Olen nuori vl-nainen (ainakin vielä toistaiseksi)ja pari kk vanhan vauvan äiti. Synnytys oli aivan kamala, en pysty edes ajattelemaan sitä ja olen varma, etten enää ikinä halua kokea moista. Yleensä täälläkin puhutaan siitä, kun äidit ei jaksa kun lapsia on tosi paljon, mutta entä kun ei vain kertakaikkiaan halua synnyttää!? Mitä vaihtoehtoja jää? En edes koe ehkäisyä synniksi, sillä kun vaihtoehto on niin hirveä, niin en vain siihen pysty. Eikö kellään muulla ole samaa ongelmaa? Miten voitte synnyttää kerta toisensa jälkeen, kun se on niin kamalaa ja hengen lähtö lähellä?
Synnytys-
pelosta...
152281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Riippumatta siitä, aiotko hankkia lisää lapsia, ehdottaisin että kävisit jollekin ammatti-ihmiselle juttelemassa synnytyskokemuksestasi. Sinulle on jäänyt selvästikin trauma, etenkin jos olit kuolemanvaarassa, jota sinun olisi hyvä työstää, ihan vain itsesi takia.
Mitä tulee ehkäisyyn, niin eiköhän se ole omantunnon asia. Kenenkään ei ole pakko synnyttää 2000-luvun Suomessa. Ainakaan Raamatusta ei löydy perusteita ehkäisykiellolle.
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehkäisy
Niin sanoin minäkin, kun ekan vauvan maailmaan pukkasin, että ei ikinä enää. Mutta annas olla, kun aikaa kuluu, ihmismieli on vaihtuvainen. Ja taas oltiin paksuna, ja taas ja taas...Luulisin, että on niin jotta, paikat antaa periksi,eikä enää ole niin kivuliasta ja tiukkaa. Jumala antaa voimia kestää sen, minkä naisen on kestettävä.
Mutta kirjoituksestasi näkee ettet ole varmaankaan oikeasti käytny läpi vaikeaa ja traumaattista synnytystä.
Ja se on vale että vaikka voin sanoa että mieli on armollinen ja unohtaa mutta vain tietyyn rajan saakka.
En minä ainakaan ole vielä unohtanut enkä usko että tulen koskaan unhotamaan mitä oikeasti tarkoitaa kun raskaus ja synnytys ei mene putkeen.
Ja sitten se että minusta on järkytävää se ettei naisella ole oikeutta toipua rauhassa ja käydä asioita rauhassa läpi. Koska useimmiten asenne on vähän se että seksielämä aloitetaan jälkitarkastuksen jälkeen = raskaus mahdollinen.
Ajateletko todella että 2 kuukaudessa tai edes vuodessa asiat lakaavat olemasta ja ne on käistelty. Ja tämä ei vielä tarkoita samaa kuin se että juutuu märehtimään asiaa.
Ymmärrän se että tunteitten kieltäminen on sinusta ehkä ok?
oon minäkin tullu. Tottakai sitä pelkää, mutta kun kokee selviävänsä joka kerta, niin se lisää kiitollisuutta ja luottamusta Luojaa kohtaan.Nykyisin saa helpotusta puudutuksilla. Minäkin oon viimeisimpien osalta saanut. Inhimilliseltä puolelta kaikki tuntuu ihan mahdottomalta ja kauhealta, mutta niistä selviää. Luoja on näin säätänyt synnyttävälle. Liekö tarkoita vähän kouluttaa meitä vaimoihmisiä.Jumalalla on tiedossa meidän jokainen hiuskarvammekin.
Miksi naisen muka on vain kestettävä? Ihem käsitys. Siirrätkö itse tyttärillesi saman käsityksen. Etkö kuule kenen etuja se käsitys palvelee. Ei ainakaan tasa-arvoa!
Ainakin se että älä ainakaan tee vastoin tunteitasi. Ja toisekseen täytyy todeta että älä uskoasi kiellä. Ymmärrän sen että vl sinulle asetetaan vaatimus siitä että otat vastaan kaikki lapset joita annetaan.
Olenhan itse toisesta syystä joutunut tilanteeseen jossa tuo vl opi ehkäisystä on muodostunut mahdottomaksi.
Ymmärrän sen ettei vl:ssa ehkäisy ole tuossa sinun tilanteessasi valittava vaihtoehto ja että vl eivät anna sinulle muuta vaihtoehtoa kuin työntää koko asia taka-alalle.
Aika monilla on sama ongelma kuin sinulla. Ainoa tie vain taitaa olla se että kiellät kaikki tunteesi tuossa kohdassa. Kyllähän me täällä saamme lukea niistää selviytymistarinoista kuinka seuraava synnytys ei ollut niin vaikea jne...
Vl elää myös legenda että synnytys pelko helpotaa synnyttämällä. Ehkä näinkin voi käydä. Silti tiedetään myös naisia jotka ovat ajautuneet psykoosiin ja jopa itsemurhaan tämän asian äärellä.
