Olen nyt noin kolme vuotta kestäneen identiteettikriisin jälkeen tullut siihen tulokseen, että minun on hyväksyttävä biseksuaalisuuteni. Olen yrittänyt kieltää itseltäni sen, että olen kiinnostunut (myös) naisista.
Olen usein tunnistanut lesbot ja bi-tytöt, ja hekin ovat tunnistaneet minut. Lisäksi haluaisin seurustella biseksuaalin miehen kanssa. Taidan olla selvä tapaus?
Onko muita samassa tilanteessa? Miten tästä eteenpäin? Fyysisesti tarvitsisin naista tälläkin hetkellä, mutta häpeän sitä.
Olen usein tunnistanut lesbot ja bi-tytöt, ja hekin ovat tunnistaneet minut. Lisäksi haluaisin seurustella biseksuaalin miehen kanssa. Taidan olla selvä tapaus?
Onko muita samassa tilanteessa? Miten tästä eteenpäin? Fyysisesti tarvitsisin naista tälläkin hetkellä, mutta häpeän sitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mä en ole kertonu kellekkään kaverille että olen bi ja harrastanu seksiä naisen kanssa.en uskalla kertoa koska eivät ne umpiheterot ymmärtäisi. olen hyvin avoin seksuaalisuuden suhteen ja hyväksyn kaikki: homot, lesbot yms.
itsekkin kaipaan tällähetkellä naisen kosketusta. seurustelen miehen kanssa, mutta tarvin elämääni jotain muutakin.
ymmärtää...itsekkin olen vasta kertonut suuntautumisestani ja heterot ottivat asian ihan ok.
Jokaisen oma valinta ja ratkaisu.Mutta kannattaa valikoiden katsoa kelle heterolle kertoo. :)
on tärkeää. Olen kertonut omasta biseksuaalisuudestani parille kaverilleni, eivätkä he olleet asiasta moksiskaan.
olen ihan teini-iästä asti katsellut tyttöjä hieman silläsilmällä, mutta vuosi sitten myönsin itselleni ja sen hetkiselle poikaystävälleni asian. poikaystäväni oli kyllä jo kauan aikaan huomannut biseksuaalisuuteni. :D
Nyt olen eronnut poikaystävästäni, olen sinkku eikä minua oikeen kiinnosta miehet. Olen kokematon, muutaman kerran on ollut todella lähellä jolloin olisin päässyt naisen kanssa, mutta silloin en vielä ollut myöntänyt itselleni olevani bi. nyt kyllä kaduttaa, mutta uskon että tulen kokemaan hyviä hetkiä naisen kanssa. :)
Älä häpeä itseäsi! olet jo hyväksynyt biseksuaalisuutesi ja ole ylpeä siitä.
Olen kertonut muutamalle ystävälleni asiasta ja he ovat ottaneet asian hyvinvastaan. kun kerroin heille itsestäni, osasin vielä paremmin hyväksyä itseni. :)
Hei, juuri eilisiltanan valvoin myöhään kun en saanut unta mietin missä ovat toiset kaltaiseni. He jotka eivät ole vielä 100%sti myöntäneet itselleen bi-puoltaan. Elävät ehkä miehen kanssa. Mä olen samassa tilanteessa että asun miehen kanssa mutta olen alkanut ajatella naisia ja kaipuu naisen lähelle on suuri. Tuntuu että se kasvaa päivä päivältä suuremmaksi.
Eroakin olen jopa miettinyt ja puolen vaihtamista kokonaan mutta aina jäävät nämä tunnesiteet.
Itse painiskelin myös saman asian kanssa muutama vuosi takaperin. Hyvin ottivat ystävät asian vastaan, jo tiesivätkin :D Itselle se kertominen tuntui hankalammalta kuin mitä se todellisuudessa on. Puolitutuille kertoilen oman harkinnan mukaan. Jos kaipuuta on vaihtaa leiriä, suosittelen lämpimästi! Itse en ole koskaan ollut miesten kanssa läheskään yhtä onnellinen kuin mitä olen nyt rakkaan naiseni kanssa :D
Minä taidan olla kaltaisesi. Olen yläasteelta asti tietoisesti pitänyt naisia viehättävämpinä kuin miehiä. Taidan jopa kaupungilla kävellessäni kiinnittää enemmän huomiota naisiin kuin miehiin. Lisäksi koulussa huomasin puhuvani lähinnä naisista ystävieni kanssa.
Reilu vuosi sitten aloin seurustella erään pojan kanssa. Hän oli minusta lapsellinen, ja varsin vastuuntunnoton. Aloin jo kuukauden jälkeen miettiä että ei tule mitään. Se loppui siihen, kun huomasin ihastuneeni erääseen varsin ihanaan tyttöön.
Noh, tunnustin kyseiselle tytölle että olen ihastunut häneen. Ja hän sanoi, että hänelläkin on tunteita minua kohtaan. Seurustelin silloin vielä sen pojan kanssa, niin eihän se siitä pidemmälle johtanut.
Siitä hetki eteenpäin aloin seurustella toisen pojan kanssa. Hänen aikanaan aloin yhä enemmän miettiä, että olenko bi. Poikaystävänikin välillä viittasi siihen, että taidan tykätä myös tytöistä. (Myös muilta olen kuullut sellaisia epäilyjä. Joihin olen vain vastannut hymyllä.) Suhteemme loppuvaiheilla huomasin, että hän ei enää viehättänyt minua samalla tavalla kuin ennen.
Tällä viikolla aloin myös miettiä muita miespuolisia ihastuksia. Kaikki ovat olleet jollain tapaa naisellisia. Ystävänikin siitä minulle aina naureskelee: "Kun Herra pesee kotona pyykkiä, niin sä korjaat teijän autot."
Olen kovin epävarma tästä asiasta. En tiedä olenko bi. Vaikka pidänkin naista kaikinpuolin viehättävämpänä, niin olisinko kuitenkaan valmis rakastamaan, ja ennenkaikkea, elämään naisen kanssa? On pari ihmistä, joille olen kertonut epäilykseni itsestäni. Mutta en halua kovin paljoa keskustella asiasta, sillä monet leimaavat sellaisen teiniyden tai muotivillityksen piikkiin. Enkä itse tahtoisi, että minut leimattaisiin sen mukaan. Toisaalta, ei minua paljoa kiinnosta mitä muut ajattelee. Itse tiedän, ettei tämä johdu mistään mikä on muodissa. Vaan siitä, että syvällä sisällä minusta tuntuu siltä, että jokin ei ole kohdallaan, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. On tuntunut siltä jo pidemmän aikaa.
Anteeksi pitkä ja epäselvä kertomus. Sain vaan ispiraation purkaa fiiliksiäni. Olen miettinyt tätä jo tarpeeksi kauan yksikseni.