Nurkan ylös vipusin
kipein polvin kipusin.
Vaan paranevat polvet nuo
kun posti runon tuo.
Auringon säteisiin
ihaniin tosi lämpimiin,
herätä kun saa
mikä vois olla ihananpaa.
Kesästä, arjest unelmista
kaiken elon tunnelmista,
runon kirjoittaa voi
se ilon lukijoille toi.
Se vois olla vaik puku
jota ihailis, ihmettelis suku.
On monta aihetta runoon
siispä jälleen niitä punoon.
Nurkka nyt jo kiittää,
ja iloa meillä riittää.
kipein polvin kipusin.
Vaan paranevat polvet nuo
kun posti runon tuo.
Auringon säteisiin
ihaniin tosi lämpimiin,
herätä kun saa
mikä vois olla ihananpaa.
Kesästä, arjest unelmista
kaiken elon tunnelmista,
runon kirjoittaa voi
se ilon lukijoille toi.
Se vois olla vaik puku
jota ihailis, ihmettelis suku.
On monta aihetta runoon
siispä jälleen niitä punoon.
Nurkka nyt jo kiittää,
ja iloa meillä riittää.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Terveiset värikkäät luoksenne tuon
rakkaat runoystävät
sambakarnevaaleista vilauksen kaikille suon
nehän oli taas kovin näyttävät
oli paljasta pintaa
oli peppua, rintaa
oli kullan kimallusta
oli värien loistetta
ja samba se soi
miten sytyttää voi
rytmit tuliset nuo
päivä aurinkoinen
oli meno moinen
joka paikka väkeä tulvillaan
ja kaikilla hymy kasvoillaan.
Olinpa siellä minäkin
olisinpa nähnyt sinutkin
itse en tietysti tanssimassa
joka vuosi kuitenkin katsomassa
jos vain kynnelle kykenen
suurtorille silloin aina menen
kunhan samba vain kajahtaa
kyllä se mummonkin mukaan saa
paljon on kaunista katseltavaa
miehillekin silmänruokaa mukavaa.
Paljasta pintaa kun näytettiin
se tietysti miehet villitsi
kaunista se on katsella
jospa oisi voinut olla mukana
rytmikäs meno mukaansa tempaa
kauniit asut kruunaa sambaa
yksi on puute kuitenkin
missä on uroot uljaatkin
kaikki me ihailemme rytmin taikaa
sambakarnevaali on onnen aikaa
tanssin hurmaa ken nähdä voi
sen loiste ja kimallus juhlan toi.
Ukko se istuu portailla
saunan jälkeen kaljalla
leppeä tuuli hyväilee
kissaansa hiljaa silittelee.
Monet kesäiset illat
on istunut näin
mustaa kissaansa silittäin
kuunnellen kesäistä yötä.
Ihanaa kun viilenee
mummo täällä tuumailee
ei helle ole herkkua enää
tahtoo pumppu jo tehdä tenää
ei helteellä jaksa hengittää
ja vähätkin hommat tekemättä jää.
Vaan viilesti tuuli kun puhaltaa
se heti vauhtia mummoon saa.
Tuuli yltyy
nostaa aallot
rantaa vesi suutelee.
Sinisorsa,
silkkiuikku,
veden pintaa soutelee.
Juoksee joutsen
vettä polkee
kohotakseen siivilleen.
Kurki suolla
äänetönnä
hiljallensa kahlailee.
Metsähiiri
kolossansa
pimeyttä ihailee.
Muurahaiset
suurin joukoin
kiirehtivät pesälleen.
Oravakin
oksallansa
turkkiansa selvittelee
Pikkutikka
toukalle,
herätystä koputtelee.
Sammakokin
uupuneena
nukahtanut mättäällen.
Sade kattoa pesi yön
tehden hyvän työn.
Kuivuus maata uhkasi,
mullan melkein tuhkasi.
Kasvit vettä kaipaili
vehreyttään haikaili.
Ei saa vielä laata
kastellut ei vielä maata.
Aurinko lepää hetken
tuuli tekee pienen retken.
Puunoksia kainalosta kutittaa,
niin kun sattuu huvittaa.
