Ihastuksen vältteleminen

aika voimakkaat tunteet kehissä.

mää todellakin välttelen jos olen todella ihastunut, ja tää on sillai tosi outoa ku oon kuitenki kohta 20 vuotias.
Esimerkkinä tämmönen, että ollaan samassa työpaikassa tän miehen kans, johon oon todella ihastunut, oikeestaan rakastunut, nii kerran hän käveli suorään mua vastaan, mä pysähdyin ihan täysin ja aloin siinä keskellä käytävää miettiin, et käännynkö pois, sit vaan muka laitoin jotain nimilappua paremmin ja välttelin hänen katsetta :)
Ja mistä se johtuu..itse aina ajattelen, et näytän kauheelta, ei se nyt voi mua nähä, en oo valmistautunu :D tai sit vaan meen ihan sekasin, pää menee niin tyhjäks..

Ja sit kun olen ihastunut vähän yhteen toiseen, niin välttelen kyllä hänenkin katsetta, mutta jos ollaan kahden niin pystyn oleen paljon rennommin..jotenki vaan jos moikkaa siel mis on ihmisiä, nii pelkää et muut huomaa, tai ei nyt pelkää, mutta se on semmosta vaivautunutta :)

Itse aloin vältellä, kun mun ihastukseni kohde alkoi ensin vältellä ja muuttui yhtäkkiä kummasti, ei enää edes puhu samalla tavalla kuin ennen ja muutenkin muuttui. Ihan kuin oisin jotenkin loukannut, mut en ymmärrä miten. Ihan pihalla.

kyllä vältellyt kovinkaan moneen kertaan. Koska ihastuneena minulla on tarve nähdä tätä henkilöä, johon olen ihastunut. Tällöinhän hakeudun jopa tarkoituksella hänen lähelleen...

Minua kohtaan on kyllä käyttäydytty kylmästi; se ei yleensäkään ole kestänyt kovinkaan kauaa. Itse kun olen ottanut saman linjan, niin sitten tuntuu kuin kiinnostus alkaisi taas heräämään. Tosin itselläni tämä ihastus on saattanut vaihtua jo joksikin muuksi.

kyl välteltyä on tullut...sekä itseni että hänen osalta... nykyisin tavataan vain, kun on pakko... hän seurustelee... minä sinkku, kiikarissa muitakin, mutta häntä ei noin vain voi unohtaa... unohdanko koskaan, en tiedä... mutta eteenpäin on mentävä, vaikkakin koskee nähdä hänet toisen kanssa... ehkä me jonain päivänä voitaisiin jopa keskustella keskenämme... nykyisin emme puhu toisillemme...:(

Kyllä on kamalaa kun menen lukkoon ihastukseni edessä, niinpä olen alkanut häntä välttelemään. Hän on minuunkin ihastunut ja siitä tiedosta tuo lukkoon meneminen alkoikin. En tiedä miten tästä pääsee eroon? Auttaako se sitten jos en näe enkä kuule hänestä vähään aikaan.

ainakin takuuvarmasti siinä tapauksessa kun toinen ei kiinnosta pätkääkään ja haluaa päästä toisesta eroon. Miten ihmeessä joku voi vältellä sellaista josta pitää?

Pidän ihastumisesta ja kuten monet muut, myös minä odotan vastakaikua hulluille tunteilleni..Jos tunteeni saavat jollain tavalla vastakaikua, ahdistun ja alan vältellä. Tätä kestää yleensä niin pitkään kuin minulla on jonkintason tunteita kyseistä henkilöä kohtaan: kun ihastus loppuu, myös välttely loppuu.
Tässähän ei ole mitään logiikkaa, mutta onko ihastumisessa muutenkaan?

Miksi? Enpä tiedä itsekään...

Joo tuli välteltyä. Oli niin paljon tunnetta. Tuntui että jalat menee alta ja kaikki paikat tärisee.
Ehkä ympäristökin vaikutti. Työpaikalla kaikki tietävät että olen naimisissa, hävetti näyttää ihastumistani.

