
Nimittäin sukset meni ristiin koska tyyppi ei tykännyt koirista, vaikka mulla hiljainen ja kiltti koira!
Kyllä mä muutenkin mielummin haluisin löytää naisen joka on koira-ihminen, sillä mulla tulee varmaan aina olemaan koira ja muutenkin ei-koira-ihmiset ei ihan tunnu ymmärtävän sitä vastuuta jne.
Mutta juu, kyllä se suurin osa ihmisistä kuitenkin koiria sietää, tämä tapaus oli minulle ensimmäinen ja kyllä harmittaa minuakin.. :( Kuitenkin todella tykästyin naiseen..
Minunkaan ihastukseni ei voinut ymmärtää sitä, että minulla on myös velvollisuuksia koiraani kohtaan, eikä sitä voi yksinkään jättää pitkiksi ajoiksi. Olin hänen mielestään siis liikaa sidottu koiraani, enkä halunnut luopua tuosta koiraystävästäni viiden yhteisen vuoden jälkeen, niin naiseni päätti sitten lähteä.
Olisikin kivaa löytää ihminen joka ei pelkästään siedä, vaan pitää koirista. Olen nyt aloittamassa uudelleen koirulini kanssa agilityä, kun sekin harrastus oli pakosta jonkin aikaa tauolla...
No kauanpa jaksoit sitä katella..! :O Meidän juttu loppui melkein lähtökuopissaan, kun ainoa mahdollisuus suhteen toimivuudelle tuntui olevan luopuminen koirasta - noh, en luopunut enkä naisen takia luovukkaan. Kuitenkin kaduttais myöhemmin!
Tarkoitin, että koirani täytti juuri 5v. :)
tykkään ja rakastan koiria ja olinkin suhteessa missä noista sai nauttia oikein kunnolla. Nyt sinkkuna ja ihmettelee löytyykö joskus joku missä sais nauttia sekä kumppanuudesta että koirista.
Agility kans kiinnostanut, että kyllä meitä on joka lähtöön :)
Oho..! ;) Meitsin koiruli täyttää 6. :)
ei kukaan laita toimivaa suhdetta katkolle koiran vuoksi. jos suhde ei toimi koiran vuoksi (lue: olet liian kiinni koirassa), niin silloin syy on ihmisessä itsessään. naisystäväsi ei siis pitänyt sinusta, ei koirasta.
terv. totuuden torvisoittokunta, jonka koiria perustavasti inhoava tyttis nukkuu koirani kanssa samassa sängyssä.
Meillä kun oli siinä paljon muutakin kärhämää, mutta tuosta taisi vain muodostua se isoin asia. Ja toisaalta ei ollut edes niinkään kyse siitä että hän inhoaisi koiria vaan että pelkää niitä eikä pysty nukkumaan sellainen sängyssään!! Eipä tuo liene kummankaan syy sinänsä, mutta mun koira nukkuu sängyssä eikä toisin ole syytä tehdä kun osaa olla siinä kiltisti eikä esim omista minua tai sänkyäni vaan siirtyy kyllä syrjään pyydettäessä..!
Ja toisaalta taas, miksi tuota nukkumajärjestystä muuttamaan kun jutussa tökki niin paljon muutkin asiat.. :S
Noh.. Mutta se siitä..
eläinten vihaajat pitäis polttaa roviolla.
kissat kuuluu lesbojen, ja muutenkin kummallisten ihmisten, elämään / kumppaniksi suorastaan.Koirat kans jos on sporttileba..tai noh pyörrän puheeni erään ,puspus, kohdalta... kun koiransa on niin laiska että kiskoo jo ovelta takaisin sisälle.Tulis varmaan pissit housuun jos ei väkisin veis.
NAINEN joka ei ymmärrä eläinten päälle on täysin empatiavammainen ja kylmä ihminen.
Elä jää murehtimaan moisen kalkkunan perään.
Aurinkoon!
koirista paljon pitävä ja vielä(kin) sinkku. Itselläni on koira osa-aika hoidossa ja semmonen pinei ja lutunen. Minullakin aikoinaan meni suhde poikki, kun kumppanillani oli muutama kissa ja vaikka kissoista kauheasti pidin, niin minulla on allergia, joten voi sitten arvata miten siinä kävi...Eli kumppani päätti lopettaa suhteen, kun ne kissat ovat minua tärkeämpiä...
