mielipidettä siitä, kuka on loppujen lopuksi alkoholisti.
Täällä on monen kirjoittajan mielestä alkoholistiksi luokittelun kynnys kovin alhaalla.
Heidän kriteereillään olisi alkoholisteja Suomessa 80 %:a alkoa käyttävistä alkoholisteja.
Olisikohan hieman loivennettava noita mielipiteitä. Jotenkin niinkuin tehdään kärpäsestä härkänen, ja aiheutetaan turhia paineita tuolle raitistumisen tielle.
Minä tunnen aika paljon ihmisiä jotka juovat lähes päivittäin itsensä jonkinasteiseen humalatilaan, eivätkä he myönnä olevansa alkoholisteja.
Joku taas myöntää olevansa holisti paljon helpommin.
Minusta alkoholisti on sellainen jolla on jatkuva viinan himo. Sellainen jonka mielessä viina pyörii jatkuvasti päässä, ja hänen täytyy ikäänkuin pakottaa itsensä olemaan juomatta.
Minulla ei viina pyöri jatkuvasti mielessä, vaikka olenkin hoitoon hakeutunut.
Haluan vain lopettaa nykyisen kaltaisen juomiseni, johon liittyy liian usein ryypyn päälle jääminen.
En vielä tiedä miten tässä hommassa tulee käymään, mutta oma halu on suuri lopettaa tuollainen pahaa oloa ja tunne-elämän tuskaa tuottava tohelointi. Joten pyrin niinsanottuun nollatoleranssiin.
Siis minä en kaipaa viinaa mitenkään erikoisemmin, tai että minulla olisi siihen jatkuva himo, vaan silloinkuin mopo alkaa keulimaan, niin en pysty sitä ohjaamaan. Minusta tulee silloin matkustaja. Ja yleensä tuo kyyti tulee liian kalliiksi, mikä vielä tuo krapulasta ja toipumisesta paljon ankaramman.
Sitten menee taas monta kuukautta ettei tee mieli yhtään edes "juoppoja" nähdä, saati että itse menis kuppilaan juomaan kahvia tai muutenkaan.
Yksin minä en ryyppää, aina pitää olla kaveri.
Sitten se vaan lipsahtaa liiallisuuksiin.
Tuo asia alkaa toistuessaan syömään miestä, kun ei pysty itsekontrolliin siinä määrin kun toivoisin.
Siitä aviopuolisolleni koituva haitta myöskin vituttaa, mutta kun se alkaa vituttamaan vasta jälkeenpäin.
Kyllä se kännissäkin käväsee mielessä että nyt sitä taas ollaan menossa kohti hankaluuksia, mutta sen jotenkin tyrkkää taka-alalle ja ottaa vielä yhden.
Sitten kun tuntee, että ei perkele nyt tämän hölmöilyn on loputtuva, niin silloin se yleensä loppuukin. Mutta siihen mennessä on jo peli muutenkin kerinnyt mennä ylipitkäksi tai jatkoajalle.
Viinahan tähän ei ole syypää, vaan sen juoja, joten juojalle on silloin tehtävä jotain.
Nyt sitten ollaan tekemässä, oikein tiimityönä.
Tuohon alkoholismin kynnykseen palatakseni vielä sen verran, jottei hän ole alkoholisti joka pystyy itse kontrolloimaan juomistaan, niin ettei siitä aiheudu läheisilleen haittaa, ja jolla ei ole jatkuva viinanhimo.
Mutta sitten sellainen joka on pitkiäkin aikoja ihan niinkuin kuivilla ja sitten tulee tulee tuollaisia hallitsemattomia jaksoja, niin on jo sillä rajalla, että vähintäänkin on juoppo, tuurijuoppo. Jos ei nyt ihan rapajuoppo, mutta alkoholiomgelmainen kuitenkin.
Siksipä olisi ehkä paikallaan hieman miettiä alkoholisti sanan merkitystä uudestaan.
Jotkut kännäävät iloisesti kolmekin päivää mukavassa seurassa iloisesti koheltaen, ja sitten pystyen lopettamaan, niin ei ole alkoholisti. Varsinkaan jos tämä ei ole viikottaista.
Hän jolla jatkuu juominen sitten vielä muutaman päivän ilman että älyää lopetta, ennenkuin siitä joku sanoo, mutta pystyy sitten kuitenkin hyppäämään viinapirun vauhdissa olevasta kelkasta pois, niin on jo askeleen lähempänä alkoholistia, ja hänestä käyttäisin nimeä väliaikaisesti itsekontrollin menettänyt tuurijuoppoholisti, jolla on vielä mahdollisuus siirtyä ehkä kohtuukäyttöönkin tai mieluummin minimi käytöön, jota voi verrata raittiuteen.