Olen jo kahdesti antanut pakit ja nyt oli pakko sanoa kyllä leffa-iltatarjoukseen.
Tosin sinne tulee 2 mun naispuolista kaveria ja hänen 2 miespuolista kaveria, kaikki sinkkuja. Mä menin kutsumaan hänet sinkkutapahtumaan mielessäni eräs kaunis nainen, mutta ilmeisesti viehätystä ei ollut riittävästi. Mä yritin vältellä tyyppiä mahdollisimman paljon ja mua jännittää/oksettaa/ahdistaa se tuleva tapaaminen. Mä en tosiaan jää kanssaan kahdenkesken.
Mä olen rakastunut toiseen mutta se juttu ei tule tapahtumaan. Ehkä mä koen että pettäisin... Ihan sekoa tämä kuitenkin on. Mä pidän tätä miestä komeana, kiinnostavana, seksuaalisesti haluttavana... Tekisi vain mieli peruttaa koko juttu tai sinne päätyessä hakeutua mahdollisimman kauas hänestä. Yritän lohduttautua ajatuksella etten ole liian helppo ja vaikka kuin ka miehet valittaa, oikeasti tykkäävät että pääsevät jahtaamaan. Mulla vain ei ole haluja tulla kiinniotettuksi koska silloin mulle käy kuin Idän Noidalle Ihmenmaan Oz:ssa eli sulan yhdeksi mytyksi. Joo, Suuria Tunteita Pienessä Päässä.

Välttelen parhaani mukaan ja harvoin häntä näenkään.
Silloin ku olen temisissä hänen kanssaa, ne ovat aina sellaisia tilanteita joissa on täysinmahdotonta päästä vetäytymää jonnekkin hänen kaksistaan...
Vaikka en näekään häntä, olosuhteiden pakosta saan kuulla hänestä päivittäin kolmannelta osapuolelta. Hän siis oudolla tavalla kuuluu elämääni.
Haluain että nämä tunteet jo hellittäisi. On niin paljon syitä,joita en jaksa listata, jotka sotivat sitä ajatusta vastaan että minulla ja hänellä voisi olla "jotain".

Korjaus: kuin ka= kuinka ja Idän Noita jää talon alle, kyseessä on Lännen Noita...lol

Nostellaanpas...

Sillon ku oon ihastunu johonkin, käyttäydyn aivan päinvastaisella tavalla ku miten kuuluisi käyttäytyä. Meen täysin lukkoon ihastuksen läsnäollessa, näytän varmaan enemmän siltä kuin vihaisin häntä.. :D Taidan olla ihan toivoton tapaus. Raajat tärisee ja vatsa tuntuu siltä kuin se olisi täynnä sementtiä. :D Ja jos ihastus puhuu minulle, punastun ja haluan lähteä pakoon..

Välttelyä puolin ja toisin. Ihastuin tyttöön, hän meni jonkinlaiseen paniikkiin, kädet vapisi ja koko likka oli kuin krampissa. No, siitä alkoi se välttely ja katseitakaan ei ole vaihdeltu ennään.

Aloin sitten itsekin vältellä ko. tyttöö ja hän on jotenkin nyt "rauhoittunut", ei ennää mene niin kamalaan paniikkiin lähelläni. En kyllä osaa sanoa hänen tunteistaan siltikään mitään, miksi minua vältteli ja panikoi, oliko inhoa vai ihastusta. Huoooh, sen kun selville sais, kysyyn en uskalla mennä sen takia jos tyttö menee taas paniikkiin, entistä syvemmälle...

älä välttele mua pekka!

Ompas paljon porukkaa sukupuoleen katsomatta jotka harrastaa
välttelemiskäyttäytymistä. Minä mukaan lukien.

