Hei! Kerronpas tässä oman tarinani. Olen ollut jo jonkin aikaa työttömänä ja päivät olen saanut aina jotenki vaan kulumaan ulkoilemalla ja koneella istuessa sekä satunnaisesti kavereita tapaamalla. Nyt kuitenkin tavallaan "mitta tuli täyteen" nimittäin sain jonkin sortin paniikkikohtauksen asunnossani. Asun pienessä yöksiössä joten tapahtui tämä "seinät kaatuu päälle" ilmiö. Tuntu että kuolen/sekoan yms. Säikähdin tätä sitten niin paljon etten ole sen jälkeen voinut olla asunnossani yötä, ainoastaan olen käynyt siellä silloin tällöin kastelemassa kukkia yms. Olen nyt äitini luona toistaiseksi majaillut mutta täälläkin olo alkaa jo ahdistaan välillä kun toisaalta haluaisin pois "äidin helmoista" mutta kuitenkin tietää ja ahdistaa jo ajatus että omaan asuntoonkaan en voi mennä vielä ainakaan pysyvästi. Eli mua pelottaa se että saan uudestaan sen kohtauksen. Tiedän olevani jonkin sortin "noidankehässä" ja tarkoitus olisi mennä terapeutille puhumaan asiasta, tosin en vielä pääse sinne (käytännön ongelmat). Mua niin ahdistaa kun en tiiä miten mun pitäis alkaa totuttautuun sinne asuntooni uudestaan. Auttaisiko asunnon vaihto kokonaan? Auttaisko vaikka jonku lemmikkieläimen hankkiminen "turvaksi" ? :) Pelkään toisaalta jotenki vieraantuvani asunnostani. Enkä tosiaan haluaisi olla täällä äidin luonakaan koko aikaa. Oon kyllä aatellut että jos elämäntilanteeni jotenkin muuttuisi (saisi töitä yms tekemistä) niin sitten tämä ahdistava tilannekin helpottais. Kun tämä ongelma on nyt mielestäni riippuvainen tästä mun elämäntilanteesta ja toisaalta kai tämä on jotain "perusturvattomuuttakin" koska olen ollut niin kauan yksin/yksinäinen. Ja yleisellä toimettomuudellakin on tässä tekemistä kun ei ole tärkeämpää ajateltavaa eikä mitään "pakollista" mihin keskittyä niin sitä sitte ajatukset vaan pyörii oman itseni ymnpärillä. Haluaisin tietää että onko ketään kohtalotovereita jotka oisivat samanlaisessa tilanteessa tai kokeneet samaa ja miten selvinneet. Olisi tosi kiva kuulla teidän tarinoita. :) Sen verran vielä lisään että autolla ajaminenkin onnistuu just ja just mutta siinäkin ahistaa koko ajan. Ulkoillut oon kuitenkin jonku verran, käynyt kaupassa ja lenkillä. Eli en kuitenkaan ihan ole linnottautunut neljän seinän sisälle. Mutta kaikista ahistavinta tässä on vaan se että miten saan itseni takaisin sinne kämppään "jatkaan omaa elämää". Niin ja huonona puolena tässä on se kun mulla ei asu ees kavereita lähellä ketkä voisivat olla tukena ja turvana eli yksin pitäis selviytyä... :(
Pelottaa...
Huoh
1322
0Äänestä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Menepäs nyt heti tuoreeltaan lääkäriin. Heti. Älä odota et asiat pahenee. Mulla kävi vähän sanoin, ja kesti puol vuotta ennen kun olin jotenki jaloillaan, vaikka hakeuduin hoitoon heti seur. arkipäivänä. Tosiaan oot varmaan saanut ahdistus/paniikkikohtauksen, josta syntynyt pelon noidankehä ja kaaosajattelu. Ne on tottunut käsittelee tällaisia asioita lekurissa ja ohjaavat eteenpäin. Toi ahdistus on meinaan sellanen homma, että se imee sun voimat loppuun hyvin nopeasti. Älä leiki sen kanssa.