Hei!
Olen ollut omassa avoliitossani noin 2 vuotta kohta. Minä ja mies olemme samanikäisiä, 24 vuotiaita. Tulin raskaaksi noin vuosi sitten, (tarkalleen sanottuna, huomasin olevani raskaana juhannuksen jälkeen). Aluksi olin aivan paniikissa ja jopa vihainen. Käytimme ehkäisyä (kondomia,joka meni rikki ja hain jopa apteekista heti seuraavana päivänä jälkiehkäisytabletin), siitä huolimatta tulin. Olin päättänyt ja vannonut itselleni, etten tee aborttia koskaan. Aluksi olin todella pettynyt ja vihainen koko tilanteeseen. Juttelin ja kerroin asiasta poikaystävälleni, joka tyrmäsi asian suoraan siltä istumalta "meille ei todellakaan tule mitään lasta!!!" "ollaan liian nuoria" "meillä on vielä koko elämä aikaa..."
Kerroin asiasta äidilleni, joka sanoi, että asia on aivan sinun päätettävissä. Mutta jos päätät tehdä lapsen, niin tilaa täällä maaimassa on.
Ongelmaksi muodostui se, etten ollut töissä ja avomieheni on ulkomaalainen. Tappelin itseni, ja miehen kanssa PALJON!!! Päätin, että pidän lapsen. Toisena päivänä päätin, etten pidä lasta.
Tulin siihen tai sanotaanko, että lievemmin sanottuna, mut ahdistettiin tekemään abortti.
Itse ajattelin asiaa, etten ollut töissä ja jos suhde menisi poikki minulla olisi tumma lapsi ja olisi hankalaa saada uutta miesystävää, jos todennäköisesti suhde menisi poikki. Päädyin tekemään abortin. Muistan kun menin terveysasemalle hakemaan lähetettä ja lääkäri kysyi minulta, että olenko varma että haluan tehdä sen. Ja muistan erittäin hyvin, kun otin pillerit sairaalassa ja loput kotona ja 3h päästä "synnytys" ja supistukset alkoivat. Koski aivan kamalasti ja itkin. Mies oli silloin töissä ja jäi tekemään ylitöitä. (vielä)
Ajattelen aina, että olisin nyt äiti jos olisin tehnyt lapsen. Ja tämä olisi hänen ensimmäinen kesänsä. Lapsi olisi syntynyt helmikuun lopulla.
Minä ja mies ollaan edelleen suhteessa. Sanoin, etten toista aborttia enää tee, johon hän sanoi, että me ei hommata lapsia vasta kun aikaisintaan 3 vuoden päästä. Minä haluisin jo nyt.
Ja salaa toivoinkin kun oltiin sängyssä, että tulisin uudestaan raskaaksi, mutta en tullut.
Nyt olen tavannut erään miehen (31w,suomalainen) ja olen ollut hänen kanssaan sängyssä. Hän on ehdottanut pari kertaa, että olisiko mahdollista tehdä lapsi..
Ajatus kiehtoo minua suunnattomasti.
Tällä hetkellä olen vakituisessa työssä ja olen tosiaan 24 vuotias. Minua pelottaa jotenkin koko ajan, etten enää voisi tulla raskaaksi, sen abortin jälkeen. Ja siksi haluisin todistaa itselleni, että voisin ja jos tulisin, en missään nimessä tekisi aborttia toistamiseen.
Ja mitä suhteeseen tulee minun ja avokkini puolesta, minua ei kiinnosta enää pätkääkään.
Olen ollut omassa avoliitossani noin 2 vuotta kohta. Minä ja mies olemme samanikäisiä, 24 vuotiaita. Tulin raskaaksi noin vuosi sitten, (tarkalleen sanottuna, huomasin olevani raskaana juhannuksen jälkeen). Aluksi olin aivan paniikissa ja jopa vihainen. Käytimme ehkäisyä (kondomia,joka meni rikki ja hain jopa apteekista heti seuraavana päivänä jälkiehkäisytabletin), siitä huolimatta tulin. Olin päättänyt ja vannonut itselleni, etten tee aborttia koskaan. Aluksi olin todella pettynyt ja vihainen koko tilanteeseen. Juttelin ja kerroin asiasta poikaystävälleni, joka tyrmäsi asian suoraan siltä istumalta "meille ei todellakaan tule mitään lasta!!!" "ollaan liian nuoria" "meillä on vielä koko elämä aikaa..."