Välttelen jos näytän omasta mielestäni zombilta, haluan näyttää parhaalta ihastukselleni :)

Kyllä hän on ihastunut sinuun ja kovin! Olen itse ihastunut erääseen poikaan todella vahvasti ja käyttäyden juuri tuolla tavoin. Käteni tärisevät ja hikoilevat, sydän alkaa hakata lujempaa ja lujempaa enkä pysty edes katsomaan häntä, koska on liian ihana. Ja joskus jopa voin käyttäytyä hyvin kylmästi häntä kohtaan, vaikka en haluaisi, olen vain liian ujo kohtaamaan häntä ja hänen ihania katseitaan.
Pienet ihastumiset tai kiintymykset joihinkin henkilöihin eivät vielä tee minua tuollaiseen tilaan, mutta silloin kun ihastun ja kovaa, niin silloin menen aivan sekaisin. Kuten aijemin tuossa kirjoitettiin, eihän kukaan inhosta tärisisi tai menisi paniikkiin. Hän tykkää sinusta ja paljon!

Hmm vaikea tilanne, kun kerta minulla on niin vahvat tunteet häntä kohtaan, niin tiedä sitten kuinka tyly häntä kohtaan olisin jos hän koittaisi minua lähentyä. Kaikkeni kuitenkin tekisin että pystyisin olemaan hänen lähellään normaali ja ystävällinen. Ja kerran kun sen onnistuisi voittamaan, niin ei sitten olisi enää tätä ongelmaa.

Kiitos tuosta kirjoittamastasi tekstistä! Minä uskon että onnistun lähestyä tätä poikaa vaikka se aluksi voi olla tietenkin vaikeaa. Mutta pidän mielessä nuo asiat mitä kirjoitit, ne olivat hyviä! Minulla kun vain on se vika kun ihastun vahvasti niin olen niin ujo ja tunteet menevät ihan sekaisin ja mietin lähes aina hänen lähellään juuri tuota, eli " mitä hän ajattelee kun huomaa minun jännittävän ja tärisevän."
Ja olen aina miettinyt että jos poika näkee minut juuri tuollaisessa tilassa, niin hän ei ainakaan lähestyisi minua ja pitäisi minua outona ja juuri tuo ajattelu on aina lisännyt tärinääni ja jännitystä. Mutta pakko tuollainen ajattelu on unohtaa niinkuin kirjoitit.

Välttelen koska kohtaaminen sattuu liikaa ja herättää tas liikaa tunteita joita ei vain voi näyttää. Joskus on kuitenkin pakko kohdata (kylillä) silloin ei voi kun pureskella poskiaan ja piilotella silmiään. Tuskin koskaan tulee sellaista tilannetta että vois sanoa miten ja mitä tuntee, aina ne toiset mukana. Hmmmm... ihana kielletty rakkaus.

Olen vältellyt, tuntenut suuria tunteita ja pelännyt ihan jumalattomasti. Naurettavaa, kun nyt näin jälkeenpäin ajattelee. Mutta siinä miehessä oli sitä jotain, joka teki muhun tällasen vaikutuksen :) Niin mahdotonta kuitenkin kaiken kaikkiaan.

Viestin aloitus on muutaman vuoden takaa, kun itselläni oli vastaava tilanne. Mistä se johtui? No siitä kun tuntee itsensä heikoksi, masentunut, seisoo kuilun partaalla lähes tulkoon. Ja tapaat ihmisen, joka on kivan oloinen ja on kaikin puolin kiinnostava. Mutta ympäristö oli väärä ja omat silloiset ennakkoluuloni ja sulkeutuneisuuteni ihmisiä kohtaan estivät lähemmän tutustumisen.

Tapahtui kaikenlaista ikävää matkan varrella ja lopulta suljin hänet elämästäni pois kokonaan. Kaipaus tai jokin muu tunne elää yhä.

Mun ihastukseni välttelee mua. Ei ole enää kiinnostunut tai yrittää elää ihmisiksi. Ei vaan auta minua, kun henkilö pyörii jatkuvasti ajatuksissa. Piinaavaa..