Älä tee ainakaan vastoin tunteitasi. Hae kuten edellä joku jo kehoitti ammattiapua. Elä joko selibaatissa tai ehkäise mutta en kehottaisi sinua raskautumaan tuossa tilanteessa.
Hoida itsesi kuntoon! Koska ihan varmaa on että seruaava raskaus jos siihen joskus vielä olet valmis kuormitaa sinua hyvin paljon henkisesti. Ja se taas heijastuu lapseen (lapsiin).
Ymmärrän myös sen että moni tulee tarjoamaan sinulle pidättäytymistä siihen saakka että olet valmis raskautumaan. Toistaiseksi sekin voi olla hyvä vaihtoehto. Mutta tiedän myös mitä se tekee parisuhteelle. Joten suoraan sitä en suositele kenellekään.
Mieti kuka sinulle asetaa tuollaisen ehdon ja neulansilmän josta sinun on mentävä lävitse.
Minä uskon siihen että sinä vielä olet valmis äidiksi useammallekkin lapselle. Mutta sinun on ensin käytävä tuo asia lävitse. Otettava aikaa niin paljon kuin tarvitset. Tämän ajan pituuden sinä päätät yksin Jumalan kanssa.
Sinun on ymmärrettävä se miksi on käynyt niin kuin on käynyt.
Ja mitä voidaan tehdä ettei jouduta samaan tilanteeseen. Mitkä oikeasti ovat riskit ja mitä oikeasti on odotettavissa. (Tiedossa olevat ongelmat).
Kyllähän ihminen pitkälle voi kieltää tunteensa (niin kuin keskitysleireilläkin ihmiset tekivät). Mutta onko se oikein?
Mene Jumalan eteen (en puhu nyt vl seurakuntajumalasta) ja kysy mitä Jumala haluaa sinun nyt tekevän. Etsi se Jumalan tahto oman elämäsi äärellä.
Ymmärrän sen ettei vl sinulta kysytä haluatko synnyttää. Sinulla kuitenkin on oikeus omaan ruumiiseesi vaikka vl toisin optetetaan. Ja yksin Jumalan edessä sinä teet tiliä valinnoistasi (sanon tämän kaikella rakkaudella ja myötätunnolla).
EI Jumala ole minua hylännyt vaikka vl yhteisö onkin niin tehnyt. Koska minusta ei olut täytämään tuota lakia - synnytä niin pelastut. Minun omatuntoni ei ananut siihen myöten.
Room. 14:22
Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
Gal. 5:1
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
Sen olen päättänyt, etten synnytä enää tai ehkä sitten joskus paljon paljon myöhemmin. Sitäpaitsi lääkäri varoitteli, että tulevat synnytykset ei varmaankaan ole helpompia ihan minun fysiikan takia ja myös perintötekijöilä kuulemma on osuutta asiaan. Äitikin joutui lopettamaan lapsen teon suht aikaisin, kun ei pystynyt. Onneksi mieheni tukee minua :)
toivu rauhassa. Siltikin vaikka tässäkin kerjussa on jo esimakua tulevasta.
Ei keisarinleikkaus toki risitön ole eikä helpompi tapa toisaalta synnytää joissain tapauksissa se kuitenkin on se ainoa vaihtoehto jolla oikeasti turvataan siun ja tulevan lapsen hyvinvointi.
Onneksi miehesi tukee ja ymmärtää sinua. Lastenhankinta ja niiden lukumäärä on vain ja ainoastaan sinun ja miehesi välinen asia. Yhteisöllä ei ole siihen mitään nokan koputtamista. Mutta ennen kuin teet lopullisia päätöksiä, niin aivan kuten todettiin, toivu synnytyksestäsi rauhassa ja ota selvää, miten nykylääketiede voi auttaa synnytyspelon hoidossa ja itse synnytyksissä.
Huh!
Luin tätä viestiketjua alusta lähtien ja kun pääsin tähän....olen niin onnellinen että sinulla on mies joka ymmärtää sinua tässä asiassa eikä toivottavasti koskaan painosta sinua. Tulee veet silmiin...
Minun äitini valitsi synnyttämisen mielenterveyden hoitamisen sijaan eikä isäni tajunnut laittaa itse stoppia edes välillä ja jälki on ollut sen näköistä. Suojele sinä itesäsi ja lapsiasi mielipuolisuudelta.
Kun lapsi syntyy hänen tulee olla toivottu ja lapsella on myös oikeus terveisiin vanhempiin, muista aina tuo!
Huono provo olet. Uskovainen menee ilolla synnyttämään.
saa pelkosektion.
Älä bussi. Älä bussi.
ei voi uskoa että on jo vuosi 2021 ja aina vaan puhutaan uskon kieltämisestä kun kymmese on tulossa !?
Voiko olla nyky aikaa tää tapaus ??