Sitten jos ei vielä älyä lopettaa silloinkaan, kun siitä hänelle mainitaan, vaan jatkaa vielä muutaman päivän, ehkä kuukauden, ajattelematta seurauksia, eikä saa katkaistua kuin katkaisuaseman kautta, on jo alkoholismin esikartanoissa, varsinkin jos homma toistuu parin kuukauden väkein. Hänet voisi nimetä jo viinapirun kelkaan sarjalipun lunastaneeksi, ja hän on jo niinsanotusti alkoholisti.
Mutta katsoisin että tuostakin voi vielä päästä, niin sanottuun kohtuu käyttöön, tai sitten aivan minimi käytöön. Rippuu niin monesta seikasta. Mutta on jo vakavampi asia
Sitten viimeisenä tulee nuo joille ei enää tehoa mitkään puheet, eikä katkaisut, vaan sitä viinaa on saatava heti kun henkilö on saatu siihen kuntoon, että pystyy ottamaan. Tuo on jo täydellinen alkoholisti, jolla ei enää ole mahdollisuutta siirtyä mihinkään muuhun gategoriaan kuin täysraittiuteen tai hautausmaalle.
Sellaisia henkilöiyä, jotka ottavat jokapäivä,tai melkein jokapäivä, vaikka mäyräkoiranpuolikkaan, yleensä osataa sellaisen kaiken varalta, tai puolipulloa kossua, ja vaikka kävisdikin töissä, niin luokittelisin lähemmäksi alkoholistia, kuin mitä ovat nuo kaksi alussa mainitsemaani ryhmää.
He ovat niitä piilojuoppoja, joiden on pakko saada se päivittäinen annoksensa. He ovat alkoholiriippuvaisia, vaikka he eivät käykkään kylillä alkon mannekiineina. Tämä tyyppihän ei tunnusta, että siitä mitään haittaa kenellekkään oisi. Yleensä silloin ottaa yleensä vaimokin jonkun verran.
Naisten juominenhan on nykyään yleistynyt hieveästi. Ja tuo suuntaus ei ole yhtään hyvä, koska silloin yleensä lapset joutuvat kärsimään huomattavasti enemmän.
En suinkaan tarkoita sitä, että miehillä pitäisi olla ryyppäämiseen yksinoikeus, tai ettei miesten juominen vaikuttaisi lapsiin, vaan sitä, että äiti on lapselle se tärkein. Ei se isä, vaikkei joiskaan yhtään, niin kuitenkaan täytä sitä äidin/naisen paikkaa.
Enpä jatka enempää, totean vain että viinan kanssa lotraaminen on mennyt jo niin isolleen suomessakin, että alkoholisti-nimitys on kärsimässä inflaation.
Usein sanotaan, että pitää itsellä olla halu raitistua,ennenkuin homma toimii.
Mutta mitä sitten jos on halua, muttei kykyä?
Milläpä tuon kyvyn saa halukkaalle? Olispa taas viagran keksijälle hommia.
Tietenkihän antabus on keksitty, mutta kyllä tuo peli pitäisi saada muutenkin aukeamaan.
Hallitse himosi ja hillitse halusi!!!
Terkut vain kaikille, myöskin sinne vuoristoiseen eurooppaan asti.
Täällä on monen kirjoittajan mielestä alkoholistiksi luokittelun kynnys kovin alhaalla.
Heidän kriteereillään olisi alkoholisteja Suomessa 80 %:a alkoa käyttävistä alkoholisteja.
Olisikohan hieman loivennettava noita mielipiteitä. Jotenkin niinkuin tehdään kärpäsestä härkänen, ja aiheutetaan turhia paineita tuolle raitistumisen tielle.
Minä tunnen aika paljon ihmisiä jotka juovat lähes päivittäin itsensä jonkinasteiseen humalatilaan, eivätkä he myönnä olevansa alkoholisteja.
Joku taas myöntää olevansa holisti paljon helpommin.
Minusta alkoholisti on sellainen jolla on jatkuva viinan himo. Sellainen jonka mielessä viina pyörii jatkuvasti päässä, ja hänen täytyy ikäänkuin pakottaa itsensä olemaan juomatta.
Minulla ei viina pyöri jatkuvasti mielessä, vaikka olenkin hoitoon hakeutunut.
