Käydessäni aikoinaan paikkakuntani "epänormaalilyseota" minut istutettiin etupulpettiin jostakin kumman syystä, heh.
Kauhuikseni sain huomata, että vierustoveriksini laitettiin luokan pahin ja ilkein poika ja sen sain ennenpitkää karvaasti kokea.
Tunnilla en uskaltanut sivuille vilkuilla, vaan minun piti tuijottaa suoraan eteenpäin, poika nimittäin piti minun hänen puoleista käsivarttani nyrkkeilysäkkinään, jos vain sattumalta vilkaisin siihen suuntaan... Opettajallekaan en uskaltanut kannella, sillä se olisi tiennyt melkoista turpasaunaa kotimatkalla, mitä aina silloin tällöin sain, ilman mitään syytäkään . Kouluun menoa pelkäsin ajoittain niin, että nenänikin näytti ihan valkoiselta.....
No, mitäkö pojasta sitten myöhemmin tuli, hänestä tuli nyrkkeilijä ja minusta ei nyt välttämättä mitään sen kummempaa.
Tapaan ajoittain kyseistä poikaa, nyt jo kypsään ikään ehtinyttä miestä jolle nyrkkeily olikin koitunut kohtaloksi.
Mies kulkee kumaraisena rollaattorin kanssa. Iskut päähän olivat tehneet tehtävänsä.......
Vanhat muistot nousevat pintaan ja jokin paha nostaa minussa päätään, mutta onneksi sentään vaiennan sen äänen ja ajattelen, olkoon.
Kauhuikseni sain huomata, että vierustoveriksini laitettiin luokan pahin ja ilkein poika ja sen sain ennenpitkää karvaasti kokea.
Tunnilla en uskaltanut sivuille vilkuilla, vaan minun piti tuijottaa suoraan eteenpäin, poika nimittäin piti minun hänen puoleista käsivarttani nyrkkeilysäkkinään, jos vain sattumalta vilkaisin siihen suuntaan... Opettajallekaan en uskaltanut kannella, sillä se olisi tiennyt melkoista turpasaunaa kotimatkalla, mitä aina silloin tällöin sain, ilman mitään syytäkään . Kouluun menoa pelkäsin ajoittain niin, että nenänikin näytti ihan valkoiselta.....
No, mitäkö pojasta sitten myöhemmin tuli, hänestä tuli nyrkkeilijä ja minusta ei nyt välttämättä mitään sen kummempaa.
Tapaan ajoittain kyseistä poikaa, nyt jo kypsään ikään ehtinyttä miestä jolle nyrkkeily olikin koitunut kohtaloksi.
Mies kulkee kumaraisena rollaattorin kanssa. Iskut päähän olivat tehneet tehtävänsä.......
Vanhat muistot nousevat pintaan ja jokin paha nostaa minussa päätään, mutta onneksi sentään vaiennan sen äänen ja ajattelen, olkoon.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Taisit rakastaa sitä poikaa salaa?
Ja nyt pojan näkeminen rampana, tuottaa niin suurta mielihyvää ettet saa edes nukuttua.
Tiedätkö mitä tuo kertoo sinusta, taidat tietää? :)
lyön sua turpaan
meininki jatkuu.
Kiusattiin vaan henkisesti.Alkuun pojat ja sitten tytöt syrji joka tuntui pahimmalta.Nyt on elämä o.k.Yksi koulun tyttö joka flirttaili poikien kanssa on yhä sinkku.Minä onnellisesti naimisissa.Kyllä se joskus käy näin ei aina.Enpä silloin olisi ikinä uskonut.Yksinäinen,ujo,kukaan ei välitä,ruma jne,,tuntemukset päällä aina.Hyvää kesää!
että hiljaisessa vedessä ne kalat kutevat, eli elämässä onnistujat.
Hyvä ettet saanut mitään jälki traumaa syrjinnästä vaan luulenkin, että loppujenlopuksi sinä senkuin vahvistuit.
auttanut siihen mukilointiin, ilmeisesti teillä erilaiset säännöt. Ekalla ollessani minä kielin opelle, kun eräs poika pieksi tyttöä. Seurauksena poika joutui seisomaan siitä pieksämisestä ja minä kielimisestä. Se kielimiskielto astu silloin voimaan, eli minun tekoon sovellettiin teon jälkeen tullutta lakia. Tytölle ei sentään tullut rangaistusta saadusta selkäsaunasta.
