Alioua ja yhteinen lapsemme
Olin ollut saarella noin puoli vuotta, kun huomasin Aliouan alkaneen pyöristyä vatsan kohdalta. Ymmärsin, että oli pientä väkeä tulossa. Minusta tulisi isi.
Hänen vanhempansa alkoivat valmistella häitä. Ei suinkaan siksi, että heistä olisi ollut kovinkaan syntistä elää yhdessä ilman vihkimistä. Heillä oli siihen ihan muut syynsä.
Kun he olivat panneet merkille Aliouan tilan, päättivät he varmistua siitä, että en lähtisi livohkaan. Jos meidät siis vihittäisiin - olisin kiinni saarella.
Se sai minut hieman hämmentyneeksi. Tulevaisuuden suunnitelmiini ei kuulunut mennä naimisiin, tai saada perillisiä Etelämeren saarella. Ensimmäinen tunne oli paniikki. Halusin lähteä pakoon, mutta tajusin samalla, että minulla ei ollut siihen pienintäkään mahdollisuutta. Minne olisin paennut ja miten?
Kävi siis lopulta niin kuin Aliouan vanhemmat olivat suunnitelleet. (päättäneet.)
Meidät vihittäisiin mieheksi ja vaimoksi. Häät tultaisiin viettämään heidän traditioidensa mukaisesti. Niitä valmisteltiin usean päivän ajan – jaa, taisi siihen mennä kaikkine valmisteluineen jopa viikon verran.
Jotta lukija pääsisi kiinni siihen mitä tapahtui jatkossa, täytyy minun selittää Polynesian sosiaalista kanssakäymistä ja heidän kulttuuriaan.
Tullessani saarelle, vietin ensimmäisen yöni Aliouan kanssa – yksin, bambumajassa. Se jäikin siihen ainoaan kertaan.
Emme sen jälkeen enää nukkuneet kahden kesken. Et ehkä ymmärrä mitä tarkoitan, joten tämä tarvitsee selityksen.
Me pohjoismaalaiset, jaa - koko länsimaailma - on tottunut omiin sosiaalisiin kuvioihinsa. Olemme kanssakäymisissä sukumme ja ystäviemme kanssa. Vietämme joulua, uutta vuotta ja syntymäpäiviä - yhdessä. Teemme yhteisiä retkiä, ja pidämme itseämme sosiaalisina ja sukurakkaina, kun näin teemme.
Tässä suhteessa ei meidän ja Polynesialaisten välillä ole suurempaa eroa. He seurustelevat ihan samalla tavalla.
Varsinaisen eron - ja se ei ollut pieni - havaitsin jo toisena iltana ja yönä.
Polynesialaiset eivät asu meidän tapaamme perheittäin, pienissä bambumajoissaan. Heillä on suuria, puusta tehtyjä asuntoja, joissa ei aina ole edes ulkoseiniä. Taloissa ei ole myöskään väliseiniä jakamassa sitä huoneisiin. Kaikki elävät yhdessä, peittelemättä, ja piilottelematta mitään.
Kun me länsimaalaiset haluamme viettää intiimin hetken rakastettumme kanssa, vetäydymme syrjään, ja suljemme oven takanamme. Saatamme jopa lukitakin sen. Sellainen katsottaisiin Polynesiassa omituiseksi – jaa, suorastaan epäkohteliaaksi menettelyksi. Miksi piiloutua toisten katseilta? He pitäisivät sellaista hyvin kummallisena – jopa loukkaavana käytöksenä.
Tämä luonnonkansa eli todella avoimesti, intiimisti ja lähellä, ei vain sukuaan, vaan kaikkia saaren asukkaita.
Heillä ei ollut sitä, meille länsimaalaisille, niin tärkeää yksityiselämää. Miksi he tarvitsisivatkaan sitä? Heille oli seksuaalisuus, ja kaikki muukin läheinen kanssakäyminen maailman luonnollisin asia, eikä sitä tarvinnut häpeillä tai piilotella.
Emmehän me länsimaalaisetkaan mene lukkojen taakse syömään. Miksi siis piiloutua, jos haluaa rakastella?
Polynesialaisille ei seksuaalivietti ole häpeällinen tai syntinen asia, koska heidän uskontonsakaan ei tuomitse seksuaalisuutta, kuten meidän juutalais-kristillinen uskomme tekee. Vaikka heidät onkin käännytetty kristinuskoon, ovat he siitä huolimatta säilyttäneet vapaan suhtautumisensa seksuaalisuuteen.
Siitä varmaankin johtuu se, että he elävät omaa perinteistä elämäänsä. Kaikki asuvat saman katon alla, ja he saavat jo lapsesta asti nähdä ja kuulla kaiken, mitä aikuiset tekevät, myös rakastellessaan. Ainoa kenen täytyy olla ”neitsyt” ennen vihkimistä, on heimopäällikön vanhin tytär. Se on kirjoittamaton laki, jota noudatetaan tiukasti.
Kuten ymmärrätte, minusta oli tavattoman kiusallista jo heti toisena yönäni nukkua Aliouan kanssa yhteismajassa, ja vieläpä melkein käden koskettaman päässä hänen perheestään.
Jos minulla olisi ollut taipumusta psyykkiseen impotenssiin, olisi kaluni luonnollisesti lerpahtanut moisesta. Koska olin syntynyt pippeli pystyssä, ja koska se oli kroonisesti tämmissä, sopeuduin kuitenkin pian tilanteeseen. Siihen edesauttoi ehkä sekin, että kuulin kiihkeän rakastelun ääniä vähän joka puolelta majamme pimeyden keskeltä. Siinä vaiheessa en epäröinyt hetkeäkään ”astua” naistani, ja teinkin sen kunnolla - kolme kertaa sinä yönä.
Varsinaista länsimaista ”hääyötä” meille ei siis ollut tiedossa. Itse häätilaisuus tulisi silti olemaan sitäkin juhlavampi.
