gallup äideille

1.Elämän rakkauden kanssa halusimme rakkautemme hedelmiä. :o)
2.Toki jännitti ja vähän pelottikin...mutta koskaan en ole katunut suurta perhettä,vaikka joskus vaikeaa ja väsyttävää onkin ollut.
3.Nälkää ei olla nähty eikä alasti olla kuljettu.Laskujen eräpäiviä ollaan toki joskus jouduttu siirtämään.Mutta eipä sen vakavampaa.
4.Tulevaisuus näyttää.Kunhan nuorin vähän vielä kasvaa niin meikä lähtee opiskelemaan,niin silloin se nähdään.
5.Sitä kuvittelee nuorena elävänsä täydellistä elämää täydellisten lasten kanssa.Mutta,mitä jos yksi lapsista ei olekaan niinkuin muut ns.normaalit?-Sitä elää sillä mitä Jumalalta saa.Suurta armoa tarvitaan joka päivä.

1.Tuli vaan sellainen tunne,että nyt on oikea aika.
2.Ei oikeastaan
3.Katto on pään päällä,ruokaa on ja laskut pystytään maksamaan.Jos vähän säästetään niin välillä voi olla varaa johonkin pieneen kivaan!
4.Minulla oli vielä koulu kesken kun aloin odottamaan esikoista ja sain koulun päätökseen kun poika oli 3kk.Ihan hyvin se meni
5.Ei oikeastaan mikään,kun olen luonteeltani sellanen että varaudun aina pahimpaan!=)

1.Pitkään olin lapsia halunnut ja ajankohta sopi hyvin ja mieskin oli sopiva...
2.koskaan en oo katunu,mutta joskus tulee olo että ei hemmetti mihin oon itteni pistäny...näitä lähinnä tuli raskausaikana,mikä on ihan normaalia ja nyt jos joskus tulee,niin samaan hengenvetoon sitä on kuitenkin niin onnellinen omasta pikku kullasta.
3.todella hyvin,mies tekee pelkkiä yövuoroja,joista maksetaan paremmin niin ehtii oleen meijän kanssa kotonakin...
4.opiskeluja ei oo, mutta mies joutui leikkaukseen ja oli pitkään sairaslomalla,niin hetken elettiin vähän vyötäkiristäen,mutta ei oo nälkä vielä yllättäny ja pystyin ostaan kesäks uusia vaatteitakin.nää rahajutut on niin siitä kiinni miten sitä käyttää...aina ei tarvii ostaa kalleinta.
5.oon hoitanut todella paljon lapsia ja oisin kuvitellut tän paljon raskaammaks, mutta kyllä oman löapsen kanssa on paljon helpompaa.

oli samat tulevaisuuden suunnitelmat ja arvot kuin itselläni. Lapsi syntyi puolentoista vuoden yhdessä olon ja yhden keskenmenon jälkeen.

2.Pelotti raskauden alussa se ettei minusta olisikaan äidiksi, pelkäsin muiden ihmisten mielipiteitä kun niin nuorena halusin lapsia. Tuntemukset vaan katosivat mitä pidemmälle raskaus eteni.

3.Oli meillä rahallisesti tiukkaa. Vanhempien luona käytiin viikonloppuisin syömässä jos ei ollut rahaa ruokaan. Maksut aina maksettiin ensin ettei siltä osin jouduttu pulaan. Nyt kaikki on ok vaikka ollaan työpaikkaa vaihdettu molemmat useampaan otteeseen.

4.Opiskelun lopetin amiksen ekaan vuoteen ja suoritin koulun loppuun työnäytteillä. Olin siis työelämässä kun tulin raskaaksi, en tosin vakituisessa ja lapsen synnyttyä olin hetken työttömänä. Miehellä oli vakityö.

5.Yllätti se kuinka selvittiin ne rahallisesti tiukat ajat ja päätettiin haluta toinen mahdollisimman pian. Ystäviä on myös jäänyt pois kun en enää käy ulkona rilluttelemassa. Ja aika on yllättänyt, vanhin menee kohta kouluun vaikka juurihan se syntyi =) Monelle äidille varmasti tuttu tunne!

1. löytyi sopiva mies
2. ei oltu enää mitään ihan nuoria, mutta ei vielä mummu/pappa iässäkään. jännitti kuitenkin, ei pelottanut, eikä ole kaduttanutkaan kovasti.
3. Ihan kohtalaisesti ollaan selvitty. Pari kertaa on ollut rahat tosi tiukalla, mutta silloin on saatu yllättäin jostain ylimääräistä rahaa, kuten ennakkoperintöja tai palveluvuosi-, hyvänmiehen- yms. lisiä töistä.
4. Opiskelut vähän pitkittyivät kun saatiin 3 lasta sinä aikana kun minä vielä opiskelin. Totesin, että osa-aikaopiskelu ei ole minun juttu, joten lapset olivat täysipäiväisesti hoidossa silloin kun minä opiskelin, ja yliopistossa pystyin ottamaan sen verran kursseja kerralla, jotta kerkesin tekemään kaikki tarvittavat opiskelujutut silloin kun lapset olivat hoidossa, paitsi silloin kun lapset sairastivat, piti jotian tehdä illalla kun mies oli tullut töistä.
5. Oikeastaan se yllätti, kuinka kiinni siinä vauvassa aluksi on, ja kuinka vähän ulkomaailma kiinnostaa ensimmäisten parin viikon aikana synnytyksen jälkeen. Mutta toisaalta myös se yllätti, kuinka nopeasti se vauva-aika lopulta on ohi. Meidän esikoinenkin jo 9v.