Haluan vain lopettaa nykyisen kaltaisen juomiseni, johon liittyy liian usein ryypyn päälle jääminen.
En vielä tiedä miten tässä hommassa tulee käymään, mutta oma halu on suuri lopettaa tuollainen pahaa oloa ja tunne-elämän tuskaa tuottava tohelointi. Joten pyrin niinsanottuun nollatoleranssiin.
Siis minä en kaipaa viinaa mitenkään erikoisemmin, tai että minulla olisi siihen jatkuva himo, vaan silloinkuin mopo alkaa keulimaan, niin en pysty sitä ohjaamaan. Minusta tulee silloin matkustaja. Ja yleensä tuo kyyti tulee liian kalliiksi, mikä vielä tuo krapulasta ja toipumisesta paljon ankaramman.
Sitten menee taas monta kuukautta ettei tee mieli yhtään edes "juoppoja" nähdä, saati että itse menis kuppilaan juomaan kahvia tai muutenkaan.
Yksin minä en ryyppää, aina pitää olla kaveri.
Sitten se vaan lipsahtaa liiallisuuksiin.
Tuo asia alkaa toistuessaan syömään miestä, kun ei pysty itsekontrolliin siinä määrin kun toivoisin.
Siitä aviopuolisolleni koituva haitta myöskin vituttaa, mutta kun se alkaa vituttamaan vasta jälkeenpäin.
Kyllä se kännissäkin käväsee mielessä että nyt sitä taas ollaan menossa kohti hankaluuksia, mutta sen jotenkin tyrkkää taka-alalle ja ottaa vielä yhden.
Sitten kun tuntee, että ei perkele nyt tämän hölmöilyn on loputtuva, niin silloin se yleensä loppuukin. Mutta siihen mennessä on jo peli muutenkin kerinnyt mennä ylipitkäksi tai jatkoajalle.
Viinahan tähän ei ole syypää, vaan sen juoja, joten juojalle on silloin tehtävä jotain.
Nyt sitten ollaan tekemässä, oikein tiimityönä.
Tuohon alkoholismin kynnykseen palatakseni vielä sen verran, jottei hän ole alkoholisti joka pystyy itse kontrolloimaan juomistaan, niin ettei siitä aiheudu läheisilleen haittaa, ja jolla ei ole jatkuva viinanhimo.
Mutta sitten sellainen joka on pitkiäkin aikoja ihan niinkuin kuivilla ja sitten tulee tulee tuollaisia hallitsemattomia jaksoja, niin on jo sillä rajalla, että vähintäänkin on juoppo, tuurijuoppo. Jos ei nyt ihan rapajuoppo, mutta alkoholiomgelmainen kuitenkin.
Siksipä olisi ehkä paikallaan hieman miettiä alkoholisti sanan merkitystä uudestaan.
Jotkut kännäävät iloisesti kolmekin päivää mukavassa seurassa iloisesti koheltaen, ja sitten pystyen lopettamaan, niin ei ole alkoholisti. Varsinkaan jos tämä ei ole viikottaista.
Hän jolla jatkuu juominen sitten vielä muutaman päivän ilman että älyää lopetta, ennenkuin siitä joku sanoo, mutta pystyy sitten kuitenkin hyppäämään viinapirun vauhdissa olevasta kelkasta pois, niin on jo askeleen lähempänä alkoholistia, ja hänestä käyttäisin nimeä väliaikaisesti itsekontrollin menettänyt tuurijuoppoholisti, jolla on vielä mahdollisuus siirtyä ehkä kohtuukäyttöönkin tai mieluummin minimi käytöön, jota voi verrata raittiuteen.
Sitten jos ei vielä älyä lopettaa silloinkaan, kun siitä hänelle mainitaan, vaan jatkaa vielä muutaman päivän, ehkä kuukauden, ajattelematta seurauksia, eikä saa katkaistua kuin katkaisuaseman kautta, on jo alkoholismin esikartanoissa, varsinkin jos homma toistuu parin kuukauden väkein. Hänet voisi nimetä jo viinapirun kelkaan sarjalipun lunastaneeksi, ja hän on jo niinsanotusti alkoholisti.
Mutta katsoisin että tuostakin voi vielä päästä, niin sanottuun kohtuu käyttöön, tai sitten aivan minimi käytöön. Rippuu niin monesta seikasta. Mutta on jo vakavampi asia
Sitten viimeisenä tulee nuo joille ei enää tehoa mitkään puheet, eikä katkaisut, vaan sitä viinaa on saatava heti kun henkilö on saatu siihen kuntoon, että pystyy ottamaan. Tuo on jo täydellinen alkoholisti, jolla ei enää ole mahdollisuutta siirtyä mihinkään muuhun gategoriaan kuin täysraittiuteen tai hautausmaalle.