Välttelen koska uskon sen olevan yksipuolista (hän naimisissa) ja haluan/yritän suojella itseäni koska tiedän että tulee päivä jolloin en häntä enää näe. En halua hajota silloin.

En.

Liika tunteilu ei johda haluttuun lopputulokseen, jos potee ns. rimakauhua. Arkoja juttuja, jos kohtaamiset ovat säännöllisiä eikä asiat etene halutulla tavalla? Minun mielestä naisilla on lähestyminen helpompaa kuin miehillä? Itse huomannut tällaista tapahtuneen omalla kohdalla, enkä ole uskaltanut asiaan ottaa kantaa, kun olen n. 20v. vanhempi kuin tämä nainen, jolle olen ehkä jonkinlainen ihastuksen kohde? Minä harrastan ja hän on töissä siellä. Sopivan tilanteen osuessa kohdalle olisin kyllä valmis keskustelemaan asiasta, mutta en itse kyllä uskalla tehdä aloitetta, kun mitä jos kaikki onkin vain jotain mielikuvituksen tuomaa harhaa tms. Vaikeita juttuja, täytyy myöntää.

Mitä vi@@@a..??!! Miksi vältellä ihmistä jota kohtaan on vahva tunne???!!! Joo menkää vaan ja ettikää joku laimee lassi tai maito maija, jonka kanssa on helpompi "kohdata". Eihän sielunkumppanuudella ole väliä! Kannattaa vaan vältellä, varsinkin jos se ihana osoittaa tunteita takas, se vasta kamalaa on!! Välttely paras, niin säästyypähän ehkä elämän upeimmalta rakkaudelta.kuka sellaista tarttis. Laimee lassi tai maito maija on parhaat.

mun kulta luulee,että välttelen sitä.vaikka en edes välttele vaan joudun olemaan pitkiä aikoja pois työni takia.

Mua ainakin yks ihan selkeesti välttelee,on vaihtanut hommiaankin niin ettei vahingossakaan tarvii joutua kanssani tekemisiin. :(
Uskoisin että jos on oikeasti ihastunut, ei välttele kohdettaan...

I

Kerää rohkeutta ja lähesty muuten kadut ja mietit lopun ikäsi mitä teidän välillänne tapahtuu. Hän voi tuntea kuten sinä, mutta ei uskalla lähestyä sinua :(

Mä oon tässä vältelly jo monta kuukautta ja ihan tarkoituksella. Kohta oon unohtanu sut ihan kokonaan, eikä tunnu enää miltään kun nään sut.

Varattu.

"Kyllä on kamalaa kun menen lukkoon ihastukseni edessä, niinpä olen alkanut häntä välttelemään. Hän on minuunkin ihastunut ja siitä tiedosta tuo lukkoon meneminen alkoikin. En tiedä miten tästä pääsee eroon? Auttaako se sitten jos en näe enkä kuule hänestä vähään aikaan."

Nainen välttelee miestä johon on ihastunut ja TIETÄÄ miehen olevan myös!? SILTI VÄLTELLÄÄN!! :) Ei mitään järkee...

Ja haluaisi vielä päästä tunteesta eroon. Eikö olisi kiva jos antaisi miehen lähestyä vaan ja katsoa mitä siitä tulee, jos kerta molemmat tykkää.

Jos tuo on tyypillistä naisen käytöstä niin ei ole kyllä ihme jos tässä maassa on sinkkuja niin paljon, kun ei edes haluta kohdata sitä "ihanaa", pelätään vaan perhanasti!

Nyt naiset, niskasta kiinni itseänne ja ANNATTE SEN IHANAN MIEHEN LÄHESTYÄ!

Molemmat ollaan varattuja ja oli pientä säätöä, ihastus molemminpuolista, nyt mies välttelee minua. :/ Varmaan morkkiksen takia... Ehkä oikeastaan vältellään nyt molemmat. Toivoisin jatkoa mutta sitä ei varmaan tule, yritän tässä päästää irti! En yleensä välttele jos olen ihastunut, nyt on kai vähän pakko.

