Näin helteellä muistuu mieleen ... Oli lauantaiaamu noin klo 8-9, isä herätti, kun oli kova helle. Jos silloin aamulla 24 astetta. Sanoi, että nyt on hyvä lähteä uimaan.
Me sisareni kanssa lähdettiin. Ensin linja-autolla puoli tuntia sitten rantaan kävellen puoli tuntia. Helteessä tuo oli lapselle pitkä matka.
Tulimme rantaan. Uimisesta en paljon muista, mutta aina järvestä tultua paleltiin pyyheliinan sisässä.
Eväinä oli makkaravoileipää ja mehua. Toisilla oli rahaa ostaa limsaa, sitä herkkua ei meille koko lapsuuden aikana montaakaan kertaa tullut.
Olisi ollut kivempaa, jos isä ja äitikin olisivat tulleet rannalle. Mutta eväät syötiin. Ja sitten piti lähteä kotimatkalle.
Kuumissamme kävelimme taas puoli tuntia ja sitten linja-autoa odoteltiin pitkään pysäkillä. Tulihan se viimein. Kun istuimme penkille, alkoi takapuolta kutittaa ihan mahdottomasti.
Päivän kohokohta oli, kun pääsi kotiin sisälle viileään. :)
Me sisareni kanssa lähdettiin. Ensin linja-autolla puoli tuntia sitten rantaan kävellen puoli tuntia. Helteessä tuo oli lapselle pitkä matka.
Tulimme rantaan. Uimisesta en paljon muista, mutta aina järvestä tultua paleltiin pyyheliinan sisässä.
Eväinä oli makkaravoileipää ja mehua. Toisilla oli rahaa ostaa limsaa, sitä herkkua ei meille koko lapsuuden aikana montaakaan kertaa tullut.
Olisi ollut kivempaa, jos isä ja äitikin olisivat tulleet rannalle. Mutta eväät syötiin. Ja sitten piti lähteä kotimatkalle.
Kuumissamme kävelimme taas puoli tuntia ja sitten linja-autoa odoteltiin pitkään pysäkillä. Tulihan se viimein. Kun istuimme penkille, alkoi takapuolta kutittaa ihan mahdottomasti.
Päivän kohokohta oli, kun pääsi kotiin sisälle viileään. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin vähän päälle 10 vanha. Naapurin samanikäinen tyttö pyysi minua mukanaan uimaan. En osannut vielä uida. Se oli oikein uimaranta laitureineen päivineen. Minä katselin laiturilta hänen uimistaan. Minulla oli uimapuku päällä. Yhtä äkkiä joku tyrkkäsi minut laiturilta veteen. Vajosin ja vajosin. Kyllä se on totta, että elämä siinä kulkee läpi. Ja ajattelin, että mitä äiti nyt sanoo kun hukun. Siskoni oli 5 vuotta aikaisemmin jäänyt auton alle ja kuollut. Onneksi tämä kaverini huomasi minut siellä ja ihmetteli mitä oikein siellä järvessä tein, kun en osannut uida. Hän pelasti minut, sitä en enää muista, tuliko siihen muitakin ja miten pääsin laiturille. Selvisi, että tyrkkääjä oli naapurin samanikäinen poika, joka aina kiusasi minua koulumatkalla, heitteli kiviä päähäni jne. Opinpa siitä sen, että laiturille en enää mennyt ennen kuin opin uimaan!
jotka ovat viettäneet lapsuutensa kaukana kunnon uimavesistä. Kotini oli savisen puron varrella ja kesäkaudet puuhastelimme purossa. Muistan kuinka iilimadot tulivat paistattelemaan saviselle rannalle, veden alle. Emme osanneet uida, mutta uroteko oli kävellä syvälammen poikki varpaillaan. Kerran keskellä kesää satoi niin paljon, että kodin alapuolelle muodostui oikea järvi. Tuolloin osasimme jo uida ja nautimme, varsinkin äiti, joka oli kotoisin järviseudulta.Kunnon uimarantaan meiltä oli 3 km ja siellä kävin uimakoulun 7-vuotiaana.
Synnyinpitäjässäni Ylivieskassa ei ollut uimapaikkaa lähelläkään. Sotien jälkeen ei myöskään niitä linja-autojakaan kulkenut juuri nimeksikään. Onneksemme kylällämme oli reilu kuorma-autoilija.Hän kokosi kylän uimahaluiset kakarat autonsa lavalle,lankkupenkeille.Meitähän olikin silloin paljon. Siellä sitten kiikkuen ja pölyä nieleskellen matkustettiin kerran viikossa Kalajoen hiekkasärkälle uimaan.Silloin olikin särkät vielä vapaata aluetta. En enää muista,maksoikokaan kukaan tälle autoilijalle edes bensarahaa.Tuskinpa.Eipä sitä rahaa olisi varmasti moiseen hullutteluun saatukaan kotoa. Syntiähän moinen rietastelu vanhojen mielestä olikin. Suoranaista tapojen turmelemista. Silloin oli itsestään selvää että jos jollakin oli apua annettavana,niin sitä annettiin ja sillä hyvä.Kylän kakaroille se olikin ainoita SUURIA tapahtumia varsin tiukkapipoisessa körttikylässä. Niin että kepeät mullat vain tälle autoilevalle ihmisystävälle.
tuli mieleen äitini. Hänen isänsä oli pappilan lampuoti ja maallikkosaarnaaja. Pappila oli suuressa saaressa ja siellä oli paljon kesävieraita. Äitini nuoremmat sisarukset oli totutettu siihen, että kehto keikkui koko ajan ja äitinikin tehtävänä oli kiikuttaa. Hän halusi uimaan muiden kanssa ja karkasi ikkunasta ilakoimaan.