Kaikki alkoi jo hääpäivän aamun koitteessa. Heräsin sydäntä särkevään kiljuntaan. Ihan kuin joku olisi ollut kuoleman hädässä. Kun viimein sain hierottua unet silmistäni, tunnistin kiljunnan tutuksi, sianteurastuksen ääneksi. Ja ulkona todellakin teurastettiin sika. Kun kiljunta lakkasi, tiesin, että nyt sen veri laskettiin maahan.
Tämähän ei minua hätkähdyttänyt. Olihan sian teurastus minulle hyvinkin tuttu toimitus kotipuolesta. Ero oli vain siinä, että täällä paistettaisiin kokonainen sika vartaalla. Se oli hääaterian pääruoka. Sian grillaus vartaalla kestäisi useita tunteja, ja siksi kyläläiset olivat teurastaneet sen aikaisin aamulla.
Suoriuduttuamme viimein pystyyn, seurasi erikoinen pesurituaali. Alioua ja minut vietiin alastomana purolle - samaiselle pikku altaalle, joka oli muodostunut puron poukamaan. Morsiamen siskot pesivät Aliouan, kun taas hänen veljensä pesivät minut. Varsin kiusallinen toimitus sinänsä! Minua ei koskaan ennen ollut kukaan mies pessyt, paitsi isäni, joka oli tehnyt sen saunassa pikkupoikana ollessani.
Olinkin aluksi sanomassa stop. Ymmärsin kuitenkin, että se oli ehkä heidän ikivanha tapansa, joka kuului häävalmisteluihin ja heidän kulttuuriinsa. Annoin heidän siis pestä itseni, koska en halunnut loukata heidän perinteitään. Enhän sitä paitsi voinut tietää mitä olisi tapahtunut, jos olisin kieltäytynyt heidän ikivanhoista tavoistaan.
Tilanne kävi kuitenkin yhä piinallisemmaksi, kun tunsin kalussani kummallista jäykkenemistä heidän pestessään myös sen. Suurin pinnistyksin, ja tahdonvoimani avulla, sain kuitenkin aikaan tilapäisen impotenssin tapaisen.
Siihen minua auttoi se, että keskityin ajattelemaan sitä tavattoman rumaa ja mustakarvaista miehen takapuolta, jonka olin nähnyt lapsena uimakopin tirkistysraosta. Ajattelemalla sitä inhottavaa näkyä, sain kuin sainkin kaluni pysymään lepotilassa.
Kylvyn jälkeen seurasi uusi yllätys. Minut johdatettiin bambukatokseen, jonka lattia oli peitelty paksusti palmun lehdillä. Minut käskettiin käydä selälleen niiden päälle.
Kylän šamaani asettui istumaan viereeni. Hänellä oli käsissään pieni kulho, jonka hän kohotti kohti nousevaa aurinkoa, mumisten jotakin omituista loitsua. Hän laski kulhon vatsalleni. Otti esille bambutikun, jonka toiseen päähän oli kiinnitetty teräviä neuloja. Silloin minulle selvisi mitä oli tekeillä. Minut koristeltaisiin morsiamelleni.
Hän kastoi tikun kulhossa, ja näin että sen kärki oli musta hänen nostaessaan sen sieltä. Hän piirsi juovan toiselle rintalihakselleni. Otti esille bambutikun, jossa oli neulat, jolla hän rupesi tikittämään lihastani nopeilla lyhyillä pistoilla.
Minut tatuoitaisiin. En voinut asialle mitään, olivathan kylän asukkaat kokoontuneet seuraamaan toimitusta. Vaikka se olikin tuskallista, purin hampaani yhteen ja suomalaisen sisun avulla päätin näyttää asukkaille, että olin rohkea, urhoollinen, ja heidän arvolleen kelpaava. Pidin naamani peruslukemilla koko toimituksen ajan.
Kun tatuointi oli valmis, olin huomaavinani kyläläisten hyväksyvistä ilmeistä, että olin läpäissyt tulikokeen. He katsoivat merkitsevästi toisiinsa, nyökkäsivät, ja hymyilivät tyytyväisinä.
Sellaisia tatuointeja käytettiin heidän saarillaan korujen asemasta. Heillä kun ei ollut kultaa eikä hopeaa, joten hienointa heille olivat tatuoinnit. Olihan se koriste, joka säilyisi koko elämän ajan, ja jota ei voinut hukata kuten kultaa tai hopeaa.
Samanaikaisesti olivat toiset ottaneet Aliouan käsittelyynsä.
Minulla ei ollut aavistustakaan mitä hänelle tehtäisiin, mutta paljon myöhemmin sain tietää, minkälainen heidän rituaalinsa oli morsiamen osalta ollut.
Morsio valmisteltiin sulhaselleen seuraavalla tavalla.
Kaikki kylän naimattomat miehet olivat kerääntyneet syrjäiselle paikalle saarella, jonne morsian johdatettiin.
Hänelle suotiin tilaisuus rakastella niin monen naimattoman miehen kanssa kuin mahdollista. Kaikki paikalle kokoontuneet miehet olivat rakastelleet hänen kanssaan. Tarkoituksena oli ”voidella” hänet niin hyvin, että sulhanen saisi häävuoteeseen halukkaan ja perusteellisesti ”rasvatun” morsiamen.
Tapasimme toisemme vasta hääaterialla keskellä päivää.
Meille kummallekin oli pystytetty oma ”valtaistuin”, joka oli somistettu kaiken näköisin kukkasin, ja nimenomaan ”kahaianilla”.
Se on kukka, joka ei ole kuin valkovuokon kokoinen, mutta joka tuoksuu huumaavalle, ja jota Polynesialaiset olivat aina käyttäneet lemmenkukkana. Aliouakin oli koristeltu kahaianilla. Hänellä oli päässään valtava seppele, solmittuna näistä kukista.
