Kuin samasta muotista vetäistyjä ovat keskustapoliitikot ja vl-vaikuttajat.
Kovin samanlaisia ovat toimintatavat niin politiikassa kuin uskonnossakin. Äänestäjiä ja jäseniä vedetään höplästä mennen tullen. Avoimuus on täysin tuntematon käsite niin puolueessa kuin uskonliikkessäkin.
Aivan selvästi on nähtävissä, kuinka pelin politiikka käynnistyi molemmilla tahoilla samaan aikaan 50-60-luvuilla.
Olisi kiinnostava tietää kumpi otti mallia kummasta.
Kovin samanlaisia ovat toimintatavat niin politiikassa kuin uskonnossakin. Äänestäjiä ja jäseniä vedetään höplästä mennen tullen. Avoimuus on täysin tuntematon käsite niin puolueessa kuin uskonliikkessäkin.
Aivan selvästi on nähtävissä, kuinka pelin politiikka käynnistyi molemmilla tahoilla samaan aikaan 50-60-luvuilla.
Olisi kiinnostava tietää kumpi otti mallia kummasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kun lukee uutislehtiä tai keskustelufoorumeita.
Kai asiassa jotain perää on, kun se siltä näyttää. Ei savua ilman tulta, sanoo vanha suomalainen sananlaskukin.
En tiedä mikä siinä on, mutta kun lukee keskustalaisia lehtiä, paikallislehtiä tai valtakunnallisia, ainakin minulle niistä tulee kummallinen epäluotettavuuden tuntu. En osaa tarkemmin selittää, mistä tuo johtuu, mutta kymmenien vuosien ajan se on ollut. Liekö kyse juuri tuosta avauksessasi mainitemastasi "pelin politiikasta". Onhan myös olemassa sanonta: "Kepu pettää aina". Ei kai sekään tyhjästä ole syntynyt.
Samanlaista tunnetta ei tule lukiessa esim. kokomuslaisia tai demarilehtiä. Nissäkin toki puolueiden aatteet näkyvät selkeinä, mutta jotenkin niiden kirjoitukset ovat rehellisemmän oloisia.
Onko kukaan muu kokenut vastaavaa?
Täällä Oulussa oli monta vuotta ilmaisjakelussa Liiton kirjapainossa painettu Keskiviikko-niminen keskustapuolueen julkaisu. Se vasta oli varsinainen propagandalehti. Kaikki jutut oli sillai toimitettu, että niitä lukiessa tuli aina paha mieli. Onneksi ei ole enää viimeaikoina tullut. En kaipaa yhtään.
KePulla on aina ollut pelurin maine -eikä syyttä. Olen lukenut Kekkosen kirjeistä kootut niteet ja Juhani Suomen teokset, näistä käy ilmi selvästi että Kekkonen "osti" vanhoillislestadiolaisten äänet Oulun miehiltä..
Tämä dokumentti pani miettimään, kun henkilö nauhalla ilmoittaa että koki puolueen vaihdon ajankohtaiseksi kun näki kristillisdemokraattien ajavan enemmän niitä asioita jotka hänelle oli tärkeitä (uskontokysymykset)
Uskonto ja politiikka samassa sopassa on hyvin ihmeellinen keitos.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=644&a=1708
kummassakin puljussa.On se niin onnetonta kun kepussa ajtellaan, että politiikka on peliä ja uskonto on politiikkaa. Kaikki kepulaiset on pelimiehiä olivat ne kummassa tahansa. Kekkonen varmaan opetti.
SRK lupasi alamaistensa äänet Kekkoselle ja julisti Maalaisliiton kanssa kilpailevan SMP:n synniksi! SRK:n lähetyspuhujat kulkivat pitämässä seuroja ympäri maata ja julistivat samalla, ettei "sitä populistista puoluetta uskovainen äänestä".
Itsekin kuulin monet kerrat nämä poliittiset syntilistat saarnamiesten suusta 70-luvun lopulla. Sama SMP-synti jäi voimaan lopullisesti.
Semmoseen päätelmään oon tuullu jotta kepu suhtautuu toisiin puolueisiin niinku vanhoillislestatiolainen epäuskoseen. Kokevat toista mieltä olevat vihollisinaan.