Sellaisia henkilöiyä, jotka ottavat jokapäivä,tai melkein jokapäivä, vaikka mäyräkoiranpuolikkaan, yleensä osataa sellaisen kaiken varalta, tai puolipulloa kossua, ja vaikka kävisdikin töissä, niin luokittelisin lähemmäksi alkoholistia, kuin mitä ovat nuo kaksi alussa mainitsemaani ryhmää.
He ovat niitä piilojuoppoja, joiden on pakko saada se päivittäinen annoksensa. He ovat alkoholiriippuvaisia, vaikka he eivät käykkään kylillä alkon mannekiineina. Tämä tyyppihän ei tunnusta, että siitä mitään haittaa kenellekkään oisi. Yleensä silloin ottaa yleensä vaimokin jonkun verran.
Naisten juominenhan on nykyään yleistynyt hieveästi. Ja tuo suuntaus ei ole yhtään hyvä, koska silloin yleensä lapset joutuvat kärsimään huomattavasti enemmän.
En suinkaan tarkoita sitä, että miehillä pitäisi olla ryyppäämiseen yksinoikeus, tai ettei miesten juominen vaikuttaisi lapsiin, vaan sitä, että äiti on lapselle se tärkein. Ei se isä, vaikkei joiskaan yhtään, niin kuitenkaan täytä sitä äidin/naisen paikkaa.
Enpä jatka enempää, totean vain että viinan kanssa lotraaminen on mennyt jo niin isolleen suomessakin, että alkoholisti-nimitys on kärsimässä inflaation.
Usein sanotaan, että pitää itsellä olla halu raitistua,ennenkuin homma toimii.
Mutta mitä sitten jos on halua, muttei kykyä?
Milläpä tuon kyvyn saa halukkaalle? Olispa taas viagran keksijälle hommia.
Tietenkihän antabus on keksitty, mutta kyllä tuo peli pitäisi saada muutenkin aukeamaan.
Hallitse himosi ja hillitse halusi!!!
Terkut vain kaikille, myöskin sinne vuoristoiseen eurooppaan asti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinnekin, täältä sitä pian tullaan jalkapallohuligaaneja pakoon..;-)
Sullahan on asiat vissiin aika hyvin. Taisit kirjoittaa alempana, ettet Antabusta ole aloittanutkaan. Tietysti ei ole kiva, jos on kipuja mutta ajattele: moni ryyppää kahta kauheammin, jos on kremppaa. Puuduttaahan viina aika mukavasti.
Niin, jos päihdelinkin määriä laskee niin taitaa suuri osa alkoa käyttäviä ihmisiä olla jo vaaravyöhykkeessä. Jos minä laittaisin sinne rehellisesti omat määrät, mitä viime viikolla join, niin ei taitaisi edes asteikko riittää. Sen verran paljon tuli vietyä tyhjiä pulloja kauppaan ja hyvä kun kehtasi roskikseen viedä tölkkejä sen lisäksi.
se kipu viinalla lievittyis, koskapa sattumapäivänä en vielä arvannut miten vakavasta asiasta oli kyse.
nyt on vielä saman rymähdyksen jäljiltä oikeassa kädessäkin, ilmeisesti jokin pieni vika kun ei juuri yhtään kestä varata suiihen. ilmeisesti jokukämmenluu vinsahtanut. parantukoon omaa tahtiaan, niinkuin kylkikin.
En syö enää mitään vahvempia lääkkeitäkään, eikä ole sitä kipulaastariakaan, vaan pitelen tarvittaessa panadoolia. Yösi kun pari 500:sta nappa niin muutaman tunnin saa nukuttua.
Antabuksiin en tosiaankaan ole turvautunut vielä, kun on tuo oma tahto vielä niin voimkkaasti alkanut viemään oikeaan suuntaan.
Juttelin kyllä tuolla päihdeklinikalla asiasta, ja tulimme siihen lopputulemaan, että jos alkaa vähänkin epävarmalta tuntumaan, niin silloin antabukset naamariin.
Eikö siellä tölkeistä saa maksua?
Menevät tietenkin johonkin metallinkeräykseen.
onko niille edes oma roskis?
