Epäilen, että olisin raskaana. Huomenna tulee lääkäriltä varmistus tähän asiaan. Apteekin testi näytti negaa, mutta menkkoja ei vieläkään näy. Nyt siis edellisistä melkein kaks kuukautta ja yleensä tullu säännöllisemmin. Nyt on myös alkanu mahakivut ja rintoja aristaa.
En nää mitään muuta mahdollisuutta kun keskeyttää, jos nyt käy ilmi että olisin raskaana. Tää lapsi olis saanu alkunsa yhden illan jutusta, koska ei oo paljon vaihtoehtoja. Käytettiin kyllä ehkäsyä, mutta eihän ne oo 100 prosenttisen varmoja.
Asun siis yksin opiskelija-asunnossa. Oon just vähän aikaa sitten vasta muuttanu toiselle paikkakunnalle ja elämässä muutenkin kaikkee uutta. Haluaisin kyllä lapsen tosi paljon, mutta tässä elämäntilanteessa se ei vaan onnistu. Pelkään kuitenkin, että alan epäröidä abortin tekemistä jos tästä raskaudesta tulee varmuus. Silloin abortista tulisi henkisest varmasti tosi vaikeaa. En kuitenkaan voisi pitää lasta, jonka isä ei todellakaan merkinnyt yhtään mitään ja joka kohteli minua huonosti.
Onko kellään samantapaisia kokemuksia?
En nää mitään muuta mahdollisuutta kun keskeyttää, jos nyt käy ilmi että olisin raskaana. Tää lapsi olis saanu alkunsa yhden illan jutusta, koska ei oo paljon vaihtoehtoja. Käytettiin kyllä ehkäsyä, mutta eihän ne oo 100 prosenttisen varmoja.
Asun siis yksin opiskelija-asunnossa. Oon just vähän aikaa sitten vasta muuttanu toiselle paikkakunnalle ja elämässä muutenkin kaikkee uutta. Haluaisin kyllä lapsen tosi paljon, mutta tässä elämäntilanteessa se ei vaan onnistu. Pelkään kuitenkin, että alan epäröidä abortin tekemistä jos tästä raskaudesta tulee varmuus. Silloin abortista tulisi henkisest varmasti tosi vaikeaa. En kuitenkaan voisi pitää lasta, jonka isä ei todellakaan merkinnyt yhtään mitään ja joka kohteli minua huonosti.
Onko kellään samantapaisia kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kun laitat onnistumaan (= otat toisenlaisen asenteen!). Miksei onnistus kun se on monilta muiltakin onnistunu (tän kirjottaja mukaanlukien)? Ei ole lapsen syy minkälainen isä hänellä on.
Mieti että tää voi olla ainoo mahdollisuutes saada yhtään lasta, ja taatusti se on ainut mahdollisuus elää sille lapselle. Tuskin lasta katuisit, aborttia kylläkin..?
Mutta joo, toivotaan että on väärä hälytys.
Miksi harrastaa yhdenillanjuttuja (ehkäisyllä tai ilman) jos ei osaa kantaa vastuuta seurauksista!!! Mielestäni täysin vastuutonta, anna mieluummin lapsi adoptioon hyvään perheeseen, kuin ettet anna lapsellesi edes mahdollisuutta! Abortteja tehdään muutenkin liian paljon, eikä ihmiset ymmärrä vastuusta mitään! Silti on tuhansia tyhjiä sylejä, joille ei lasta suoda vaikka miten paljon toivoisi ja yrittäisi!
Ihan varmuudeksi kysyn siis että meinasit keskeyttää vaikka haluat lapsen, vieläpä tosi paljon? Kuule. Älä.
Muuttuva elämäntilanne voi tuntua pelottavalta, mutta mahdoton se ei missään nimessä ole. Sen on moni ennenkin tehnyt, et sinä ensimmäinen ole, etkä viimeinen.