En ollut missään häissä nähnyt niin paljon kukkia. Niitä ei ollut vain istuimillamme, vaan kaikki häävieraatkin olivat somistautuneet mitä kauneimpiin kukkasiin. En ollut koskaan ennen nähnyt mitään vastaavaa.
Aliouan ja minun istuuduttua alkoivat hääseremoniat. Viidakkomaisesta metsästä ilmestyi tanssivia nuoria tyttöjä ja poikia. He asettuivat eteemme, jossa he alkoivat tanssin, jota ei voi sanoin kuvata, se täytyisi nähdä omin silmin.
Olinhan nähnyt viinalla virkistäytyneitä suomalaisia tanssimassa tangoa, ja nähnyt, kuinka siitä saattoi muodostua melkoinen parittelutanssi. Lääpittiin naista riihen pimeimmässä nurkassa ylen rohkeasti.
Nyt ei ollut puhe salakähmäisestä lääppimisestä, vaan aidosta eroottisesta tanssista. He aloittivat tanssinsa pehmein houkuttelevin liikkein. Pojat erillään ja tytöt erillään. Vähin erin he lähestyivät toisiaan, asettuen parejaan vastapäätä.
Tanssin vauhdittuessa muuttui liikehdintä yhä kiihkeämmäksi ja sensuellimmaksi. Ymmärsin tanssin tarkoituksen. Heidän lanteidensa liikkeet, ja kissamaisen pehmeä notkistelunsa antoi selviä vinkkejä vastakkaiselle sukupuolelle, joiden tarkoituksesta ei saattanut erehtyä.
Olin kerran nähnyt keväisellä suolla karpaloita poimiessani kurkiparin tanssivan. Se oli todellinen elämys. Ne tekivät kaikkensa miellyttääkseen toisiaan. Jotakin samanlaista oli tässä uskomattoman kauniissa, ja aisteja kutkuttavassa tanssiesityksessä.
Se muuttui vähitellen puhtaaksi parittelutanssiksi. Mitä kuumemmaksi karkelointi muuttui, sitä lähemmäksi he liikkuivat toisiaan. Lopulta he tanssivat lantiot lantioita vasten, joita he tanssin rytmissä hankasivat toisiaan vasten, vailla minkäänlaisia estoja.
He eivät kuitenkaan kopeloineet toisiaan, kuten suomalaisissa viinan höyryisissä nurkkatansseissa saatettiin tehdä. He eivät ylipäätään koskeneet toisiaan käsillään missään vaiheessa. Se oli kuumien notkeiden vartaloiden tanssia, ja he kiihottivat pariaan lanteiden pehmeän sensuelleilla liikkeillä, ja jalkojen rytmillisellä poljennalla.
He tanssivat useita tunteja - kuin ekstaasissa. En saanut selville - oliko tanssin tarkoituksena saada vihittävät sopivaan tunnelmaan - vai oliko tarkoitus enemmän egoistinen. Myöhemmin selvisi, että tanssi oli tehnyt vaikutuksen sekä tanssijoihin, että katselijoihin.
Tanssin aikana Alioualle ja minulle tarjoiltiin kaiken näköisiä hedelmiä ja juomia. Olin tehnyt tuttavuutta juoman kanssa aikaisemmin, joten osasin olla varuillani. Olihan se makeaa, mutta petollisen vahvaa.
Pääsimme viimein itse hääateriaan. Pääruokana, vartaassa kokonaisena paistettua sikaa. Kaikennäköisiä meren herkkuja, kuten hummeria ja taskurapuja. Grillattua vesilintua, jonka nimeä en tiennyt ruotsiksi enkä suomeksi, koska en ollut koskaan nähnyt näitä lintuja omilla leveysasteillamme. Ne maistuivat kuitenkin melkein sorsalle. Lisäksi imeläperunaa ja runsaasti erilaisia hedelmiä.
Minulle tarjottiin kuitenkin ensimmäisenä alkupalana kaksi pyöreää, ruskeaksi paistettua palloa, vähän kananmunan malliset, mutta pienemmät. Katselin ”herkkupaloja”, ja havaitsin, että vain minulle tarjottiin sellaiset.
Huomasin ympärilläni istuvien odottavat ja paljonpuhuvat kasvojenilmeet. Kaikki ikään kuin odottivat, että iskisin hampaani niihin palloihin. Vaistoni sanoi minulle, että edessäni oli jonkinlainen ”afrodicikum”, jonka tarkoituksena oli saada minut teräskuntoon hääyötä varten.
En voinut olla epäkohtelias, joten iskin hampaani yhteen palloista. Kuulin kuinka asukkaat mumisivat hyväksyvästi. Pallo oli koostumukseltaan aavistuksen verran sitkeää ja hieman kumimaista. Saatuani pallosta irti palan, kävi sitä kuitenkin pureskella melko mukavasti. Aliouakin katseli minua kiinnostuneen uteliaana sitä erikoisuutta maistellessani.
Entäs maku? No joo, en osaa sanoa. Jotenkin epämääräistä, mutta olin tunnistavinani tuoksun.
Syötyäni toisen palloista, juolahti mieleeni, että nämähän muistuttivat niitä killukkeita jotka minulla roikkui jalkojeni välissä. Vilkaisin sikaa, joka oli paistumassa vartaalla hiilloksen yläpuolella, ja totesin, että siltä puuttui kivespussi.
Vatsassani velloi. Tunsin, kuinka viimeiset nielemäni palaset liikkuivat hissinä kurkussani - ylös ja alas. En voinut kuitenkaan nolata itseäni kaikkien saaren asukkaiden nähden, joten kamppailin iljetykseni kanssa, ja sain vähitellen viimeisen palan painumaan kurkustani alas, otettuani ensin kunnon kulauksen vahvaa kookosjuomaa palan painikkeeksi.
Jäljellä oli kuitenkin vielä yksi sian kives, ja tiesin, että en saattaisi syödä enää pienintäkään palaa.