Eiköhän me tässä kuitenkin saada vielä hieman aurinkoakin omaan elämäämme.
Jatkoja.
"Minusta alkoholisti on sellainen jolla on jatkuva viinan himo. Sellainen jonka mielessä viina pyörii jatkuvasti päässä, ja hänen täytyy ikäänkuin pakottaa itsensä olemaan juomatta."
Tuosta ei kai kukaan ole ollut eri mieltä.
Juomismäärät ja -tiheys voivat olla varsin erilaisia, mutta kynnys on nimenomaan siinä, että aiheuttaako juominen terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja?
"Jotenkin niinkuin tehdään kärpäsestä härkänen, ja aiheutetaan turhia paineita tuolle raitistumisen tielle."
"väliaikaisesti itsekontrollin menettänyt tuurijuoppoholisti, jolla on vielä mahdollisuus siirtyä ehkä kohtuukäyttöönkin tai mieluummin minimi käytöön, jota voi verrata raittiuteen. "
"Usein sanotaan, että pitää itsellä olla halu raitistua,ennenkuin homma toimii.
Mutta mitä sitten jos on halua, muttei kykyä?
Milläpä tuon kyvyn saa halukkaalle?"
----------
luin tuon jutun silleen pikasesti. siitä jäi sellainen juopon selityksen tuntu.
että enhän minä ole alkoholisti ja eihän minun siis tarvitse raitistua kokonaan. EIHÄN ?
riittää kun alkoholin juomisen huonot puolet poistetaan ja alan kohtuukäyttäjäks.
TÖTTÖRÖÖ, juopon märkä päiväuni ei mihinkään ole kadonnut.
miksi raitistumisen uhka antaa juopolle "turhia paineita" ?
miksi se on paine ? eikä mahdollisuus, kysyn minä ?
no siksi, kun jo pelkkä uhka ilman alkoholia elämisestä on niin KOVAA. pelkkä ajatus jo nyt pakottaa keksimään tekosyitä juomiseen.
juopon alkoholistin ajatuksen kulkua ihan tavalliseen tapaan.
siis aloittajalla. ja muilla juopoilla.
muut ryyppää vielä enemmän kuin minä jne.......
lääketieteen määritelmä alkoholistille on tiukempi kuin täällä usein esitetty, totta.
eli määritelmät tunteva juoppo saa omasta mielestääkin juoda "kun ei olekaan alkoholisti".
tai minkä tekosyyn sitten silloin keksiikin.
jutun aloittajakin saa tukea raittiuteen, jos haluaa lopettaa juomisen. päivä kerrallaan siinä oppii olemaan ilman ja päivien ketjusta tulee viikkoja, kuukausia, vuosia.
siinä ei nobelia kaivata, tärkeintä on menetelmän toimivuus.
siinä juoppo saa ehdotuksena eväät ja tiedon kuinka eletään raittiina. jos se ei kiinnosta niin souwhat ?
juoppo päättää mitä tahtoo.
onko se entisen juopottelun jatkuminen vai parempia elämä? ihan oma ratkaisu.
ketään ei pakoteta eikä valoja vannota.
tarjotaan vaan mahdollisuus siinäkin vaiheessa, kun juoppo tuntee muutoksen tarpeen.
etukäteen ei pidä eikä voi vannoa raittiutta eikä sitä kukaan edellytäkään (no itse tai muija mutta ne lupauksen menee sinne minne entisetkin).
tietysti krapulassaan tulee miettineeksi asiaa, että nyt vannon olevani loppuiän juomatta.
kun siitä vähän tokenee nii tuoppi on taas lärvin alla.
todellisessa elämässä, päivä kerrallaan raittiina on hyvä elää.
siihen elämäään pääsee jos on vilpitön, todellinen halu lopettaa juominen.
ilman auki jätettävää takaporttia. koska jos sen jättää, se lonksahtaa kyllä ja sitten saluunan ovi
asiaakin. Mutta kaikkein silmiinpistävintä siinä on sinun suvaitsemattomuutesi muiden ajatuksia, kuin omiasi kohtaan.
Olet ilmeisesti justiinsa niitä holisteja, (vai oletko edes koskaan ollutkaan, koska vaikutat vain joltakin päihdelkinikan liika innostuneelta työntekijältä), jotka ovat menneet korjauksessaan toiseen ääripäähän ja kärvistelee nytten siinä.
Ei tuollaisella asenteella juoppoutta saa kitkettyä, päinvastoin se ärsyttää juomaan lisää.