Taitaa olla niin että muodostuukohan näistä "jännittäjä-välttelijä-panikoiva" -tyypin ihmisistä koskaan pareja.

Helpompi tosiaankin kohdata joku johon ei tunne niin vahvasti ihastusta, helppo ja kevyt jutella jne. Ikävää sinänsä se että monen monta sydäntä särkyy matkan varrella, kun se kovin ihastuksen tunne jääkin vaille vastakaikua.

Ihan rehellisesti miehenä voin sanoa että vaikka olen rento ja rohkea lähestymään ketä tahansa naista, mutta sitä kehen on se vahva ihastuksen tunne niin käytökseni on kaikkea muuta kuin normaalia! Muita voin lähestyä ihan tuosta vaan ja ei edes pienet pakkien saamiset ota itsetunnolle juuri kuinkaan. Mutta jos siltä kehen on syvästi ihastunut saa pakit heti alussa niin se runttaa meikäläisen maan rakoon välittömästi.

Eli näinköhän se tosiaankin menee että kukaan ei saa sitä "suurta ihastustaan", vaan otetaan se "helpompi" sitten? Se johon on kyllä tunnetta mutta ei niin järisyttäviä fiiliksiä kuin siihen "suureen ihastukseen".

Ensin normi käytöstä, sitten kivaa pientä flirttiä, sen jälkeen nopeita vilkaisuja ja lopuksi tyttö muuttuu kylmäksi. Katsoo kaukaa kylläkin, välillä tuntuu olevan jopa kiukkuinen ja hermostunut mutta seuraavana päivänä hymyilee ja moikkaakin iloisesti.

Mitä tää kaikki on?

Älä välttele mua Hannu!!!

Tietysti sitä pitää välillä olla vähän viileämmin. Rakkauden liekki palaa kyllä, vaikka sitä ei koko ajan ruokkisi.

Riippuu tietenkin tilanteesta! Olin muutaman vuoden todella ihastunut ihmiseen jota tapailin vuosia vuosia sitten. Ikävä kyllä tilanteemme oli kummallakin sellainen ettei ollut mitään järkeä tuntea sellaisia tunteita. Näin ollen en halunnut enää nähdä kyseistä ihmistä koska en varmaan vieläkään olisi päässyt yli. Ja tuottihan se tulosta. Enää en tunne ihastumista kyseistä henkilöä kohtaan :)

Hölmön näköistähän se välttely ja vilkuilu on ja muutkin sen huomaavat. Eikö nainen nyt mitenkään voi hillitä tunteitaan ja yrittää edes käyttäytyä tasaisemmin miehen lähettyvillä? Asiathan vois puhua ihan suoraankin, kiinnostaa tai ei.

Onpa helpottavaa lukea, että muillekin tulee tollasia pakonomasia välttelyitä. Yhen miehen kanssa kävi kerran niin, että se oli käymässä mun luona ja sitte lähössä. Se katto mua silmiin merkitsevästi, ja mä livahdin samassa nurkan taakke. Siihen se sano, että "tuu takas sieltä".

Nyt oon ihan tajuttoman ihastunut yhteen varattuun mieheen. Meen ihan sekasin ku nään sen. Iski aika paljon, mistä mä kummastelen ja idän tyttö kirjotti.

Nyt oon aatellu, että ihan hyvä että välttelen sitä (kai), kun se on varattu. Että ehkä tää homma toimii näin. Paitsi että mun pitäs päivittäin mennä samaan rakennukseen sen kanssa, ja jo se tuntuu olevan ihan liikaa. Haluisin piiloutua jo siitä ajatuksesta, että se saattaa olla lähellä. Vaikeuttaa arkea aika paljon :(

Pahinta on se piina, kun ei voi olla ajattelematta toista koko ajan ja yrittämättä olla mieliksi. Ja samaan aikaan tietää, ettei tästä voi tulla mitään. Ja jos tulis, niin seki ois kauheeta, kun en haluu olla osallinen MIHINKÄÄN avioeron tyyppiseen asiaan.

