Tein abortin

Niinhän se on hyvä, jokainen tietää itse mitä pitää parhaana. Fanaatikoissa on se erikoinen ja huvittava piirre että he omien asioiden lisäksiluulevat tietävänsä kaikkiien muidenkin asiat.

Itselläni on kokemus myös abotista. Siitä on tosian aikaa 32 vuotta. yhtään päivää en ole katunut tekemääni aborttia. Se päin vastoin oli minun nuoressa elämässä suunnan muutos parempaan.

Lapsia on syntynyt sittemmin neljä ja yhden keskenmenonkin olen kokenut. Voin sanoa että keskenmeno on traumaattinen kokemus.

Abortitsa En ole syyllisyyttä tuntenut, katunut, harmitellut koko asiaa. Huvittavaa onkin lukea kuinka täällä ääriryhmittymän ääntäpitävät torvet toitottaa ja langettaa lopunajanennustuksia myöhmemmistä ongelmista.
itse voin kaikkien onnettomuuden toivojien suureksi harmiksi todeta, että minulle myös aborttti oli pelastus.

Tuntui kun olisin lukenut omaa tekstiäni ....

Minun abortistani on n. 1,5 vuotta ja ensimmäisen lapsemme jälkeen käytimme kondomia ja olimme tarkkoja sen käytön kanssa, tänä päivänäkään en voi ymmärtää vahinkoamme sillä tarkastimme aina kondomin käytön jälkeen. Mutta niin vain siis kävi, että huomasin olevani raskaana kun esikoinen oli n. 10-11 kk, päätös oli sinänsä helppo, mutta koko kokemus tietenkin semmoinen ettei sitä soisi kellekkään. Synnytysmasennuksesta kärsin ja pakko näin jälkikäteen myöntää että ensimmäisestä puolesta vuodesta vauvan kanssa en muista mitään, meillä siis tilanne niin paha että mies joutui olemaan osittain kotona kanssani. Tilanne oli vielä se että pikkuhiljaa elämämme alkoi palaamaan normaaliin ja minäkin olin löytänyt elämisen ilon takaisin, emme halunneet riskeerata olemassa olevan perheen elämään. Tein myös lääkkeellisen keskeytyksen heti kun se oli mahdollista, viikkoja taisi olla se 6.

Asiaa en ole katunut ja traumaja ei syntynyt. Jäin vain odottamaan niitä hirveitä katumuksia joista tällä palstalla varotellaan. Koko kokemus oli synkkä, mutta nykyäänkin olen onnellinen että pysyttiin päätöksestä.

Meidän elämään kuuluu nykyään hyvää ja koko perhe voi hyvin. Vastuun ottaminen elämästä voi joskus tietää raskaitakin päätöksiä, mutta sisin kertoo että meidän päätös oli oikea.

Kaikkea hyvää saman kokeneille.

Minun on vielä pakko kertoa, että yksi parhaista ystävistäni oli saman tilanteen edessä, erona että ennestään kaksi pientä lasta ja että mies painosti aborttiin (joka väärin). Hän teki toisenlaisen päätöksen ja minusta ihana huomata että hänen päätös oli hänelle se oikea. Heidän perheellä kaikki hyvin ja vaikka tapaankin heidän "vahinkoaan" aika usein niin se ei tunnu pahalta. Sydämessäni tiedän että heidän tarina oli heidän ja meidän omansa. Olen onnellinen, että kaksi tarinaa ja kaksi erilaista ratkaisua ja molemmat ovat tehneet sen joka oli parasta omille perheilleen. Kannustin kyllä ystävääni pitämään lapsen kun tiesin hänen sitä kuitenkin sisimmässään haluavan.