Silloin minä ajattelin, että vaikka tulessa koulu olisi, niin en mene opelle kertomaan. Eipä tuo kehno palanut, vaikka niin toivoin.
luonnevikainen opettaja. Sinäkö jouduit arestiin, kun kerroit pojan lyöneen luokkatoveria?
Näinkö tämä opettaja suojeli tyttöjä mukiloinnilta?
Tämä on kyllä niitä tarinoita jotka voisi jopa kertoa Hesarin yleisönosastolla.
ope monessa asiassa. Minä sain rangaistuksen, kun kerroin pojan lyöneen luokkatoveria. Se rangaistus oli 5 minuuttia seisomista pulpetin vieressä, just sama kuin lyöneelle pojalle. Tapaus on jäänyt voimakkaana mieleen. Muistan vieläkin pojan ilmeen kun seisottiin molemmat.
on liikaa. Kerroitko edes kotona?
Tyrmistyttävä kannanotto siltä opettajalta.
Minä olen niin sisukas, että kertoisin sen jossakin tilanteessa, vaikkapa koulun jonakin merkkivuotena, tai ihan missä vain, että asia saisi hieman julkisuutta.
Vaikkapa tekstareissa.
on itse avun tarpeessa.
Olet paljon voimakkaampi ihmisenä kuin tuo kiusaajasi.
kiusaajiakin.
Eikö sinulla löydy empatiaa muille kuin öykkäreille?
(taikka vastaavalla) kait todella on jotain hämminkiä elämässään, esim. perheen sisäisiä tai oman sisäisen elämänsä kanssa.
Toisen kiusaamisella ja "alistamisella" pyritään ehkä painamaan alas ne omaa elämää karhentavat asiat, joihin kuitenkin pohjimmiltaan halutaan saada ratkaistut elämää helpottamaan.
Paha olo on purettava jotenkin.
Jollei muuta tapaa ole, siihen mahdollisuuksia luoda, se puretaan kiusantekona taikka muulla toisiin kohdistuvana toimintona.
joo. Onneksi hillitsen itseni, enkä anna pottuja pottuina.
eräässä ravintolassa, hänen vielä ollessa voimissaan.
Muistutin jatkuvasta pahoinpitelystä, jolloin tämä nyrkkeilijä kielsi kaiken ja lopulta tokaisi minulle: Anna suukko.
kiusaamista ole siis unohtanut, näin tapahtunee useammassakin tapauksessa.
Kiusaaja, jos vuosienkin (?) päästä kieltää (todennetut) kiusaamisensa ja suukkoja tarjoilee, ei ole oppinut katsomaan omia toimintojaan (aikuisenakaan) toisen ihmisen näkökulmasta.
Kumpikohan lienee pahempaa koulukiusaamista:
Fyysisesti kiinnikäyminen sanailusta vai raskaan herjan heitto siitä, ettei "Luoja" synnyttänyt loan vastaanottajasta ruumiillisesti täydellistä?
keskustellut hänen kanssaan ja kysynyt miksi?
Tai oikeastaan kannattaako se. Osaisiko edes vastata.
asian näen. Sen verta mitä minulle ovat tutut kertoneet noista kiusaajista jotka ovat heidän lapsiaan koulussa kiusanneet, on kotioloissa jotakin vialla useimmiten. Yleistää ei tietenkään saa ja ylemmillä luokilla laumassa tyhmyys tiivistyy.
Onneksi nykyään puututaan jo noihin kiusaamisiin ja yritetään tehdä asialle jotakin.
vaihtoehto varmastikin hyvin paha juttu, einakin lapselle.
Ajattele, minäkin selvisin niistä turpaan saamisista niin, että kuitenkin aikamoinen suun soittaja loppujen lopuksi tuli.
keinot kun itsekukanenkin kaikissa tilanteissa löytäisi niin parempihan se olisi verrattuna mukilointiin ja muuhun ruumiilliseen väkivaltaan.
toki on kartettava tapauksessa jos toisessakin.