Kunpa osaisin selvittää tän asian niiku aikuiset ihmiset. Vinkkejä?

En pelkästään. Ihme kyllä joskus uskaltaudun menemään lähellekin vaikka ujostuttaakin paljon.. Ja aina toivon että päätyisin istumaan hänen viereensä, vaikka kerran istuin ja olin koko luennon ihan jännittynyt. Taisin keskittyä enemmän siihen missä asennossa hänen jalkansa milloinkin olivat kun opettajan puheisiin... x) Ja kerran jopa sanoin hänelle jotakin oma-aloitteisesti ja ilman että sitä oli mikään pakko kysyä, vaikka mun on vaikea puhua vieraammille ihmisille ylipäätään. Kyllä sitä luonnostaan yrittää päästä lähemmäs vaikkei siitä oikein mitään tulekaan.

Kyl sitä tulee välteltyä ja saa jo aivan koomisia piirteitä koko juttu, täytyy ottaa härkää sarvista ja alkaa elää niin kuin ennenkin.

Kyl sitä tulee välteltyä ja saa jo aivan koomisia piirteitä koko juttu, täytyy ottaa härkää sarvista ja alkaa elää niin kuin ennenkin.

Itsekin välttelen ihastustani, koska olen varattu. Tunne on molemminpuolinen eli myös ihastukseni vaikuttaa olevan minuun ihastunut. Hänen flirttaillessaan käännän katseeni poispäin tai häivyn kokonaan tilanteesta. Voi miten typerää! Mut yritän esittää välinpitämätöntä juurikin siksi, että olen varattu.

http://www.youtube.com/watch?v=KuofE13pFCM

Työpaikalla välttely on kyllä huvittavaa, toinen tekee kaikkensa ettei joutuisi olemaan samassa huoneessa kahdestaan ja jos ollaan kohtaamassa kävellen niin toinen vaihtaa reittiä. Lämpimiä hymyjä ja vilkuiluja saan, mutta hän ei ikinä tule juttelemaan.

se on sitä välttelyihastusta.. nii kauheeta ku se onkin..

Onkohan eräs nainen sitten ihastunut minuun vai eikö vain halua liikkua julkisesti minun kanssani :D

Viestittelemme todella paljon ja sitä on jatkunut useampia kuukausia. Usein viesteissä kirjoitellaan että olisi kiva nähdä ja osittain sovitaan tapaaminenkin mutta nainen sitten ilmoittaa AINA että eipä nyt pääsekään ja aina tähän asti ollut joku eri syy. Alkaa minua hieman harmittamaan tällainen varsinkin kun minä olen häneen ihastunut ja aika pahastikin vielä...

Ilmeisesti ei auta kuin alkaa jäähdyttämään tunteita mutta ei taida ihan helposti onnistua kun kyseinen henkilö on mielessä aamulla herätessä ja illalla ennen nukkumaan menoa :´( Ja hän tietää kyllä että olen ollut ihastunut häneen, olen sen kertonut.

kannattaa unohtaa, et ole tarpeeksi komea hänelle

käytä aivoja! miestennielijä nainen!

Pois silmistä, pois mielestä :)

Pakko kai se on vain uskoa että jotain vikaa minussa hänen mielestään on kun ei tavata halua. On pois silmistä mutta ei todellakaan mielestä, enkä usko että hän ei minua ajattele kun melkein joka ilta viestiä laittaa :´( Täytynee nyt rajoittaa tuota viesteihin vastailemista jos vähän helpottaisi...

Tottakai ihastusta vältellään. Muutenhan katoaa se mahtava jännityksen tunne, joka kutisee mahanpojassa...