Ylös alas oksat taipuu
juurillaan veden kaipuu.
Sade värit kirkastaa
ja tuoksut voimistaa.
Ukkonen se jyrähteli
salamoita väläytteli
vaan ei juuri vettä suonut
tänne ei virkistystä suonut
muutamat pienet pisarat
heti kohta kuivuivat
tuuli puita puistelee
kaikki pian kuivailee.
Rakeet aamulla
katua ropisti.
Valkaisi maan,
kesän viilensi.
Pilvet tummat
maata viisti.
Kesään Suomen
kuuluu säätä
monenmoista.
Kaverit soitteli
saareen mukkaa.
Nii sitä lährettii
kallaa nostaa.
Evväät reppuu
kalavehkeet kattottu
ja menoks.
Nuotiolla ahventa
paistettii
juomaa hörpättii.
Lissää saalista
kottii viätävää
järvestä saatii.
Pioni niin uhkea
kukinto pullean muhkea
intohimon punainen
kukkean täyteläinen
silmää hivelee
sielua sivelee
-kuin nainen parhaimmillaan!
Ystävältäin ruusun sain
siitä kiittelen nyt vain
kauniiksi on kasvatellut
hallaöiltä suojellut
niin paljon hoitoa
niin paljon rakkautta
kukalleen on suonut
ja nyt minullekin iloa tuonut.
vaatii paljon vaalimista
viimetalvi oli helppo
vähän oli routaa
eikä pintajäätä
lämpöisellä vedellä
ruusunjuuret herättelin
heti varhain kevähällä
joka viikko sekoittelin
voimaa kasteluveteen
vaivaa näin ruusun eteen
ruusu nyt meitä kiittää
suuret kauniit kukat riittää
Teille Ystäville
Ruusultakin Tervehdykset.
Tuuli puita taivuttaa
pimeä on päivä.
Ukkosta ja sadetta
räiskettä taivaan.
Lämpö ilman laski
kesämieli tauolla.
Ajatus tuulen lailla
hujan hajan.
Kesä kastelee
ja kuivailee.
Aurinko kohta palaa
lämpöä antain.
Saiskos vähän valittaa
oloansa ruikuttaa,
pää on paksu
nokka vuotaa
nenäliinat tänne tuokaa.
Kohta tällä menolla
aivot ovat pihalla.
Joskus kovin puuhakkaana
mummo täällä touhuaa
joskus taas ei koko päivään
juuri mitään aikaan saa
tänään vaikka jyrisi
mummo täällä siivoili
pyykkikonetta pyöritti
jopa vaatteita silitti
ottipa esille ompelukoneen
tikkasi saumaa
kankaaseen moneen
mistäpä moinen puuhakkuus
tämähän on ihan ilmiö uus
jokohan huomenna lonkkaa vetää
puuhakkuus ikkunasta lentää.
Hiukan mua nyt harmittaa
kun noin kovaa sataa
olis ollut tänään mukavaa
lähteä Hesaa juhlimaan
joka kesäkuun kahdestoista
Hesassa tapahtumaa jos jonkinmoista
pormestari kahvit kansalle tarjoaa
siitä se päivä hyvin alkaa
ilmaista huvia tarjolla
kaduilla ja museoissa
voi jalalla pistää koreasti
ja juhlia vaikka aamuun asti
olen usein ollut mukana minäkin
nytpätaidan jättää välihin.
Hämärä on ilma kesäsen,
torkulle mennyt lämpökin.
Kutsui tuuli sateen sen
kylään tänne tietenkin.
Pian vihreys koittaa
jälkeen kuivuuden.
Sireenin kukat soittaa
kesän taikuuden.
Aurinko pilvet jakaa
kera tuulen voiman.
Kesän jatkon takaa
kasvun ilon roiman.
Paljon mahtuu yhteen päivään
ja miten kummasti kasaantuukaan
välillä ei soita, käy ei kukaan
mihinkään ei pyydä mukaan
vaan sitten tulee päivä tää
siitä monta muistoa jää
yksi soittaa aamulla
tahtois käydä kahvilla
sitten pohjoisesta kaukaa
matkailuauto pihaan kaartaa
ystävät pistäytyy tervehtimään
eivät jouda viipyilemään
ihanaa on tavata
kuulumisia haastella
vielä tulee puheluita
entisiltä naapureilta
työkaveritkin entiset
kylään ovat kutsuneet
paljon mahtuu yhteen päivään
nyt ei aikaa murheen häivään.
