Minusta on niin hassua lukea näitä keskustelupalstan juttuja, oikein välillä naurattaa kuinka paljon ihmiset haukkuvat nuoria äitejä ja se kuinka väärässä he ovat.
Itse sain 16-vuotiaana lapseni, eli todella nuorena, mutta siitä huolimatta en pidä itseäni mitenkään kummallisena tai huonona vaikka olenkin nuori. Omasta mielestäni olen vain äiti muitten joukossa, nuori mutta äiti siinä missä muutkin äidit.
Elän arkista elämääni perheeni kanssa. Mieheni on päivät töissä, minä lapsen kanssa kotona. Teen ruuan päivittäin, laitan lapseni nukkumaan, vaihdan vaippoja, teen sitä mitä tahansa muukin äiti. Viikonloppuisin vietämme rauhallista perhe viikoloppua, tai sitten menemme kyläilemään porukalla. En vie iästäni huolimatta lastani usein hoitoon, noin. puolen vuoden välein, enkä sillonkaan biletyksen vuoksi, vaan siksi että saan mieheni kanssa sitä laatuaikaa.
En ole juonut, bilettänyt sen jälkeen kun sain tietää olevani raskaana, ei siksi että pidän äitiyden mittarina sitä juoko vai eikö, vaan itselläni ei siihen ole ollut tarvetta kun lapseni syntyi. Olen vain yksi esimerkki nuoresta äidistä joka ei juo. Ehkä lapsemme olisi useammin hoidossa, mutta minulle on joka kerta yhtä vaikeaa viedä lapsi hoitoon joten olemme tulleet siihen tulokseen ettei tarvitse usein viedä. Totta kai minullakin on välillä omaa aikaa, mutta silloin lapseni ei ole hoidossa vaan isänsä kanssa, minä käyn äitini kanssa kiertelemässä kirpputoreja, mikä onkin meidän yhteinen intohimo=)
Itse me tietysti elätämme lapsemme, ilman avustuksia, mistä täällä kiistellään usein. Mutta tietysti niinkuin muutkin äitit, lapsi on meidän ja meidän vastuulla joten elätämmekin tietysti hänet.
Ja kuin kuka tahansa muukin äiti, rakastan lastani, ja tekisin hänen vuokseen mitä tahansa.
Ja aina uudestaan täällä kysytään, että en jos miehesi häipyykin ja jättää lapsen kanssa yksin? Eihän sitä voi tietää mitä tapahtuu, mutta jos meillä ero tulisi, tiedän että lapsellamme olisi siitä huolimatta isä.
Me elämme normaalia tasasta arkea, kuin kuka tahansa äiti, ei elämämme ole mitenkään erikoista vaikka olemmekin nuori perhe. Lapseni voi hyvin, minä voin hyvin, mieheni voi hyvin, eli perheemme voi hyvin.
Mitä tällä kirjoituksella haen täältä keskustelu palstalta?
En tiedä, en kai mitään. Ehkä ihmettelen ääneen, tai haluan vain kertoa elämme samanlaista elämää kuin kuka tahansa perhe. Olisi joskus hieno lukea, kun joku kritisoi täällä, että muistasi meitäkin nuoria perheitä jotka hoidamme asiamme mallikkaasti, ei aina vain niitä naurettavia haukkuja, jotka harvat edes pitävät paikkansa.
Ja mitä luulette sillä saavuttavanne? Muuta kuin pahaa mieltä?
Jos ei ole muuta kuin pahaa sanottavaa niin miksi tulla tänne kirjoittamaan?
Mitä ylipäänsä ihmiset jotka eivät ole äitejä tekevät täällä? Ihmettelen vain.
Kiitos!
T; Äiti siinä missä muutkin.
Itse sain 16-vuotiaana lapseni, eli todella nuorena, mutta siitä huolimatta en pidä itseäni mitenkään kummallisena tai huonona vaikka olenkin nuori. Omasta mielestäni olen vain äiti muitten joukossa, nuori mutta äiti siinä missä muutkin äidit.