Siihenhän jokainen pyrkii joka on lähtenyt apua jostain juomiseensa hakemaan, että elämisen laatu paranisi, niin oma kuin lähimmäistenkin.
kyllä sen jokainen ymmärtää silloin, etteä hana on saatava niin pienelleen kuin mahdollista.
Ei sitä kukaan sanoa etukäteen, että nyt se on loppu. Mutta kunhan pääsee asiassa eteenpäin, niin siitä saattaa seuratakkin sellainen jutska, ettei viina enää kiinnostakkaan.
Mutta jyrkkyys tässäkään touhussa ei ole hyväksi, edes mielialan kannalta.
Se että alkaa paasaamaan omasta juomattomuusdestaan sekä päivien ja kuukausien laskemisesta on jo osoitus ettei ole päässyt asian yli..
kun tuo ikäänkuin karkasi kesken kaiken, piti vain esikatsella, ja sitten tuli menoa.
Siitä asian ylipääsemisestähän kaikki juontuu.
Täytyy vain sisäistää itselleen, kuinka saattaa suurimmalla todennäköisyydellä käydä jos alat tissuttelemaan.
En katso pahaksi sinunkaan toimintaasi, jos se on sinulle paras ratkaisu. Ei vain kaikille alna samat metodit toimi vaikka päämäärä ja lopputulos olis sama.( pyrkimys raittiuteen ja sen saavuttaminen)
Ihmisiä on erillaisia, toisiin toimii keppi ja toisiin porkkana.
Minä aion noudattaa sellaista sekasysteemiä.
Jos tuntuu etten saa pidettyä itseäni muuten kuivana, niin antabusta naamaan sillä kukapa se itselleen huonoa oloa haluaa, mikä tulisi siitäkin jos ei niitä ottaisi ja seurauksena voisi olla vaikkapa avioero tai ainakin kauhea itsekritiikki morkkiksineen.
Olen niin vähän aikaa tätä palstaa seuraillut, etten oikein tiedä sinun taustavaikuttimiasi, mutta kriittinen olet, ainakin joissakin asioissa.
Toivottavasti et vedä hernettä kuitenkaan sieraimeesi, koska ei se ollut tuossa alkutekstissäkään tarkaitukseni, oli vain sellainen karannut korjaamaton versio.
Ei muuta kuin jatketaanpa päivä kerrallaan tätä itsensä kehittämistä ja valmentamista raittiuteen.
Askel askeleelta, portaalta portaalle.
voin omasta kokemuksestani kertoa, että kun halu syntyi, menin AA-palaveriin. Sieltä sain kyvyn olla päivä kerrallaan raittiina. Yksi tekijä kyvyn syntymiseen on samankaltaisten ihmisten avoin kohtaaminen. Kun raitis alkoholisti kertoi juomisestaan ja raitistumisestaan, koin olevani samassa veneessä hänen kanssaan. Siis selvillä vesillä karikot kiertäen.
Olipa vuodatus.
Mitä tulee mainitsemaasi viinanhimoon, alkoholistit harvemmin tuntevat sitä.
Minäkään en tuntenut varsinaista viinanhimoa kuin joskus krapulassa (kun piti saada loivennusta).
Muulloin oli vain juotava, halusi tai ei.
Usein aloitin uuden putken kyynelien valuessa poskilla. Tiesin mihin tämä taas kerran johtaa, mutta pakko vaan oli juoda.
Alkoholismiin liittyy aina "kuivia kausia".
Alkoholistilla ne kuivat kaudet vaan ovat perheenjäsenille sitä kaikkein vaikeinta aikaa. Tämän on moni alkoholistin läheinen myöntänyt.
Alkoholistilla on AINA kielto päällä, joka estää häntä näkemästä oman juomisensa todellisia seurauksia.
Alkoholisti myös kieltää olevansa alkoholisti - viimeiseen asti.
Toivotan sinulle onnea hoitojaksollesi(?), vaikka et olekaan alkoholisti.
peräiselle kirjoittajalle eikä aa-laiselle.
Kyllä' ne raittiit kauden ainakin meidän perheessä on olleet parempia.
Yhdyn.
Minä en voi myöntää olevani alkoholisti, koska jos sen teen, niin sehän on sama kun myöntäisin sairastavani kuolemanvakavaa sairautta, ja sellaista ei kait kukaan mielellään myönnä.
Kuitenkin, minulle on luontevaa tissutella jatkuvasti enempi tai vähempi, vaIKKA olenkin väölillä ollut esim. kuukkuden absolutistina.