Minne johtaa mun askeleeni
runonurkaan se vie mun tieni
purosta runon teen
se elämän virrasta enteilee.
Hiljaa solisee puro pieni
sinne johtaa mun askeleeni
katselen ja kuuntelen solinaa
miten luonto ihmeitä aikaan saa.
Nyt kuulin lintusen laulavan
se lensi rannalle luo pensahan
siinä istui se oksallaan
siritti laulunsa kauneimman.
Pieni on lintunen oksallaan
mut kuunteli puron solinaa
on kuin ois ollut ihmeissään
miksi hän ei ole yksinää.
Kuuntelin katselin puroa
katselin lintua oksalla
niin pieni on lintusen elämä
oli puron rannalla ilona.
Huomasitko leudon tuulen
pörröttävän hiuksiasi.
Se sulle lauloi luulen
kesän ilon onneksesi.
Aurinko ihoa hyväilee
energiaa antaen.
Pilvet taivaan pälyilee
sulle silmää iskien.
Lintuset sulle laulelee
poikasiaan hoitaissaan.
Järven laineet liplattelee
uimaan houkuttaissaan.
Kuiskaa sulle tuuli
onnea kesään omaan.
Sen myös naapuri kuuli
ruohonleikkurin lomaan.
Minne kuljen kuuntelemaan
laulua luntujen monien.
Kiirehdinpä lehtoon illoin
mustarastaan laulu silloin
kaikuu, kiirii kirkkaana
käki kukkuu kauempana.
Satakieli lurittaa
punarinta puhelee
pääskyselle päälle pään.
Menen rantaan veden ääreen
liplatukseen laineiden
polskintaan pienten ahventen
hyppyihin isoin haukien.
Niihin katseeni kun kiinnitän
puhdasta ilmaa hengitän
tunnen kesää eläväni
osa luontoa olevani.
Jaa minne vie tieni
en tiedä kultapieni
askeleeni eteenpäin vie
jospa luoksesi johtaa tie.
Hempeä runoni sulle
olethan runoystävä mulle
runosi kaunis on
olet runomummo verraton.
Mistä vois kauniimmin kirjoittaa
kun luoto aiheet antaa
sieltä voi poimia runot somat
niinkuin runomummon runot ovat.
Aurinko ihan meille paistaa,
tänään uskon - työtkin maistaa.
Taivas niin sininen, pilvetön aivan,
minäkin unohdan huolen ja vaivan.
Tänään mä kukkia maahan laitan,
pöydälle maljakkoon jonkun taitan.
Tuoksua kesän mä hengitän,
runoratsuni myöskin kengitän.
Ratsullain kirmaisen haavemaahan,
mukaani Sinut - sinne saanhan.
Unelmien puistoon, sinne vie tie,
sieltäkö löydän kesäisen tien.
On ihmisellä niin hyvä olla,
mielikuvien kaapu kun on yllä.
Surut ja huolet - unholaan
iloinen mieli ja nauretaan.
Näin kuljen kesässä taas kerran,
kuuntelen, katselen, silmätkin suljen.
Tuoksut, lämmön ja lintujen laulun,
nämä kaikki aistin, tunnen,
elämästä, kesästä kiitän.
Pumpuliviltin heinikkoon levitän,
pienen tyynyn sille laitan
ja selälleni kellahdan.
Katson sinitaivasta,
jossa poutapilvet seilaa.
Mistä tulevat, minne menevät
sit ei tiedä kukaan.
Niin myös aatokset minunkin
tahtovat viedä mukaan.
Heinäpellon ojan varteen
josta heinään poimin
ahomansikat talteen.
Siellä apilankukat tuoksuu
timotei tuulessa keinuu.
Yö yksinäinen on
kun on uneton
mielessä pyörii vaan
miks en unta saa.
Aamukin jo sarastaa
aurinkokin pilkottaa
taas on mennyt yksi yö
kohta kello viisi lyö.