Elän arkista elämääni perheeni kanssa. Mieheni on päivät töissä, minä lapsen kanssa kotona. Teen ruuan päivittäin, laitan lapseni nukkumaan, vaihdan vaippoja, teen sitä mitä tahansa muukin äiti. Viikonloppuisin vietämme rauhallista perhe viikoloppua, tai sitten menemme kyläilemään porukalla. En vie iästäni huolimatta lastani usein hoitoon, noin. puolen vuoden välein, enkä sillonkaan biletyksen vuoksi, vaan siksi että saan mieheni kanssa sitä laatuaikaa.
En ole juonut, bilettänyt sen jälkeen kun sain tietää olevani raskaana, ei siksi että pidän äitiyden mittarina sitä juoko vai eikö, vaan itselläni ei siihen ole ollut tarvetta kun lapseni syntyi. Olen vain yksi esimerkki nuoresta äidistä joka ei juo. Ehkä lapsemme olisi useammin hoidossa, mutta minulle on joka kerta yhtä vaikeaa viedä lapsi hoitoon joten olemme tulleet siihen tulokseen ettei tarvitse usein viedä. Totta kai minullakin on välillä omaa aikaa, mutta silloin lapseni ei ole hoidossa vaan isänsä kanssa, minä käyn äitini kanssa kiertelemässä kirpputoreja, mikä onkin meidän yhteinen intohimo=)
Itse me tietysti elätämme lapsemme, ilman avustuksia, mistä täällä kiistellään usein. Mutta tietysti niinkuin muutkin äitit, lapsi on meidän ja meidän vastuulla joten elätämmekin tietysti hänet.
Ja kuin kuka tahansa muukin äiti, rakastan lastani, ja tekisin hänen vuokseen mitä tahansa.
Ja aina uudestaan täällä kysytään, että en jos miehesi häipyykin ja jättää lapsen kanssa yksin? Eihän sitä voi tietää mitä tapahtuu, mutta jos meillä ero tulisi, tiedän että lapsellamme olisi siitä huolimatta isä.
Me elämme normaalia tasasta arkea, kuin kuka tahansa äiti, ei elämämme ole mitenkään erikoista vaikka olemmekin nuori perhe. Lapseni voi hyvin, minä voin hyvin, mieheni voi hyvin, eli perheemme voi hyvin.
Mitä tällä kirjoituksella haen täältä keskustelu palstalta?
En tiedä, en kai mitään. Ehkä ihmettelen ääneen, tai haluan vain kertoa elämme samanlaista elämää kuin kuka tahansa perhe. Olisi joskus hieno lukea, kun joku kritisoi täällä, että muistasi meitäkin nuoria perheitä jotka hoidamme asiamme mallikkaasti, ei aina vain niitä naurettavia haukkuja, jotka harvat edes pitävät paikkansa.
Ja mitä luulette sillä saavuttavanne? Muuta kuin pahaa mieltä?
Jos ei ole muuta kuin pahaa sanottavaa niin miksi tulla tänne kirjoittamaan?
Mitä ylipäänsä ihmiset jotka eivät ole äitejä tekevät täällä? Ihmettelen vain.
Kiitos!
T; Äiti siinä missä muutkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olipas tuttua tekstiä, olisin voinut kirjoittaa samoin pian 20 vuotta sitten.
Ht.netin linkin kautta tälle palstalle eksyin, ja aika kovaa tekstiä toisinaan, täytyy myöntää.
Vuosiin on mahtunut paljon, ensimmäinen lapsi on jo pesästä lentänyt omille siivilleen.
