Masennustako

Mitä tulee käynteihisi ammatti-ihmisten luona, niin suosittelen jatkamaan etsimistä. Vaikka monilla paikkakunnilla onkin vajautta henkilökunnasta, niin voit kyllä vedota kemioiden puuttumiseen saadaksesi uuden auttajan. Ns. kuurien loppuun syöminen ei tilanteeseen auta. Masennulääkitys on suunniteltu terapian tueksi, siihen ei ole ihmelääkettä. Itselläni on myös ollut paljon nukahtamisvaikeuksia, mutta sen verran voin niistä kertoa, että lääkkeetkään eivät niihin auta. Jos ongelma on puhtaasti masennuksessa ja muissa psykologisissa syissä, eivät nämäkään tee ihmeitä. Kuvailemasi häpeäntunteet ja ylipaino saattavat johtaa liikunnan vähenemiseen tai jopa poistumiseen elämästäsi, joten se aiheuttaa jo sinällään nukahtamisvaikeuksia. Jatkuva syöminenkään ei siihen varsinaisesti auta, koska voisin veikata sinun tankkaavan aika paljon energiaa päivän aikana? Tulevaisuuden pelkoon ei voi varsinaisesti auttaa lääkkeillä, eikä myöskään terapialla. Se on sellainen asia, joka lähtee puhtaasti itsestä. Terapeutti voi auttaa löytämään positiivisia asioita ja neuvoa etsimään niitä jokaisesta tulevasta päivästä, mutta ei voi pakottaa sinua tekemään sitä. Pelkäät jääväsi yksin maailmassa, mutta silti nautit yksinäisistä hetkistä. Mitä enemmän pelkäät jääväsi yksin, sitä enemmän jäätkin. Et todellakaan tee sitä tahallasi, mutta pelko usein ajaa meidät toimimaan oman etunsa mukaisesti. Tiedostat, että masennuksesi johtuu ulkonäöstä ja ylipainosta, mutta silti jatkat sen ruokkimista? Ehkä voisit kokeilla korvata osittain syömistä juomisella? Tarkoitan nyt ihan veden juontia. Aina kun tekee mieli alkaa mässyttämään, niin juo n. puoli litraa vettä. Sen jälkeen on vaikea ahtaa samantien paljoakaan ruokaa. Siinä säästät myös rahaa, joka poistaa taas rahahuolia. Kukapa sitä on meille täällä kertomassa, poistaako kuolema todella huolemme. Mistä me voimme tietää onko kuoleman jälkeen olemassa jotankin, vai leijummeko vain tyhjyydessä. Ehkä meidät sysätään tänne takaisin eri olomuodossa, mutta onko sekään parempi? Itse olen vastikään ajatellut samankaltaisia ajatuksia, mutta kuitenkin jostain mielen kätköistä aina pilkistää ajatus siitä, että mitä minulla on vielä näkemättä? Mitä ehkä tapahtuisi seuraavana päivänä, jos kuolisin edellisenä? Mitä kaikkea menetänkään, jos en saa tietää sitä? Jokatapauksessa, kuolemansa jokainen kohtaa yksin. Silloin olet yksin. Edistät vielä kaikenlisäksi sitä, että läheisesi jäävät yksin. Ymmärrän, että tekstini ei kuulosta kovin kannustavalta, mutta saat kyllä varmasti myös pääntaputtelua. Kuvailemasi pelot kuitenkin ovat loppujenlopuksi riippuvaisia vain sinusta. Jos vihaat ulkonäköäsi, niin muuta sitä. Korvaamalla edes osan tästä mässäilystä vedellä, auttaa se sinua taloudellisesti ja pudotat samalla painoasi. Se myös piristää paljon, kun elimistö alkaa puhdistumaan. Itse olen juonut vettä koko itseinhoni tunnossa jo vuosikausia, se on auttanut joka kerta. Kun taas piristyt ja painosi alkaa pikkuhilaja laskemaan, sinun on helpompi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Kerrot kuitenkin ystävästä, joka sinulla on olemassa. Hän hyväksyy sinut, joten voit mennä hänen seurassaan ihan mihin tahansa. Jos hän voi liikkua kanssasi missä ikinä haluattekaan liikkua, niin mikä sinua estää sitä tekemästä? Liikkeelle lähteminen taas lisää tätä pirteyttä ja pudottaa painoa, se myös auttaa nukkumaan paremmin illalla. Kesä on täällä vaan hetken aikaa, katso ihmeessä ikkunasta. Siellä on aivan mahtava ilma. Aurinko paistaa ja on valoisaa. Valolla on myös positiivinen vaikutus mielialaan. Miksi et voisi vähän ulkoilla ja nauttia ilmasta? Jos pelkäät joitakin kananluisia rimppakinttuja, niin sanonpa vain, että se ei kannata. Tiedät itse, että asia tulee muuttumaan osaltasi heti kun on sen aika. Ajattele kerrankin tulevaisuuttasi valoisammin, vaikkapa kahden vuoden päästä. Olet todennäköisesti saanut rytmin nukkumiseen ja muuhun elämääsi, liikut ihmisten ilmoilla kuin kotonasi, painosi on pudonnut huomattavasti ja rahavaikeudet edes hieman helpottuneet sen myötä. Sillä on nimittäin yllättävän paljon vaikutusta, kun katselee kaupassa ruokien hintoja. Saati sitten, jos vielä haluaa päälle jotain herkkua. Laske ihan vaan huviksesi, kuinka paljon säästäisit kuukaudessa. Paljonko olisi loppusumma, jos korvaisit edes pari mässäilytuokiota päivässä tuopillisella vettä? Auttaisiko se taloudellista tilannettasi? Uskoisin, että se auttaisi paljonkin. Sanoit kyllä, että et edes halua laihsuttaa, mutta ratkaisu ongelmiisi löytyy käytännössä katsoen siitä. En todellakaan kehota sinua lähtemään salille rehkimään itseäsi henkihieveriin, vaan ihan tavallista ulkoilua päivittäin. Kävele vaikkapa hieman kauempana olevalle jäätelökioskille hakemaan herkkusi. Kesällä on muutenkin niin kuuma, että jos opit yhtään tätä veden tankkausta, niin se alkaa tuntua yhä virkistävämmältä. Puhdistavin vaikutus on sillä, jos lirautat joukkoon ihan pienen tilkan sitruunaa. Ei vaikuta olennaisesti makuun, mutta vaikutuksen kyllä tuntee. Kyllähän minä voin täältä oman kotikoneen äärestä jatkaa tätä neuvomista vaikka loputtomiin, mutta en voi millään tavalla vaikuttaa siihen, miten otat ne vastaan. Voin vain kertoa, että vaikka se tuntuu hemmetin vaikealta, niin apu löytyy loppujenlopuksi pienistä asioista. Ei sinun tarvitse millekään ihmedieetille ruveta, vähän vähemmän mässäystä, enemmän vettä ja mahdollisesti sopivampia ruokia. Uskon paljon jo niiden voimaan. Eikä sinun tarvitse rehkiä salilla, vaikka ulkoilu ja ihmisten kanssa sosiaalinen kanssakäyminen ei pudottaisikaan painoasi anorektikon lukemiin, niin pian huomaat sinulla olevan jotain paljon parempaa. Ei sinun tarvitse olla laiha, jotta sinulla voi olla ystäviä. Mene siis hakemaan niitä! Ei kukaan tule ovellesi sinua etsimään, vaan sinun täytyy mennä vastaan. Kun itselläsi on parempi olo sisällä, niin muutkin suhtautuvat sinuun ihan uudella tavalla. Pidemmän päälle se, joka vaan valittaa - eikä pysty muuttamaan asioita - (edes yritä) jää yksin. Se on vaan ikävä fakta. Vaikka sinulla olisi kuinka hyviä ystäviä, eivät hekään loputtomiin jaksa. Vaatii todella paljon olla masentuneen tukena, siksi onkin tärkeää, että haluat itse muuttaa asioita. Siksi on myös tärkeää, että sinulle löytyisi sopiva auttaja - ammattilaisten joukosta. Nyt jos jäät itseesi kierimään, voit olla varma, että pelkosi toteutuvat aikanaan. Siihen en osaa sanoa mitään aikajanaa, koska se riippuu ihmisistä ympärilläsi, mutta lopulta se tapahtuu. Et kai itsekään halua, että joku uhraa puolet omasta elämästään sen takia? Ystäviltä on hyvä hakea tukea, mutta rajansa aina kaikella. Saan varmaan taas vaihteeksi haukut sen takia, että en taputtele sinunkaan päälakeasi. Toivon kuitenkin sinunkin ymmärtävän, että se ei ole sinulle parhaaksi. Ei se auta sinua, jos joku vastaa viestiisi "koita kestää, kyllä sä selviät", tai "kyllä se siitä, mee terapiaan ja hanki lääkkeitä". Ainakin itse olen puhtaasti sitä mieltä. Se ei auttanut minua, eikä ketään muutakaan tähän päivään mennessä. Muista siis, että kaikki on kiinni itsestäsi. Sekin, miten paljon käytät yhteistä aikaa ystäviesi kanssa murehtiessa. Kokeile edes vaikka minulle piruillaksesi noista konsteja ihan lyhyt aika ja jos ne eivät auta, niin lakkaan mielelläni jakamasta neuvojani muiden kiusaksi. Oikeasti, tsemppiä joka tapauksessa!