Taivaan rannan väritys
on tuo outo ilmestys
katson sitä ihmeissäin
ja mietin yksinäin.
Yön syliin laskee iltahämärä maan
tuskin unta vuoteellani saan.
Menen ikkunaan,
katson ulos, yössä,
pienet hiirulaiset ovat työssä.
Ne vilistävät poikki pihan
kuin kilpaa juosten
jonossa ihan.
Metsähiiret,
pihalle eksyneet,
ehkä ruokailupaikan löytäneet.
Tien yli juoksevat
kohti rantaa,
josta vielä nuorten äänet kantaa.
Valvon,
ikkunasta tuijotan yöhön.
Palaan ajatuksin päivän työhön.
Nuoret nauttivat kesästä,
lähtee lentoon rastaskin pesästä,
sekin valvoi, luulen,
nuorten iloiset äänet kuulen
Väri horisontissa muuttuu,
yö aamuksi vaihtuu
katson ikkunasta päivän kerää
kas, aurinkokin herää.
Visertää lintuset,
kesä kaunis on.
Loistaa kukkaset
onni tullut on.
Kirkkoon käy tie
kahden onnellisen.
Elämään yhteiseen vie
vala rakkauden.
Pilvet tummanpuhuvina
maata peittää.
Satelee vähän
nyt jo rankasti.
Päivä synkkeni
pimeää on.
Ukkonen jyrähti
pilvet pysyy
paikoillaan.
Satelee.
Seitsemän vuotta on kulunut siitä
kun itsellein tuon nimen sain
sanat vaatimattomat ei kertomaan riitä
tuon tarinan tiedämme me kolme vain
joka vuosi he muistavat minua
kun heidät aikanaan yhteen saatoin
joka kerta kun tavataan
aina lämpimästi halataan
ja joka kerta ainakin pieni kuohupullo avataan
Tämä on se päivä ja nyt se on taas sunnuntai.
Uuteen päivään taas mä herään
päivän aiheet eteen kerään
mitä tänään tekisin
pyykkiäkö pesisin
vaiko vähän runoilisin
silloin oisi kaikki toisin
niin mä kyllä tehdä voisin
ei mua kukaan komenna
kukaan ei mua odota
tehdä voin mitä huvittaa
ja siitä huvinkin kai saan
menen sentään kävelylle
vähän ehkä ostoksille
välillä voin tosiaan
vaikka vähän lukea
taikka sitten puutarhaan
sinnekin voin poiketa
omaa ei oo kuitenkaan
vaan toisia voin ihailla.
Mahdollisuuksia kyllä riittää
terveyttä voi myöskin kiittää
sitä ilman ei tosiaan
voisi paljoa harrastaa.
Kokko järven rannassa
komeasti veteen peilaa.
Oottaa lavan kannassa
jokunen omaa heilaa.
Koristeltu on koivunoksilla
reunat suuren tanssilavan.
Aloitetaan kauniilla valssilla
täyttäen vanhan tavan.
Järvenpinta välkehtii
kokon tuli kultaa antaa.
Puhvettiin väkeä kuljehtii
haitarin ääni kauas kantaa.
Vietetään kesän juhlaa
juhannusyö täynnä taikaa.
Lämpöä luonto tuhlaa
kesän onnen aikaa.
Keskikesän juhla lähestyy
ihmismieli herkistyy
lähelle luontoa tahtois päästä
mutta se riippuu sitten säästä
onko sinne menemistä
onko muuta tekemistä
kuin istua jossain katoksen alla
jos sattuu satamaan kaatamalla
vaan varmaa on se kuitenkin
olen siellä jossain itsekin
- suomalainen ei pelkää mitään-
mitä nyt hämähäkkiä ja itikoita!
Tääll yksinäin mä runoilen
kun muita tääll ei näy
on maille kaikki mennehet
muita polkuja ne käy
on tilaa mulla
myös sinun tulla
on avaruutta
on valoisuutta
on suven taikaa
on meillä aikaa
nauttia suven suloisuutta
on vielä kaikki vihreää ja uutta.
pian kokot syttyy
monet parit yhtyy.