Mistä sen tietää, että on masentunut?
Olen jo kauemman aikaa ollut ahdistunut, ärtynyt, itku tulee erittäin herkästi ja tyhmistä asioista. Keskittymiskyky on heikentynyt huomattavasti, väsyttää kokoajan vaikka nukkuisi kuinka paljon ja aamulla tekisi mieli jäädä sängyn pohjalle makaamaan ja vain unohtua sinne. En käy enää missään, koska jos näen ihmisiä ja joudun puhumaan heidän kanssaan, niin kokoajan ja vielä kauan jälkeenpäinkin vaivaa, että mitähän ne nyt minusta ajattelee ja sanoinko jotain tyhmää. On jotenkin poissaoleva ja epätodellinen olo ja mikään ei kiinnosta. Näin yleensä, mutta on sitten niitä hyviäkin hetkiä aina välillä, kun on suht pirteä olo ja jaksaa nauraa asioille.
Itse tiedostan, että kaikki ei ole aivan ok, koska ei ole hyvä olla. Onko tämä masennusta vai jotain muuta? Mistä sen tietää?
Olen jo kauemman aikaa ollut ahdistunut, ärtynyt, itku tulee erittäin herkästi ja tyhmistä asioista. Keskittymiskyky on heikentynyt huomattavasti, väsyttää kokoajan vaikka nukkuisi kuinka paljon ja aamulla tekisi mieli jäädä sängyn pohjalle makaamaan ja vain unohtua sinne. En käy enää missään, koska jos näen ihmisiä ja joudun puhumaan heidän kanssaan, niin kokoajan ja vielä kauan jälkeenpäinkin vaivaa, että mitähän ne nyt minusta ajattelee ja sanoinko jotain tyhmää. On jotenkin poissaoleva ja epätodellinen olo ja mikään ei kiinnosta. Näin yleensä, mutta on sitten niitä hyviäkin hetkiä aina välillä, kun on suht pirteä olo ja jaksaa nauraa asioille.
Itse tiedostan, että kaikki ei ole aivan ok, koska ei ole hyvä olla. Onko tämä masennusta vai jotain muuta? Mistä sen tietää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
masennukselta kuulostaa..
Hei vaan.
Lukiessani tuota viestiä se kuulosti aivan samalta kun omat fiilikseni ovat.Masennus vienyt voimiani ja saanut minut pelkäämään kuolemaa toden teolla.En ennen masennustani pelännyt kuolemaa mutta masennuslääkkeiden aikana mieleeni kalvoi pelko mitä jos en koskaa toivu ennalleni.
Mikä palauttaisi kaiken ennalleen.Toisi hymyn huulilleni,iloisesti punoittavat posket jne..
Olen menossa psykologille ensi viikolla keskustelemaan ja toivon että siellä tilanteeni nähtäisiin oikeasti.Ettei tule tunnetta että turhuutta kaikki..Olen valmis taistelemaan ja haluan vaan itseni kuntoon.Olen vasta 30 vuotias,elämä edessä..Kaikkihan me kuolemme joskus mutta ajatus siitä saa aikaan sen että itken hysteerisenä..Jos kohtalotovereita enemmältikin kommentoikaa ihmeessä!Miten selviätte masennuksesta tms..