Tyttöystävälläni on kolme pientä koiraa.Lähdin menemään koska laumajärjestys oli aivan pielessä.
Koira on kuitenkin koira,eikä mikään "vauva".
Mä en nuku eläimen kanssa samassa sängyssä,enkä syö samaan aikaan keittiössä.
Koira ei myöskään kulje mukana joka paikkaan.Jos mä haluan tyttöystäväni kanssa istuskella rannalla sylikkäin auringonlaskua ihaillen,voi koirat ihailla sitä kotona ikkunasta,eikä pyöriä kuolaten ympärillä.
Jos suunnittelen meille lomareissun,koirat voi viedä hoitolaan.Lomaa ei tarvitse perua sen vuoksi ettei pysty olemaan niin pitkään erossa.
En käy tyttöystävän kanssa shoppailemassa koirille.En juhli niitten synttäreitä,niinku lasten juhlitaan kera kynttiläkermakakun ja lahjojen.
Kun mä tulen käymään tai mulle tullaan,tervehdin ensin tyttöystävää,koiria en välitä halata ja pussailla.
En jaksa puhua joka päivä sen koirista.Onko niillä ollu ripulia,pitäisikö viedä trimmattavaksi,näyttelyyn,surkutella kun vanhin jo taitaa vedellä viimestä vuotta.
Mutta kyllä mä niistä pidän,nehän on suloisia.Tuskin haukkuvat koskaan ja nehän on vaan koiria.
Joo-o.... Tuttua puhetta..! Ja karvat nousee heti pystyyn!
Koira ON omistajalleen lähestulkoon sama asia kuin vauva!! Koira otetaan mukaan joka paikkaan, minne se on mahdollista vain ottaa, eikä jätetä kotiin kattelemaan ikkunasta 24 tuntia vuorokaudessa!
Ja mitä ihmeellistä on syödä, jos koira sattuu olemaan keittiössä??? Mikä juttu toi on?? Ei siitä tarvii välittää vaikka se tapittaiskin ja kerjäis sulta makupalaa - niitä sun ei tarvii antaa, enkä henk koht hyväksy tapaa ylipäätään!
Sun käsitys tuosta laumajärjestyksestä taitaa olla vähän vinksallaan! Sulle se tarkottaa sitä että niitä "ei ole olemassa", vaikka ovatkin! Jos on ottanut koiran/koiria, on vastuussa niiden hyvinvoinnista ja terveydestä, tarkoittaen sitä että ne eivät tosiaankaan istu siellä kotona kun sä haluat lähteä ulos tyttikses kanssa - ne tulee tasan mukana!
Noinkin voi tietysti käydä, ja ymmärrän kyllä että liika on aina liikaa.
Oma koirani ei muuten nuku sängyssäni, eikä kerjää ruokapöydästä. Koirani ei myöskään ole mikään vauva, vaan elää onnellista koiranelämää tietäen paikkansa "lauman" alimpana jäsenenä.
Minä olen saanut eniten moitteita siitä, etten voi hetken mielijohteesta olla vuorokautta poissa kodistani, vaan jätän ravintolaillan jälkeiset "jatkot" väliin ystävien luona, ja menen kotiin koirani vuoksi. Olen siis tylsä ihminen.
on aivan normaalia! Missä ne koirat sitten nukkuvat jos eivät sängyssä? Muusta puhumattakaan. Taidan ymmärtää tyttöystävääsi oikein hyvin. Ehkä silti ymmärrän sinuakin ;D
Mun laumajärjestys käsitys vinksallaan?
Koiraihmisiä on tasan kahenlaisia,en lue nyt mukaan niitä joille koira on vain työväline.
On niitä/sunlaisia jotka rinnastaa koiran ihmislapsen tasolle,ja niitä jotka pitää koiran rakkaana laumanjäsenenä.
En todellakaan tarkoita heitteillejättöä sillä,että mun mielestä koiraa ei tarvitse/pidä kuljettaa kaikkialle mukanaan.Toki koira ei pärjää iästä riippuen pitkiä aikoja yksin.Mutta,helkutti voivat hyvin olla kotonakin.Se ei niitten hyvinvointia ja terveyttä romahduta jos en niitä eläimiä tahdo mukaan kaikkialle.
Voi olla pikemmin niin että ne on onnellisia kun saavat jäädä keskenään kotiin lepäämään,emmekä raijaisi niitä ensin kuumassa autossa kaupungille pölyyn ja sitten vielä tylsistyneenä puiston penkin alle läähättämään,jos mä haluaisin viettää tyttiksen kanssa leppoisaa kaupunkipäivää.
