Kärsin masennuksesta, join liikaa, poltin tupakkaa ja elin muutenkin hyvin itsetuhoisesti. Masentuneena kun sitä ei välitä mistään niin laskut jäi maksamatta ja töissä jaksoi hädin tuskin olla. Vapaa aika meni baareissa, työpäivänäkin ilta ja elämänhalu oli nollassa. Olin yrittänyt jo kerran nuorempana itsemurhaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Sitten tapasin miehen, jonka kanssa alettiin tapailemaan kunnes paljastui, että hän on vielä "teknisesti" naimisissa. Annoin hänelle lähtöpassit ja huomasin pian olevani raskaana e-pillereistä huolimatta. Ajattelin kauhistuneena, mitä voisin lapselleni tarjota kun itselläni asiat aivan solmussa. En kuitenkaan halunnut aborttia tehdä ja siitä sainkin sen kaivatun sysäyksen pistää asiat kuntoon. Minua huoletti myöskin se, että kun en vielä tiennyt olevani raskaana, join jonkin verran ja poltin tupakkaa. Podin koko raskauden ajan syyllisyyttä siitä, jos olen aiheuttanut jotakin kauheaa lapselleni. Ainoa lohtu oli, etten tahallani sitä tehnyt.
Loppuraskausaikana en polttanut savuakaan enkä juonut tippaakaan.
Hommasin paremman vuokra-asunnon ja ihana tyttöni syntyi laskettuna aikana täysin terveenä. Ensimmäiset kolme kuukautta meni koliikissa, mutta silti olin väsynyt mutta onnellinen. Tästä on jo kohta kolme vuotta aikaa ja opiskelen uuteen ammattiin, meillä menee hyvin ja pian olen maksanut kaikki velkani. En enää polta ja alkoholia juon kerran tai kaksi kuussa. Lapseni on silloin mummolassaan sen yön. En koskaan ota hänen läsnäollessaan. Tytön isä ei ole missään vaiheessa ottanut vastuutaan, ehdotti aborttia kun olin neljännelä kuulla raskaana. Harmittaa näin jälkeenpäin, miten en nähnyt hänen lävitseen, vaikka pidänkin itseäni hyvänä ihmistuntijana. En ole vielä uskaltanut ihmissuhteeseen, vaikka tarjokkaita olisi ollut ja sitten kun alan tapailemaan jotakuta sen luottamuksen rakentamiseen menee pitkä aika.
Kuitenkin elämä hymyilee ja ei mene päivääkään että ajattelen, kuinka onnekas olen, että minulla on niin ihana lapsi joka on minulle niin äärettömän rakas!
Hyvää kesää kaikille!
Loppuraskausaikana en polttanut savuakaan enkä juonut tippaakaan.
Hommasin paremman vuokra-asunnon ja ihana tyttöni syntyi laskettuna aikana täysin terveenä. Ensimmäiset kolme kuukautta meni koliikissa, mutta silti olin väsynyt mutta onnellinen. Tästä on jo kohta kolme vuotta aikaa ja opiskelen uuteen ammattiin, meillä menee hyvin ja pian olen maksanut kaikki velkani. En enää polta ja alkoholia juon kerran tai kaksi kuussa. Lapseni on silloin mummolassaan sen yön. En koskaan ota hänen läsnäollessaan. Tytön isä ei ole missään vaiheessa ottanut vastuutaan, ehdotti aborttia kun olin neljännelä kuulla raskaana. Harmittaa näin jälkeenpäin, miten en nähnyt hänen lävitseen, vaikka pidänkin itseäni hyvänä ihmistuntijana. En ole vielä uskaltanut ihmissuhteeseen, vaikka tarjokkaita olisi ollut ja sitten kun alan tapailemaan jotakuta sen luottamuksen rakentamiseen menee pitkä aika.
Kuitenkin elämä hymyilee ja ei mene päivääkään että ajattelen, kuinka onnekas olen, että minulla on niin ihana lapsi joka on minulle niin äärettömän rakas!
Hyvää kesää kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tarinasi on tavallisempi kuin uskotkaan olen nähnyt monen naisen ja tytön elämän parantuneen, kun hänestä on tullut äiti enkä kenenkään elämän ainakaan menevän huonompaan suuntaan. Tiedän narkomaaneja, jotka ovat lopettaneet huumeiden käytön, alkoholin väärinkäyttäjiä, jotka ovat raitistuneet ja masentuneita, jotka ovat saaneet uutta toivoa elämäänsä. Käsitys, että lapsi pilaa elämän on väärä ja virheellinen.
joille raskaus on antanut sykäyksen pistää elämänsä raiteilleen. Tiedän valitettavasti myös niitä, joille lapsi eikä useampikaan siihen ole vielä riittänyt. Ja silti hekin ihan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan ovat lapsensa tehneet.
"Käsitys, että lapsi pilaa elämän on väärä ja virheellinen."
Se on yhtä väärä ja virheellinen kuin käsitys siitä, että lapsi automaattisesti pelastaisi elämän. Kumpaakaan käsitystä ei voi yleistää yleispäteväksi totuudeksi.
Lapsi pelasti ap:n elämän, kuten se on pelastanut monen muunkin. Oleellisessa asemassa on ollut ap:n ja niiden muiden halukkuus saada se lapsi ja pelastaa itse elämänsä. Entä jos se halukkuus puuttuu? Pelastaako lapsi sellaisen masentuneen ja päihteitä väärinkäyttävän naisen elämän, joka ei halua lasta, jonka pelkkä ajatuskin saa masentumaan ja käyttämään päihteitä lisää?
Lapsi itsessään ei pelasta äitinsä elämää, vaan äidin halukkuus rakastaa ja huolehtia lapsestaan ja itsestään tekee sen.
Hienoa, että sinulle kävi hyvin. Sinä tunsit itsesi ja teit onnistuneen valinnan pitämällä lapsen. Onneksi sinulla oli mahdollisuus kuitenkin valita. Hauskaa kesää teille.
Hyvä kirjoitus,kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi. Koskaan ei tiedä,mitä hyvää elämä vielä tarjoaa.
Itse vietin nuoruuteni aika railakkaasti ja näin siinä paljon... En nyt ehdi pitempiä kirjoittaa, mutta olen nähnyt useamman tapauksen läheltä, joissa lapsi tosiaankin on pelastanut naisia elämään!
Hyvin monelle raskaus on ollut se asia joka herättää huonon elämän kierteestä ja saa tajuamaan että elämässä on muutakin kuin hetkellinen tyydytys aistien turruttamisesta. Lapsen saaminen on monelle se ensimmäinen kerta elämässä kun sitä joutuu olemaan vastuussa toisesta elämästä, eikä oma itse ole enää tärkein, vaan se tuleva lapsi. Sen myötä kasvamisen joutuu tekemään nopeasti, mutta se kurssi on tehokas :D
On hienoa että sait elämäsi raiteilleen lapsen myötä. Onnea tulevaisuuteen!
***