mies ei taida ymmärtää vähääkään mitä tämä minulle merkitsee..ollaan oltu ivf:ssä,tuoresiirto tahtiin tammik.josta nega..nyt huhtikuussa pas,josta plussa.. meillä siis meni tällä kertaa homma tosi hyvin (en kyllä viel nuolase..)mutta olen hemmetin yksin.ukko on sitä mieltä että No,mikäs ongelma tos nyt oli..??kaikkihan oli täydellistä??mm.hänen siemennest.ja kaikki lääkkeet toimi niiku piti..eli miks olen kallella kypärin??
minä olen vuosia kärsinyt lapsettomuudesta,ja ymmärrän että se on MUN ongelma,ei hänen, ja nyt olisin halunnu iloita hänen kanssaan asiasta,olla onnellinen ja nauttia raskauesta,mutta hän vaan näkee tärkeemmäks lentää kamujensa kans..nytkin ovat tuol pihalla kaveriporukal saunomas.ties mones kerta täs nyt vaik vimpon kk aikana..aivan kuin nyt paheni tuo meno,kun saatiin plussa uutiset.
kukaan ei ymmärrä,että vaikka olen onnellinen,olen niin yksinäinen.täälläkin sitten kun jonkun kans alkaakin jutskailee,katoaa toinen aina jonnekin.tahtoisin vaan puhua aiheista joita ei ymmärrä moni.ainakaan mun tuttavista ei kukaan.miehest puhumattakaan..
minä olen vuosia kärsinyt lapsettomuudesta,ja ymmärrän että se on MUN ongelma,ei hänen, ja nyt olisin halunnu iloita hänen kanssaan asiasta,olla onnellinen ja nauttia raskauesta,mutta hän vaan näkee tärkeemmäks lentää kamujensa kans..nytkin ovat tuol pihalla kaveriporukal saunomas.ties mones kerta täs nyt vaik vimpon kk aikana..aivan kuin nyt paheni tuo meno,kun saatiin plussa uutiset.
kukaan ei ymmärrä,että vaikka olen onnellinen,olen niin yksinäinen.täälläkin sitten kun jonkun kans alkaakin jutskailee,katoaa toinen aina jonnekin.tahtoisin vaan puhua aiheista joita ei ymmärrä moni.ainakaan mun tuttavista ei kukaan.miehest puhumattakaan..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehet ei käsittele asioita samalla tavalla kuin me naiset. Varmasti hän haluaa lasta yhtä paljon kuin sinä, mutta pieni normaali paniikki on iskenyt ja pitää juosta kun vielä ehtii..Voit olla varma että kun nyytti on käsissä tilanne muuttuu, uskoisin ainakin. Meillä ei aiheesta puhuta laisinkaan, alkionsiirto on tehty joku aika sitten. Välillä kyselee onko kipuja tms (kärsin hyperstimulaatiosta) mutta siinä se on sitten. Alussa ärsytti kun hän oli varaamassa kaikenlaisia matkoja ja ties mitä, ja aina kyynelsilmin selitin että otappa huomioon että voin olla silloin raskaana viimeisillään ym. Uskon että tuo on normaalireaktio. Oma ukko ei juokse baareissa, mutta ei ole sitä ikinä tehnyt eli se siitä mutta viettää paljon aikaa omissa oloissaan. Tsemppiä!
Myös meillä mies ei ole kovinkaan mukana tässä lapsen teko touhussa,on antanut näytteet kolmeen inssiin ihan kiltisti. En ole itse tarkoituksella kovin yksityiskohtaisesti hoidoista kertonut, koska tiedän että ei ne häntä paljoakaan kiinnosta ja uskoisin että hän miettisi niiden minulle aiheuttamaa kipua.
On todellakin vaikea suunnitella tulevaisuutta esim. matkoja kovin pitkän ajan päähän koska ei tiedä onko raskaana vai ei esim. ensi kevään matkoja pitäisi alkaa jo kohta varailee. Oikeastaan olen ajatellut tämän lapsettomuushoidoissa käynti asian niin että suotta sitä paineita molemmille puolisoille kasaamaan, riittää kun minä hermoilen, tutkin kalenteria ja laskeskelen päiviä.
ei vaan ole ketään kenen kylkeen sitten painaudun kun paha olo tulee..kun otan asian puheeksi,kääntyy aihe.se on tosi rankkaa...en jaksa aina kaikkea yksin
Meillä on tilanne sellainen että itse asustan toisella paikkakunnalla yritykseni vuoksi aina n. 3 viikkoa ja sitten olen viikon kotona miehen luona. Mies käy sit mun luona viikonloppuisin n. 300 km välimatka. Eli meillä on kaksi huushollia. Aika vaikeeta on satuttaa oikeaksi ajankohdaksi lapsettomuushoidot, mutta onneksi mies voi joustaa työajoissa, eli olla esim. yhden päivän poissa töistä jos tarttee antaa siemennestenäyte. Olen saanut kotikunnaltani maksusitoumuksen tänne paikkakunnalle jossa olen työssä joten minulla ei sinänsä ole vaikeuksia käydä hoidoissa, kun vaan aina saa mihen oikeaan aikaan tänne. Itsekseni sitten täällä palstoja lueskelen kun asiasta ei oikein voi kellekkään puhua, ja en miestänikää näillä asioilla tahdo "rasittaa". Oman äidinkin kanssa jutustelu tuntuu oudolta tästä asiasta, se kun vaan odottaa niin totaalisen toivekkaisesti sitä ekaa laspsenlasta. Olen nyt 38 vuotta ja se sai mut 23 vuotiaana. Tavallaan se syyttää mua, että jätin näin myöhään.