Tuolla naapuripalstalla luin yhden Susmorsiamen ylöskirjaaman runon ja hurahdin runojen maailmaan, muistelemaan. Kohdallani on nääs ollut niin, että elämän kovissa paikoissa olen lukenut runoja ja veisannut niitä, itsekin omaan laatikkooni niitä kirjoittanut. Ja matka on taas jatkunut, elämän proosan askelissa.
Kun elämä hymyilee, kun olen tyytyväinen ja iloinen, en minä runojen äärelle mene. Menen ihmisten tykö, sosiaalinen minäni kukoistaa.
Mitenkä sinulla - oletko "RunoIhminen" vain elon hädässä ja vaivassa? Koskapa nyt on niiiiin tasaisen arkinen mieli, eipä nouse mieleeni enää yhtään ns. pelastavaa runoani. Ai niin, onhan se Koskenniemen "Yksin oot sinä ihminen" tosi tarpeellinen silloin, kun on kertakaikkisen surkea olo, kun tuntee olevansa täysin outo ja orpo tässä maailmankaikkeudessa.
Kun elämä hymyilee, kun olen tyytyväinen ja iloinen, en minä runojen äärelle mene. Menen ihmisten tykö, sosiaalinen minäni kukoistaa.
Mitenkä sinulla - oletko "RunoIhminen" vain elon hädässä ja vaivassa? Koskapa nyt on niiiiin tasaisen arkinen mieli, eipä nouse mieleeni enää yhtään ns. pelastavaa runoani. Ai niin, onhan se Koskenniemen "Yksin oot sinä ihminen" tosi tarpeellinen silloin, kun on kertakaikkisen surkea olo, kun tuntee olevansa täysin outo ja orpo tässä maailmankaikkeudessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinua,Sinua rakastan.....en jaksa nyt muistaa sanoja.Rydmaninko? hieno sävellys.
Kuka kirjoittaisi sanat tähän...hienoimpia rakkauslauluja,mitä on.
runot....viidestoista yö ja syksyn sävel.
Olisi edelleen kiva,jos joku mkirjoittelisi sanat tähän,jos se on sallittua.
Sinua, sinua rakastan
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
Jotta en sinua näkisi
Miten taittavat linnut siipensä
Miten vyöryvät vedet kallioitten alla
Miten nousevat metsät tuulten mukana
Ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi
Miten huutaa minulle avaruus
Miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi
Miten itkevät lapset maailman rannoilla
Ja merien yllä savuavat sydämet
Sinua, sinua rakastan
Niin liikkuu pehmeä kätesi
Kuin vene varhain aamuisella joella
"It´s you and you I love". Originally product of Finnish Communist/hippie movement from the early 70´s.
http://www.youtube.com/watch?v=JXUsw4yTLOA
Viidestoista yö
Silmissäsi outo katse lapsen eksyneen
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa.Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
(kerto)
Sun kanssas katson maailmaa
Ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn
Ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen
Oon yksin ajatusten raunioilla
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen
On jälleen tuskan viitta hartioilla.
kerto
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen
Taas huomaan kahden viikon unohtuneen
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen
Voi olla että vihdoin pääsen uneen.
kerto x 2
Syksyn sävel
Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
nyt on elokuu ja minä olen viljaa
En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan
Häntä rakastin paljon
sua rakastan joskus enemmän
ole mulle vähän aikaa hän
Ota minut sinun uniin
vaikka nousen toisiin juniin
nyt on lokakuu ja minusta näkee sen
Kun tulen kiinni sinuun
jumalatkin uskoo minuun
vaikka itse aina usko en
En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan
Häntä rakastin paljon
sua rakastan ehkä enemmän
ole mulle vähän aikaa hän
Olen lukenut ja luen vastakin muutamaa runoa, kun olen oikein alamaissa. Muuten en runoja lue. Leinoa luen ja Aale Tynniä ja molemmilta yhtä ainoaa runoa.
Jotenkin arkisena, jokapäiväisenä harrastuksena runonlausuminen ja runojen tutkailu on sellaista taiteellisuutta, jota kavahdan eli sen tuntuu ja kuulostaa teennäiseltä. Joku muu laji jollekin toiselle vastavuoroisesti. Ehkä sain tarpeeksi runoista jo nuorena, jolloin kirjoitin muutamankin kokoelman. Vieläkään en ole päässyt sellaiseen kyynisyyteen, johon ylsin vähän päälle parikymppisenä.