Nuoremmilla tuo laumasieluisuus kuitenkin toisinaan nostaa päätään, ennenkuin "uskalletaan" alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan.
Perheiden sisäisen kommunikoinnin ja keskustelun, liittäen kavereiden, ystävien, toisten kanssaihmisten huomioonottaminen, toimivuus voinee olla yksi avain kiusaamisen ja väkivallan rajoittamiseen.
vajavaisuuden vuoksi tulleesta kiusatusta.
Nyt minusta kyllä tuntuu, että ne haavat ei parane koskaan.
Se haavoittaa ihmisen sielua, mutta turpasaunasta selviää sen jälkeen, kun nenästä on veri lakannut vuotamasta.
Vaikka eipä silti, muistaahan senkin, mutta ehkä toisella tavalla.
ja tuollaisesta olen päässyt yli siinä mielessä, etten sitä katkerana y.m. vastaavana muistele.
Tuohon lopputulokseen kait auttoi oma vänkyttämiseni ja alistumattomuuteni.
Omalle "vajavaisuudelleni" en voinut mitään joten sen vuoksi mua oli aivan turhaa pilkata ja huonommaksi ihmisen aluksi tehdä.
Kiusatuksi tuleminen ei kuitenkaan ole unholaan jäänyt.
Siehä oot vaikka mitä. Sie oot runoilija, sie oot kirjailija, ainakin netissä, niiku miekii ja miust tuntuu et sie oot aika hyvä ihmiseksi.
Kiitos.
Kait...
(...sitä hyvänä ihmisenä jokainen pyrkii elämäänsä eteenpäin viemään "hyvänä ihmisenä"...)
En löydä mitään syytä ymmärtää tai puolustella moista, hyvä että olet jälkeenpäin muistuttanut mieleensä tekosensa.
Olen kertonut minun miehelle tämän jakson elämästäni. Sitten, kun hän tulee milloin mistäkin ja on nähnyt auton ikkunasta nyrkkkeilijän, niin hän sanoo: Näin taas yhden sun entisistä sulhasista.
Voi, jumankauta.
EI ole samaa kuin hyväksyminen.
Itse olen tuon "lyseoaikani" viettänyt 11-vuotiaasta eteenpäin. Sen ikäiseltä voi tuskin odottaa kypsää ajattelua (kuten ei monelta aikuiseltakaan valitettavasti...). Pahaa oloaan se kiusaaja purkaa, syyttävä sormi pitäisi mielestäni osoittaa vanhempien suuntaan, ei keskenkasvuisen lapsen. Ikävä kyllä, tuohon aikaan ei niinkään puututtu kiusaajan tekemisiin, vaan haettiin syyllistä kiusatusta. Aiemmin tässä ketjussa hyvä esimerkki: kantelija sai saman rangaistuksen kuin kiusaaja...
Tänäkin päivänä puuttuminen tuohon asiaan on monesti suorastaan naurettavaa. Kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, vaikka mielestäni pitäisi puuttua nimenomaan kiusaajan käytökseen ja sen syihin. Sillä kiusaaja hakee kuitenkin uuden uhrin ja kierre vain jatkuu.
Koulukiusaamisen uhri kantaa arpia mielessään koko elämänsä. Kuin myös kiusaaja kantaa ongelmiaan mukanaan läpi elämän ellei niihin saa apua.
Ymmärrän, että kiusaajan käytös johtuu hyvinkin usein omasta elämäntilanteesta ja pakosta "siirtää" omaa pahaa oloaan toisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisin tai puolustelisin asiaa.
sitäpaitsi jos kiusattu on jollakin tavalla poikkeava käytökseltään tai ulkonäöltään niin sitä "sallitumpaa" kiusaaminen näyttää olevan.
mutta lapsi, se kiusaajakin on myöskin apua tarvitseva. heillä on yleensä tosi huono itsetunto ja yrittävät esittää tosi koviksia saadakseen suosiota. heille se ehkä on ainoa keino sitä saada. kyllä se kaikki sieltä kotoa on saatu, taikka sitten ei olla saatu yhtään mitään.