Laillista pahoinpitelyä?

leikkauksen jälkeen ns. kriisi on ihan normaalia, siinä on kuitenkin kajottu siihen ihmiseen, eikä hänellä sillä hetkellä ole itsevaltaa kun on unessa tai puudutettu....
en ehkä ihan noin kärkevästi sanoisi kun sinä kirjoitit, normaalia on kuitenkin tuntea tulleensa jollain tavalla hyväksikäytetyksi...ei kuitenkaan ehkä ihan noin vahvasti.
nämäkin tunteiden vahvuusasteet riippuu myös leikkauksen suuruudesta. toki jos sulle on tehty iso, elämisen kannalta välttämätön leikkaus, on selvä että tunteet on sekavat sen jälkeen.

kehottaisin sua kuitenkin ehkä ottamaan asian jossain puheeksi, että saisit purkaa tunteitasi, se ei tee ollenkaan hyvää että niitä jää miettimään itsekseen, vaan ammattilaisen apu auttaa tollasiin tunteisiin kaikista parhaiten. en tarkoita että olisit mitenkään "hullu" tms. mutta kun on läpikäynyt ison operaation, tarvitsee sitä myös jälkihoitoa...ihme olisi jos ei tarvitsisi.
tämä jälkihoito, varsinkin henkinen sellainen on tällä hetkellä aika iso haaste terveydenhuollossa...siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota...ainakaan mun mielestä.
itse työskentelen hoitoalalla, niin tällaistakin on jossain määrin ehkä huomannut.

Olet täysin oikeutettu tunteisiisi. Tottakai se tarkoitattaa kuitenkin sitä, että me salissa työskentelevä henkilökunta epäonnistuimme tehtävässä. Me emme vain voi siellä ajatella tunteella ja siksi meidän työ tuntuu usein mekaaniselta tai epäkunnioittavalta.

minut leikattiin noin kuukausi sitten,ja tunsin samoin pari ensimmäistä viikkoa,sairaalassa jopa kysyin ,olenko ihminen ensinkään....
siltä ei nimittäin tuntunut välillä!
Kun pääsin kotiin sairaalasta,en saanut mitään ohjeita,tuntui että minusta haluttiin päästä mahdollisimman pian eroon vaan..kotona sitten mietin näitä juttuja ja päädyin soittamaan mielenterveystoimistoon,halusin puhua ja purkaa kokemuksiani,jotka olivat aika traumaattisia,minut jouduttiin leikkaamaan kahdesti.Siellä sain ymmärrystä,tajusivat että oli rankka kokemus ja sain avun purkaa pahaa oloani.
Minulla oli myös ns.pahoinpidelty olo,jollekkin sanoinkin,että aivan kuin minut olisi raiskattu..lähinnä kyllä henkisesti.Olo mene ohi ajan kanssa,puhumalla ja käsittelemällä tunteitaan.Samoin minulla oli epätodellinen olo,nyt alan vasta palata normaaliin arkeen ja alan tuntea itseni inhimilliseksi ihmiseksi jälleen.Riippuu paljón myös läheisten suhtautumisesta,hyvät tukijoukot on tarpeen!!
Tsemppiä sinulle jatkossa,mene rohkeasti vaan puhumaan tuntemuksistasi.

Tiedätkö, minulla on aivan samanlaisia ajatuksia vaikka leikkauskokemukset sinällään on olleet todella hyvät.

Viime vuonna olin useamman kerran leikkauksessa ja sain mielestäni erittäin hyvää ja välittävää hoitoa alusta loppuun. Koin oloni turvalliseksi ja että minusta pidettiin hyvä huoli ihan viimeistä pistettä ja pilkkua myöten. Sairaala kylläkin oli paljon Meilahtea pienempi.

Olen itse ajatellut niin, että leikkaus itsessään on se joka saattaa laukaista kriisin ja tavallaan epätodellisuuden tunteen. Ihan kuin ei olisi ihan "sisällä omassa elämässään". Tämä siitä huolimatta, että tietää leikkauksen olleen välttämätön. Tietysti jos hoito on kylmää niin sehän takuulla vielä pahentaa tilannetta.

Aika varmasti omalta osaltaan auttaa ja helpottaa, mutta että pääseekö tästä hankalasta olosta kokonaan - en tiedä. Itse en ainakaan vielä ole päässyt. Jossain vaiheessa mietin, että ehkä kaikille leikkauspotilaille pitäisi olla automaattisesti mahdollisuus henkisen puolen käsittelemiseen ammatti-ihmisen kanssa. Mutta sehän taas maksaa yhteiskunnalle rahaa...