Jestasvarjele, että oikein kyynisyyteen PYRIT. Höh, on meitä joka junaan- no, niin pitää ollakin. Minä oon vastakohtasi - ihan hirvittää, jos minut kyynikoksi havaittaisiin. Ollaan siis ääri-ilmiöitä, meidän välissämme kaikki muut.
Asteikolla 4-10 sinun kyyniset ajatuksesi ja väitteesi arvioin ysiksi, joten nuorena lienet ollut kympin mittainen. Eikä tämä ole teennäinen mielipide.
Täytyy myöntää, että mielipiteesi kyllä joteskin olivat tyrmäävän outoja, minulle. Viitsitkö edes hiukan valaista, mitä positiivista sinä kyynisyydessä näet.
Kirjoitin, että vieläkään EN ole yltänyt sellaiseen kyynisyyteen kuin parikymppisenä... Et siis ymmärtänyt, että kyynisyys karisee aika äkkiä kun elämänkokemusta alkaa olla enemmän. Todellisena kyynikkona kukaan ei jaksa elää. Näin uskon, koska silloin itse katkaisee negatiivisuudellaan itseltään tulevaisuuden ja elämänilon. Onko tässä jotakin outoa? Jos on, olkoon vaan.
Yltiöromanttisista ihmisistä en pidä, näistä herttasarjatyypeistä ja niistä, jotka lausuvat runoja väristellen ja kekistellen, kuten yleensä on tapana. Sitä tarkoitin tekotaiteelisuudella. Erilaisille hysteerikoille varsinkin lyriikka on oiva maasto päteä.
Voivat nämä mielipiteet johtua sitäkin, että on suvussa muutama runonlausujatar, joista ei puutu kuin yksi ainoa ominaisuus ja se on aitous. Sosiaalisessa "pakkotilanteessa" olen joutunut kuuntelemaan esityksiä, joissa hieno teksti pilataan tökeröllä esityksellä.
En arvioi mielipiteitä numeerisella asteikolla lainkaan, miksi ihmeessä niin teet? Vertailetko koko ajan näissäkin keskusteluissa, millainen olet asteikolla yhdestä kymmeneen tai nollasta neljään ja joku muu eli oletko parempi tai huonompi? Eikö se ole hieman outoa, kun et tunne etkä tiedä ihmisistä muuta kuin jonkun irrallisen kommentin, joka sekin saattaa olla keksitty. Ei millään pahalla, mutta näin on näreet.
Sanoilla 'päästä' ja 'yltää' on näköjäs eri merkitykset siellä päin. Pääsemiseen ja yltämiseen meillä päin ja myös Nykysuomen sanakirjan mukaan tavalla tai toisella pyritään.
Tuossa lauseessa minä olisin käyttänyt sanaa 'joutua'.
Muuhun viestisi epäfixuun sisältöön sanottakoon vain: Nou komments.
Noin fanaattisen epäromanttinen äärirealisti muistuttaa kyllä aika lailla kyynikkoa.Mukavasti katkaisit negatiivisuudellasi spontaanisti aidon pikku keskustelumme runouden-kin merkityksestä.Naiiviako mielestäsi...
En minäkään enää päivät pääkksytysten runoja päähäni pänttää,luonnollisesta kiinnostuksesta on tullut siihenkin kirjallisuuden lajiin tutustuttua elämän aikana.
Paatoksellista runojen "lausuntaa" olet varmaan joutunut pakkotilanteissasi kuuntelemaan,kuule,sellainen ei ole ollut enää vuosikymmeniin tapana,runoja esitetään.
Lauri Viita:
Hänet joukon johtajaksi nimittäisin
kun on pitkäkaulaisin ja pienipäisin
ja takapuolensakkin täyteläisin.
Näin painopiste jää matalalle,
voi nousta kukonnuppi korkealle
ja loistaa tunkiolta maailmalle !
Tämän runon olen omistanut kukonpoika Kataiselle.