"Vauvakärpänen on täällä autossa", sanoit,
kun pieni kärpänen käveli sivulasissa.
"Se voi olla aikuinenkin kärpänen,
katsos, kaikki eivät isoksi koskaan kasva."
"Jaa... ellei ole vauvakärpänen.
jos on aikuinen,
se on silloin mummokärpänen",
sanoit innoissasi.
"Miksi mummokärpänen, sanohan."
" Mummot ovat usein koukussa
ja näyttävät niin pieniltä... siksi niin
kun tuokin on niin pienen näköinen."
" Sellainenko, kumarassa,
onko mummosikin koukussa?"
"Ei, en tarkoittanut Kirsti-mummoa,
mutta ovat, muut mummot usein ovat.."
Siitä kiitos rakas pieni mies.
Vanhempana, joskus, kukaties
muistat tämän kesän,
vauvakärpäsenkin...
ehkä silloin,
muistoissasi,
luonasi taas käväisen...
mummokärpäsenä....
oman autosikin ikkunassa.
kun pieni kärpänen käveli sivulasissa.
"Se voi olla aikuinenkin kärpänen,
katsos, kaikki eivät isoksi koskaan kasva."
"Jaa... ellei ole vauvakärpänen.
jos on aikuinen,
se on silloin mummokärpänen",
sanoit innoissasi.
"Miksi mummokärpänen, sanohan."
" Mummot ovat usein koukussa
ja näyttävät niin pieniltä... siksi niin
kun tuokin on niin pienen näköinen."
" Sellainenko, kumarassa,
onko mummosikin koukussa?"
"Ei, en tarkoittanut Kirsti-mummoa,
mutta ovat, muut mummot usein ovat.."
Siitä kiitos rakas pieni mies.
Vanhempana, joskus, kukaties
muistat tämän kesän,
vauvakärpäsenkin...
ehkä silloin,
muistoissasi,
luonasi taas käväisen...
mummokärpäsenä....
oman autosikin ikkunassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Taitavat olla suoraselkäisiä täällä mummotkin.
Tuo tapaus ei mielestäsi unohdu. Lasten ajatusmaailma on niin ainutlaatuinen. Tuli ihan hyvä mieli vieraalle mummollekin.
Lapsuudestani muistan joululaulun, jossa sanotaan..."ja koukkuselkä suortuu".
Kummastelin sitä pitkään. Onko jonkun selässä koukku? Millainen? Ajattelin, että vaatehenkari on jäänyt takin mukana niskaan, tai että se riippuu kauluksesta. Ihmettelin, miksi vain jouluna siitä pääsee eroon.
Siis Tuoksuvatulla! Tällainen se on, se dementia ja azaleea.!
Juttu on 5 vuotiaan Kevinin, eli lapsenlapsen lapseni hieno oivallus tämän viikon maanantai iltana.
Mistä lapsen ajatukseen tulee kaikki nuo oivallukset?
Kevin on mestari tarinoiden tekijänä.
Hänelle tulevaisuutta varten on tarinat kirjoitettu muistiin, aikuisena ne ilahduttavat häntä itseäänkin, kun ei itse enää muista niitä.
se vain ryömiiki esiin,siinä on jotain;
on talvesta taas selviydytty!
Viileään vinttihuoneeseeni oli tulossa nuoria nukkumaan, joten lisäsin sinne lämpöä edellisenä aamuna.
Mennessäni petaamaan vuodetta yöpymiskuntoon, nostin päiväpeitteen pois patjan päältä ja siellä kärpänen yritti levitellä kangistuneita siipiänsä lentokuntoon.
Istuin viereen katsomaan selviääkö talvehtija horroksestaan kohotakseen siivilleen.
Hitaasti elämä virisi kärpäsen kehoon, mutta eipä minulla ollut kiirettä, jäin seuraamaan jatkoa, eikä kärpänen pettänyt. Oikoi jokaisen raajansa, siveli siipiänsä keskimmäisellä jalkaparilla ja tarkkaan katsoen näin kuinka sen ohuen ohuet karvat liikkuivat kuin olisin puhaltanut niitä. Onneksi oli tehokkaat silmälasit!
En rakasta kärpäsiä, mutta en voinut tappaa keskelle talvea herännyttä siivekästä, vaan annoin sen lentää ikkunapuitteelle johon se jäi kuin pitkän päivätyön tehnyt tukkimies, niille sijoilleen joihin istahti.
Muutaman päivän kärpänen pörräsi alakerrassa, keittiössä enimmäkseen, kunnes eräänä pakkasaamuna, vasten aamuaurinkoa lensi pation ovesta ulos olkapääni ylitse.
Vähän harmittikin, ainoa seuralaiseni katosi pakkasaamun huuruihin.
Sinun ja Tuoksuvatun kaltaiset tarinat ovat palstan helmiä!
Kaikkea ei vain täälläkään uskalla kirjoittaen kertoa.
Kiitos sanoistasi.