Koiran paikka EI ole keittiössä silloin kun ihmiset syö tai tekee ruokaa!Sinäkään et kuolaa koiran kupilla kun se syö,vaan annat sille ruokarauhan!Oletko kuullut hampaitaan irvistelevistä,murisevista koirista?Täysin luonnollista käytöstä eläimeltä puolustaa ruokaansa.Siksi minäkin oletan ansaitsevani ruokarauhan!
Koiran paikka on lattialla omalla paikallaan,jossa se saa olla rauhassa.
Lapsillekin se opetetaan,että kun koira menee pedilleen,sitä ei saa häiritä!
Kun mä menen sänkyyn,oletan että se on mun paikka.Koira ei siis saa tulla silloin ihmistä häiritsemään.Tyttöystäväni koirat ovat rotuluonteeltaan(osaksi kai oppineet saamaan huomion halutessaan) hellyyden kipeitä.Sängyn pitäisi olla paikka jossa saa olla niiltä rauhassa,enkä pidä koiran karvoissa nullumisesta muutenkaan.
Sitä paitsi haluaisin helliä,saada hellyyttä tyttikseltä,ilman koirinen häsläystä ja märkiä suukkoja.
Harvemmin esileikkiin kuuluu ensin kolmen koiran hätistäminen huoneesta,usein kylppäriin asti(seksin harrastaminen vikimisen säestyksellä ei tahdo luoda oikeaa tunnelmaa,paitsi jos tyttis vikisee.Sitä tyttis ei voisi tehdä jos koirat kuulisi,koska sitten ne räyhäisivät luullessaan,että teen jotain pahaan heidän emmännälleen...)
Kannattaisi koiranomistajan tarkistaa missä tilassa oma laumajärjestys on kotona!
pielessä, jos koiraa verrataan ihmislapseen ja pidetään niitä samanvertaisina, tai lähes.
Koira ei ole samaa rotua ihmisen kanssa. Koiralla on täysin erilaiset tarpeet jne. kuin ihmisellä. Koiran on elettevä "omaa elämää", mikä ei toki tarkoita, että koira jäisi jotenkin kokonaan paitsioon tai huomiotta. Ts. Koira on koira. Ihminen on ihminen. So simple.
Voinpa kertoa, että ystävilläni on suuhteessaan tyttöystävänsä kanssa todella vaikeaa. Tyttöystävänsä on halunnut jo pienestä pitäen koiraa ja viimeinkin hän sellaisen sai/hankki (puoli vuotta sitten), kun elämä oli rauhoittunut uomiinsa.
Mutta mitä tästä tyttöystävän koiranhankinnasta seurasi; tyttis ei enää nykyisin näe eikä kuule mitään muuta kuin koiransa. Seksielämää ei kuulemma koiran hankinnan jälkeen ole ollut. Ja kaikki elämä tulisi elää koiran ehdoilla.
Kyllä mielestäni tuollainen on jo liikaa. Ei varmasti ole ns. normaalin ihmisen käytöstä tuollainen. Voisipa kysyä vaikka mielenterveyden ammattilaisilta, niin uskon että samaa mieltä olisivat. Että jokin on ihmisessä silloin pielessä.
Kaikesta huolimatta, mukavaa kesää kaikille! = )
p.s. En ole koirien vihaaja, vaan pidän niistä kovastikin. En vain työni luonteen vuoksi voi koiraa hankkia. Lähes päivittäin olen useamman tunnin minulle rakkaiden koirien seurassa.
nukkuu motoroidussa jenkkisängyssä ja sä sen alla?
missä saa olla ja missä ei saa olla ja missä on hyvä olla ja missä ei kande olla jne. Mun mielestä koira jos voi hyvin, on onnellinen, sille on virikkeitä, niin se riitttää. Mä ainakin pidän meidän koiraa meidän kullannuppuna ja se todellakin saa nukkua sängyssä ja tulla keittiöön ja mukaan kaikkialle, se on pienestä asti tottunut siihen että puuhastelee mukana. Mä en näe siinä mitään ongelmaa, kun luetaan se tulee ja laittaa tassut kirjalle ja on mukana, siinä sitten hihitellään ja siirellään tassuja ja luenkin sille joskus ääneen. Yleensä se siihen nukahtaa, ja musta se on aivan ihanaa.