Kerroin asiasta äidilleni, joka sanoi, että asia on aivan sinun päätettävissä. Mutta jos päätät tehdä lapsen, niin tilaa täällä maaimassa on.
Ongelmaksi muodostui se, etten ollut töissä ja avomieheni on ulkomaalainen. Tappelin itseni, ja miehen kanssa PALJON!!! Päätin, että pidän lapsen. Toisena päivänä päätin, etten pidä lasta.
Tulin siihen tai sanotaanko, että lievemmin sanottuna, mut ahdistettiin tekemään abortti.
Itse ajattelin asiaa, etten ollut töissä ja jos suhde menisi poikki minulla olisi tumma lapsi ja olisi hankalaa saada uutta miesystävää, jos todennäköisesti suhde menisi poikki. Päädyin tekemään abortin. Muistan kun menin terveysasemalle hakemaan lähetettä ja lääkäri kysyi minulta, että olenko varma että haluan tehdä sen. Ja muistan erittäin hyvin, kun otin pillerit sairaalassa ja loput kotona ja 3h päästä "synnytys" ja supistukset alkoivat. Koski aivan kamalasti ja itkin. Mies oli silloin töissä ja jäi tekemään ylitöitä. (vielä)
Ajattelen aina, että olisin nyt äiti jos olisin tehnyt lapsen. Ja tämä olisi hänen ensimmäinen kesänsä. Lapsi olisi syntynyt helmikuun lopulla.
Minä ja mies ollaan edelleen suhteessa. Sanoin, etten toista aborttia enää tee, johon hän sanoi, että me ei hommata lapsia vasta kun aikaisintaan 3 vuoden päästä. Minä haluisin jo nyt.
Ja salaa toivoinkin kun oltiin sängyssä, että tulisin uudestaan raskaaksi, mutta en tullut.
Nyt olen tavannut erään miehen (31w,suomalainen) ja olen ollut hänen kanssaan sängyssä. Hän on ehdottanut pari kertaa, että olisiko mahdollista tehdä lapsi..
Ajatus kiehtoo minua suunnattomasti.
Tällä hetkellä olen vakituisessa työssä ja olen tosiaan 24 vuotias. Minua pelottaa jotenkin koko ajan, etten enää voisi tulla raskaaksi, sen abortin jälkeen. Ja siksi haluisin todistaa itselleni, että voisin ja jos tulisin, en missään nimessä tekisi aborttia toistamiseen.
Ja mitä suhteeseen tulee minun ja avokkini puolesta, minua ei kiinnosta enää pätkääkään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lopetat suhteen avokkiisi (miksi ihmeessä oelt edes suhteessa vielä jos olet toisen kanssa jo seksiäkin harrastanut etkä välitä enää??), ja alat keskustella tosissasi tuon uuden miehen kanssa vanhemmiksi ryhtymisestä. Olet joutunut kokemaan kovia, ja oppinut että jos haluat lapsen, painostettuna abortin tekeminen on suuri virhe. Varjopuoli on tosiaan se että sinun piti oppia se kovimman kautta.
Äidiksi ryhtyminen on suuri askel, mutta jos olet siihen valmis, anna mennä.
***
tuossa tilanteessahan ollaan varmasti paljon valmiimpia kuin siinä edellisessä...
Voi herranjumala, "alat keskustella tosissasi tuon uuden miehen kanssa vanhemmiksi ryhtymisestä".
Kuulostaapa todella fiksulta neuvolta. Aloittajalla on ihan selvästi trauma aikaisemmasta abortista ja haluaisi siis todistaa että pystyy olemaan äiti, se ei todellakaan ole mikään peruste hankkia lapsi! Voiko tällaisia ihmisiä oikeasti olla olemassa, jotka ovat heti valmiita tekemään lapsen miehen kanssa, kun tämä sitä ehdottaa?!
Voin kyllä kokemuksesta sanoa, että uuden tuttavuuden kanssa ei todellakaan kannata ruveta lapsentekopuuhiin, jos ei halua yksinhuoltajaksi.
Itse tulin suunnittelemattomasti raskaaksi, enkä varmasti olisi siinä vaiheessa suhdetta lasta tarkoituksella tehnyt. Erohan siitä tuli, itku ja suunnaton suru lapsen puolesta, kun ei ole isää eikä "vakaata" elämäntilannetta. Ehkä jonkun mielestä olen jäävi sanomaan tähän asiaan mitään mutta minusta olen juuri oikea ihminen, koska kokemusta löytyy ja kantapään kautta on kaikki opittu.