Päivääkään en kadu, tekisin kaiken uudestaan samalla tavalla.
tässä kans yks teiniperhe ketkä ei juo ollenkaan ite lopetin jo kaauan ennen raskautta ei vaan huvittanu enää se baareissa juominen ja me kanssa viedään tosi harvoin hoitoon kenelläkään ei ole vielä ollut yötä ilman meitä.ei mekää nähdä tarvetta lapsenhoidolle totta on että joskus haluaisin levätä miehen kanssa ja niin ollaan tehtykkin aamulla laps hoitoon ja päivällä pois mun on kauhean vaikea rentoutua jos vauvani on pois sekin on vasta 11kk eli siinäkin mielessä vanhemmat ovat hänen pääasiallinen paikka keiden luona haluaa olla eikä muita vielä niin kamalasti tarvitse ärsyttää kovastikkin se kun isovanhemmat painostaa ja kyselee että milloin jätätte sen yöksi ensin sanoin että no katotaan sitten ku on 6kk mut nyt musta tuntuu että menee lähemmäs 2vuotta enneku pääsee mummolaan yksin hoitoon.tietysti jos ite haluaa aikaisemmin niin sitten.sitä en tajua ollenkaan että jotkut vanhemat juo lastensa seurassa vaik joku juhannus ja varsinkin joka on paikka missä kukaan ei ole selvimpäin.itse muistan kuinka jouduin omia vanhempiani pelkäämään kun joivat vaikkakin ihan vähän..se persoona muuttuu niin paljon eikä koe oloaan turvalliseksi.vähän sama juttu auton kanssa jos ajat et ota..se on hyvä sääntö myös jos lapset on juhlissa mukana.
hiljaisia ihmisiä jotka vain lukevat ja hymähtelevät toisten jutuille täällä.
Eivät heitä kyllä nämä jutut heilauta, eivätkä mieltään pahoita, jos normaaleja ovat, eikä "kolahda" se juttu siis.
olen 16-vuotias ja raskaana. en halua tehdä keskeytystä, koska tosissani haluan tämän pienokaisen, mutta tuleva pelottaa.
olisiko mitenkään mahdollista jos vaikka msn:ssä tai sähköpostilla kertoisit omia kokemuksiasi tarkemmin. :)
vastaa tähän, jos ajatus kiinnostaa sinua
[email protected]
Kiitos YksiÄitiVain. Tuollaisia tekstejä tänne tarvittaisiin lisää :)
Olipa mukava lukea vaihteen vuoksi noinkin positiivista tekstiä, josta olen 100% samaa mieltä :-)
Itse sain ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana ja nyt olen 21-vuotta, lapsella ikää 4vuotta ja toinen on tuloillaan kaveriksi.
Hyvin ollaan pärjätty ja pysytty yhdessä pienistä vastoinkäymisistä huolimattakin. En tahtoisi olla missään muussa asemassa kuin tässä missä olen nyt - äitinä ja ihanan miehen, lapsien isän, kanssa.
Hei! Ensinnäkin kiitos hyvästä viestistä aloittajalle. Se oli todella kypsä ja hyvä viesti. Olen samaa mieltä kanssanne, että tällaisia viestejä pitäisi saada lisää. Mutta olisi mielestäni hyvä kertoa myös taustoista. Totuuden siitä miten kaikki on oikeasti mennyt niin hyvät kuin huonotkin asiat. Positiiviset ja negatiiviset. (Onhan vanhemmillakin äideillä huonoja kokemuksia joistain lapsen kasvattamiseen liittyvistä asioista, kaikilla on)
Ehkä olisikin hyvä kertoa juuri nuoria äitejä eniten koskettavimmista asioista kuten koulutuksesta, rahasta ja parisuhteesta. Esim.onko toinen töisssä. Ei kukaan ehkä kuitenkaan halua suositella lapsen hankintaa 15-vuotiaalle. Tai ainakin olisi hyvä mielestäni kertoa totuus arjesta vauvakuumeilioille.
P.S Olen kuitenkin todella ylpeä teidän nuorten mammojen puolesta, jotka selviätte ehkä rankastakin arjesta :)