Kun syödään se makaa keittiönpöydän alla ja leikkii ettei vois vähempää kiinnostaa mitä syödään, ja saa makupalan, ilman kerjäämistä. Ei haitaa eikä mulla ole tunne että se on mustasukkainen mun ruoasta.
Kun me katotaan telkkua se tulee kummankin syliin ja nostaa ketarat kattoon ja sanoo että samalla kun ootte siinä paikoillanne niin rapsuttakaa, ja en mä koe että se koittaa työntää itteään laumanjohtajaksi.
Kun me mennään kaupungille se lähtee mukaan, käydään hakemassa jädet ja istutaan puistossa tyttiksen kanssa ja koira istuu ja katselee menoa ihan siinä missä mekin, vettä on koiralle aina mukana, jos tulee kuuma me kaikki mennään varjoon. En ole nähnyt stressin merkkejä koirassa vielä.
Seksiä harrastetaan ja koira ei ole "katsomossa" vaan osaa lukea jo suutelun tasosta koska kannattaa vaihtaa huonetta.
Meillä puhutaan koiralle, meillä ei ole ikinä hoettu mitään erityisiä komentosanoja, vaan jos me halutaan sen istuvan me sanotaan että iskeppäs pyllys lattiaan, tai viittiks istua, tai voitteko neiti hyvä istahtaa, ja hyvin se meitä lukee mitä halutaa. Hihnassa se on vaan muodon vuoksi, puhumalla se ohjautuu kuin ajatus.
Joten meillä koira on yksi perheenjäsen, sopeutunut meidän tapoihin, me sen, me tunnetaan sen tavat ja se meidän, yhteiselo sujuu toisiamme lukien ja ikinä ei ole mitään tuhmaa tehnyt, eikä ikinä ole tarvinnut huutaa eikä ikinä ole ollut ongelmia toisten koirien kanssa.
Meillä tehdään paljon asioita yhdessä, enkä näe mitään ongelmia siinä.
Koirallisen kumppanin olisi mun mielestä hyvä ottaa huomioon tyttöystävnkin mielipide koiran paikasta,vaikka koirallisen kotona oltaisiinkin.
Kyllä koira pitäisi asettaa toiselle sijalle ensinnäkin jos toinen ei halua näitä asioita joita luettelin...
Yhteenmuuttaminen,ja laitoinhan suhteen katkolle muutenkin jo,on täysin mahdoton niin kauan kun koira on samassa asemassa kuin minä.
Koiran kasvatusoppaaseen kannattaisi sunkin tutustua,vaikka kuinka auvoista teidän "perhe-elämänne" olisikin.
esim meidän tapauksessa että sun mielestä koira olisi oikealla paikallaan? Luonnollisesti kun alkaa seukkaamaan saattaa tulla niitä ongelmia joita luettelit. Me kun ollaan otettu koira kimapassa ja se on ollut osana tätä, aivan perhettä, alusta saakka meidän yhteisestä rakkaudesta siihen, joten meillä ei ole ihan sama tilanne kuin niillä jotka alkaa seukkaa ihmisen kanssa jolla on koira ja itsellä ei.
Mä olen vähän eri mieltä tuosta että koira saa väistyä kun uusi suhde tulee, luonnollisesti kompromissit haetaan tässäkin asiassa, mutta kun katsoo noita Annetaan koira-ilmoituksia kuinka koira saa lähteä kun tulee tyttis tai heteropariskunnilla se lapsi, niin ihmettelen että siinäkö sen ihmisen lojaalisuus on sitä kohtaan joka luotaa suhun 100% ja jonka jokainen asia elämässä on sinusta kiinni. Me rakastetaan meidän koiraa ja ei tarvita siihen koirankasvatusoppeja, ihmiset on eläimiä siinä missä koiratki, hyvässä laumassa on hyvät suhteet, ei sen kummempaa.
Me lähdetään nyt koko perhe puistoon heitteleen frisbiitä ja kyllä, heitänpä koirallekkin, sitten makoillaan viltillä ja hengaillaan, kaikki kolme. Uskon että kaikilla on kivaa.
Ihanasti kirjoitat ja mahtavaa että on teitä jotka vielä ymmärtävät, mitä tarkoittaa koiran omistaminen!