Sain neronleimauksen. Yrittäessäni muka saada otteen jäljellä olevasta kuulasta, olin toheloivinani niin, että se luiskahti rasvaisten sormieni otteesta suoraan vartaalla olevan sian alla olevalle hiillokselle. ”Kiirehdin” muka yrittämään pelastaa sen, mutta satuin ikään kuin vahingossa tönäisemään vartaan tukipuuta sillä seurauksella, että koko sianruho mätkähti keskelle hiillosta.
Ennen kuin olimme yhteisin voimin saaneet nostettua sian takaisin vartaaseen, oli kiveskuula onneksi hävinnyt hiillokseen - näkymättömiin. Asetin naamani kovin surkeaan ja pettyneeseen muotoon, ja kyläläiset esittivät osanottonsa siitä, että jäin vaille ”herkkupalaa”.
Olin samalla huomaavinaan heidän muminastaan ja huolestuneista ilmeistään, että kiveksen katoaminen oli ollut huono enne. Olinhan syönyt vain yhden kiveskuulan ja se ei varmastikaan tiennyt hyvää tulevaisuudessa.
(Alioua kertoi jälkeenpäin, että se saattoi merkitä sitä, että emme voisi saada kuin yhden lapsen, ja että saattaisin menettää potenssin ennen aikojaan. Pidin sitä luonnollisesti vain taikauskona ja höpöpuheena, joka osoittautuikin täysin oikeaksi arvioksi, jonka seikan lukija voi tuonnempana todeta.)
Onneksi vartaalla oli vain yksi sika ja sillä oli ollut vain yksi kivespussi, ja näin säästyin pakottamasta itseni syömään tätä yököttävää ”herkkua”.
Monta vuotta myöhemmin sain kuulla, että luovutetun Karjalan alueella olevalla Lumivaaran paikkakunnalla pidettiin pässinkiveksiä juhlaruokana. Tämän kertoi minulle entinen Sortavalan asukas, matkustaessani laivalla Ruotsista Suomeen.
Ei siis mitään uutta auringon alla. (Lumivaara muuten sijaitsee Laatokan rannalla, suunnilleen Valamon saaren korkeudella.)
En huomannut, että Alioualle olisi tarjottu erikoisempaa alkupalaa, minkä tarkoituksena olisi ollut intohimon tai hedelmällisyyden lisääminen. Oletin sen johtuvan siitä, että näillä saarten naisilla riitti kiimaa ilman sian kiveksiäkin.
Olihan hän sitä paitsi saanut kunnon "voitelun" kylän naimattomilta miehiltä, ja sen pitäisi riittää joksikin aikaa.
Hyppään yli loput siitä mikä kuului hääjuhlien menoihin, jotka muuten päättyivät vasta myöhään yöllä, kun kukaan ei enää jaksanut tanssia ja juhlia. Opin kuitenkin paljon heidän kulttuuristaan illan ja yön aikana. Takaan, että ilta ja yö olivat täynnään latautunutta eroottista odotusta ja eksoottista mystiikkaa.
Kun viimein vetäydyimme Aliouan kanssa viettämään ”hääyötä” yhteismajaamme, sain todisteen siitä, kuinka seksuaalisesti vapaita nämä ihmiset todellakin olivat.
Tai oikeastaan seksuaalinen vapaus on ehkä väärä maininta heidän elintavoistaan. Jos me länsimaalaiset olemme sitä, oletettaisiin meidän olevan seksihurjastelijoita, jos että hyppäisimme sänkyyn kenen kanssa tahansa.
Moni on varmasti nähnyt elokuvia, tai lukenut kirjoja näistä paratiisisaarista.
Heille on ehkä muodostunut ennakkoluuloja saarten asukkaista ja siitä, että he eläisivät jonkinlaisessa ainaisessa humussa, ja että he naisivat milloin tahansa, kenen kanssa tahansa. Jotka näin luulevat, ovat saaneet väärän kuvan Polynesiasta.
Saarten asukkailla ei tosin ole ohjenuoranaan länsimaalaista moraaliamme, mutta heillä on omat perinteiset sääntönsä jotka ovat joskus paljon jyrkemmät kuin omamme. Koska he elävät eristäytyneinä, useimmiten pienillä saarillaan, on heidän ollut pakko noudattaa tiukkoja sääntöjä, koska muuten olisi seurauksena ollut liian läheisten sukulaisten sekoittuminen toisiinsa, ja mahdollinen sukupuuttoon kuoleminen liian läheisten liittojen seurauksena.
Mistä he nämä asiat ovat saaneet tietoonsa, on minulle hämärän peitossa, mutta joka tapauksessa on liian läheisten sukulaisten avioliitto tai parittelu Polynesiassa tabu, vaikkakin he pitävätkin seksuaalisia nautintoja eräänä elämän suurena lahjana.
Mainitsin, että heillä on määrätyt moraalisäännöt, mutta ne eivät ole niin lukuisat kuin meillä länsimaissa. Sitä vastoin noudattavat he sääntöjä, joita he noudattavat paljon tunnontarkemmin kuin mitä me länsimaalaiset teemme. He eivät tunne käsitettä kaksinaismoraali. Heidän moraalisäännöissään ei ole minkäänlaisia poikkeuksia, vaikka heillä ei mikään auktoriteetti valvokaan niiden noudattamista. Ei poliisi eikä pappi.
Heillä on kuitenkin tarkkoja ja ehdottomia seksuaalisia kieltoja, tabuja. He eivät saa olla sukupuoliyhteydessä lähisukulaisen kanssa. He eivät saa harrastaa sukupuolista kanssakäymistä sisarusten, serkkujen, pikkuserkkujen ja heidän perillistensä kanssa. Nämä ovat tosi jyrkät säännöt, ja näin ollen ovat ne huomattavasti tiukemmat kuin omamme. Meillähän saavat serkuksetkin avioitua keskenään. Jos pidät näistä säännöistä kiinni, onkin kaikki muu sallittua. Tämä koskee myös naimisissa olevia. Sen tulin huomaamaan hääyönämme.
