Meille tuli uusi naapuri.
Rakensi oikean ökytalon.
Musta vaan on outoa, ettei nämä vaivaudu tervehtimään.
En minäkään viitsi enää kättäni nostaa, kun kerran ollaan niin ylpeitä...
Rakensi oikean ökytalon.
Musta vaan on outoa, ettei nämä vaivaudu tervehtimään.
En minäkään viitsi enää kättäni nostaa, kun kerran ollaan niin ylpeitä...
Vastaukset 14
Vanhimmat
että sua pitäs jatkuvasti olla pokkuroimassa.
Kyllä herra, kyllä rouva ja kättä lippaan...
Ei kiitos!
Onko tervehtiminen ja päivää sanominen mielestäsi pokkurointia?
Jos jotkut haluaa olla rauhassa niin olkoot, mitäs siitä.
Mikä vitun pakko se on nykyään vetää lippaa joka vastaantulijalle? Jokainen päättää ihan itse tervehtiikö vai ei. Ehkäpä tässä aloittajassa on jotain vittumaista minkä takia häntä ei kukaan halua tervehtiä. Viestien perusteella en ihmettele yhtään. Toiset haluavat pitää ystävät ja naapurit erillään ja sitä on vain kunnioitettava.
ystävyyttä, vaan ystävällisyyttä.
Mitä kunnioitettavaa siinä on ettei naapureita tervehditä. Ei maksa mitään..
ja jätä ihmiset rauhaan moiselta pokkuroinnilta.
Minullekkaan ei tarvitse pokkuroida.
Mä en moikkaa naapureita kuin pakosta enkä missään nimessä niihin halua tutustua. Ne asuu mun vieressä halusin tai en ja näin vältän mahdolliset ratkaisemattomat ongelmat tulevaisuudessa.
Sinä kirjoitat jo nyt naapuristasi kateelliseen sävyyn. Ootko ihan varma, että suhun kannattaa tutustua (tai edes moikata sua)?
Sitten minunkin naapurissani asuu ihmisiä jotka ei kykene sosiaalisiin suhteisiin...
Parempi onkin tehdä asia heti selväksi töykeällä käytöksellä niin ei sitten ilmaannu mitään ratkaisemattomia ongelmia...
Olen monta kertaa tervehtinyt uusia naapureitani, mutta en ole saanut takaisin tervehtimistä. Kyllä nykymaailma on muuttunut. Monissa muissa maissa osataan tervehtiä naapureita, muttei Suomessa. Ketään ei kiinnosta Suomessa, mitä toiselle kuuluu. 1950-70 -luvuilla kuulemma vuokralaiset pitivät yhtä monastikin, muttei enää nykyisin.
Hapan suu antaa jo minulle sellaisen kuvan, ettei sellainen tiedä miten kerrostalossa asutaan eikä sellaista tule edes tervehtiä.
Ulkomaalaiset ovat eriasia. Hehän taas kättelevät eikä pelkästään tervehdi.
Tuo tuntuu oudolta, koska pienessä maalaiskylässä missä lapsuuteni vietin, niin aina tervehdittiin ja naapureita autettiin puolin ja toisin.
Kuulumisiakin vaihdettiin ja oli meillä kakaroillakin turvallinen olo kun kyläläiset yhteisesti meistä piti huolen.
Oikeassa olet.Ei nykyään enää välitetä, enkä jaksa minäkään yksipuolisesti moikata.
asenne: Jos joku ei elä ja toimi kuten itse, on itsekäs. Mahtavaa logiikkaa! LOL!
Viime aikaisista lätinöistäsi ja asennevammoistasi päätellen en ihmettele yhtään ettei kukaan tuollaista tervehdi. Vilkaisepa peiliin ja mieti missä vika mahtaakaan olla.
suurin osa naapureista tervehtii, mutta sitten on niitä jotka haluavat olla omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Ei tervehditä sitten heitä, mutta ei liioin pidetä taloa silmällä isäntäväen ollessa pitempään poissa. Näiden muiden kanssa meillä on sellainen "rinki" että kerrotaan, milloin ollaan poissa vaikka kaksi viikkoa, ja naapurit pitävät sitten vähän vahtia. Minäkin asun rivarissa, mutta hienosti on homma pelannut tien toisella puolella asuvan perheen kanssa. He vahtivat yleensäkin koko meidän taloa (4 asuntoa) silloin kun huomaavat kaikkien olevan poissa (parkkipaikka tyhjä useamman päivän) ja jos lähdemme pitemmäksi aikaa, käymme ilmoittamassa heille, että nyt on kämppä tyhjänä. Mies vilkaisee aina ohi kulkiessaan ja käypä silloin tällöin vilkaisemassa pihankin puolelta, että kaikki on ok. Vastaavasti me vahdimme heidän taloaan heidän ollessaan lomareissuillaan. Kuitenkaan emme ole niin tuttuja, että esim. perheasioista alkaisimme puhumaan. Kyllä se jutustelu on enemmän yleistasoista ja usein riittää pelkkä käden nosto tervehdykseen.
Jotakin tuollaista minäkin toivoisin.
Onneksi täälläkin on niitä joille ei kädenheilautus ole suuri vaiva..
Paras sitten minunkin on antaa uusien naapureiden
olla. En katso sinne päinkään josko joku moikkaisi.
Mäkin sanoin ohimennen taloyhtiön puheenjohtajalle, että me lähdetään vaimoni kanssa risteilylle, jonka me tehdään "perinteisesti" kerran vuodessa. Eli olen kyllä kyennyt olemaan 50 metriä ulkopuolella taloyhtiön piiristä, kun täällä joku väitti toista. Itse käyn kolmivuorotyössä n. 50 km:n päässä, joten en taida ihan kotona kaiket päivät kumminkaan kyttäillä naapureita. Vanhempanikin asuvat n. 140 km:n päässä meistä. Heillä on omakotitalo ja ihmettelevät, miten viihdymme kerrostalossa kun ovat kuunnelleet mitä täällä tehdään eikä ihmiset osaa asua toistensa kanssa. He morjestavat aina naapuriansa ja rupattelevat vaikkapa ei muusta kuin säästä ja vaihtavat kuulumisia, koska leikkaavat orapihlajapensas aidan yms.
Niitä "luotettavia" ihmisiä on minusta liian vähän.