Tietenkin riippuu asiat paljon siitäkin esim että onko koiria 1 vai 2 ja minkä luonteisia ne on ja mitä ne vaatii ( esim. miten paljon liikuntaa ja läheisyyttä ), mutta kyllä mä olen sun/teidän kanssa ihan samoilla linjoilla. Mun koirasta on moni sanonut, että "ei se ole koira ollenkaan vaan vauva" ja niinhän tuo onkin! Luottaa minuun ja minä siihen, eikä sen kanssa ole ongelmia esim siinä, kumpi sen kaapin paikan näyttää!
Typerää sitäpaitsi tuollaiset jotka eivät ymmärrä että jos koira on tottunut tiettyihin "sääntöihin", niin yhtäkkiä olisikin toisin - ihan vain sen takia kun joku uus tyttis niin haluaa! Ei ihan toimi noin...
Ihan kun ois omaa tekstiä lukenut ;)
En myöskään voi ymmärtää että jotkut päästää eläimet sänkyynsä,..jääk!! Eläimet eläiminä :)
niitäkin naisia jotka tykkäävät koirista...Sulle on vain sattunut huono tuuri...
Itselläni isokin koira.
tsemppiä jatkossa! Wuff!
tykkään koirista ja minulla on itsellänikin ollut koira 16v. ja se oppi kyllä rakastamaan myös kaikkia tyttöystäviäni ja ne sitä.
Kaiken A ja o musta oli antaa tyttöystävieni muodostaa henkilökohtainen suhde koiraani, enkä ollut koskaan mustasukkainen heidän ja koiran väleistä. Oliko mustasukkaisuutta toisin päin, sitä en tiedä. Koira nukkui kyllä sängyssä jalkopäässä. Koiran ulkoiluttaminen oli osa suhteiden arkea, mutta kyllä se vaikutti jonkin verran lomapaikkojen valintaan, ei aina mutta joskus.
Ylipäänsä asetelma joko valitset koiran tai minut on syvältä, ellei kyse ole pahasta allergiasta.
Koiran seurahan tuo elämään elämän makua, kaipaan koiran kanssa elämistä ja hyvinkin voisin langeta naiseen, jolla on koira.
Se vain on osa suhteen arkea ja jos toinen ei vain halua kuulua sellaiseen niin se on ihan oma valinta. Esimerkiksi lomakohteiden valintaan koira SAATTAA vaikuttaa, hoitopaikastakin johtuen.
Toisaalta ymmärrän kyllä tuon ylempänä kirjoitetun näsäviisaan tekstin siitä että ei saa olla keittiössä tai sängyllä jne, koska enhän minäkään MUIDEN koirista heti niin välitä - jos missään vaiheessa. Kuitenkin oma koira tulee vuosien mittaan todella rakkaksi ja osaksi perhettä, joten tuollainen "se on vain koira"-ajattelu saa karvat pystyyn minulla ainakin..
mutta kukahan tykkäisi minusta?
Mä tykkään susta ainakin. Mutta koirille olen allerginen. Ja se on totinen tosi.
minun huonoa tuuriani.
Oot saanut paljon jo vastauksia, luin osan, mutta tuli vaan mieleen että onhan se hyvin voinut olla myös tekosyy? Älä ainakaan oo koiralle bänistä katkera.Vinkki: miks et tutusuis vaikka tässäkin ketjussa oleviin "koira-ihmisiin"? Itsestäni tiedän hyvin sen että en koiraa halua, ja mielummin oon suhteessa toiseen ns. "kissa-ihmiseen", synkkaa paljon paremmin näin. Mutta jos rakastuisin ihmiseen jolla koira, se ei olisi ainakaan eron syy!
Eron syy, jos kerta et voi sietää koiraa sängyssäsi ja toinen sen siellä antaa olla????? Veikkaisin että sulla hermo menis jos et tahtoas sais läpi..! :D
Koska en alkais edes seurustelee semmosen kanssa joka pitää eläimiä sängyssään.
että sitten kun rakastuu jollain koiran tai kissan nukkumapaikalla on yhtään mitään väliä. Se ihan varmasti kompromissilla saadaan kumpaakin tyydyttäväksi. Ala sä vaan mielessäs vaikka mihin tai et mihinkään, elämä on sellainen että sitä sä et kauheasti pysty ohjailemaan, se saattaa viedä sut hyvinkin ihmisen luo jolla on koiria ja kissoja sänky täysi ja sinä hymyillen änkeät sekaan ja sydän vaan pakahtuu onnesta. Koskaan, ei kannata sanoa ei ikinä.