Jos nyt ihan ensimmäisenä sopii sanoa, niin et koskaan toivu ennallesi. Toipuessasi sinusta tulee kuin uusi ihminen. Sinusta saattaa alkuun tuntua, että tilannettasi ei siellä nähdä. Olen itse käynyt erilaisilla psykologeilla, terapeuteilla ja psykiatreilla, mutta aina tuntui, ettei kukaan heistä minua ymmärrä. Siltä, että kukaan ei ota tosissaan. Se johtuu siitä, että he ovat sinua varten siellä. He eivät ota kantaa, koska se ei auta sinua yhtään. Mietippäs, jos todellakin kuolisit huomenna, niin mikä olisi viimeinen tekemäsi asia? Mitä olisit miettinyt viimeiseksi, ennen tämän tapahtumista? Olisiko se sitä, mitä haluaisit sen olevan? Mistä ihmiset muistaisivat sinut sen jälkeen? "Pelkäsi kuolemaa, kunnes se tuli" Siinäpä vasta muistokirjoitus, eikö? No, en todellakaan ole täällä sättimässä. Koitan vain sanoa, että jokainen hetki jonka murehdit kuolemaa, on pois elämäsi jokaisesta päivästä. Kuolemanpelko kun on sinällään vakava asia, että sitä ei voi hoitaa kun henkilö itse omalla asenteellaan. Uskotko, että voisin sanoa jotain joka muuttaisi sitä? Uskotko, että vastaus siihen tulee purkista (pillereistä)? E-ei eipäs tulekaan. Se tulee sinusta. Totta puhuakseni, masennuksesta pääsee useimmiten sitä edes huomaamattaan. Saatat äkkiä huomata, että sinulla on ollut hyvä päivä. Sen jälkeen toinen ja pian et enään muista kunnolla, millaista oli ennen niitä.. Mutta siihen on vielä pitkä matka. Itse en ole koskaan kokonaan päässyt peloistani, mutta ne eivät enään vaikuta elämääni. Eivät niin ratkaisevasti ainakaan. Nuokin pelot usein "unohtuvat" ajallaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sinulla on tarpeeksi muuta ajateltavaa. En itsekään olisi varmaan ikinä päässyt niistä eroon puhumalla taikka pillereillä. Väittäisin, että minä vain unohdin. Onko sinulla jotain, joka voisi auttaa ne unohtamaan? Pystytkö sysäämään ajatusta mielestäsi jollakin muulla ajatuksella? Onko ehkä ihmistä, joka voisi auttaa tässä asiassa? Onko jotain, minkä tekemisestä pidä todella? Luetko kirjoja? Katseletko sarjoja? Jokin mikä suuntaisi ajatukset pois tästä asiasta? Voithan toki koittaa ilmaista kirjallisesti näitä ajatuksia.. Otat ne käsittelyyn kunnolla, vaikka ahdistaisi kuinka. Kirjoitat vaan kaiken sen paperille, joka on ulos tulossa. Tämä olisi myös hyvä näyttää psykologillesi. Hän ymmärtäisi huomattavasti paremmin jos saisi tietää näitä syvempiä tuntoja, jotka tulevat yksinäisinä hetkinä. Istuessasi hänen edessään voit aina kuvailla asioita ja palauttaa mieleen tuntemuksia, mutta parasta olisi "ikuistaa" ne silloin, kun ne todella pitävät sinua otteessaan. Tämäkään ei luonnollisestikaan kaikilla auta, mutta kohtaaminen on yksi tapa käsitellä asioita. Voit vielä kysyä psykologiltasi tavatessanne, mitä mieltä hän olisi kyseisestä asiasta. Voihan toki olla, ettei hän sitä kannata, mutta kysyminen ei tässä tapauksessa sen enempää maksa. Olen ainakin itse huomannut, että ajatusten purkaminen paperille vie niistä edes osan mukanaan. Todennäköisesti et kuole lähiaikoina, mutta jos kuolet niin sitten niin vaan tapahtuu. Sitähän sinä et kuitenkaan ole täällä enään miettimässä, vaan todennäköisimmin tiedoton enään mistään. Miksi sitä siis sen enempää murehtia, jos ei sen jälkeen tarvitse edes miettiä. Ihan vaan tiivistettynä loppulauseena. Onnea matkaan joka tapauksessa!
Tässäpä olisi Beckin masennustestiin linkki http://www.ahjos.net/masennus/beck.htm
Ja kannattaa ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan tai lääkäriin tai vaikkapa kotikuntasi mielenterveystoimistoon, jotta saat tarvitsemaasi apua.
mulla on kans aika samanlaisia fiiliksiä ja musta tuntuu etten oo oikeen hyvässä terässä. mutta mulla on silleen et haluisin tehä kaikkia mut ei tuu kuitenkaan oikeen tehtyä mitään, ja ei oo mitään tekemistä...