Haluat siis lapsen synnyttää, mutta keskeyttäisit raskauden koska et pidä lapsen isästä?? Mieti uudestaan, vielä uudestaan ja vielä pitkään ja hartaasti. Tuottaisit itsellesi hirveää tuskaa abortilla jota et halua, vain koska et pidä jostakusta miehestä??
Ei, ei ja vielä kerran ei. Jos olet raskaana, ja haluat lapsen, sinä saat lapsen. Tunteesi lapsen isää kohtaan eivät ole tässä kohtaa se tärkein asia, vaan sinun tunteesi lasta kohtaan. Sinä ja mahdollinen raskautesi olette tässä tialtneessa, ei lapsen isä. Mikään maailman pakko ei ole edes isyyttä selvittää jos mieluummin et sitä tee. Päätös on vain ja ainoastaan sinun.
***
Haluan lapsen, mutta en vielä ja tässä elämäntilanteessa. Jos en lasta enää myöhemmin saa, niin ehkä se on sitten rangaistus tästä. Kiitos kuitenkin ajatuksistasi, ne saivat minut ihmettelemään miksi edes kirjoitin tänne palstalle. Olen päätökseni tehnyt, eikä siihen kukaan tai mikään voi enää vaikuttaa. kaipasin kokemuksia, en käännyttämistä.
Käännyttäminen ei kuulu toimenkuvaani, mutta varoitus on minusta ihan paikallaan. Jos toiveenais on saada lapsi, tulee abortti olemaan todella rankkaa kokemus, ja miltei varmasti kadut sitä myöhemmin. Nyt ei ajatus katumuksesta tunnu pahaltakaan, sen tiedän, enkä voi sanoa mitään mikä sinu vakuuttaisi päinvastaisesta. Ole silti hyvä, oman mielenterveytesi vuoksi, käy keskustelemassa aiheesta neuvolan terveydenhoitajan tai psykologin kanssa jos raskaus varmistuu, selvittääksesi itsellesi ajatuksesi.
Kuten sinä ja muukin, toivon että tämä on väärä hälytys.
"Jos en lasta enää myöhemmin saa, niin ehkä se on sitten rangaistus tästä. "
Henkilökohtaisesti en usko tuollaisiin "rangaistuksiin" :D kova paikka se voi olla, lapsettomuus myöhemmin, mutta abortista se ei johdu jos komplikaatioita ei tule. Mikään rangaistus se ei olisi. On toki aiheellista ajatella sitäkin onko toive ajoituksesta painavampi kuin toive lapsesta.
Kerrothan vielä oliko hälytys väärä ja millaisia ajatuksia se herättää? Lupaan pidättäytyä epäasiallisista kommenteista, huolestuin vain sinusta nyt.
***
Minusta sinun ei kannattaisi olla niin ehdoton, vaan ottaisit tässä vaiheessa onkeesi siitä, mitä sinulle sanotaan- miettisit edes syvällisemmin sitä toistakin vaihtoehtoa- vielä kun voit..!
Tällä palstalla on ollut paljon keskusteluja abortinjälkeisistä mielenterveysongelmista, joista keskustelukumppanisi Tristarkin tietää varmasti paljon enemmän kuin sinä (tällä hetkellä), ja kaikki me varmasti toivomme, että et tulisi niistä meitä muita enemmän tietämäänkään sen oman kokemuksen kautta..!
Useissa tutkimuksissa on todettu, että ne, joille ei ole ollut alusta asti selvää, että he eivät halua (sitä) lasta, ovat suurimmassa vaarassa saada mielenterveysongelmia abortin jälkeen. Sellaisen, joka haluaa vähänkään (sen) lapsen, ei pitäisi tehdä aborttia mistään toissijaisista syistä!
Kuten näet, ei ole väliä onko aborttioikeuden puolesta tai vastaan, kun annetaan sama neuvo: Mieti tarkkaan...
Yli 2 tuhatta naista joutuu vuosittain suomessa turvautumaan psykiatriseen hoitoon abortin jälkeen. Riski ei ole pieni, vaan se konkretisoituu pahimmalla mahdollisella tavalla neljäsosalle suomen noin 10 tuhannesta abortin teettäjästä vuosittain.