- - -
Olin ollut saarella noin puoli vuotta, kun huomasin Aliouan alkaneen pyöristyä vatsan kohdalta. Ymmärsin, että oli pientä väkeä tulossa. Minusta tulisi isi.
Hänen vanhempansa alkoivat valmistella häitä. Ei suinkaan siksi, että heistä olisi ollut kovinkaan syntistä elää yhdessä ilman vihkimistä. Heillä oli siihen ihan muut syynsä.
Kun he olivat panneet merkille Aliouan tilan, päättivät he varmistua siitä, että en lähtisi livohkaan. Jos meidät siis vihittäisiin - olisin kiinni saarella.
Se sai minut hieman hämmentyneeksi. Tulevaisuuden suunnitelmiini ei kuulunut mennä naimisiin, tai saada perillisiä Etelämeren saarella. Ensimmäinen tunne oli paniikki. Halusin lähteä pakoon, mutta tajusin samalla, että minulla ei ollut siihen pienintäkään mahdollisuutta. Minne olisin paennut ja miten?
Kävi siis lopulta niin kuin Aliouan vanhemmat olivat suunnitelleet. (päättäneet.)
Meidät vihittäisiin mieheksi ja vaimoksi. Häät tultaisiin viettämään heidän traditioidensa mukaisesti. Niitä valmisteltiin usean päivän ajan – jaa, taisi siihen mennä kaikkine valmisteluineen jopa viikon verran.
Jotta lukija pääsisi kiinni siihen mitä tapahtui jatkossa, täytyy minun selittää Polynesian sosiaalista kanssakäymistä ja heidän kulttuuriaan.
Tullessani saarelle, vietin ensimmäisen yöni Aliouan kanssa – yksin, bambumajassa. Se jäikin siihen ainoaan kertaan.
Emme sen jälkeen enää nukkuneet kahden kesken. Et ehkä ymmärrä mitä tarkoitan, joten tämä tarvitsee selityksen.
Me pohjoismaalaiset, jaa - koko länsimaailma - on tottunut omiin sosiaalisiin kuvioihinsa. Olemme kanssakäymisissä sukumme ja ystäviemme kanssa. Vietämme joulua, uutta vuotta ja syntymäpäiviä - yhdessä. Teemme yhteisiä retkiä, ja pidämme itseämme sosiaalisina ja sukurakkaina, kun näin teemme.
Tässä suhteessa ei meidän ja Polynesialaisten välillä ole suurempaa eroa. He seurustelevat ihan samalla tavalla.
Varsinaisen eron - ja se ei ollut pieni - havaitsin jo toisena iltana ja yönä.
Polynesialaiset eivät asu meidän tapaamme perheittäin, pienissä bambumajoissaan. Heillä on suuria, puusta tehtyjä asuntoja, joissa ei aina ole edes ulkoseiniä. Taloissa ei ole myöskään väliseiniä jakamassa sitä huoneisiin. Kaikki elävät yhdessä, peittelemättä, ja piilottelematta mitään.
Kun me länsimaalaiset haluamme viettää intiimin hetken rakastettumme kanssa, vetäydymme syrjään, ja suljemme oven takanamme. Saatamme jopa lukitakin sen. Sellainen katsottaisiin Polynesiassa omituiseksi – jaa, suorastaan epäkohteliaaksi menettelyksi. Miksi piiloutua toisten katseilta? He pitäisivät sellaista hyvin kummallisena – jopa loukkaavana käytöksenä.
Tämä luonnonkansa eli todella avoimesti, intiimisti ja lähellä, ei vain sukuaan, vaan kaikkia saaren asukkaita.
Heillä ei ollut sitä, meille länsimaalaisille, niin tärkeää yksityiselämää. Miksi he tarvitsisivatkaan sitä? Heille oli seksuaalisuus, ja kaikki muukin läheinen kanssakäyminen maailman luonnollisin asia, eikä sitä tarvinnut häpeillä tai piilotella.
Emmehän me länsimaalaisetkaan mene lukkojen taakse syömään. Miksi siis piiloutua, jos haluaa rakastella?
Polynesialaisille ei seksuaalivietti ole häpeällinen tai syntinen asia, koska heidän uskontonsakaan ei tuomitse seksuaalisuutta, kuten meidän juutalais-kristillinen uskomme tekee. Vaikka heidät onkin käännytetty kristinuskoon, ovat he siitä huolimatta säilyttäneet vapaan suhtautumisensa seksuaalisuuteen.
Siitä varmaankin johtuu se, että he elävät omaa perinteistä elämäänsä. Kaikki asuvat saman katon alla, ja he saavat jo lapsesta asti nähdä ja kuulla kaiken, mitä aikuiset tekevät, myös rakastellessaan. Ainoa kenen täytyy olla ”neitsyt” ennen vihkimistä, on heimopäällikön vanhin tytär. Se on kirjoittamaton laki, jota noudatetaan tiukasti.
Kuten ymmärrätte, minusta oli tavattoman kiusallista jo heti toisena yönäni nukkua Aliouan kanssa yhteismajassa, ja vieläpä melkein käden koskettaman päässä hänen perheestään.
Jos minulla olisi ollut taipumusta psyykkiseen impotenssiin, olisi kaluni luonnollisesti lerpahtanut moisesta. Koska olin syntynyt pippeli pystyssä, ja koska se oli kroonisesti tämmissä, sopeuduin kuitenkin pian tilanteeseen. Siihen edesauttoi ehkä sekin, että kuulin kiihkeän rakastelun ääniä vähän joka puolelta majamme pimeyden keskeltä. Siinä vaiheessa en epäröinyt hetkeäkään ”astua” naistani, ja teinkin sen kunnolla - kolme kertaa sinä yönä.
Varsinaista länsimaista ”hääyötä” meille ei siis ollut tiedossa. Itse häätilaisuus tulisi silti olemaan sitäkin juhlavampi.