Masennukselta kuulostaa ehdottomasti, kun sinulla on itsetuhoisia ajatuksiakin. Toivoisin ja ehdottaisin että hakisit uudestaan apua (lääkäriltä, psykologilta, mielenterveystoimistosta tms.?) koska masennuksen hoitoon eivät riitä välttämättä pelkkä lääkekuuri vaan lisäksi keskusteluapu, terapia on tärkeää. Ja voit aina pyytää eri työntekijää, mikäli henkilökemiat ei mene yksiin. Itsekin olen löytänyt oikean terapeutin vihdoin, johon luotan.

Sanot haluavasi kuolla, jotta pääsisit murheista, mutta entä jos hakisit todellakin apua ja yrittäisit päästä eroon murheistasi? (Tiedän että se on helpommin sanottu kuin tehty!) Mutta kai sinulla on jotain syitä elää ja yrittää, kuten läheisiä ihmisiä?

Tarttua siihen ylipainoon kiinni ensimmäiseksi, siitä johtuu aika paljon miksi olet masentunut, mitä enemmän syöt sitä enemmän lihot ja jaksa tehdä muuta kun maata ja mikään ei tunnu miltään ja itsetunto on nollassa. Nukkuminen on vaikeaa ja niin edelleen...ne on niin tuttuja juttuja varmasti useammalle naispuoliselle ainakin, melkein kaikilla on sama diagnoosi keskivaikea masennus ja ei kun mielialalääkettä huuleen...pyydä se ystäväsi kävelylle ja tukihenkilöksi pieneen painon pudotukseen aluksi, askel kerrallaan ja ihan oikeasti tulet huomaamaan kun 2-3 kiloa on pudonnut niin mieliala alkaa nousta ja alkaa usko omaan itseensä.