Olen työssäkäyvä 32-v. naimissa oleva kahden lapsen äiti. Myös mies käy töissä. Lapset ovat mukavassa iässä; he ovat 3 ja 5 v. Meillä on oma pieni omakotitalo, hyvä toimeentulo, mutta jokin vaan mättää äitiä. Periaatteessa asiat pitäisi olla hyvin, mutta tämä äiti tuntee olonsa tyytymättömäksi. Mies rakentelee kesämökkiä ja on uppoutunut siihen hommaan. Kaverit ovat kaikonneet omiin kiireisiinsä... Kaipaisin ainakin seuraa ja jotain omaa tekemistä. Lapset tietty pitäää hoitaa siinä sivussa... Tilanne on johtanut siihen, kiukuttelen ja mökötän - oon varmasti hirvee. Mielessä on käynyt eroki, muttei se ehkä ole ratkaisu. Ollaan miehen kanssa kuitenkin jotakuinkin jaettu ainakin lasten hoito, vaikka kotihommat jää aikalailla minulle. Kotitöihin ja ruuanlaittoonkin olen väsynyt. Mies pakenee sinne mökille... Kertokaa ootteko olleet samassa tilanteessa ja miten pääsitte eteenpäin. Entä olisko kenelläkään ehdotuksia harrastuksiksi, jotka onnistuis välillä kiireiselle äidille oman ajan puitteissa?
Piristäkää minua!
Piristäkää minua!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi ei! Rakastatko miestäsi? Siis ihan oikeasti rakastat. Jos menee ilman rakkautta naimisiin, voi jossakin vaiheessa alkaa kalvamaan tuo rakkauden puuttuminen. Ihminen tarvitsee rakkautta elämäänsä.Ei riitä, et asiat menee ihan mukavasti.
Ihan järkeenkäypää juu, mutta tunneasiat kun ei ole niin selkeitä aina. Onko itselläsi kokemusta tästä, kerro lisää?
ja voi hyvin
Itsestä tuntuu, että suorastaan kahehdin kavereita, joilla on ongelmia ja vipinää elämässään. Oma elämä tuntuu "tylsän" onnelliselta. Mutta niinhän se on, että kaikkea osaa arvostaa vasta, kun sen menettää. Yritän välillä miettiä sitä, miten tämä mitä minulla nyt on, on aina ollut se mitä olen halunnut (elämä samalla mallilla kuin sinulla). Ja miten aikoinaan unelmoisin tästä. Se jo piristää vähän, kun palaa siihen ihmiseen =)
Minä rakastan miestäni, mutta etenkin näines kesäaikaan jotenkin mielessä kummittelee vanhat intohimoiset kesäromanssit... No, olen onnellinen siitä, että on jotain muisteltavaa!
1. Rupea auttamaan lähimmäisiäsi: vanhuksia, muita pienten lasten äitejä.
2. Kylvä kasvimaa. Omakotitalon pihalle mahtuu varmasti muutama porkkana-, punajuuri ja hernepenkki. Ja kukkia.
3. Ala opiskella.
sinne mökkityömaalle, mukaan rakentamaan? Eikö sua kiinnosta, vai? Muksutkin voisivat mahdollisuuksien mukaan osallistua johonkin pieneen askareeseen. Yhteiseksihän se mökki on tarkoitettu, eikö niin?
Ja jos muksujen kanssa tuntuu hankalalta siellä pyöriä, niin tehkää niille ensin oma mökki, siis leikkimökki, jossa voivat leikisti rakentaa.
Hämmästyttää, ettei sinulla ole yhtään harrastusta itselläsi! Mitä kummaa olet tehnyt tuohon ikään asti? Mutta älä hanki sellaista harrastusta, että "lapset tietty pitää hoitaa siinä sivussa" - harrasta mieluummin lasten kanssa. Kyllä sekin voi olla kivaa (jos nyt kaiken aina pitää olla niin kivaa...).
Ei mullakaan ole aikuisiällä koskaan ollut varsinaista harrastusta.Olen kohta 37v. ja lapsia on sen verran monta etten ole vielä ehtinyt ajattelemaan omia harrastuksia.Nyt alkaa olemaan aika siihenkin kypsä.Toki olen epäsäännöllisen säännöllisesti lenkkeillyt,mutta onko tuo nyt varsinaista harrastamista?-Sait harrastamattomuuden kuulostamaan oudolta.Mulla on monia kavereita jotka eivät harrasta mitään koska eivät kerkeä kodin- ja lastenhoidolta.Eikä se harrastaminen täällä maaseudulla niin kovin helppoa ole.Toki maantietä riittää.....
Kiitos kommenteista. Ne hieman taas palauttivat "maan pinnalle". tärkeintä oli saada vähän jaettuja tuntoja ja kuulla muiden elämästä. Oma olokin tuntuu vähän paremmmalta... Kommetteina vastauksiin vastaan seuraavaa:
- mökki on vain mieheni projekti ja se kai tässä hajottaakin... Vanhemmillani on mökki, joka on minulle rakas ja se olisi minulle riittänyt...
- lasten kanssa rakentaminen ei vielä onnistu, kun pitää saada nukkua päiväunet, mökille on matkaa ym. ymmärratte kai? Mutta aikanaan sekin.
- kukkapenkki on. Samoin lasten kanssa laitettu kasvimaa...
- koiraa lenkkeilytän aamuin aikaseen ja illalla myöhään, kun mies on kotona lasten kanssa sekä vielä välissä lasten kanssa
- viikonloppuna pääsin kirppiksellle päiväuniaikaan, kun anoppi tuli lasten vahdiks. Samalla kävin ystävieni kanssa kahvilla. Kotona leikkasin nurmikon. Ja vielä illalla kävin elokuvissa.
ENKÖ minä yritäkkin?
hei tyytymätön!
mulla sama tilanne kun sulla. tuntuu että kaikki valuu käsistä ja aika juoksee eikä mistään saa kiinni...