Kaikki alkoi jo hääpäivän aamun koitteessa. Heräsin sydäntä särkevään kiljuntaan. Ihan kuin joku olisi ollut kuoleman hädässä. Kun viimein sain hierottua unet silmistäni, tunnistin kiljunnan tutuksi, sianteurastuksen ääneksi. Ja ulkona todellakin teurastettiin sika. Kun kiljunta lakkasi, tiesin, että nyt sen veri laskettiin maahan.
Tämähän ei minua hätkähdyttänyt. Olihan sian teurastus minulle hyvinkin tuttu toimitus kotipuolesta. Ero oli vain siinä, että täällä paistettaisiin kokonainen sika vartaalla. Se oli hääaterian pääruoka. Sian grillaus vartaalla kestäisi useita tunteja, ja siksi kyläläiset olivat teurastaneet sen aikaisin aamulla.
Suoriuduttuamme viimein pystyyn, seurasi erikoinen pesurituaali. Alioua ja minut vietiin alastomana purolle - samaiselle pikku altaalle, joka oli muodostunut puron poukamaan. Morsiamen siskot pesivät Aliouan, kun taas hänen veljensä pesivät minut. Varsin kiusallinen toimitus sinänsä! Minua ei koskaan ennen ollut kukaan mies pessyt, paitsi isäni, joka oli tehnyt sen saunassa pikkupoikana ollessani.
Olinkin aluksi sanomassa stop. Ymmärsin kuitenkin, että se oli ehkä heidän ikivanha tapansa, joka kuului häävalmisteluihin ja heidän kulttuuriinsa. Annoin heidän siis pestä itseni, koska en halunnut loukata heidän perinteitään. Enhän sitä paitsi voinut tietää mitä olisi tapahtunut, jos olisin kieltäytynyt heidän ikivanhoista tavoistaan.
Tilanne kävi kuitenkin yhä piinallisemmaksi, kun tunsin kalussani kummallista jäykkenemistä heidän pestessään myös sen. Suurin pinnistyksin, ja tahdonvoimani avulla, sain kuitenkin aikaan tilapäisen impotenssin tapaisen.
Siihen minua auttoi se, että keskityin ajattelemaan sitä tavattoman rumaa ja mustakarvaista miehen takapuolta, jonka olin nähnyt lapsena uimakopin tirkistysraosta. Ajattelemalla sitä inhottavaa näkyä, sain kuin sainkin kaluni pysymään lepotilassa.
Kylvyn jälkeen seurasi uusi yllätys. Minut johdatettiin bambukatokseen, jonka lattia oli peitelty paksusti palmun lehdillä. Minut käskettiin käydä selälleen niiden päälle.
Kylän šamaani asettui istumaan viereeni. Hänellä oli käsissään pieni kulho, jonka hän kohotti kohti nousevaa aurinkoa, mumisten jotakin omituista loitsua. Hän laski kulhon vatsalleni. Otti esille bambutikun, jonka toiseen päähän oli kiinnitetty teräviä neuloja. Silloin minulle selvisi mitä oli tekeillä. Minut koristeltaisiin morsiamelleni.
Hän kastoi tikun kulhossa, ja näin että sen kärki oli musta hänen nostaessaan sen sieltä. Hän piirsi juovan toiselle rintalihakselleni. Otti esille bambutikun, jossa oli neulat, jolla hän rupesi tikittämään lihastani nopeilla lyhyillä pistoilla.
Minut tatuoitaisiin. En voinut asialle mitään, olivathan kylän asukkaat kokoontuneet seuraamaan toimitusta. Vaikka se olikin tuskallista, purin hampaani yhteen ja suomalaisen sisun avulla päätin näyttää asukkaille, että olin rohkea, urhoollinen, ja heidän arvolleen kelpaava. Pidin naamani peruslukemilla koko toimituksen ajan.
Kun tatuointi oli valmis, olin huomaavinani kyläläisten hyväksyvistä ilmeistä, että olin läpäissyt tulikokeen. He katsoivat merkitsevästi toisiinsa, nyökkäsivät, ja hymyilivät tyytyväisinä.
Sellaisia tatuointeja käytettiin heidän saarillaan korujen asemasta. Heillä kun ei ollut kultaa eikä hopeaa, joten hienointa heille olivat tatuoinnit. Olihan se koriste, joka säilyisi koko elämän ajan, ja jota ei voinut hukata kuten kultaa tai hopeaa.
Samanaikaisesti olivat toiset ottaneet Aliouan käsittelyynsä.
Minulla ei ollut aavistustakaan mitä hänelle tehtäisiin, mutta paljon myöhemmin sain tietää, minkälainen heidän rituaalinsa oli morsiamen osalta ollut.
Morsio valmisteltiin sulhaselleen seuraavalla tavalla.
Kaikki kylän naimattomat miehet olivat kerääntyneet syrjäiselle paikalle saarella, jonne morsian johdatettiin.
Hänelle suotiin tilaisuus rakastella niin monen naimattoman miehen kanssa kuin mahdollista. Kaikki paikalle kokoontuneet miehet olivat rakastelleet hänen kanssaan. Tarkoituksena oli ”voidella” hänet niin hyvin, että sulhanen saisi häävuoteeseen halukkaan ja perusteellisesti ”rasvatun” morsiamen.
Tapasimme toisemme vasta hääaterialla keskellä päivää.
Meille kummallekin oli pystytetty oma ”valtaistuin”, joka oli somistettu kaiken näköisin kukkasin, ja nimenomaan ”kahaianilla”.
Se on kukka, joka ei ole kuin valkovuokon kokoinen, mutta joka tuoksuu huumaavalle, ja jota Polynesialaiset olivat aina käyttäneet lemmenkukkana. Aliouakin oli koristeltu kahaianilla. Hänellä oli päässään valtava seppele, solmittuna näistä kukista.
En ollut missään häissä nähnyt niin paljon kukkia. Niitä ei ollut vain istuimillamme, vaan kaikki häävieraatkin olivat somistautuneet mitä kauneimpiin kukkasiin. En ollut koskaan ennen nähnyt mitään vastaavaa.