Poissa silmistä, poissa mielestä. Koko ajan kyllä tekisi mieli nähdä, ottaa yhteyttä ja kysellä kuulumisia ja plarata feisbuukprofiilia, mutta ihan turhaahan se olisi kun mitään ei ole ollut eikä tule, paitsi tietty vaan lisää turhaa kaipausta ja vitutusta.

Nyt keskityn välttelyyn ja tunteiden tappamiseen, syksyllä sitten ehkä voidaan jo olla normaalisti tekemisissä.

En tiiä. Haluan nähdä hänet ja silti välttelen.
koska alan tärisemään vallan mainiosti. sydän takoo armottomasti. Ajatus ei kulje. Eikä missään oo yhtään järkeä, kun hän on paljon nuorempi, olen varattu sekä tunne on yksipuolista. Ihan tyhmäksi tunnen itseni.

Ite olin 2-3 vuotta ihastunut samaan henkilöön ja nyt vasta oon päässy yli siitä välttelystä

En välttele kohtaamisia, pyrin hakeutumaan lähelle/samoihin paikkoihin, mutta katsetta saatan vältellä ujouttani. Minua tosin eräs mies vaikuttaa tarkoituksella välttelevän tavalla ja toisella vaikka joskus vaikutti kiinnostuneelta. Kääntyy jopa kannoiltaan jos näkee. Olen vain ajatellut että hän aavistaa että pidän hänestä eikä tunne samoin joten tekee asiaa näin selväksi.

Olen tästä tänne kirjoittanut syksyllä, miten keväällä ihastuin nuoreen naiseen. Tunteita oli vähän liiankin kanssa ja kohtaaminen sai aina ahdistumaan. Välttelyksi se meni. Nousi kuin seinä vastaan, vaikka mieli teki mennä juttelemaan hänelle niitä näitä. Alkuun tuo nainen vaikutti kiinnostuneelta silloin, mutta välttelylläni sain hänet uskomaan, ettei minua kiinnosta tutustua. Sitten hän lakkasi tervehtimästä ja katsomasta minuun päinkään. Ihastus ei ole haihtunut vieläkään, vaikka siitä ei mitään tullutkaan.

Joo. Sitten tulee välteltyä ja käyttäydyttävä niin, että toinen luulee, ettei kiinnostakkaan.

Kartoitus on ihan jotain muuta 🎲🌐🗺 on se. On on ja on.

En varsinaisesti, vaikka ehkä luulee niin.

En tiedä meneekö ujouteni ja ihastukseni ohi. Yritän olla ajattelematta koko asiaa.
Ässä Tässä.

Kyllä naiset monesti ihan pelkää vieraita miehiä. Tietenkin pitää ollakin varuillaan.jos jos ajatellaan ja monesti ne tutut miehekin voi seks. käytt hyv. jos tilanne tulee. Jotenka ei kai kukaan niin kaulaan ole hyppäämässä. Samoin jos ihastus on erilainen, eri iköinen, varattu tai muuta. Völttelyllä pääsee pälkähästä ja ihastus kuitenkin unohtuu päivän mittaan. Miksi aina pitäisi toimia?
Miehestä näkee jos se kn ihastunut kun naama punaisena. Usein se on vaan seks. himoa. Ja noloakin.
Menee ohi ajan kanssa, kuten aina.
Jos haluaa tutustua, voi tehdä tikusta asiaa. Tai ihan kysyä asioita toisesta. Ei kannata tuolloin juoda liikaa tai ottaa mitään "egonaamaria". Enemmän naiset aevustaa vaikka lirkuttelijoita kuin liian vakavaa toimintaa joka on jopa tylyä.

Tuo on hyvinkin tavallista

Kyllä.

Koko ajan välttelen, minkä pystyn. Somekanavistakin pyrin pysymään poissa.

Välttely on hankalaa jos asut ihastuksesi lähellä, voitte tahtomattannekin törmätä toisiinne, tai olette työkavereita. Välttely taktiikkana toimii parhaiten jos asut mahdollisimman kaukana kohteesta. Myös somessa tietty kaikki estot päälle.

Välttely on yleistä