Kuulostaa erittäin huolestuttavalle, että tahoisit lapsen, mutta olet aborttiin menossa. Ei käännytystä, vaan huolenpitoa...
Minulle tehtiin abortti ollessani 18-vuotias. Tämän jälkeen olen saanut neljä lasta. En saanut abortista tunnontuskia, joskus sitä ajattelen, mutta samassa muistan kuinka mahdoton elämäntilanteeni oli (opiskelut kesken ja ihan keskenkasvuinen olin).
Tosiasia on, että lapsi muuttaisi elämäsi täysin. Itse en aikoinani ollut valmis muutokseen ja turha sitä on jälkeenpäin surra mitä on tapahtunut. Olen ihan tyytyväinen miten elämä on sujunut. En yksinkertaisesti olisi ollut vielä valmis perhe-elämään, vaikka seurustelin tuolloin jo mieheni kanssa.
Tee itse päätöksesi äläkä anna muiden moralisoida. Minäkään en halua vaikuttaa viestilläni päätökseesi, vaan kertoa omista kokemuksista.
Hei!
Pitkälle samaa asiaa kuin "äiti ja neljä lasta" kirjoittaa.
Minulle myös on tehty nuorena siis 3 vuotiaana abortti. Olin helpottunut kunsen sai, tilanne oli hirveä. Aborttia en oe katunut enkä harmnitellut koskaan jälkeenpäin. ilman tunnontuskia ja masennusta vielän ihanaa keksiikäisen elämää, niinikään 4 lasta rikkaampana.
Tärkeintä on että teetpä minkä tahansa päättöksen asiassa, sen täytyy olla oma päätöksesti. Muita ei kannata kuunnellä, eihän kukaan myöskään tule elämään elämää puolestasi.
Äläkä turhaan mieti että et saisi joskus lapsia, ja että se olisi rangaistus. Ei sellaista ole. Jos et sitten saa lapsia, niin syy voi olla ihan mitä vaan, eikä ollenkaan abortista johtuvaa.
Jos abortin jälkeensaat jonkin tulehduksen voi se aiheuttaa steriliteettiä. Tosin sen tulehduksen voit saada ihan muutenkin, mitenkään aborttiin liittymätttä.
Tulet olemaan varmasti hyvä äiti lapsillesi sitten kun on sen aika.
Hyvää kesää sinulle.
Meinasin tehdä abortin 18v., ei ollut koulutusta, kämppää (asuin porukoillani), kunnon suhdetta, töistä puhumattakaan. Hyvin olen silti möhemminkin pärjännyt vaikka useita vuosia yh.nakin ja kaiken muun puuttuvan olen ehtinyt saada myöhemminkin. Ainoa mitä en ole enää saanut on enempää lapsia. Olen yrittänyt sitä jo pari vuotta ja tuo yksi ainoa raskaus/lapsi tuntuu nyt todelliselta ihmeeltä!
En tiedä miten sulle kävi, ootko raskaana vai et, mutta yhden neuvon haluaisin kertoa. Sun raskausviikot on sen verran pitkällä että jos olet vähääkään tunteellista sorttia,kannattaisi mieluummin tehdä kaavinta kuin lääkkeellinen keskeytys. Mulla itsellä on aika kauheat kokemukset lääkkeellisesta rv 10 5.
Minusta se että olet jättämässä päätöstä viime tippaan saattaisi kieliä siitä, ettet välttämättä halua aborttia.
Olen toki aborttioikeuden puolustaja mutta sinun tapauksessasi kehoottaisin miettimään vielä uudestaan. Vaikka sitten niin että laitat paperille plussia ja minuuksia joita aborttiin tai lapsen synnyttämiseen liittyy.
Puhu asiasta jonkun läheisen kanssa, ellet ole sitä jo tehnyt.
Voimia
lääkkeellinen tehty... Näitkö lapsesi, kuten monet ovat tehneet, vai mikä siinä oli kauheaa- siis kauheampaa kuin kaavinnassa..?