Aliouan ja minun istuuduttua alkoivat hääseremoniat. Viidakkomaisesta metsästä ilmestyi tanssivia nuoria tyttöjä ja poikia. He asettuivat eteemme, jossa he alkoivat tanssin, jota ei voi sanoin kuvata, se täytyisi nähdä omin silmin.
Olinhan nähnyt viinalla virkistäytyneitä suomalaisia tanssimassa tangoa, ja nähnyt, kuinka siitä saattoi muodostua melkoinen parittelutanssi. Lääpittiin naista riihen pimeimmässä nurkassa ylen rohkeasti.
Nyt ei ollut puhe salakähmäisestä lääppimisestä, vaan aidosta eroottisesta tanssista. He aloittivat tanssinsa pehmein houkuttelevin liikkein. Pojat erillään ja tytöt erillään. Vähin erin he lähestyivät toisiaan, asettuen parejaan vastapäätä.
Tanssin vauhdittuessa muuttui liikehdintä yhä kiihkeämmäksi ja sensuellimmaksi. Ymmärsin tanssin tarkoituksen. Heidän lanteidensa liikkeet, ja kissamaisen pehmeä notkistelunsa antoi selviä vinkkejä vastakkaiselle sukupuolelle, joiden tarkoituksesta ei saattanut erehtyä.
Olin kerran nähnyt keväisellä suolla karpaloita poimiessani kurkiparin tanssivan. Se oli todellinen elämys. Ne tekivät kaikkensa miellyttääkseen toisiaan. Jotakin samanlaista oli tässä uskomattoman kauniissa, ja aisteja kutkuttavassa tanssiesityksessä.
Se muuttui vähitellen puhtaaksi parittelutanssiksi. Mitä kuumemmaksi karkelointi muuttui, sitä lähemmäksi he liikkuivat toisiaan. Lopulta he tanssivat lantiot lantioita vasten, joita he tanssin rytmissä hankasivat toisiaan vasten, vailla minkäänlaisia estoja.
He eivät kuitenkaan kopeloineet toisiaan, kuten suomalaisissa viinan höyryisissä nurkkatansseissa saatettiin tehdä. He eivät ylipäätään koskeneet toisiaan käsillään missään vaiheessa. Se oli kuumien notkeiden vartaloiden tanssia, ja he kiihottivat pariaan lanteiden pehmeän sensuelleilla liikkeillä, ja jalkojen rytmillisellä poljennalla.
He tanssivat useita tunteja - kuin ekstaasissa. En saanut selville - oliko tanssin tarkoituksena saada vihittävät sopivaan tunnelmaan - vai oliko tarkoitus enemmän egoistinen. Myöhemmin selvisi, että tanssi oli tehnyt vaikutuksen sekä tanssijoihin, että katselijoihin.
Tanssin aikana Alioualle ja minulle tarjoiltiin kaiken näköisiä hedelmiä ja juomia. Olin tehnyt tuttavuutta juoman kanssa aikaisemmin, joten osasin olla varuillani. Olihan se makeaa, mutta petollisen vahvaa.
Pääsimme viimein itse hääateriaan. Pääruokana, vartaassa kokonaisena paistettua sikaa. Kaikennäköisiä meren herkkuja, kuten hummeria ja taskurapuja. Grillattua vesilintua, jonka nimeä en tiennyt ruotsiksi enkä suomeksi, koska en ollut koskaan nähnyt näitä lintuja omilla leveysasteillamme. Ne maistuivat kuitenkin melkein sorsalle. Lisäksi imeläperunaa ja runsaasti erilaisia hedelmiä.
Minulle tarjottiin kuitenkin ensimmäisenä alkupalana kaksi pyöreää, ruskeaksi paistettua palloa, vähän kananmunan malliset, mutta pienemmät. Katselin ”herkkupaloja”, ja havaitsin, että vain minulle tarjottiin sellaiset.
Huomasin ympärilläni istuvien odottavat ja paljonpuhuvat kasvojenilmeet. Kaikki ikään kuin odottivat, että iskisin hampaani niihin palloihin. Vaistoni sanoi minulle, että edessäni oli jonkinlainen ”afrodicikum”, jonka tarkoituksena oli saada minut teräskuntoon hääyötä varten.
En voinut olla epäkohtelias, joten iskin hampaani yhteen palloista. Kuulin kuinka asukkaat mumisivat hyväksyvästi. Pallo oli koostumukseltaan aavistuksen verran sitkeää ja hieman kumimaista. Saatuani pallosta irti palan, kävi sitä kuitenkin pureskella melko mukavasti. Aliouakin katseli minua kiinnostuneen uteliaana sitä erikoisuutta maistellessani.
Entäs maku? No joo, en osaa sanoa. Jotenkin epämääräistä, mutta olin tunnistavinani tuoksun.
Syötyäni toisen palloista, juolahti mieleeni, että nämähän muistuttivat niitä killukkeita jotka minulla roikkui jalkojeni välissä. Vilkaisin sikaa, joka oli paistumassa vartaalla hiilloksen yläpuolella, ja totesin, että siltä puuttui kivespussi.
Vatsassani velloi. Tunsin, kuinka viimeiset nielemäni palaset liikkuivat hissinä kurkussani - ylös ja alas. En voinut kuitenkaan nolata itseäni kaikkien saaren asukkaiden nähden, joten kamppailin iljetykseni kanssa, ja sain vähitellen viimeisen palan painumaan kurkustani alas, otettuani ensin kunnon kulauksen vahvaa kookosjuomaa palan painikkeeksi.
Jäljellä oli kuitenkin vielä yksi sian kives, ja tiesin, että en saattaisi syödä enää pienintäkään palaa.