Päätin kuitenkin pitää lapsen ja rakastan lastani yli kaiken, se on tärkeintä minulle maailmassa, mutta missään nimessä tilanteeni ei ollut ideaali.
Ja aloittajan pää tuntuu olevan täynnä jotain pilvilinnarakennelmia, että uusi mies, vauva ja onnellinen loppuelämä. Herätys!
Jos tosiaan haluaa äidiksi, niin mikäs siinä, siitä vaan lasta tekemään, mutta kannattaa varautua siihen, että kaikki ei mene niin kuin haluaa. Ja jos pään sisältö on tosiaan tuolla mallilla, että lapsi pitää tehdä todistaakseen jotain niin kannattaa vielä miettiä uudestaan.
Sen kyllä voin sanoa, että kusipäältä kuullostaa tuon alkuperäisen nykyinen avokki, sellasesta eroon vaan ja äkkiä, mutta eipä tuo uusikaan kovin fiksulta kuulosta jos heti lapsentekoa ehdottaa.
"Jos tosiaan haluaa äidiksi, niin mikäs siinä, siitä vaan lasta tekemään, mutta kannattaa varautua siihen, että kaikki ei mene niin kuin haluaa."
Aivan niin. Kuka sanoi mitään muuta?
***
Hän aiheutti sinulle jo stressiä tuolla painostuksellaan, että "meille ei vauvaa tule" jne...
Vaikuttaa muutenkin dominoivalta tyypiltä.
Että JÄTÄ se hemmo ja ALA olemaan sen toisen kanssa ja TEHKÄÄ se vauva, jos siltä tuntuu.
jos sä todellaki ajattelet niin, että jos saisit tumman lapsen ja sit olis hankala saada uus miesystävä (kun mielestäsi todennäköisesti suhteenne loppuisi)niin ottaisitko tosiaan niin ahdasmielisen ja epäsuvaitsevaisen miehen, joka ei hyväksyisi sun lastasi???!? Mää en ainakaan!!!
Musta tuntuu että sun avokkis oli ihan oikeessa siinä että ei vielä lapsia. Sun kannattais kyllä odottaa vielä pari vuotta!!
Kuin sä edes meet harrastaan seksiä jonku äijän kans vaikka oot vielä avoliitossa....jos sä et pysty sen vertaa kantaan vastuuta itsestäs niin kuinka sä selviydyt siitä vastuusta mitä vanhemmuus tuo tullessaan?!?
Kannattaa harkita ja oo nyt rehellinen myös avokillesi!
"Itse ajattelin asiaa, etten ollut töissä ja jos suhde menisi poikki minulla olisi tumma lapsi ja olisi hankalaa saada uutta miesystävää, jos todennäköisesti suhde menisi poikki"
^^JOS olisit valmis äidiksi, niin tuskin ajattelisit näin. silloinhan se lapsi on sinulle tärkein, rakkain ja maaliman ihanin. sinulle ei siis tulisi mieleenkään ettet saisi itsellesi joskus uutta miestä lapsesi ihonvärin vuoksi.
"Ja salaa toivoinkin kun oltiin sängyssä, että tulisin uudestaan raskaaksi, mutta en tullut."
^^ onko teillä siis suhde jossa seksiä ei ole? "kun oltiin sängyssä,en tullut" -siis yhdenkö kerran? tämänkin jo pelkästään mielestäni kertoo suhteen "laadusta"... sekä sanoit, ettei sinua kiinnosta avokkisi. MIKSI sitten olet hänen kanssaan?? eikö olisi reilua (ja VASTUULLISTA!) päästää toinen menemään, jos kerran jo petät toisen miehen kanssa nykyistäsi? haloo!
"Nyt olen tavannut erään miehen (31w,suomalainen) ja olen ollut hänen kanssaan sängyssä. Hän on ehdottanut pari kertaa, että olisiko mahdollista tehdä lapsi..
Ajatus kiehtoo minua suunnattomasti"
^^mitä?! ja luulet että eläisitte elämänne loppuun asti onnellisina ja piste. miten pitkään olet miehen tuntenut,jos hän nyt jo haluaa sinut lastensa äidiksi -ja sinä hänet omiesi isäksi?
kannattaisiko nyt ottaa pikkuinen aikalisä? erota avokistasi, jos hän ei sinua kiinnosta. ja elellä hetken ihan yksin, saada pää selväksi että mitä haluat ja kenen kanssa? tämä vain minun neuvoni, mitä päätätkin niin tsemppiä! :)