Joskus se vaan on niin, että ihan käytännön asiat ratkaisevat kouluvalinnan. Kun vaihtoehtoina olivat jättiperuskoulu, jossa oli jättiluokkia tai pieni steinerkoulu, jossa on pienet luokkakoot, niin mielelläni laitoin lapseni kyläkoulumaiseen steinerkouluun.
Ja tässä kokemuksia steinerkoulua kahdeksan vuotta käyneen lapsen vanhempana:
Sama luokka ja sama opettaja 8 ensimmäistä luokkaa - vahva ryhmähenki, luottamuksen ja sosiaalisuuden rauhallinen kehittyminen.
Kiusaamista ollut hyvin vähän, luokassa on voinut olla myös "erilainen" - siis omaa persoonaa esilletuova ilman, että leimautuu. Ryhmä on kantanut jäseniään.
Alkuvuosina oli huolta matematiikan ja kielten oppimisesta, mutta asia korjautui myöhempinä vuosina, kun opetus tehostui rauhallisen alun jälkeen.
Valtakunnallisissa kokeissa luokan oppilaille on tullut hyviä tuloksia, eli oppiminen ei ole hitaampaa tai huonompaa kuin peruskoulussa.
Voimakkaan kristittyjä ihmisiä joistain syystä pelottaa ja kammottaa steinerkoulun tarjoama vaihtoehto. Itse tällaisena arkipäiväisenä pakanana en paljon painoa pistä sille, mikä pedagogiikan takana "lymyävä" uskomusmaailma on. Ei sitä peruskoulussakaan voi tietää, mikä kunkin opettajan elämänfilosofia on - hehän voivat opetuksensa lomassa syöttää oppilailleen ihan mitä vaan ajatuksia.
Niinpä sana antroposofia ei minua hätkäytä. En ole huomannut, että lapseni olisi omaksunut mitään uskomuksia jälleensyntymisestä, karmasta jne. Kovin on jalat maassa lapsella.
Kaiken kaikkiaan en ole katunut kouluvalintaa. Onneksi elämme vapaassa yhteiskunnassa, jossa tosiaan voi valita, ja erilaiset rajoitukset lähtevät lähinnä ihmisten kapeista tavoista hahmottaa maailmaa.
Ja tässä kokemuksia steinerkoulua kahdeksan vuotta käyneen lapsen vanhempana:
Sama luokka ja sama opettaja 8 ensimmäistä luokkaa - vahva ryhmähenki, luottamuksen ja sosiaalisuuden rauhallinen kehittyminen.
Kiusaamista ollut hyvin vähän, luokassa on voinut olla myös "erilainen" - siis omaa persoonaa esilletuova ilman, että leimautuu. Ryhmä on kantanut jäseniään.
Alkuvuosina oli huolta matematiikan ja kielten oppimisesta, mutta asia korjautui myöhempinä vuosina, kun opetus tehostui rauhallisen alun jälkeen.
Valtakunnallisissa kokeissa luokan oppilaille on tullut hyviä tuloksia, eli oppiminen ei ole hitaampaa tai huonompaa kuin peruskoulussa.
Voimakkaan kristittyjä ihmisiä joistain syystä pelottaa ja kammottaa steinerkoulun tarjoama vaihtoehto. Itse tällaisena arkipäiväisenä pakanana en paljon painoa pistä sille, mikä pedagogiikan takana "lymyävä" uskomusmaailma on. Ei sitä peruskoulussakaan voi tietää, mikä kunkin opettajan elämänfilosofia on - hehän voivat opetuksensa lomassa syöttää oppilailleen ihan mitä vaan ajatuksia.
Niinpä sana antroposofia ei minua hätkäytä. En ole huomannut, että lapseni olisi omaksunut mitään uskomuksia jälleensyntymisestä, karmasta jne. Kovin on jalat maassa lapsella.
Kaiken kaikkiaan en ole katunut kouluvalintaa. Onneksi elämme vapaassa yhteiskunnassa, jossa tosiaan voi valita, ja erilaiset rajoitukset lähtevät lähinnä ihmisten kapeista tavoista hahmottaa maailmaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oli kiva lukea viestisi. Olen viime viikot kovasti miettinyt, että mihin kouluun - ja mille tielle - lapseni tulevaisuudessa lähetän. Eihän sitä tosiaan koskaan voisi tietää, minkälainen olisi opettaja persukoulussakaan.
Koska jos saisin valita, en myöskään haluaisi, että lastani opettaa äärioikeistolainen tai jehova, enkä myöskään helluntaalainen. Ja kun nyt listaaman rupesin, niin mustalla listalla olisi mielellään myös ne, jotka käyttävät tyylittömiä ja tyhmännäköisiä vaatteita, ne joilla on huono huumorintaju ja ne, jotka oettävät puolisoitaan ja ehdottomasti ne, jotka kuuntelevat paskaa musiikkia.
( heh juu mikäs se semmonen PERSUkoulu sit oikein onkaan, tarkoitin tietty PERUSkoulu:D )
(joo suokaa anteeks )
olen steiner kouluaikani kokenut, jalat on vieläkin maassa vaikka olen Steiner aivopesua saanutkin monta vuotta... :D
Kiitos kun uskalsit kirjoittaa positiivista tekstiä tänne kiihkouskovaisten keskelle! ;)