Sain neronleimauksen. Yrittäessäni muka saada otteen jäljellä olevasta kuulasta, olin toheloivinani niin, että se luiskahti rasvaisten sormieni otteesta suoraan vartaalla olevan sian alla olevalle hiillokselle. ”Kiirehdin” muka yrittämään pelastaa sen, mutta satuin ikään kuin vahingossa tönäisemään vartaan tukipuuta sillä seurauksella, että koko sianruho mätkähti keskelle hiillosta.
Ennen kuin olimme yhteisin voimin saaneet nostettua sian takaisin vartaaseen, oli kiveskuula onneksi hävinnyt hiillokseen - näkymättömiin. Asetin naamani kovin surkeaan ja pettyneeseen muotoon, ja kyläläiset esittivät osanottonsa siitä, että jäin vaille ”herkkupalaa”.
Olin samalla huomaavinaan heidän muminastaan ja huolestuneista ilmeistään, että kiveksen katoaminen oli ollut huono enne. Olinhan syönyt vain yhden kiveskuulan ja se ei varmastikaan tiennyt hyvää tulevaisuudessa.
(Alioua kertoi jälkeenpäin, että se saattoi merkitä sitä, että emme voisi saada kuin yhden lapsen, ja että saattaisin menettää potenssin ennen aikojaan. Pidin sitä luonnollisesti vain taikauskona ja höpöpuheena, joka osoittautuikin täysin oikeaksi arvioksi, jonka seikan lukija voi tuonnempana todeta.)
Onneksi vartaalla oli vain yksi sika ja sillä oli ollut vain yksi kivespussi, ja näin säästyin pakottamasta itseni syömään tätä yököttävää ”herkkua”.
Monta vuotta myöhemmin sain kuulla, että luovutetun Karjalan alueella olevalla Lumivaaran paikkakunnalla pidettiin pässinkiveksiä juhlaruokana. Tämän kertoi minulle entinen Sortavalan asukas, matkustaessani laivalla Ruotsista Suomeen.
Ei siis mitään uutta auringon alla. (Lumivaara muuten sijaitsee Laatokan rannalla, suunnilleen Valamon saaren korkeudella.)
En huomannut, että Alioualle olisi tarjottu erikoisempaa alkupalaa, minkä tarkoituksena olisi ollut intohimon tai hedelmällisyyden lisääminen. Oletin sen johtuvan siitä, että näillä saarten naisilla riitti kiimaa ilman sian kiveksiäkin.
Olihan hän sitä paitsi saanut kunnon "voitelun" kylän naimattomilta miehiltä, ja sen pitäisi riittää joksikin aikaa.
Hyppään yli loput siitä mikä kuului hääjuhlien menoihin, jotka muuten päättyivät vasta myöhään yöllä, kun kukaan ei enää jaksanut tanssia ja juhlia. Opin kuitenkin paljon heidän kulttuuristaan illan ja yön aikana. Takaan, että ilta ja yö olivat täynnään latautunutta eroottista odotusta ja eksoottista mystiikkaa.
Kun viimein vetäydyimme Aliouan kanssa viettämään ”hääyötä” yhteismajaamme, sain todisteen siitä, kuinka seksuaalisesti vapaita nämä ihmiset todellakin olivat.
Tai oikeastaan seksuaalinen vapaus on ehkä väärä maininta heidän elintavoistaan. Jos me länsimaalaiset olemme sitä, oletettaisiin meidän olevan seksihurjastelijoita, jos että hyppäisimme sänkyyn kenen kanssa tahansa.
Moni on varmasti nähnyt elokuvia, tai lukenut kirjoja näistä paratiisisaarista.
Heille on ehkä muodostunut ennakkoluuloja saarten asukkaista ja siitä, että he eläisivät jonkinlaisessa ainaisessa humussa, ja että he naisivat milloin tahansa, kenen kanssa tahansa. Jotka näin luulevat, ovat saaneet väärän kuvan Polynesiasta.
Saarten asukkailla ei tosin ole ohjenuoranaan länsimaalaista moraaliamme, mutta heillä on omat perinteiset sääntönsä jotka ovat joskus paljon jyrkemmät kuin omamme. Koska he elävät eristäytyneinä, useimmiten pienillä saarillaan, on heidän ollut pakko noudattaa tiukkoja sääntöjä, koska muuten olisi seurauksena ollut liian läheisten sukulaisten sekoittuminen toisiinsa, ja mahdollinen sukupuuttoon kuoleminen liian läheisten liittojen seurauksena.
Mistä he nämä asiat ovat saaneet tietoonsa, on minulle hämärän peitossa, mutta joka tapauksessa on liian läheisten sukulaisten avioliitto tai parittelu Polynesiassa tabu, vaikkakin he pitävätkin seksuaalisia nautintoja eräänä elämän suurena lahjana.
Mainitsin, että heillä on määrätyt moraalisäännöt, mutta ne eivät ole niin lukuisat kuin meillä länsimaissa. Sitä vastoin noudattavat he sääntöjä, joita he noudattavat paljon tunnontarkemmin kuin mitä me länsimaalaiset teemme. He eivät tunne käsitettä kaksinaismoraali. Heidän moraalisäännöissään ei ole minkäänlaisia poikkeuksia, vaikka heillä ei mikään auktoriteetti valvokaan niiden noudattamista. Ei poliisi eikä pappi.
Heillä on kuitenkin tarkkoja ja ehdottomia seksuaalisia kieltoja, tabuja. He eivät saa olla sukupuoliyhteydessä lähisukulaisen kanssa. He eivät saa harrastaa sukupuolista kanssakäymistä sisarusten, serkkujen, pikkuserkkujen ja heidän perillistensä kanssa. Nämä ovat tosi jyrkät säännöt, ja näin ollen ovat ne huomattavasti tiukemmat kuin omamme. Meillähän saavat serkuksetkin avioitua keskenään. Jos pidät näistä säännöistä kiinni, onkin kaikki muu sallittua. Tämä koskee myös naimisissa olevia. Sen tulin huomaamaan hääyönämme.
- - -
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.