Oon vasta vähän yli 50v., ja aika tarkkaan tiedän minkälaisiin ihmisiin tutustun ns.syvällisemmissä tarkotuksissa.Tarkennukseks vielä, On itselläni ja kumppaneillani myös ehtinyt olla koiria ja kissoja, mutta ei bunkassa.= Että ihan rautalangasta väännettynä,; vaikka lemmikit todella rakkaat,= ne ei nuku vuoteessani. ps. kahden ihanan kissan onnellinen omistaja ja onnellisessa parisuteessa. Aamen.
ihan vasta lapsenkengissä siis. Enkä ees usko että olet, koska miksi muuten olisit kirjoittanut kuin 20v millaiseen parisuhteeseen vain tähtäät. Hyvä veto silti, mä veikkaan että kun oot sen 50, oot sinkku, edelleen.
ehkä?
sinkkuja koira naikkosia on..itestäkin tuntuu välillä et liian vähän mutta on kuitenkin. :)
Mä en valitse naisen ja koiran välillä, koira on ja pysyy. Aina tulee itelläkin takuulla olemaan koiria ja se on voivoi jos toinen ei tykkää..
:) Kyllähän niitä koira immeisiä löytyy :D
Itelläni kaks karvapalloa :) ja molemmat ovat hiukan omistavaisia ja huomionkipeitä :)
joskus tosin turhauttavaa koirien kanssa kun tuppaavat tulemaan aina syliin tai kiehnäävät jaloissa :) mut ne on ne omat kullat :P
Ja tosiaan on vaikeet löytää ihmistä joka kestää sellasta että koirat tulee mukana.... harmillista :(
juu kyl meillä kans opittiin ajan mittaan sietään koiraa sängyssä :).
ja sit sille joka kirjotteli tuosta että koira elää koiran elämää; nykykoirat on kyllä ihan onnellisia nukkuessaan sängyssä tai ollessaan omistajansa sylissä sen syödessä, täällä yksi esimerkki. ja olen kyllä ottanut hyvin paljon selvää esim. koiran kasvatuksesta ja laumakäyttäytymisestä. totuus vaan on se, että ei koira koe ihmistä lauman jäseneksi niin kuin toista koiraa, ja sen takia ne opit ei toimi kaikilla koirilla. rotuja on jalostettu niin paljon, että koira alkaa olla jo aika kaukana sudesta ja villikoirista. olen tullut siihen tulokseen monien omistamieni koirien ja eri rotujen kautta, että aina edsetään tapauskohtaisesti. yleispäteviä sääntöjä ei ole. sitäpaitsi, sinullahan ei ole koiraa, etkö juuri sen takia jättänyt tyttöystäväsi? eli oletkohan sinä paras ihminen neuvomaan/arvostelemaan toisten koiran kasvatusta?
tyttöystävästäni,suorastaan rakastan.Tykkään koiristakin,vaikken niitä rakasta.
Nyt mulla ei ole koiraa,mutta on ollut kaksikin,
Toinen kilpaili tokossa menestyksekkäästi ja toiseta tuli sokeainkoira,eli siis pentuvaiheen kanssani.Että näin.
Olen sitä mieltä että koiraa pitää kohdella niinkuin koiraa kohdellaan.Koiraa ei pidä asettaa ihmisen edelle.
Mä meen heti takasin,kun tyttöystäväni ymmärtää kohdella niitä puudeleitansa oikein.
kyllä meitä koiria rakastavia immeisiä o ;p niin että etsimään vaan ja vaan :D
Siis nimen omaan tarkoitin että mulla on kaksi hurttaa jos tuo nyt oli mulle tarkotettu :)
Ja itselläni toinen pallero nukku vieressä ja koiriani rakasta tällä hetkellä aivan älyttömästi :D Noi omat karvakuonot on kyllä tällä hetkellä ykkösenä :) tosin ei tällä hetkellä niiden lisäksi muuta olekaan :D
ja itse kun oon niiiiiiiin koira immeinen että en tarttis varmaan sen toisenkin sitten olla :)
vaikeaa nimittäis olla ilman koiria tai noita kahta rakasta palleroa :D mutta tämäkin vain yksittäinen mielipide omista hurtista ja omista kokemuksista :)
Riippuu monesta asiasta. Ainakin kannattaa heti aluks kertoa että haluat nukkua koiriesi kanssa ym., varmaan löytyy samanhenkisiä koiria.